Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tuntuu että lastan kanssa on hankalampaa kun ovat kasvaneet isommiksi

Vierailija
23.11.2015 |

Onko muilla samaa? Tuntuu että aina toitotetaan, että kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa. Vielä mitä!!! Elämä oli ihanaa ja helppoa kun lapset oli pieniä, nyt kun ovat 6v (pian 7v) ja 8v niin KAIKKI on vaikeaa, yhtä tappelua ja huutoa vaan. Silloin kun olivat esim. 2v ja 4v niin sujui ehkä parhaiten, vähitellen on kuitenkin menty tähän nykyiseen :/

Tarkoitan tällä esim. että pienenä menivät ajoissa nukkumaan ja meille vanhemmille ja iltaisin kahdenkeskistä aikaa. Nykyään molemmat riekkuu pidempään ja etenkin pienempi ravaa huoneestaan jatkuvasti ja raivoaa kun pakotetaan sänkyyn. Molemmat nukahtaa keskimäärin kymmenen maissa ja aamulla jaksavat silti herätä ihan pirteinä aikaisin.

Ennen leikit sujui nätisti yhdessä tai puuhailivat omiaan. Nykyään yhtä tappelua ja raivoamista, eivät enää ikinä tunnu leikkivän omissa huoneissaan vaan aina pitää vähintään olla rikkomassa toisen leikit ym.

Sama ruokailujen suhteen. Ok,pieninä sotkivat enemmän ja sai olla syöttämässä, mutta sekin voittaa tän nykyisen marinan ruuasta. Kaikki on pahaa ja kehtaavat ulista jopa kylässä tarjotusta ruuasta vaikka kuinka ollaan yritetty kasvattaa kaikkiruokaisiksi ja itsekin syödään monipuolisesti.

Enää riidat ei hoidu vaan syliin nappaamalla ja halailulla vaan heittelevät tavaraa ja puhuvat rumia (ei ole kotoa opittua!!) 20kg raivoavaa ipanaa on mahdoton pitää edes paikallaan.

Tuntuu myös että sotku on loputon noiden kanssa, kaikki rikotaan tai sotketaan ja mitään ei voi uskoa. Omista tavaroista ei pidetä huolta, eikä varsinkaan toisen omasta. Oon ihan loppu tähän!! kaipaan niitä suloisia pikkunassikoita jotka tuli halaamaan ja joiden kanssa oli mukava puuhastella kaikenlaista. Nykyään yhtä huutoa kaikki, ihan sama mitä kivaa yrittää keksiä :(

Poikia ovat molemmat. Itkettää että tätäkö tää nyt on? Mikään meidän elämässä ei ole muuttunut, joka selittäisi tota käytöstä. Ainoastaan pojat ovat kasvaneet. Huomaan että tunnen aina vaan vähemmän positiivisia tunteita ja esim . lomat aiheuttaa enemmän stressiä kun töissä olo. Vielä vuosi sitten haaveilimme kolmannesta mutta hyvin on vauvakuume kaikonnut viime aikoina :(

Kommentit (43)

Vierailija
41/43 |
23.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni olet vähän hakoteillä ap. Tuon ikäiset lapset kaipaavat enemmän neuvottelua ja päätäntävaltaa asioihin, eikä tuollaista käskyttämistä. He reagoivat ihan oikeutetusti liian autoritääriseen kasvatukseesi.

Vierailija
42/43 |
23.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se totaali yh:lla helpottaa. Ennen kouluikää omaa aikaa ei oikeastaan edes ollut olemassa. Kyllä minä sitä paitsi kestän paremmin kouluikäisen kanssa temppuilun, kun asioista pystyy järkevästi keskustelemaan.

Sitä teini-ikää odotellessa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/43 |
24.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Koirista ja muista lemmikeistä aina paasataan että niitä ei saa ottaa vain koska ne ovat pentuina söpöjä, vaan että ne kasvavat vaativiksi aikuisiksi, ja niiden kasvattaminen vaatii aikaa ja vaivaa.

Milloin se paasaus aloitetaan lasten kohdalta? Nykyisin kuka tahansa heikkolahjainen saa vaaleanpunaisine unelmineen ryhtyä lapsenhankintaan ottamatta huomioon todellisuutta; siihen suorastaan kannustetaan! 

Tämä on niin totta. Aina patistellaan siihen lastentekoon, koska lapset ovat niin ihania. Vauvat on niin ihania. Mutta ootapas kun lapsi siitä vauvaiästä kasvaakin vähän isommaksi. Ei muisteta, että ei se lapsi aina enää niin ihana olekaan... :-/