Kokemuksia, kun puoliso/kumppani hylkää sairastumisen tai vammautumisen takia
Kertokaa kokemuksianne ja miten selvisitte? Mikä oli puolison syy käytökselleen? Miltä elämä näyttää nyt?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti jättää syöpään sairastuneen?
Yhdeksän miestä kymmenestä lähtee, kun nainen sairastuu rintasyöpään. Näin kertoi tuttu lääkäri minulle. Oma miehensä ryhtyi sikailemaan toisen lapsen odotusaikana, syynä vaimon vaikea raskaus.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttava jätti vaimonsa, kun raskautumisongelmien takia.
Nyt hänellä uusi nainen ja lapsia.
Ei kai muuta oikein voi, jos haluaa lapsia, ellei adoptoi
Vierailija kirjoitti:
Aika usein naiset jättää miehen kun mies sairastuu alkoholismiin. Eivät ole tukena, vaan syyllistävät.
Jätin tästä syystä jo poikaystävän.
Omaiseni joutui jättämään skitsofreniaan sairastuneen puolisonsa, joka loppuelämänsä eli suljetulla osastolla. Se oli silloin syy erota. Omaiseni yritti kaikkensa, mutta lopputulos oli peruuttamaton. Omaiseni oli yksinhuoltaja, aloitti uuden elämän, tapasi uuden naisen ja perusti uuden tasapainoisen perheen.
M50 kirjoitti:
Meillä vaimo sairastui pikkuhiljaa, se oli muutaman vuoden prosessi. Alussa en ymmärtänyt tai en varmaan halunnut ymmärtää. Olin hyvässä työssä ja paljon matkoilla, vaimo niinikään hyvässä työssä.
Talo, pelit ja vehkeet pihassa vailla taloudellisia huolia. Emme mielestäni olleet rikkaita mutta taloudellinen asema oli hyvä eikä tarvinnut huolehtia siitä puolesta.
Vaimon tila paheni ja alkoi näyttää siltä että työelämässä hän ei jaksa enään pitkään olla. Laskin asiaa muutamaan kertaan ja tilanne oli se että jos haluamme asua niinkuin asumme niin autot ja muut lelut myyntiin, aletaan miettiä kuinka rahaa käytetään ja tingitään ylimääräisestä kulutuksesta. Ylimääräisellä tarkoitan viikonloppumatkoja, jatkuvaa ulkona syömistä, heräte / huviostoksia, pari kertaa vuodessa autojen vaihtelua yms. tarpeetonta.
Pankkiin maksoimme kalliista talosta pelkkiä lyhennyksiä lähes 3000:- kuukaudessa, päälle tietenkin muut
Tämä viesti oli saanut yli 50 yläpeukkua, ei ainuttakaan alapeukkua.
Anteeksi nyt, mutta vaikka olen iloinen että asiat kääntyivät parempaan päin perheellenne, minua OKSETTAA miten tälläkin miehellä pyöri "useasti" mielessä avioero- ja lähinnä sen takia, että elintaso olisi tippunut! Viisikymppinen gubbe kokee olevansa vielä "nuori"(sori, et ole, suomalaismiehet kuolevat n. 20 vuoden sisällä tuosta valtaosa), ja yrittää sillä perustella itselleen tunteitaan.
Ehkä kirjoittajaa pelotti? Tai ehkä hän tosiaan on yksi niistä miehistä, jotka kokevat naisen pohjimmiltaan vain hyödykkeenä: loppuosassa tekstiä kerrotaan mm. seksin määrä nykytilanteessa sekä vaimon voinnin vaikutus ukon omaan olotilaan. En usko että tämä on tahallista, vaan ihan keskivertomiehelle tyypillistä, itsekeskeistä ajattelua: minä ja mun munani/muut tarpeeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista sinänsä, että miehet voivat itse lähteä, mutta jättävät lapset sairastuneen puolison vastuulle. Selkärangatonta toimintaa.
No kuule miehelle on hyvin hankalaa saada lapset itselleen, kun tuomioistuin lähes aina ne äidille tuomitsee, ellei äiti ole joku rapajuoppo tai täyshullu.
Eivät miehet yleensä edes halua lapsia itselleen.
Puoliso sairastaa parantumatonta vaivaa ja elinaikaa lääkäri lupaili muutaman vuoden. Tästä alkoi miehen valitus ja säälin kerääminen, syyllistämällä minua kun olen terve ja hän sairas. Jatkuvaa marinaa ja valitusta eikä sillä ole edes rahaa omiin menoihinsa, lääkkeisiin ym. Pitääkö minun maksaa ilkeilyn päälle vielä sen maksutkin?
Kun sairastuin MS-tautiin, jätin mieheni. Tajusin silloin elämän rajallisuuden, ja sen että en halua sen miehen kanssa elää loppuelämääni. Taustalla oli muuta, mutta diagnoosi oli herättävä juttu.