Tumma lapsi, mies syyttää pettämisestä :/

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt ominaisuuksien periytymistä. Äitini äidillä, äidilläni ja tämän kahdella siskolla oli samanlainen, vähän yli 170 cm pitkä, ronski, epänaisellinen, isorintainen ja ylipainoinen ruumiinrakenne. Itsekin perin tällaisen ruumiinrakenteen. Sen sijaan siskoni on paljon pienikokoisempi, sirompi ja naisellisempi ruumiinrakenteeltaan. Tämän on yllättävää, koska suvussa ei ole ketään toista ruumiinrakenteeltaan tuollaista naista. Asiaa on vuosien saatossa pohdittu ja lopulta isäni kertoi, että hänen kauan ennen minun ja sisareni syntymääni kuolleella äidillään oli tuollainen ruumiinrakenne. DNA-testejä ei ole tehty, mutta muiden ominaisuuksien, olemme molemmat perineet isämme ulkonäköä, on selvää, että isänämme pitämämme henkilö on kyllä meidän biologinen isämme. Isänikin on ihmetellyt tätä ruumiinrakenneasiaa ja on mm. sanonut, että minut tunnisti kyllä heti äitini lapseksi, mutta siskoani ei niinkään.  Perinnöllisyys on ihmeellistä.

sori mutta olette vaan olleet kotona aina ruokailuaikana, siskosi ei. Ei siinä perinnöllisyydellä ole mitään tekemistä. Myös psyykkinen sairaus , kaltoinkohtelu, tai liika voimailu lapsuudessa hidastaa pituuskasvua, ja muutenkin sairasututtaa ja pienennyttää kehoa. Köyhempi, nälkäisempi jää vanhempiaan mitoissa jälkeen eli pienikokoisemmaksi.söit siskosi ruuat lapsena.

Meidän perheessä oli sama. Tilanne siis se että veljelläni on ruskeat silmät mutta isällä vihreät, äidillä siniset. Pettämispuheita ja syytöksiä oli tasaisesti koko lapsuutemme. 

Ainoa ongelma vain että isällä itsellään oli lapsena ruskeat silmät, kuten myös omalla isällään. Ne vain vaihtoivat väriä vanhemmiten. Veljen ruskeat silmät alkoivat murrosiässä muuttua enemmän vihreiksi. 

Onneksi isä ei kohdellut meitä epätasapuolisesti vaikka luulikin veljeä toisen lapseksi. Inhoaa nimittäin tyttöjä joten ei tykännyt meistä kummastakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt ominaisuuksien periytymistä. Äitini äidillä, äidilläni ja tämän kahdella siskolla oli samanlainen, vähän yli 170 cm pitkä, ronski, epänaisellinen, isorintainen ja ylipainoinen ruumiinrakenne. Itsekin perin tällaisen ruumiinrakenteen. Sen sijaan siskoni on paljon pienikokoisempi, sirompi ja naisellisempi ruumiinrakenteeltaan. Tämän on yllättävää, koska suvussa ei ole ketään toista ruumiinrakenteeltaan tuollaista naista. Asiaa on vuosien saatossa pohdittu ja lopulta isäni kertoi, että hänen kauan ennen minun ja sisareni syntymääni kuolleella äidillään oli tuollainen ruumiinrakenne. DNA-testejä ei ole tehty, mutta muiden ominaisuuksien, olemme molemmat perineet isämme ulkonäköä, on selvää, että isänämme pitämämme henkilö on kyllä meidän biologinen isämme. Isänikin on ihmetellyt tätä ruumiinrakenneasiaa ja on mm. sanonut, että minut tunnisti kyllä heti äitini lapseksi, mutta siskoani ei niinkään.  Perinnöllisyys on ihmeellistä.

sori mutta olette vaan olleet kotona aina ruokailuaikana, siskosi ei. Ei siinä perinnöllisyydellä ole mitään tekemistä. Myös psyykkinen sairaus , kaltoinkohtelu, tai liika voimailu lapsuudessa hidastaa pituuskasvua, ja muutenkin sairasututtaa ja pienennyttää kehoa. Köyhempi, nälkäisempi jää vanhempiaan mitoissa jälkeen eli pienikokoisemmaksi.söit siskosi ruuat lapsena.

Höpö höpö. 

Tietty tuo "ylipainoinen ruumiinrakenne" on ihan puppua, mutta kyllä rintojen koko, hartioiden leveys ja pituus ovat asioita joita geenit säätelevät. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tehdäänkö jo nyt ihan alussa kaikille selväksi, että EN OLE PETTÄNYT!!

Jokatapauksessa asiaan.

Eli synnytin hieman yli puoli vuotta sitten. Tämä lapsi on minun ja mieheni ensimmäinen. Kun poika syntyi, hän oli ihan vaalea (tosin mustat hiukset, mutta itsellänikin on). Silloin mies ei luonnollisestikaan epäillyt mitään.

Kuitenkin pojan kasvaessa hän alkoi pikkuhiljaa tummua. Nyt hän onkin todella tumma, ei tietenkään ihan mikään mustaihoinen mutta reilusti keskivertosuomalaista tummempi. Tukkakin on kihara, hieman "afromainen".

Nämä piirteet huomattuaan mieheni (vaaleaihoinen, harmaanvihreät silmät, pisamia) alkoi pikkuhiljaa vihjailla minua, että olisin pettänyt häntä! Lopulta sanoi asiasta ihan suoraan. Suutuin, sillä en voisi edes kuvitella pettäväni! Ja mies ei myöskään tunnu huomaavan, että pojallamme on esimerkiksi täysin samanväriset silmät sekä samanmuotoinen nenä kuin hänellä itsellään!! Ainoa, minkä tuntuu näkevän, on tuo ihonväri.

Minä itse olen siis suhteellisen vaaleaihoinen, mutta muuten tumma (lähes mustat silmät sekä musta, korkkiruuvikihara tukka). Isoäitini toinen vanhempi oli kuitenkin negriitti, ja sukuni tuolta puolelta tulee ulkomailta. Toinen vanhemmistanikin on siis hieman keskivertoa tummempi, muttei kuitenkaan läheskään niin tumma kuin poikani.

Olen ehdottanut miehelleni isyystestiä, mutta jostain syystä ei halua. Mitä voisin tehdä?

Mies on väärässä. Miksi elät miehen kanssa, joka suhtautuu lapseenne noin kielteisesti. Hän ei luultavasti pysty rakastamaan lasta, koska epäilee enemmän kuin ymmärtää tosiasioita. Lapsi kyllä vaistoaa, jos hän ei ole rakastettu, siitä ei mitään hyvää seuraa. =/

Kaikkihan sen tietää, että ulkonäkö periytyy sukupolvien takaa eikä suoraan vain lapsen äidiltä ja isältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on oikeus myös vaatia isyystestiä. Luottamuksen säilyttämiseksi olisi hyvä varmaan tehdä.

Niin minustakin, mutta mieheni todennäköisesti suuttuisi kun on nimenomaan sanonut, ettei halua :/

Enkä haluaisi jättääkään, sillä kuitenkin rakastan miestäni ja yksinhuoltaja-arki olisi todennäköisesti vielä rankempaa.

Ap

Entä lapsi? Miltä hänestä tuntuu kasvaa tässä ympäristössä?

Olisikohan syytä ajatella lapsen etua?

Näitä sattuu: Minä ja mieheni olemme molemmat vaaleita. Ensimmäinen lapsemme oli alusta asti vaalea ja kiharatukkainen. Toinen lapsemme syntyi lähes afrohiuksisena ja muutenkin eteläeurooppalaisen oloisena: tummat kiharat hiukset, pientä mustaa karvaa otsalla, kulmakarvojen välissä, pyllyvaossa. Miehellä on tummatukkainen sisko, minulla on tumma, saamelaistaustainen äiti. Toinenkin lapsi on nyt kaksivuotiaana vaalentunut niin, että hiukset on vaaleanruskeat. Pisteenä i:nn päälle kummallakin lapsella oli syntyessään mustat silmät, jotka muuttuivat kyllä molemmilla pian ihan sinisiksi.

Onneksi mieheni ei epäillyt, että olisin pettänyt, vaikka ulkonäöltään toinen lapsi olikin huomattavan tumma ja aivan eri värinen kuin ensimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei halua isyystestiä?

Mutta eihän tuo värien periytyminen ole niin yksinkertaista.

Ei ole perustellut miksei halua.

Ap

Pelkää.

Ja toisaalta...kunhan kiukuttelee. Ja kaverit on voineet sanoa jotain typerän vitsikästä, vaikka mies itse tajuaisikin, että lapsi on hänen ja näkee piirteistä sen myös.

Ja ulkopuolisten katseet voi kiusata....Kannattaa varmaan jutella...ihan turhaa häpeää taitaa kantaa.

Ja nolottavat sekin, kun rupeaa epäilemään ja sitten jo sielussaan tajuaa, että turhasta.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä oli sama. Tilanne siis se että veljelläni on ruskeat silmät mutta isällä vihreät, äidillä siniset. Pettämispuheita ja syytöksiä oli tasaisesti koko lapsuutemme. 

Ainoa ongelma vain että isällä itsellään oli lapsena ruskeat silmät, kuten myös omalla isällään. Ne vain vaihtoivat väriä vanhemmiten. Veljen ruskeat silmät alkoivat murrosiässä muuttua enemmän vihreiksi. 

 

Onneksi isä ei kohdellut meitä epätasapuolisesti vaikka luulikin veljeä toisen lapseksi. Inhoaa nimittäin tyttöjä joten ei tykännyt meistä kummastakaan.

No, kummallisessa perheessä olet sinäkin lapsuutesi elänyt.

Onhan näitä perheitä moneks.

Sitä kannattaakin miettiä. Jos nyt käyttäytyy kuin eri mies, miten on sitten vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mies oikein hakee takaa syyttelyllä, jos ei kuitenkaan suostu testiin? Haluaa aiheesta jonkun aseen sinua vastaan, jota voi aina paiskia päin naamaasi ja nöyryttää sinua sillä? Vaikka ei ole tottakaan.

Siinähän olisikin lapsiperheen tulevaisuus sitten yhtä ruusuilla tanssimista. =/

Olisiko miehessä jotain pirullisuutta, joka selvisi vasta nyt. Kannattaa miettiä asiaa todella tarkkaan. Erityisesti lapsen tulevaisuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Jospa mies ei vaan halua asioida viranomaisten kanssa. Voisit tilata Family Finder-nimisen geenitestin (firman sivut: ftdna.com). Se ei ole mikään isyystesti vaan geneettistä sukututkimusta varten eli etsii tietokannassa geneettisiä sukulaisille. Testi kuitenkin paljastaa varmuudella oletteko lapsen vanhempia, vaikkei olekaan virallisesti mikään isyystesti. Jos lapsi, isä ja äiti testataan niin tulos on kiistaton: vanhemmalla ja lapsella on puolet yhteistä DNA:ta. Varmaan muitakin vastaavia firmoja on. Näyte kaavitaan posken sisäpinnasta itse tikulla ja tikku postitetaan koeputkessa labraan. Mahtaisiko miehesi kieltäytyä jos olisit jo maksettujen testiputkien kanssa joku päivä vastassa?

Ei siinä tarvita isää, kun kyseisen Family Finder DNA-testin voi ottaa lapseltakin, hän on miespuolinen ja se riittää, mutta siinä on muita ongelmia. FF DNA-testi on aika hidas, aikaa menee jonkun verran, kun näytettä ei tutkita Suomessa. Ja maksaa jotain 200 euroa. Mutta se on tyhjää parempi.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin mies naljaili isyydellä ja ei testeihin halunnut mennä.

Lapsi on kyllä hänen mutta ei muistuta lähisukulaisista ketään hänen puolestaan. Mutta kas kummaa kun kaivoin sukututkimusta varten vanhoja valokuvia niin meidän nykyisin 16v on ihan miehen isoäidin isoäidin näköinen kun hän oli 15-17v...

Minulle kävi samanlainen juttu 16 vuotta sitten, kun katsoin äitini kuoleman jälkeen hänen serkkunsa kanssa meidän vanhoja sukukuvia 1800-luvulle asti. Siellä oli paljon kuvia, joita en ollut koskaan nähnyt.

Veljeni ei ole kenenkään lähisukulaisen näköinen. Olen aina ihmetellyt tätä asiaa, eikä äitikään osannut sanoa, miksi hän on niin erinäköinen kuin me muut.

Näistä sukukuvista löysin kauniin pariskunnan kihlajaiskuvan vuodelta 1916. Kuvan nainen oli kuin ilmetty veljeni. Yhdennäköisyys on huikea. Tämä nainen on äitini serkun vaimo, jota en ollut koskaan tavannut, hän kuoli nuorena, jo 1930-luvulla. Hänen miehensä (äitini serkun) ja heidän poikansa olen tavannut lapsena monta kertaa, mutta en koskaan ollut nähnyt kuvaa tästä kauniista naisesta. Veljeni oli iloisesti yllättynyt, kun näki tämän kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin mies naljaili isyydellä ja ei testeihin halunnut mennä.

Lapsi on kyllä hänen mutta ei muistuta lähisukulaisista ketään hänen puolestaan. Mutta kas kummaa kun kaivoin sukututkimusta varten vanhoja valokuvia niin meidän nykyisin 16v on ihan miehen isoäidin isoäidin näköinen kun hän oli 15-17v...

Minulle kävi samanlainen juttu 16 vuotta sitten, kun katsoin äitini kuoleman jälkeen hänen serkkunsa kanssa meidän vanhoja sukukuvia 1800-luvulle asti. Siellä oli paljon kuvia, joita en ollut koskaan nähnyt.

Veljeni ei ole kenenkään lähisukulaisen näköinen. Olen aina ihmetellyt tätä asiaa, eikä äitikään osannut sanoa, miksi hän on niin erinäköinen kuin me muut.

Näistä sukukuvista löysin kauniin pariskunnan kihlajaiskuvan vuodelta 1916. Kuvan nainen oli kuin ilmetty veljeni. Yhdennäköisyys on huikea. Tämä nainen on äitini serkun vaimo, jota en ollut koskaan tavannut, hän kuoli nuorena, jo 1930-luvulla. Hänen miehensä (äitini serkun) ja heidän poikansa olen tavannut lapsena monta kertaa, mutta en koskaan ollut nähnyt kuvaa tästä kauniista naisesta. Veljeni oli iloisesti yllättynyt, kun näki tämän kuvan.

Kai tajuat, että äitisi serkun vaimo ei ole mitään sukua sinulle tai veljellesi? Hänen geeninsä eivät voi vaikuttaa veljesi ulkonäköön. Toki on hauska sattuma, ettå heissä on yhdennäköisyyttä, mutta se ei selitä millään tavalla veljesi ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

Isyystestiin nyt samantein! Eihän ihonvärin tai muidenkaan piirteiden periytyminen ole mitenkään loogista.

Esimeriksi minullakin on veli jolla on korkkiruuvikiharat, mutta molemmilla vanhemmilla täysin suorat hiukset. Silti veli on ihan suorastaan kopio isästämme muutoin kasvojen luustoltaan, hiustenväriltään jne. Molemmissa suvuissa on yksittäisiä henkilöitä joilla kiharat ja useammassa sukupolvessa. Silti se kiharahiuksinen voi taas saada 5 lasta joilla kaikilla suorat hiukset.

Perinnöllisyystekijät nimenomaan on loogisia, koska perimä voi tulla vain sukulaisilta, ei randomina joltain ventovieraalta ihmiseltä. Ihmiset vain liian usein katsovat perimää yhden sukupolven ajalta, vaikka pitäisi katsoa paljon kauemmas.

Mikään ei ole yhtä varmaa ja loogista kuin perimä. Ja tässä tapauksessa, tietäen lapsen äidin taustan, olisin juurikin odottanut 2-3 sukupolven hyppäystä ja siten mahdollisesti tummaa lasta. Erityisesti, kun/jos esim. isoäiti on eri rotua, kuten myös meidän perheessä.

Meillä on juurikin peritty piirteitä isoäidiltä. Ei siinä ole mielestäni mitään ihmeellistä.

Kannattaisi aina katsoa valokuvia monta sukupolvea taaksepäin, sieltä sitä perimää löytää.

Meillä ensimmäinen lapsi oli vauvana vaalea iholtaan ja hiukset myös vaaleat. Iän myötä hiukset tummuivat. Toinen lapsi oli vauvana ihan etelä-eurooppalaisen tumma. Mustat hiukset ja tumma iho. Iän myötä vaaleni. Nykyään sisarukset ihan samaa sarjaa.

Sano miehelle että et halua enää kertaakaan kuulla pienintäkään vihjailua siitä että lapsi ei olisi hänen, sillä sinä tiedät 100% varmaksi että ei ole ketään muuta isävaihtoehtoa, ja että mies on aivan vapaa teettämään isyystestin tai geenitestin joten voi ihan itse varmistaa asian mikäli ei sinun sanaasi usko. 

Jos ei testiä halua, niin sitten olkoot valittamatta.

Jos taas miehellä joku kaihertaa parisuhteessa, niin sanokoon suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa mies ei vaan halua asioida viranomaisten kanssa. Voisit tilata Family Finder-nimisen geenitestin (firman sivut: ftdna.com). Se ei ole mikään isyystesti vaan geneettistä sukututkimusta varten eli etsii tietokannassa geneettisiä sukulaisille. Testi kuitenkin paljastaa varmuudella oletteko lapsen vanhempia, vaikkei olekaan virallisesti mikään isyystesti. Jos lapsi, isä ja äiti testataan niin tulos on kiistaton: vanhemmalla ja lapsella on puolet yhteistä DNA:ta. Varmaan muitakin vastaavia firmoja on. Näyte kaavitaan posken sisäpinnasta itse tikulla ja tikku postitetaan koeputkessa labraan. Mahtaisiko miehesi kieltäytyä jos olisit jo maksettujen testiputkien kanssa joku päivä vastassa?

Ei siinä tarvita isää, kun kyseisen Family Finder DNA-testin voi ottaa lapseltakin, hän on miespuolinen ja se riittää, mutta siinä on muita ongelmia. FF DNA-testi on aika hidas, aikaa menee jonkun verran, kun näytettä ei tutkita Suomessa. Ja maksaa jotain 200 euroa. Mutta se on tyhjää parempi.

Miten niin ei tarvita isää? Keneen lapsen DNA-näytettä verrataan, jos isästä ei ole näytettä? Isästä ja poikalapsesta voi toki teettää myös Y-DNA-testin, joka melko luotettavasti myös vahvistaa isyyden, mutta testi maksaa melkein pari sataa ja sen analysoiminen voi kestää usein jopa kuukausia, kun taas Family Finder valmistuu useimmiten muutamassa viikossa ja maksaa noin 70 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Näitä sattuu: Minä ja mieheni olemme molemmat vaaleita. Ensimmäinen lapsemme oli alusta asti vaalea ja kiharatukkainen. Toinen lapsemme syntyi lähes afrohiuksisena ja muutenkin eteläeurooppalaisen oloisena: tummat kiharat hiukset, pientä mustaa karvaa otsalla, kulmakarvojen välissä, pyllyvaossa. Miehellä on tummatukkainen sisko, minulla on tumma, saamelaistaustainen äiti. Toinenkin lapsi on nyt kaksivuotiaana vaalentunut niin, että hiukset on vaaleanruskeat. Pisteenä i:nn päälle kummallakin lapsella oli syntyessään mustat silmät, jotka muuttuivat kyllä molemmilla pian ihan sinisiksi.

Onneksi mieheni ei epäillyt, että olisin pettänyt, vaikka ulkonäöltään toinen lapsi olikin huomattavan tumma ja aivan eri värinen kuin ensimmäinen.

Mielenkiintoista näissä posteissa on se, että jos/kun vauva/lapsi ei automaattisesti muistuta vanhempiaan, erityisesti isäänsä niin epäillään pettämistä. Onko tämä joku nykyajan ilmiö?

Aikaisemmat sukupolvet eivät ole päätään vaivanneet tällaisilla asioilla. Ihmiset yleisesti ottaen tietävät, että perimä menee paljon kauemmas kuin yhden sukupolven matkan.

Onko miehet, isät, jotenkin tyhmentyneet vuosikymmenien saatossa vai mikä tässä mättää? Koulutuksen puute?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa mies ei vaan halua asioida viranomaisten kanssa. Voisit tilata Family Finder-nimisen geenitestin (firman sivut: ftdna.com). Se ei ole mikään isyystesti vaan geneettistä sukututkimusta varten eli etsii tietokannassa geneettisiä sukulaisille. Testi kuitenkin paljastaa varmuudella oletteko lapsen vanhempia, vaikkei olekaan virallisesti mikään isyystesti. Jos lapsi, isä ja äiti testataan niin tulos on kiistaton: vanhemmalla ja lapsella on puolet yhteistä DNA:ta. Varmaan muitakin vastaavia firmoja on. Näyte kaavitaan posken sisäpinnasta itse tikulla ja tikku postitetaan koeputkessa labraan. Mahtaisiko miehesi kieltäytyä jos olisit jo maksettujen testiputkien kanssa joku päivä vastassa?

Ei siinä tarvita isää, kun kyseisen Family Finder DNA-testin voi ottaa lapseltakin, hän on miespuolinen ja se riittää, mutta siinä on muita ongelmia. FF DNA-testi on aika hidas, aikaa menee jonkun verran, kun näytettä ei tutkita Suomessa. Ja maksaa jotain 200 euroa. Mutta se on tyhjää parempi.

Miten niin ei tarvita isää? Keneen lapsen DNA-näytettä verrataan, jos isästä ei ole näytettä? Isästä ja poikalapsesta voi toki teettää myös Y-DNA-testin, joka melko luotettavasti myös vahvistaa isyyden, mutta testi maksaa melkein pari sataa ja sen analysoiminen voi kestää usein jopa kuukausia, kun taas Family Finder valmistuu useimmiten muutamassa viikossa ja maksaa noin 70 euroa.

Sitä voisi verrata vaikka pojan isän isään. Jos hän sattuisi olemaan eri maata kuin tämä isä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin mies naljaili isyydellä ja ei testeihin halunnut mennä.

Lapsi on kyllä hänen mutta ei muistuta lähisukulaisista ketään hänen puolestaan. Mutta kas kummaa kun kaivoin sukututkimusta varten vanhoja valokuvia niin meidän nykyisin 16v on ihan miehen isoäidin isoäidin näköinen kun hän oli 15-17v...

Minulle kävi samanlainen juttu 16 vuotta sitten, kun katsoin äitini kuoleman jälkeen hänen serkkunsa kanssa meidän vanhoja sukukuvia 1800-luvulle asti. Siellä oli paljon kuvia, joita en ollut koskaan nähnyt.

Veljeni ei ole kenenkään lähisukulaisen näköinen. Olen aina ihmetellyt tätä asiaa, eikä äitikään osannut sanoa, miksi hän on niin eri näköinen kuin me muut.

Näistä sukukuvista löysin kauniin pariskunnan kihlajaiskuvan vuodelta 1916. Kuvan nainen oli kuin ilmetty veljeni. Yhdennäköisyys on huikea. Tämä nainen on äitini serkun vaimo, jota en ollut koskaan tavannut, hän kuoli nuorena, jo 1930-luvulla. Hänen miehensä (äitini serkun) ja heidän poikansa olen tavannut lapsena monta kertaa, mutta en koskaan ollut nähnyt kuvaa tästä kauniista naisesta. Veljeni oli iloisesti yllättynyt, kun näki tämän kuvan.

Kai tajuat, että äitisi serkun vaimo ei ole mitään sukua sinulle tai veljellesi? Hänen geeninsä eivät voi vaikuttaa veljesi ulkonäköön. Toki on hauska sattuma, ettå heissä on yhdennäköisyyttä, mutta se ei selitä millään tavalla veljesi ulkonäköä.

Nyt repesin!

Anteeksi, mun moka. =D

Hän on sukua äidilleni, äitini isän isosisko. Se olennainen osa jäi tuolla mainitsematta.

Molemmat ovat äidilleni sukua; toinen äidin, toinen isän puolelta.

Kyseinen nainen oli äitini isän isosisko. Tämä mies ei ollut äitini serkku, liian vanha serkuksi, vaan hänen poikansa olivat äitini serkkuja, hän oli äitini eno. 

Menikö nyt tarpeeksi sekavasti? =D

Kuvan mies, Antti, oli siis äitini eno ja nainen, Aino, oli  äitini täti, isänsä puolelta.

Ja tämän Ainon, äitini tädin, ulkonäön veljeni on perinyt.

*huokaus*

Ymmärrän, että kommentissani ei ollut päätä eikä häntää, koska minulta jäi olennainen kirjoittamatta. Pahoittelen. :)