Mikä on yleisin harhaluulo mitä ammattiisi liittyy?
Kommentit (491)
Että toimittajan työ on jotenkin siistiä ja hienoa, ja että käyt juhlissa ja tapaat julkkiksia. Oikeasti toimittajan työ on yksinäistä eli itsenäistä ja olet töissä 24/7, sillä siitä on kirjoitettava, mikä on ajankohtaista. Usein työ on päällä koko ajan ja epäsäännölliset ruoka-ajat ovat arkea, etenkin hektisessä toimituksessa.
En ymmärrä alkuunkaan miksi niin moni haluaa toimittajaksi, sillä toimittajan tulisi olla taka-alalla ja nimenomaan olla näkymätön viestinviejä ja saada nautinto siitä, että on voinut tuoda julki yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita. Jotkut kollegat metsästävät julkkishaastatteluja ja ovat innosta piukeina VIP- passit kaulassa backstageilla, kun itse haluan uppoutua taustatyöhön kaikessa rauhassa ja laatia artikkelin vaikka siitä, miksi Suomessa naisten väkivaltaisuus on tabu.
Nykyisin tuntuu, että toimittajat brändäävät itsensä ja kuvittelevat olevansa itse jotain. En itse halua olla esillä tai esiintyä lehtijutuissa, sillä olen nähnyt millaista skuuppijahtiaikaa eletään, enkä missään nimessä haluaisi olla itse julkkis tai antaa yhtään haastattelua. En ihmettele yhtään, miksi toimittajia kohtaan on arvostus laskussa ja ihmiset eivät enää luota mediaan. En minäkään luota.
Olen fyysikko.
Sen mukaan minun pitäisi tietää fysiikan, kemian ja tekniikan koko kirjo, mukaanlukien autotekniikka, tietokoneet ja elektroniikka.
Että klassisen puolen orkesterimuusikon työ on "helppo, mutta mielenkiintoinen". Että ne vaan kävelee lavalle ja soittaa mitä nuotissa sattuu lukemaan. Muuten vaan opiskellaan lapsesta asti, ergonomia on luonnotonta, vaaditaan äärimmäisen tarkkaa hienomotoriikkaa, tulee kuulovaurioita, itsekseen täytyy harjoitella jatkuvasti, yhteisharjoituksissa vaaditaan lehmänhermoja. Lisäksi halutaan tottakai soittaa sukulaisten ja tuttujen kissojen- ja koirienristiäisissä. Että työ on yhtä juhlaa.
Että leikkiminen lasten kanssa on helppoa työtä. Olen opettaja ja merkittävä osa työstäni on lasten kanssa leikkimistä, koska 0-8v lapset oppivat parhaiten leikkimällä, eivät luentoa kuuntelemalla tai pulpetissa istumalla.
Leikki ei ole aikuisen luontainen tapa toimia, joten aikuinen joutuu (toisin kuin lapsi) käyttämään energiaa siihen, että leikki on edes jollain tasolla hänelle mielekästä. Myöskin leikin ohjaaminen ja siihen osallistuminen ovat eri asioita. Aikuisen osallistumista tarvitaan esimerkiksi silloin, kun lapsella ei ole vielä keinoja toimia vertaisryhmässä. Tällöin aikuinen kannattelee leikkiä ja tuo siihen uusia sisältöjä tarttumalla lasten aloitteisiin siten, että kaikki lapset saavat onnistumisen kokemuksia. Haluanhan ennaltaehkäistä esim. kiusaamista ja lasten syrjäytymistä.
Toisin kuin monet mutuilevat, kaikki lapset eivät osaa leikkiä ilman aikuisen tukea.
Se että vaan keväällä heitetään vasusta pari kourallista jyviä peltoon, syksyllä kerätään säkillinen talteen, ostetaan tukirahoilla mersuja ja loppuaika syleksitään kattoon.
t. mv
Olen kätilö. Luullaan, että hoidan vauvoja/lapsia vapaa- ajallani ilmaiseksi puhtaasta kutsumuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Että olen sairaanhoitaja. Olen terveydenhoitaja (toki myös sairaanhoitajan pätevyys löytyy) ja teen terveydenhoitajan koulutustani vastaavaa työtä. En jaksa yleensä korjata, kun joku sanoo minua sairaanhoitajaksi. Monien mielestä noilla ei varmaan ole merkittävää eroa. Hoitaja kuin hoitaja.
TÄMÄ! Ai vitte että ottaa päähän joka kerta kun joku kaveri esittelee mut toiselle kaverilleen "tässä on Maija ja Maija opiskelee sairaanhoitajaksi" ja joka ikinen kerta korjaan TERVEYDENHOITAJAKSI!
Näissä koulutuksissa on vissi ero, näkyy jo pääsykokeiden vaatimuksissa ja pistemäärissä joilla pääsee sisään.
Että osaan valmistaa huumeita, kyllä mä pirtua osaan tehä mutta siihe se jääkin
-IISAK SONNI
Nyt on maha täynnä
Vierailija kirjoitti:
Se että hieroja olisi seksuaalisesti tai muuten kiinnostunut asiakkaastaan. Ei varmaan yleistä, mutta jotkut tuntuvat luulevan. Oikeasti hieroja suhtautuu erittäin asiallisesti asiakkaisiin, eikä moisia ajatuksia todellakaan tule mieleen
Hehe. Tyttökaveri ja sen äiti kävi samalla ammattihierojala Lahdessa. Pitkään. Vuosia.
Paljastui että tyttären piti ehdottomasti heittää rintsikat pois hierottaessa. Äidin ei todellakaan.
Tilaisuusbtekeevarkaan?
Olen tyhmä kuin saapas ja tienaan huonosti. Olen sairaala-apulainen.
Uudelleenkouluttautunut FM (hum), stressittömämmässä työssä samalla palkalla kuin aiemmin.
Leipuri-kondiittori. Mukavaa leipomista ja ihanien kakkujen tekoa, todellisuudessa se kakkujen teko leipomossa ei ole läheskään samanlaista ihanaa kakun tekemistä mitä kotona, kakkuja on kymmeniä ja ne tehdään "sarjatuotantona" kiireellä. Samat kakut pyörii päivästä ja viikosta toiseen, kotona tehdään yleensä aina erilaisia.
Viinereiden, pullien jne leipominen leipomossa eroaa myös hyvin paljon kotileivonnasta, linjalta tulee kymmeniä kiloja sitä taikinaa ja kovalla kiireellä ne valmistetaan, usein ei näe edes lopullista tuotetta, teet vain jonkin tietyn osan siitä valmistusprosessista.
Vierailija kirjoitti:
DI
Onneton sängyssä ja oaan korjata kaiken missä on ruuvi.
Ha.
Pakko kommentoida tähän että olen saanut elämäni parasta seksiä DI:ltä... :D
Olen siviili-ilmailun turvatarkastaja. Nämä nyt luulisi olevan selviä suurimmalle osalle... mutta osalle ei.
- Valitsemme tarkempaan tarkastukseen ulkonäön perusteella.
- Etsimme huumeita. (Varmaan jossain maassa näin tehdään, mutta Suomessa ei. Tietty jos jostain löytyy, se voi vaatia toimenpiteitä.)
- Tarkastuksia tehdään kiusallaan / tarkastajan omasta uteliaisuudesta.
- Sitten on näitä, että "TEILLÄ EI MITÄÄN OIKEUTTA TARKASTAA MUA, LOUKKAATTE MUN YKSITYISYYTTÄ..." (Turvatarkastajan oikeus tehdä tarkastuksia lukee Ilmailulaissa, mutta kenellä tahansa on oikeus myös kieltäytyä siitä... vaan silloin turvatarkastajan oikeus (ja velvollisuus) on estää henkilön pääsy turvavalvotulle alueelle.)
Että olen jatkuvasti kiinnostunut ihmisten henkilökohtaisista asioista ja oikein palan halusta kuulla ja analysoida ihmisten ongelmia ja parisuhdekiemuroita. Ei kiinnosta. T. psykologi.
(Töihin suhtaudun toki vakavasti).
Asiakkaani ja heidän omaisensa luulevat, että minä osaan kaiken. Toimin siis henkilökohtaisena avustajana. Minua on esimerkiksi käsketty korjaamaan tietokone, jota en tietenkään osannut tehdä enkä suoraan sanoen edes yrittänyt. Tehtäväni on tehdä asiakkaan puolesta se minkä hän tekisi itse, mutta ei esim. vammansa vuoksi voi tehdä. Samoin jos minua pyydetään leipomaan, niin oletan, että reseptit on hankittu valmiiksi tai ne ovat ainakin saatavilla esim. internetin välityksellä (koska itselläni ei sellaista ole puhelimessa).
Hain opiskelemaan laborantiksi ja kun määräaikainen työsuhteeni lähestyi loppuaan niin työkaverit kyselivät mitä aion tehdä ja kun kerroin tuosta kouluun hakemisesta, niin "aijaa että terveysalalle", "no niin, ihmisläheiseen hommaan haet" eli sekoittivat vissiin laboratoriohoitajaksi. Muutamankin kerran sain selittää että ei se terveysalaa ole eikä ihmisläheistä, että laborantti työskentelee teollisuudessa.
Pääsin opiskelemaan, saa nähdä kuinka monta kertaa joudun korjaamaan mitä oikeastaan tulenkaan opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen kokki osaan tehdä mitä vain ruokaa. Koska olen kokki teen ruokaa silloinkin kun kutsutaan kylään. Joo.
Minä en ole kokki, mutta osaan tehdä mitä vain ruokaa jos on resepti. Tuskin kukaan olettaa, että sinullakaan kaikki reseptit ovat päässä?
Olen sisustaja ja yleisin harhaluulo on se, että olisin sisustussuunnittelija. Nuo ovat kaksi aivan eri ammattia. Oikeasti työnkuvaani kuuluu lähinnä tapetointia, laatoitusta jne. joita sisustussuunnittelijat eivät tee.
Lisäksi ihmiset luulevat jostain syystä, että itselläni on moderni, täydellisesti sisustettu koti täynnä designia. Todellisuudessa sisustukseni on hyvin tavallinen ja huonekaluni ovat melkeinpä halvimmat mahdolliset.