Vauvaani uhattiin tänään lyödä.

Vierailija kirjoitti:

Sanonpa vaan, että jos mun kotiin tulisi kylään lapsiperhe jonka vanhempi antaisi lapsen koskea lupaa pyytämättä tavaroihin, niin ihan tasan varmasti karjaisisin näpit irti. On se kumma kun vanhemmilta puuttuu täysin järki siitä mitä vieraissa saa tehdä ja mitä ei. Jos ei kielto riittäisi, niin pakkohan siihen olisi fyysisesti puuttua ja ärsytys saattaisi olla jo sen verran suurta että se puuttuminen ei välttämättä hellimmällä mahdollisella tavalla tapahtuisi...

Mistä edes tulee tämä kummallinen käsitys että lapset saa näprätä muiden tavaroita ihan vapaasti?! Eihän aikuisetkaan mene kylässä koskettelemaan kaikkea mahdollista, ja kun muistaa miten paskaiset kädet lapsilla yleensä on (nehän kulkee koko ajan suussa ja nenässä) niin hyi helvetti jos pitää vielä näprätä kyläpaikan tavaroita x__X. Ja sitten vielä loukkaannutaan kun sitä lasta menee kieltämään... ihan oma vikanne jos manumarjuzkabetterille tulee traumoja, kun mammat ei itse viitsi lapsestaan huolehtia. Ei ihmekään jos isovanhempi on jo nyt kyllästynyt, varmasti arvaa jo millainen kauhukakara tuollaisesta kuritta kasvaneesta kersasta tulee.

Fiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiuuuuuuuuuuuuuuuuu....... *katselee iäisyyteen*

Vierailija kirjoitti:

Minusta toimivin ratkaisu on se, että kyläilyjä harvennetaan eli isovanhempi ei ole läsnä elämässänne niin paljon, että pääsisi jatkamaan uhkailujaan tai ylipäätään osallistumaan kasvatuksenne arvosteluun. Te päätätte, miten lastanne kasvatatte, isovanhempi päättää, mikä kotonaan on sallittua mutta kukaan ei uhkaile lasta asioista, joita ei edes ole tehnyt. Suosittelen siis niin vieraita välejä, ettei isovanhemmalle tule mieleenkään naputtaa kasvatuksestanne.

Sen verran tuohon ei-kammoon totean, että mielestäni kultainen keskitie on paras, vaikka ymmärränkin erittäin hyvin ap:n pointin. Kovin pitkälle ei käytännön kokemus tuota tyyliänne kanna. Kun 1-vuotiaat nököttävät hiekkalaatikolla ja heittävät hiekkaa toistensa päälle, niin se, jota ei kielletä vaan jota harhautetaan, ehtii antaa lukemattomia hiekkakylpyjä tälle toiselle. Ei tietysti peräkkäin, kun on harhautettu mutta jo samalla kerralla monta kertaa. Se, jota on loogisesti kielletty tärkeistä asioista, jättää sen yleensä yhteen kertaan, kun tajuaa, että tämä on niitä kiellettyjä asioita. On ollut erittäin ikävää olla läheisissä väleissä tämän harhautusoppisen lapsen kanssa, koska oma lapseni on kärsinyt hiekkakylvyistä, lyömisistä, lelujen varastamisesta kädestä ja nyt 3-vuotiaana tämä lapsi on oppinut kovaäänisen karjumisen, jos vanhempi yrittää harhauttaa. Oma lapseni joutuu aina väistymään, kun "ottaa asiat tyynemmin". Ei sekään ole reilua, että muiden lasten pitää kärsiä, kun yhdelle ei voida sanoa kerralla ei.

En siis kannata mitään jatkuvaa ein hokemista, mutta kyllä se sana on hyvä olla olemassa tärkeissä asioissa, kuten siinä, että muita ei saa satuttaa. Ap:n lapsi toki on vielä niin pieni, että asia ei ole ajankohtainen eikä isovanhempi missään nimessä päätä, miten lasta kasvatetaan.

Tämä oli jäänyt lukematta. Lapseni on tosiaan niin pieni että emme ole näin pitkällä. Toisen satuttaminen on ehdoton ei-asia. Lapselle sanotaan että toista ei saa lyödä. Isovanhemman kotona juuri liikkumaan oppineen vauvan kanssa taas on mielestäni mielekkäämpää harhauttaa kuin seistä vieressä hokemasta "Ei. Ei. Ei ota. Älä koske. Ei. Ei."

Nostan jos täällä olisi vielä vinkkiä siihen miten lapsen kanssa olen isovanhemmilla. Otanko repullinen lapsen omia leluja matkaan tästä lähtien? (Tämähän koetaan sitten varmasti vittuiluna.)

Ap

Niin. Sama se kai on mitä leluja otat mukaan, koska minusta kuulosti sille, että isovanhempi oikein odottaa tilaisuutta saada tylyttää.

Parasta olisi kun antaisit sen möyhätä jos siitä ei sillä kertaa mitään riskiä lapselle synny. Jos puhuu noin rumia niin anna puhua mutta sanot, ettette tule heille, koska et voi olla varma koskeeko lapsi kasviin, mutta et halua tulla sinne riskin alla, että lastasi lyödään. Jos he kokevat tuon vittuiluna niin oikeasti... ITSEPÄHÄN SANOI NIIN. Pistät sen tyypin vastuuseen sanoistaan jos sinua väitetään vittuilijaksi.

Koita saada miehesikin nyt ymmärtämään, ettei lapsen kanssa voi mennä sinne ennenkuin lapsi on itse hiukan isompi.

Minä olen sanonut saman eli JOS lapsi tekee luonani jotain kiellettyä, niinläpppään sormille. En aio niin tehdä enkä ota lasta hoitoon, mutta jo tuo sanominen saa pikkulapsen vanhemman varuilleen. Pysyy oma koti siistinä, kun lapsen perässä on koko ajan joku eikä oleteta, että kaikkea saa tutkis

Aivan älytön asenne muutenkin tuo "minun kodissani ei lapsenlapsi saa koskea mihinkään"! Hyi vittu. En menisi sinne todellakaan ja sanoisin, että rippijuhlissa saat kätellä jos peset kädet. Tämä siis lähinnä näille ketjun kirjoittajille, jotka veti palkoa sieraimeen ajatuksestakin, että heillä vieraileva lapsi koskee heidän esineisiinsä! Jos kutsutte, hyväksytte 9-kuisen luonteenlaadun ja laitatte esineenne turvaan, tai sitten ette kutsu lapsia.

Jos lapsi koskee kasviin eikä se kaadu (oma poikamme esim. oli niin rauhallinen, että näin oli), niin se ei ole minkään sortin syy tai aihe mihinkään syytöksiin. Että osa ihmisistä on hulluja! Päästään vialla, etten sanoisi.

Kassillinen leluja mukaan. Järjestäkää käynnit niin että lapsi nukkuu päiväunia. Tai kuljet lapsen perässä ja katsotkin että se ei koske tavaroihin.

Meillä oli vilkas lapsi joka siis räpläsi kaikkea mahdollista. Kun tulin  vanhempien luokse ja anopin luokse, kysyin saanko siirtä tämän ylähyllylle jne. Kyllä sain siirtää. Tuo kukkien näpräily on hankalaa koska ne on vaikea siirtää. Mutta jos lapsesi vetää ruukun alas niin tulee aikamoinen sotku. Jotenkin sen pitää rajata. Eli jos ei saa sanoa ei, sinun tulee vahtia lasta ihan koko ajan. Se on se vanhemman ikävä puoli, että kun he ovat siinä iässä, niin joutuu juoksemaan perässä kun ollaan kylässä. Jos se on sinun mielestä hankalaa, niin järjestä käynnit teillä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sanonut saman eli JOS lapsi tekee luonani jotain kiellettyä, niinläpppään sormille. En aio niin tehdä enkä ota lasta hoitoon, mutta jo tuo sanominen saa pikkulapsen vanhemman varuilleen. Pysyy oma koti siistinä, kun lapsen perässä on koko ajan joku eikä oleteta, että kaikkea saa tutkis

No mikäs sun luona nyt sitten niin kiellettyä on? Mennä Tampax-laatikollesi vessaan ja tulla tampaxisi käsissä ruokapöytääsi, ja pari sidettä liimattuna pään päälle hatuksi, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sanonut saman eli JOS lapsi tekee luonani jotain kiellettyä, niinläpppään sormille. En aio niin tehdä enkä ota lasta hoitoon, mutta jo tuo sanominen saa pikkulapsen vanhemman varuilleen. Pysyy oma koti siistinä, kun lapsen perässä on koko ajan joku eikä oleteta, että kaikkea saa tutkis

No mikäs sun luona nyt sitten niin kiellettyä on? Mennä Tampax-laatikollesi vessaan ja tulla tampaxisi käsissä ruokapöytääsi, ja pari sidettä liimattuna pään päälle hatuksi, vai?

Tuosta lähtisi pois jo lapsi ja vanhempansa. Tosin olen joskus kaverilla mennyt lastenhuoneen ja rikkonut siellä leluja kompensaationa siitä, mitä lasten on annettu tehdä kotonani. Jos ei kestä sitä, että vieraat repivät lempinallen riekaleiksi, ei pidä kutsua vieraita! Eikä kukaan minuakaan kieltänyt, joten mistä tiesin, ettei niin saa tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Aivan älytön asenne muutenkin tuo "minun kodissani ei lapsenlapsi saa koskea mihinkään"! Hyi vittu. En menisi sinne todellakaan ja sanoisin, että rippijuhlissa saat kätellä jos peset kädet. Tämä siis lähinnä näille ketjun kirjoittajille, jotka veti palkoa sieraimeen ajatuksestakin, että heillä vieraileva lapsi koskee heidän esineisiinsä! Jos kutsutte, hyväksytte 9-kuisen luonteenlaadun ja laitatte esineenne turvaan, tai sitten ette kutsu lapsia.

Jos lapsi koskee kasviin eikä se kaadu (oma poikamme esim. oli niin rauhallinen, että näin oli), niin se ei ole minkään sortin syy tai aihe mihinkään syytöksiin. Että osa ihmisistä on hulluja! Päästään vialla, etten sanoisi.

Kukkia on vaikea siirtä jotta ne olisi turvassa. Ja, olen kyllä sitä mieltä että lasten vanhemmat ovat vastuussa kun he käyvät kylässä. Saako sinun lapset esimerkiksi piirtää seiniin? Jollekin voi kukat olla tärkeitä, jollekin jotain muuta. Sitä pitää kunnioittaa. Jos vanhemamt ei halua noudattaa talon sääntöjä, niin sinne ei ole pakko mennä. Tapaamiset voidaan järjestää esimerkiksi kotona, tai ravintolassa tai ihan missä vaan. Mutta jos toisen kotiin mennään, niin sen verran kunnioitusta että ei revitä kukkia, ei piiretä seinään ja ei tulla kengät jalassa sisään. Ja, ei se vauva kuole jos ei saa hetken räplää kukkia. Voi esimerkiksi kysyä, saanko lainata kauhoja jota lapsi voi tutkia. Aina löytyy jotain, mutta sitä voi kysyä.

Niin. Edelleen, lapsi ei ole isovanhemmillaan päässyt lähellekään niitä kasveja ennenkään. Tämä ei nyt ole se ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Hän tutki kotonaan huonekasvia, minkä saa vapaasti tehdä koska olen todennut että tämä on vauvankin koti ja "ei" -sana on säästetty harvoin käytettäväksi, mielummin ohjaamme lasta lempeästi kun on tarve. Lapsi osaa tutkia kasvia sievästi.

Kuulostaa aika pullamössökasvatukselta, Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tutki kotonaan huonekasvia, minkä saa vapaasti tehdä koska olen todennut että tämä on vauvankin koti ja "ei" -sana on säästetty harvoin käytettäväksi, mielummin ohjaamme lasta lempeästi kun on tarve. Lapsi osaa tutkia kasvia sievästi.

 

Kuulostaa aika pullamössökasvatukselta, Ap.

Kuulostaa siltä, että sinä et tiedä 9kk vanhan vauvan kehityksestä tai muustakaan psykologiasta hölkäsen pöläystä.

Joo siis vauvoja ei lyödä eikä mitään tollasta..isovanhemmat ottaa arvokkaat tavarat pois jos pieni tulee kylään.Paska isovanhempi ei voi muuta sanoa..mutta kyllä 40- syntyneet on kasvatettu hallaamalla ja ne on kasvattaneet omat 70- syntyneet hakkaamalla..et hienoo porukkaa ollaan..

Vierailija kirjoitti:

Joo siis vauvoja ei lyödä eikä mitään tollasta..isovanhemmat ottaa arvokkaat tavarat pois jos pieni tulee kylään.Paska isovanhempi ei voi muuta sanoa..mutta kyllä 40- syntyneet on kasvatettu hallaamalla ja ne on kasvattaneet omat 70- syntyneet hakkaamalla..et hienoo porukkaa ollaan..

Tämä isovanhempi on syntynyt 50-luvulla. Ja lapsensa 80-luvulla.

Kaikista "hauskinta" että hän ei kuulemma ole omiaan hakannut "kun ei ole tarvinnut". Vieraiden lapsia vain. "Kun ei nykyajan vanhemmista ole mihinkään".

Vierailija kirjoitti:

Vauvani on 9kk. Hän tutki kotonaan huonekasvia, minkä saa vapaasti tehdä koska olen todennut että tämä on vauvankin koti ja "ei" -sana on säästetty harvoin käytettäväksi, mielummin ohjaamme lasta lempeästi kun on tarve. Lapsi osaa tutkia kasvia sievästi.

Vauvan isovanhempi hokee vauvalle "ei":tä koko ajan ihan huvikseen. Saattaa vaikka karjaista vauvalle että "älä pudota!" kun vauvalla on oma lelunsa kädessä.

Tiedän isovanhemman lyöneen muita pikkulapsia kun nämä ovat koskeneet vaikka isovanhemman koristeleluun. Siksi olemme jo vuosikausia aiemmin päättäneet että mahdollinen lapsemme ei isovanhemman luokse mene hoitoon koskaan.

Tänään vauvani touhuja katsellessaan tämä isovanhempi sitten ilmoitti että jos lapseni koskee kasviin häneen kotonaan hän "läimäisee lasta sormille". Lapsi on vasta oppinut liikkumaan ja olen aina varjostanut lasta tämän isovanhemman kotona. Hänellä ei ole ollut mitään syytä ajatella että lapseni pääsisi "tekemään tuhojaan" siellä.

Tuntuu ihan kamalalta tuollainen uhkaus. Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?

Tähän pitää heti ja selvästi sanoa: "Meidän vauvaa ei lyödä missään tilanteessa. Vauvaa ei myöskään läimäistä, tukisteta tai tönitä missään tilanteessa. Minä kiellän sen. Meidän kotonamme vauvaa ei myöskään komenneta muiden kuin meidän toimesta. Jos jokin vauvan toiminta meidän omassa kodissa kaipaa komentamista siitä pitää sanoa minulle ja minä komennan. Onko tämä nyt selvä ja sovittu asia?"

Itse jouduin vähän samaan tilanteeseen 1,5-vuotiaan taaperon kanssa. Itse omaan 0% huumorintajun mitä tuohon tulee eli jos joku aikuinen sitä lasta menisi lättäämään niin lättäisin vastaavalla voimalla sitä tekijää.

-

En muutenkaan ymmärrä millä mandaatilla kukaan perheemme ulkopuolinen kuvittelisi komentelevansa ketään minun kattoni alla. Jos lapsi tekee jotain meidän kotonamme, johon en puutu niin se on silloin sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvani on 9kk. Hän tutki kotonaan huonekasvia, minkä saa vapaasti tehdä koska olen todennut että tämä on vauvankin koti ja "ei" -sana on säästetty harvoin käytettäväksi, mielummin ohjaamme lasta lempeästi kun on tarve. Lapsi osaa tutkia kasvia sievästi.

Vauvan isovanhempi hokee vauvalle "ei":tä koko ajan ihan huvikseen. Saattaa vaikka karjaista vauvalle että "älä pudota!" kun vauvalla on oma lelunsa kädessä.

Tiedän isovanhemman lyöneen muita pikkulapsia kun nämä ovat koskeneet vaikka isovanhemman koristeleluun. Siksi olemme jo vuosikausia aiemmin päättäneet että mahdollinen lapsemme ei isovanhemman luokse mene hoitoon koskaan.

Tänään vauvani touhuja katsellessaan tämä isovanhempi sitten ilmoitti että jos lapseni koskee kasviin häneen kotonaan hän "läimäisee lasta sormille". Lapsi on vasta oppinut liikkumaan ja olen aina varjostanut lasta tämän isovanhemman kotona. Hänellä ei ole ollut mitään syytä ajatella että lapseni pääsisi "tekemään tuhojaan" siellä.

Tuntuu ihan kamalalta tuollainen uhkaus. Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?

Tähän pitää heti ja selvästi sanoa: "Meidän vauvaa ei lyödä missään tilanteessa. Vauvaa ei myöskään läimäistä, tukisteta tai tönitä missään tilanteessa. Minä kiellän sen. Meidän kotonamme vauvaa ei myöskään komenneta muiden kuin meidän toimesta. Jos jokin vauvan toiminta meidän omassa kodissa kaipaa komentamista siitä pitää sanoa minulle ja minä komennan. Onko tämä nyt selvä ja sovittu asia?"

Itse jouduin vähän samaan tilanteeseen 1,5-vuotiaan taaperon kanssa. Itse omaan 0% huumorintajun mitä tuohon tulee eli jos joku aikuinen sitä lasta menisi lättäämään niin lättäisin vastaavalla voimalla sitä tekijää.

-

En muutenkaan ymmärrä millä mandaatilla kukaan perheemme ulkopuolinen kuvittelisi komentelevansa ketään minun kattoni alla. Jos lapsi tekee jotain meidän kotonamme, johon en puutu niin se on silloin sallittua.

Olin kerran kolme tuntia hoitamassa lasta, jonka äiti sanoi minulle käydessään lapsen kanssa meillä, että hänen lastaan ei komennella. Melkein suuttui, kun sanoin lapselle, että kukkia ei saa kerätä - kuulemma hyvä emäntä siirtää tavarat sivuun, jos niihin ei saa koskea. Menin heille lasta hoitamaan ja annoin sen ipanan tehdä kaikki mitä tahtoo veden kaatamisesta pareille päätyen kahvinporojen levittämiseen ympäriinsä. Kun ei saa komentaa, niin siivotkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvani on 9kk. Hän tutki kotonaan huonekasvia, minkä saa vapaasti tehdä koska olen todennut että tämä on vauvankin koti ja "ei" -sana on säästetty harvoin käytettäväksi, mielummin ohjaamme lasta lempeästi kun on tarve. Lapsi osaa tutkia kasvia sievästi.

Vauvan isovanhempi hokee vauvalle "ei":tä koko ajan ihan huvikseen. Saattaa vaikka karjaista vauvalle että "älä pudota!" kun vauvalla on oma lelunsa kädessä.

Tiedän isovanhemman lyöneen muita pikkulapsia kun nämä ovat koskeneet vaikka isovanhemman koristeleluun. Siksi olemme jo vuosikausia aiemmin päättäneet että mahdollinen lapsemme ei isovanhemman luokse mene hoitoon koskaan.

Tänään vauvani touhuja katsellessaan tämä isovanhempi sitten ilmoitti että jos lapseni koskee kasviin häneen kotonaan hän "läimäisee lasta sormille". Lapsi on vasta oppinut liikkumaan ja olen aina varjostanut lasta tämän isovanhemman kotona. Hänellä ei ole ollut mitään syytä ajatella että lapseni pääsisi "tekemään tuhojaan" siellä.

Tuntuu ihan kamalalta tuollainen uhkaus. Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?

Tähän pitää heti ja selvästi sanoa: "Meidän vauvaa ei lyödä missään tilanteessa. Vauvaa ei myöskään läimäistä, tukisteta tai tönitä missään tilanteessa. Minä kiellän sen. Meidän kotonamme vauvaa ei myöskään komenneta muiden kuin meidän toimesta. Jos jokin vauvan toiminta meidän omassa kodissa kaipaa komentamista siitä pitää sanoa minulle ja minä komennan. Onko tämä nyt selvä ja sovittu asia?"

Itse jouduin vähän samaan tilanteeseen 1,5-vuotiaan taaperon kanssa. Itse omaan 0% huumorintajun mitä tuohon tulee eli jos joku aikuinen sitä lasta menisi lättäämään niin lättäisin vastaavalla voimalla sitä tekijää.

-

En muutenkaan ymmärrä millä mandaatilla kukaan perheemme ulkopuolinen kuvittelisi komentelevansa ketään minun kattoni alla. Jos lapsi tekee jotain meidän kotonamme, johon en puutu niin se on silloin sallittua.

Sanoin tilanteessa että vauvaamme ei lyödä, ikinä. Piste. Sekä sanoin että yksikin kerta niin se on rikosilmoitus poliisille. Tyyppi alkoi vain länkyttämään (ensimmäinen kerta kun ko sanaa käytän) että pidäkin sitten huoli ettei tarvitse.

Toinen vanhempi aikoi puhua asiasta tämän isovanhemman kanssa mutta ei ole vielä ainakaan puhunut. Toivottavasti asia ei vain hautaudu ja tule siten hiljaisesti hyväksytyksi :"( Minun lastani uhattiin enkä osannut muuten toimia! En anna itselleni ikinä anteeksi.

Ap