Vauvaani uhattiin tänään lyödä.

Pelkkä Ei-sana on haitallinen ja turha jos sitä ei perustella. Mitä haittaa siitä on, että lapsi tutkii kasvia? Turha kieltäminen on turhaa. Jos lapsi tekee jotain vaarallista tai haitallista niin on ehdottoman tärkeää kieltää ja kertoa siihen syy. Ei voi olla vain sanahelinää noin pienelle mutta jos ikinä sitä ei käytetä ja lasta vaikka vain harhautetaan hän ei opi kiellon merkitystä :)

Olisin todella loukkaantunut isovanhemman sanoista ja en jättäisi lastani yksin hänen luokseen. Kertoisin myös, että me emmä käytä kuritusväkivaltaa joka on myös laitonta. Jos et pysty elämään meidän säännöillä, et ole tervetullut elämäämme. Ja ihan sama oliko miehen vai naisen vanhemmat!

Mietin pitkään että kysyn apua fb:n kiintymysvanhemmuusperheistä tämän sijaan, mutta en kehdannut sitä omalla nimelläni ja naamallani tehdä. Sieltä olisi saanut fiksuja neuvoja ja ajatuksia.[/quote]

Tässä sun ongelmas, vanhemmuus on sinulle suoritus, sirkustemppu tms. erikoinen tapahtuma. Viestisi vaikuttikin vähän oudolta, kuka edes kysyy tämmöisiä, normaali vanhempi olisi jo tiennyt vastauksen!

Vierailija kirjoitti:

Ei se vauva kuole jos sille sanoo napakasti ei. Lyöminen tai läpsäys on väärin, mutta sana ei ole vaarallinen.

Olin samanlainen kun sinä kun lapseni olivat vauvoja. Lupasin että käytän sanaa ei todella harvoin, lupasin että en käytä telkkaria lapsenvahtina, lupasin että en uhkaa, kirsitä enkä lahjoa minun lapsia.

Arvaa onko pitänyt?

Kirjoituksesi tulisi alkaa "eihän se vauva kuole jos sitä läimäisee sormille", jotta se liittyisi ketjun aiheeseen. Miten te olette noin harhaisia ketjun lukijat, että haluatte puhua ei-sanan puhumisesta vauvalle, kun kysymys oli vauvan fyysisen koskemattomuuden uhkaamisesta?

Ei nyt väännetä keskustelua sille raiteelle, jonne se ei kuulu! Jos ette osaa sanoa aloittajalle mitään omalta ahdistukseltanne koko asiaa (fyysisen väkivallan puheeksiotto vauvan suhteen) kohtaan, niin älkää sitten sanoko mitään!

Minä ymmärrän kyllä, ettei tämmöiseen ole niin helppoa suhtautua, siis aloittajan. Varmasti kyseinen isovanhempi osaa monissa tilanteissa käyttäytyäkin, niin sitä miettii teenkö oikein jos minulle ei sovi kanssakäyminen kyseisen ihmisen (jotenkin oletan hänet mieheksi?) kanssa?

Mutta totta kai. Et tee ap mitään väärää, kosla lasta ei kertakaikkiaan uhata läpsäsitä sormille, piste. Ja jos ajateltaisiinkin, että molemmissa on jotain "vikaa", aloittajassa kun ei kestä vanhusta ja vanhuksessa, joka puhuu pahoja, niin kummalla on isompi oikeus päättää kyseisen lapsen elämään liittyvistä valinnoista? Nih. Äidillä. Kyseinen isovanhempi opetelkoot olemaan puhumatta pahaa, jos vauvan äiti menee sellaisista puheista sekaisin tai saa sanoa vauvan tapaamisille kiitos ja hei. Sukujuhlissa voivat sitten etäältä silmäillä vauvaa.

Minusta toimivin ratkaisu on se, että kyläilyjä harvennetaan eli isovanhempi ei ole läsnä elämässänne niin paljon, että pääsisi jatkamaan uhkailujaan tai ylipäätään osallistumaan kasvatuksenne arvosteluun. Te päätätte, miten lastanne kasvatatte, isovanhempi päättää, mikä kotonaan on sallittua mutta kukaan ei uhkaile lasta asioista, joita ei edes ole tehnyt. Suosittelen siis niin vieraita välejä, ettei isovanhemmalle tule mieleenkään naputtaa kasvatuksestanne.

Sen verran tuohon ei-kammoon totean, että mielestäni kultainen keskitie on paras, vaikka ymmärränkin erittäin hyvin ap:n pointin. Kovin pitkälle ei käytännön kokemus tuota tyyliänne kanna. Kun 1-vuotiaat nököttävät hiekkalaatikolla ja heittävät hiekkaa toistensa päälle, niin se, jota ei kielletä vaan jota harhautetaan, ehtii antaa lukemattomia hiekkakylpyjä tälle toiselle. Ei tietysti peräkkäin, kun on harhautettu mutta jo samalla kerralla monta kertaa. Se, jota on loogisesti kielletty tärkeistä asioista, jättää sen yleensä yhteen kertaan, kun tajuaa, että tämä on niitä kiellettyjä asioita. On ollut erittäin ikävää olla läheisissä väleissä tämän harhautusoppisen lapsen kanssa, koska oma lapseni on kärsinyt hiekkakylvyistä, lyömisistä, lelujen varastamisesta kädestä ja nyt 3-vuotiaana tämä lapsi on oppinut kovaäänisen karjumisen, jos vanhempi yrittää harhauttaa. Oma lapseni joutuu aina väistymään, kun "ottaa asiat tyynemmin". Ei sekään ole reilua, että muiden lasten pitää kärsiä, kun yhdelle ei voida sanoa kerralla ei.

En siis kannata mitään jatkuvaa ein hokemista, mutta kyllä se sana on hyvä olla olemassa tärkeissä asioissa, kuten siinä, että muita ei saa satuttaa. Ap:n lapsi toki on vielä niin pieni, että asia ei ole ajankohtainen eikä isovanhempi missään nimessä päätä, miten lasta kasvatetaan.

Typerää käytöstä isovanhemmalta. En katkaisi yhteydenpitoa, mutta en jättäisi vauvaa hetkeksikään isovanhemman luokse yksin.

Mutta sitten sellainen juttu, että kuka äiti oikeasti antaa vauvan mennä kylässä koskettelemaan särkyviä tavaroita?? Viherkasveja? Jos joku toisi konttailuikäisen lapsensa minun kotiini, eikä puuttuisi siihen että vauva tutkii kukkiani, kyllä puuttuisin itse. En toki löisi näpeille, en tietenkään, mutta vähintäänkin pyytäisin äiti hoitamaan tilanteen.

Isovanhemman sammakkoa puolustelematta, onkohan hän kyllästynyt siihen että joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan kun sinä et opeta lapsellesi rajoja?

Vierailija kirjoitti:

Typerää käytöstä isovanhemmalta. En katkaisi yhteydenpitoa, mutta en jättäisi vauvaa hetkeksikään isovanhemman luokse yksin.

Mutta sitten sellainen juttu, että kuka äiti oikeasti antaa vauvan mennä kylässä koskettelemaan särkyviä tavaroita?? Viherkasveja? Jos joku toisi konttailuikäisen lapsensa minun kotiini, eikä puuttuisi siihen että vauva tutkii kukkiani, kyllä puuttuisin itse. En toki löisi näpeille, en tietenkään, mutta vähintäänkin pyytäisin äiti hoitamaan tilanteen.

Isovanhemman sammakkoa puolustelematta, onkohan hän kyllästynyt siihen että joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan kun sinä et opeta lapsellesi rajoja?

Lapsihan tutki kukkaa ap:n kotona. Ei varmasti ole "kyllästynyt" tuo isovanhempi mihinkään. Jos olisi hän ottaisi kasvatuksen asiallisesti puheeksi.

Sen sijaan hän saattaa kuvitella olevansa kunnioitettava henkilö, koska uhkailee pientä lasta isoilla kielloilla. Eräänlainen pienimunainen henkilö siis ja pienisieluinen. Jos ajatellaan, että isovanhemman käytös juontaa juurensa hänen lapsuudestaan, niin siellä on voinut olla joku niin ilkeä ja paha ja ankara henkilö, jota on ollut PAKKO kunnioittaa, kn hän uhkaili ja sanoi pahaa. Jotenkin isovanhemman päähän on jäänyt, että sellaisia henkilöitä kunnioitetaan siis, ja nyt häntä itseäänkin. (Hän siis voi olettaa niin). Hakee siis jotain sairasta kunnioitusta tuolla, elää itse siinä harhassa, että häntä kunnioitetaan, koska "hän uskaltaa sanoa". Ei sanan, siis 9-kuiselle vauvalle!

Ja johan se kunnioitus alkoi tässäkin keyjussa, ihastellaan, kuinka vanhus kyllä uskaltaa ja osaaa sanoa.

Haluan tuoda esille, että me kiellämme vauvaa silloin, kun se on tarpeen (esim. vauva lähestyy kuumaa hellaa, joskin tällöinkin 'pysähdy, kuuma' toimii paremmin kuin 'ei').

Isovanhemman puoliso (toinen isovanhempi) on todella herttainen ja kiltti enkä halua kieltää häntä näkemästä lasta. Hänellä ei ole ajokorttia että pääsisi yksin meidän kotiimme. Tapaamisten lopettaminen ei muutenkaan ole realistinen vaihtoehto tässä vaiheessa.

Palaan ketjuun myöhemmin, nyt en vauvanhoidolta ehdi.

Ap

On ihan oikein kieltää lasta koskemasta särkyviin asioihin. Se "tutkiminen" kun vaihtuu tuhoamiseen sekunnissa, ja silloin on enää ihan turha alkaa leikkiä mitään "katso lintu lentää" harhautuksia kun kasvi on poikki. Isovanhempi on siis ihan oikeutettu kieltämään asioihin koskeminen omassa kodissaan, oli ne asiat sitten lapsen vanhemman mielestä kuinka sallittuja tahansa. Kodin omistaja päättää, mitä vieraat tekee, ja jokaisella on oikeus suojella omaa omaisuuttaan.

Taas tuo läppäisyllä uhkaaminen... Lasten sormille läppäisy on todellakin ollut ihan hyväksyttävää, ja jopa suositeltua, vielä sen 40-50 vuotta sitten. Isovanhempi siis tuskin näkee sitä väkivaltana, vaan voi mieltää sen ihan lapsen parhaaksikin ("joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" tai "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"). Tarkoitus siis todennäköisesti ei ole mikään pahan tekeminen, vaan lapsen kasvattaminen, kun isovanhemman näkökulmasta lapsen vanhempi ei sitä tee.

Eli isovanhemmalla on kyllä ihan oikeutus määrätä lapsen puuhista omassa kotonaan, ja hänen näkökulmastaan se sormille läppäisy lienee ihan hyvä ja oikea kasvatuskeino. Siksi ap mielestäni liioittelee ja suurentelee asiaa ihan hirvittäviin sfääreihin, kun a) oikeutus on olemassa b) tarkoitus on hyvä.

MUTTA tottakai vanhemmalla on oikeus valita kuinka lastaan kasvattaa (kunhan ei tee sitä muiden kustannuksella, esim. tuo että antaa lapsen satuttaa muita vain ettei joutuisi kieltämään). Siksi vanhempi voi, ja pitää, sanoa isovanhemmalle, että meillä ei käytetä fyysistä kuritusta. Kieltämisen kieltäminen taas... No, perinteisestikin isovanhemmilla on ollut osansa lapsen kasvattamisessa ja lapsen elämässä, ja silloin pakostikin heidän oma kasvatustyylinsä näkyy jonkin verran. Jos et halua että isovanhempi osallistuu mitenkään lapsen kasvatukseen, huolehdit siitä ettei hän joudu kasvatukseen puuttumaan - ts. hoidat omilla menetelmilläsi esim. sen, ettei lapsi koske isovanhemman kodissa mihinkään johon ei ennakkoon ole kysytty lupaa. Jos annat lapsen tehdä jotain kiellettyä, niin silloin hyväksyt sen, että isovanhempi kieltää sen omalla tyylillään. Koska niinkuin sanottu, jokaisella on oikeus suojella omaa kotiaan ja päättää mitä siellä saa tehdä ja mitä ei.

Vierailija kirjoitti:

Typerää käytöstä isovanhemmalta. En katkaisi yhteydenpitoa, mutta en jättäisi vauvaa hetkeksikään isovanhemman luokse yksin.

Mutta sitten sellainen juttu, että kuka äiti oikeasti antaa vauvan mennä kylässä koskettelemaan särkyviä tavaroita?? Viherkasveja? Jos joku toisi konttailuikäisen lapsensa minun kotiini, eikä puuttuisi siihen että vauva tutkii kukkiani, kyllä puuttuisin itse. En toki löisi näpeille, en tietenkään, mutta vähintäänkin pyytäisin äiti hoitamaan tilanteen.

Isovanhemman sammakkoa puolustelematta, onkohan hän kyllästynyt siihen että joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan kun sinä et opeta lapsellesi rajoja?

Vauva ei ole koskenut kasveihin isovanhemmilla. Olen seurannut lasta ja ohjannut toiseen suuntaan ennen kuin on ehtinyt edes sinne asti. Vauva tutki kukkaa omassa kodissaan eilen!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerää käytöstä isovanhemmalta. En katkaisi yhteydenpitoa, mutta en jättäisi vauvaa hetkeksikään isovanhemman luokse yksin.

Mutta sitten sellainen juttu, että kuka äiti oikeasti antaa vauvan mennä kylässä koskettelemaan särkyviä tavaroita?? Viherkasveja? Jos joku toisi konttailuikäisen lapsensa minun kotiini, eikä puuttuisi siihen että vauva tutkii kukkiani, kyllä puuttuisin itse. En toki löisi näpeille, en tietenkään, mutta vähintäänkin pyytäisin äiti hoitamaan tilanteen.

Isovanhemman sammakkoa puolustelematta, onkohan hän kyllästynyt siihen että joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan kun sinä et opeta lapsellesi rajoja?

Lapsihan tutki kukkaa ap:n kotona. Ei varmasti ole "kyllästynyt" tuo isovanhempi mihinkään. Jos olisi hän ottaisi kasvatuksen asiallisesti puheeksi.

Sen sijaan hän saattaa kuvitella olevansa kunnioitettava henkilö, koska uhkailee pientä lasta isoilla kielloilla. Eräänlainen pienimunainen henkilö siis ja pienisieluinen. Jos ajatellaan, että isovanhemman käytös juontaa juurensa hänen lapsuudestaan, niin siellä on voinut olla joku niin ilkeä ja paha ja ankara henkilö, jota on ollut PAKKO kunnioittaa, kn hän uhkaili ja sanoi pahaa. Jotenkin isovanhemman päähän on jäänyt, että sellaisia henkilöitä kunnioitetaan siis, ja nyt häntä itseäänkin. (Hän siis voi olettaa niin). Hakee siis jotain sairasta kunnioitusta tuolla, elää itse siinä harhassa, että häntä kunnioitetaan, koska "hän uskaltaa sanoa". Ei sanan, siis 9-kuiselle vauvalle!

Ja johan se kunnioitus alkoi tässäkin keyjussa, ihastellaan, kuinka vanhus kyllä uskaltaa ja osaaa sanoa.

Pikaisesti: tämä kuulostaa todella fiksulta analyysiltä, voi hyvin pitää paikkansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerää käytöstä isovanhemmalta. En katkaisi yhteydenpitoa, mutta en jättäisi vauvaa hetkeksikään isovanhemman luokse yksin.

Mutta sitten sellainen juttu, että kuka äiti oikeasti antaa vauvan mennä kylässä koskettelemaan särkyviä tavaroita?? Viherkasveja? Jos joku toisi konttailuikäisen lapsensa minun kotiini, eikä puuttuisi siihen että vauva tutkii kukkiani, kyllä puuttuisin itse. En toki löisi näpeille, en tietenkään, mutta vähintäänkin pyytäisin äiti hoitamaan tilanteen.

Isovanhemman sammakkoa puolustelematta, onkohan hän kyllästynyt siihen että joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan kun sinä et opeta lapsellesi rajoja?

Lapsihan tutki kukkaa ap:n kotona. Ei varmasti ole "kyllästynyt" tuo isovanhempi mihinkään. Jos olisi hän ottaisi kasvatuksen asiallisesti puheeksi.

Sen sijaan hän saattaa kuvitella olevansa kunnioitettava henkilö, koska uhkailee pientä lasta isoilla kielloilla. Eräänlainen pienimunainen henkilö siis ja pienisieluinen. Jos ajatellaan, että isovanhemman käytös juontaa juurensa hänen lapsuudestaan, niin siellä on voinut olla joku niin ilkeä ja paha ja ankara henkilö, jota on ollut PAKKO kunnioittaa, kn hän uhkaili ja sanoi pahaa. Jotenkin isovanhemman päähän on jäänyt, että sellaisia henkilöitä kunnioitetaan siis, ja nyt häntä itseäänkin. (Hän siis voi olettaa niin). Hakee siis jotain sairasta kunnioitusta tuolla, elää itse siinä harhassa, että häntä kunnioitetaan, koska "hän uskaltaa sanoa". Ei sanan, siis 9-kuiselle vauvalle!

Ja johan se kunnioitus alkoi tässäkin keyjussa, ihastellaan, kuinka vanhus kyllä uskaltaa ja osaaa sanoa.

Pikaisesti: tämä kuulostaa todella fiksulta analyysiltä, voi hyvin pitää paikkansa.

Ap

Kiitos! Olen se, joka eilen alkoi hoksata asioita äitinsä käytöksen takana... En tiedä itsekään, onko äidilläni ollut näin kun mitä tuli mieleen, mutta todennäköistä se on. Äidin mielestä ylempänä olevien käskyjä pitää totella ja heitä kunnioittaa olivatpa he miten loukkaavia tahansa. Minusta sellainen on kamalaa. Jos joku loukkaa minua en halua jäädä hänen valtansa alle, kuten äiti kehottaa, vaan koittaa oikaista asian ja jos se ei onnistu niin joko häipyä tai ainakin valita suhtautumistavan itse, eikä miettiä sitä, miten se toinen haluaisi tulla kohdelluksi "vaikkei nyt aina osaakaan ilmaista itseään" tjms typerää, kuten äitini pyytää minua toimimaan tai syyllistää minua itsekkääksi.

En minä ole huomannut, että ihmiset tässä maailmassa jos minä olen ilmaissut tai toiminut heitä loukkavasti toimisivat noin eli että haluaisivat miettiä, että minua pitää kunnioittaa, koska varmaan vain epäonnistuin ilmaisussani. Ei. Minulta odotetaan anteeksipyyntöä tai tekemisissä oleminen vähenee. Mutta äitini mielestä minulta ei tarvitse pyytää anteeksikaan, koska ei minua ole varmastikaan ollut tarkoitus loukata ja minun tulee kyllä olla kontaktisssa edelleen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan jne jne jne.

Vierailija kirjoitti:

On ihan oikein kieltää lasta koskemasta särkyviin asioihin. Se "tutkiminen" kun vaihtuu tuhoamiseen sekunnissa, ja silloin on enää ihan turha alkaa leikkiä mitään "katso lintu lentää" harhautuksia kun kasvi on poikki. Isovanhempi on siis ihan oikeutettu kieltämään asioihin koskeminen omassa kodissaan, oli ne asiat sitten lapsen vanhemman mielestä kuinka sallittuja tahansa. Kodin omistaja päättää, mitä vieraat tekee, ja jokaisella on oikeus suojella omaa omaisuuttaan.

Taas tuo läppäisyllä uhkaaminen... Lasten sormille läppäisy on todellakin ollut ihan hyväksyttävää, ja jopa suositeltua, vielä sen 40-50 vuotta sitten. Isovanhempi siis tuskin näkee sitä väkivaltana, vaan voi mieltää sen ihan lapsen parhaaksikin ("joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" tai "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"). Tarkoitus siis todennäköisesti ei ole mikään pahan tekeminen, vaan lapsen kasvattaminen, kun isovanhemman näkökulmasta lapsen vanhempi ei sitä tee.

Eli isovanhemmalla on kyllä ihan oikeutus määrätä lapsen puuhista omassa kotonaan, ja hänen näkökulmastaan se sormille läppäisy lienee ihan hyvä ja oikea kasvatuskeino. Siksi ap mielestäni liioittelee ja suurentelee asiaa ihan hirvittäviin sfääreihin, kun a) oikeutus on olemassa b) tarkoitus on hyvä.

MUTTA tottakai vanhemmalla on oikeus valita kuinka lastaan kasvattaa (kunhan ei tee sitä muiden kustannuksella, esim. tuo että antaa lapsen satuttaa muita vain ettei joutuisi kieltämään). Siksi vanhempi voi, ja pitää, sanoa isovanhemmalle, että meillä ei käytetä fyysistä kuritusta. Kieltämisen kieltäminen taas... No, perinteisestikin isovanhemmilla on ollut osansa lapsen kasvattamisessa ja lapsen elämässä, ja silloin pakostikin heidän oma kasvatustyylinsä näkyy jonkin verran. Jos et halua että isovanhempi osallistuu mitenkään lapsen kasvatukseen, huolehdit siitä ettei hän joudu kasvatukseen puuttumaan - ts. hoidat omilla menetelmilläsi esim. sen, ettei lapsi koske isovanhemman kodissa mihinkään johon ei ennakkoon ole kysytty lupaa. Jos annat lapsen tehdä jotain kiellettyä, niin silloin hyväksyt sen, että isovanhempi kieltää sen omalla tyylillään. Koska niinkuin sanottu, jokaisella on oikeus suojella omaa kotiaan ja päättää mitä siellä saa tehdä ja mitä ei.

Sinulla kyllä meni ohi niin että viuhahti. Lapseni ei ole koskenut isovanhemmilla mihinkään minkä olen maalaisjärjellä voinut ymmärtää kielletyksi. Tuon isovanhemman 5 vuotta sitten kertoman (kuinka hän löi tuttavan taaperoa kun koski hänen leluunsa) olen varjostanut lastani kuin hai laivaa siellä. Esimerkiksi kestävään muovikukkaan ja mainoslehteen nätisti sormella koskemisesta on tullut EI-huuto sekä lapsen pidellessä omaa helistintään karjaisu ÄLÄ pudota. Olen ajatellut nuo isovanhemman "vitsiksi" tai leikiksi että jos ei osaa muuten olla lapsen kanssa niin kommunikoi noin. Koska lapsi on niin pieni että absurdiahan se on ollut karjua vaikka 4kk vanhalle että "älä pudota" omaa helistintään. Mutta eilen lapsi tutki omassa kodissaan kasvia ihan nätisti, mistä isovanhempi kielsi EI ja sanoin että saa lapsi tutkia kukkaa, en näe mitään syytä kieltää jolloin isovanhempi sanoi lapselle että jos kosket kukkaan minun kotonani niin lyön sormille.

Olisiko tässä rautalankaa tarpeeksi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

On ihan oikein kieltää lasta koskemasta särkyviin asioihin. Se "tutkiminen" kun vaihtuu tuhoamiseen sekunnissa, ja silloin on enää ihan turha alkaa leikkiä mitään "katso lintu lentää" harhautuksia kun kasvi on poikki. Isovanhempi on siis ihan oikeutettu kieltämään asioihin koskeminen omassa kodissaan, oli ne asiat sitten lapsen vanhemman mielestä kuinka sallittuja tahansa. Kodin omistaja päättää, mitä vieraat tekee, ja jokaisella on oikeus suojella omaa omaisuuttaan.

Taas tuo läppäisyllä uhkaaminen... Lasten sormille läppäisy on todellakin ollut ihan hyväksyttävää, ja jopa suositeltua, vielä sen 40-50 vuotta sitten. Isovanhempi siis tuskin näkee sitä väkivaltana, vaan voi mieltää sen ihan lapsen parhaaksikin ("joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" tai "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"). Tarkoitus siis todennäköisesti ei ole mikään pahan tekeminen, vaan lapsen kasvattaminen, kun isovanhemman näkökulmasta lapsen vanhempi ei sitä tee.

Eli isovanhemmalla on kyllä ihan oikeutus määrätä lapsen puuhista omassa kotonaan, ja hänen näkökulmastaan se sormille läppäisy lienee ihan hyvä ja oikea kasvatuskeino. Siksi ap mielestäni liioittelee ja suurentelee asiaa ihan hirvittäviin sfääreihin, kun a) oikeutus on olemassa b) tarkoitus on hyvä.

MUTTA tottakai vanhemmalla on oikeus valita kuinka lastaan kasvattaa (kunhan ei tee sitä muiden kustannuksella, esim. tuo että antaa lapsen satuttaa muita vain ettei joutuisi kieltämään). Siksi vanhempi voi, ja pitää, sanoa isovanhemmalle, että meillä ei käytetä fyysistä kuritusta. Kieltämisen kieltäminen taas... No, perinteisestikin isovanhemmilla on ollut osansa lapsen kasvattamisessa ja lapsen elämässä, ja silloin pakostikin heidän oma kasvatustyylinsä näkyy jonkin verran. Jos et halua että isovanhempi osallistuu mitenkään lapsen kasvatukseen, huolehdit siitä ettei hän joudu kasvatukseen puuttumaan - ts. hoidat omilla menetelmilläsi esim. sen, ettei lapsi koske isovanhemman kodissa mihinkään johon ei ennakkoon ole kysytty lupaa. Jos annat lapsen tehdä jotain kiellettyä, niin silloin hyväksyt sen, että isovanhempi kieltää sen omalla tyylillään. Koska niinkuin sanottu, jokaisella on oikeus suojella omaa kotiaan ja päättää mitä siellä saa tehdä ja mitä ei.

"Jos et halua että isovanhempi osallistuu mitenkään lapsen kasvatukseen, huolehdit siitä ettei hän joudu kasvatukseen puuttumaan - ts. hoidat omilla menetelmilläsi esim. sen, ettei lapsi koske isovanhemman kodissa mihinkään johon ei ennakkoon ole kysytty lupaa."

Aika hauska yritys sinulla saada tuollainen isovanhempi pysymään "ruodussa". Johan se isovanhempi nytkin puuttui lapsen kasvatukseen aloittajan kotona ja tämä uhkauskin tuli aloittajan kotona. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten aloittaja estää isovanhempaa puuttumasta kasvatukseen, kun hän tekee sitä myös oman kotinsa ulkopuolella?

Muutenkin vaatimus, ettei "isovanhempi joudu kasvatukseen puuttumaan" on naurettava, jos sillä tarkoitetaan isovanhemman kodin ulkopuolisia alueita. Vähänkös sitä isovanhemmat ovat eri mieltä lastenkasvatuksesta, eikä heillä silti ole oikeutta siihen puuttua uhkailemalla fyysisesti eikä mielellään muutenkaan jos haluavat olla tahdikkaita. Ap:n isovanhempi ei halua olla tahdikas. Miksi hänellekään tulisi olla niin tahdikas, että kasvattaa siten ettei isovanhempi joudu puuttumaan kasvatukseen, isovanhemman mielen mukaan siis, kuten sinä tunnut ehdottavan (pois lukien isovanhemman koti)?

Tuo taaperon lyöminen kertoo jo aika paljon, esim. että onko vanhus "kyllästynyt kasvatuksen puutteeseen", vai olisiko niin, ettei hän vain tee, käyttäydy ja toimi oikein.

Sinuna en antaisi enää sen herttaisenkaan isovanhemman tavata lasta, jos hintana olisi se, että sinun ja vauvan kohtelu jatkuu tuollaisena. Jos herttainen ei ymmärrä, että toinen toimii sinua loukkaavasti, niin se on hänen sitten kärsittävä mikäli ei voi tulla yksin tapaamisiin. Hänhän se on puolisonsa valinnut.

Mutta sinun ei kannata näyttää suoraan tälle isovanhemmalle, että kyseenalaistat hänet. Jos kyseessä on kunnioitukseen liittyvä ongelma, hänhän kokee sinun toimesi avoimena sodanjulistuksena ja alkaa toimia sen mukaan. Eli pahinta olisi jos puoliso tulee heille, mutta toista ei hyväksytä mukaan, "koska hän loukkasi sinua" (vaikka asia näin onkin). Eli voi tosiaan olla, että joudut suhtautumaan ikään kuin sinua ei vain kiinnostaisi tavata, antaa sen ilkeän luulla, että se on syy. Toinen toivottavasti arvaa oikeamman syyn ja voitte nähdä joskus kun sattuu sopivasti, kenenkään varpaille suoraan astumatta.

Ellet sitten ole TODELLA täpäkkä naisimmeinen ja nauti helvetintulessa taistelusta. Silloin voit sanoa suoraankin kuinka asiat ovat ja pudottaa kunnioituksen harhaluulon isovanhemman päältä. Mutta en suositttele erityisemmin. Ja en varsinkaan ellei miehesi ole 100% siinä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan oikein kieltää lasta koskemasta särkyviin asioihin. Se "tutkiminen" kun vaihtuu tuhoamiseen sekunnissa, ja silloin on enää ihan turha alkaa leikkiä mitään "katso lintu lentää" harhautuksia kun kasvi on poikki. Isovanhempi on siis ihan oikeutettu kieltämään asioihin koskeminen omassa kodissaan, oli ne asiat sitten lapsen vanhemman mielestä kuinka sallittuja tahansa. Kodin omistaja päättää, mitä vieraat tekee, ja jokaisella on oikeus suojella omaa omaisuuttaan.

Taas tuo läppäisyllä uhkaaminen... Lasten sormille läppäisy on todellakin ollut ihan hyväksyttävää, ja jopa suositeltua, vielä sen 40-50 vuotta sitten. Isovanhempi siis tuskin näkee sitä väkivaltana, vaan voi mieltää sen ihan lapsen parhaaksikin ("joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" tai "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"). Tarkoitus siis todennäköisesti ei ole mikään pahan tekeminen, vaan lapsen kasvattaminen, kun isovanhemman näkökulmasta lapsen vanhempi ei sitä tee.

Eli isovanhemmalla on kyllä ihan oikeutus määrätä lapsen puuhista omassa kotonaan, ja hänen näkökulmastaan se sormille läppäisy lienee ihan hyvä ja oikea kasvatuskeino. Siksi ap mielestäni liioittelee ja suurentelee asiaa ihan hirvittäviin sfääreihin, kun a) oikeutus on olemassa b) tarkoitus on hyvä.

MUTTA tottakai vanhemmalla on oikeus valita kuinka lastaan kasvattaa (kunhan ei tee sitä muiden kustannuksella, esim. tuo että antaa lapsen satuttaa muita vain ettei joutuisi kieltämään). Siksi vanhempi voi, ja pitää, sanoa isovanhemmalle, että meillä ei käytetä fyysistä kuritusta. Kieltämisen kieltäminen taas... No, perinteisestikin isovanhemmilla on ollut osansa lapsen kasvattamisessa ja lapsen elämässä, ja silloin pakostikin heidän oma kasvatustyylinsä näkyy jonkin verran. Jos et halua että isovanhempi osallistuu mitenkään lapsen kasvatukseen, huolehdit siitä ettei hän joudu kasvatukseen puuttumaan - ts. hoidat omilla menetelmilläsi esim. sen, ettei lapsi koske isovanhemman kodissa mihinkään johon ei ennakkoon ole kysytty lupaa. Jos annat lapsen tehdä jotain kiellettyä, niin silloin hyväksyt sen, että isovanhempi kieltää sen omalla tyylillään. Koska niinkuin sanottu, jokaisella on oikeus suojella omaa kotiaan ja päättää mitä siellä saa tehdä ja mitä ei.

Sinulla kyllä meni ohi niin että viuhahti. Lapseni ei ole koskenut isovanhemmilla mihinkään minkä olen maalaisjärjellä voinut ymmärtää kielletyksi. Tuon isovanhemman 5 vuotta sitten kertoman (kuinka hän löi tuttavan taaperoa kun koski hänen leluunsa) olen varjostanut lastani kuin hai laivaa siellä. Esimerkiksi kestävään muovikukkaan ja mainoslehteen nätisti sormella koskemisesta on tullut EI-huuto sekä lapsen pidellessä omaa helistintään karjaisu ÄLÄ pudota. Olen ajatellut nuo isovanhemman "vitsiksi" tai leikiksi että jos ei osaa muuten olla lapsen kanssa niin kommunikoi noin. Koska lapsi on niin pieni että absurdiahan se on ollut karjua vaikka 4kk vanhalle että "älä pudota" omaa helistintään. Mutta eilen lapsi tutki omassa kodissaan kasvia ihan nätisti, mistä isovanhempi kielsi EI ja sanoin että saa lapsi tutkia kukkaa, en näe mitään syytä kieltää jolloin isovanhempi sanoi lapselle että jos kosket kukkaan minun kotonani niin lyön sormille.

Olisiko tässä rautalankaa tarpeeksi?

Ap

No ei ilmeisesti ole, koska sinä et yhäkään ymmärtänyt mun pointteja. Sun mielestä se muovikukka oli ok koskea ja kestävä, mutta olitte isovanhemman kotona, joten hänellä on oikeus päättää mihin siellä lapsi koskee! Hänen näkökulmastaan sinä et pitänyt lapselle kuria/vahtinut, joten hänen oli pakko puuttua, omilla keinoillaan. Kuten sanoin, niin älä jatkossa anna lapsen koskea MIHINKÄÄN mihin et ole etukäteen kysynyt lupaa. Sinun "maalaisjärkesi" voi poiketa paljon muiden vastaavasta - esim. minun mielestäni on taas itsestäänselvää ettei lasten annettaisi näpliä edes muovikukkia toisen kotona! Se sinun mielestäsi kestävä esine voi olla toiselle esim. kallisarvoinen muisto jostakin, eikä hän halua ottaa mitään riskiä että lapsi sen rikkoisi tai vaikka tunkisi suuhunsa (niinkuin lapset tekee). Kunnioita toisen omaisuutta!

Ja tuo kukkajuttu sitten.. joo, olitte teidän kotona, mutta selvästi isovanhemman mielestä lapsen ei kuulu näprätä kukkia. Siksi hän kielsi lasta (mistä hän voisi tietää mikä sun mielestä on sallittua ja mikä ei, ethän sinäkään näköjään tiedä mikä isovanhemman päässä on kiellettyä? Ette ole kumpikaan ajatustenlukijoita). Kun ilmeni että sinä olet eri mieltä, hän ilmoitti käyttävänsä tuntemiaan kasvatuskeinoja mikäli lapsi tekee saman hänen kotonaan. Hänellä on siihen täysi oikeus, ja on ihan ymmärrettävää että hän haluaa omassa kotonaan noudatettavan eri sääntöjä. Yhä - se käsille läppäisy ei ole mitään lyömistä, ja isovanhemman mielessä se todnäk on ihan normaali kasvatuskeino. 

Sinulla ei selkeästi ole ollenkaan kykyä ajatella tätä asiaa sen toisen osapuolen kannalta. Olisiko vielä imetys-tms hormonit sumentamassa ajattelukykyä? Teillä on eri kasvatusmetodit isovanhemman kanssa - sinulla (isovanhemman mielestä ihan liian) lepsut, isovanhemmalla (sinun mielestäsi liian) tiukat. Se ei kuitenkaan tee isovanhemmasta jotain hullua väkivaltaista psykopaattia, se vain tekee teistä erilaiset. Ja sitä erilaisuutta sinä et selkeästi ymmärrä tipan vertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo taaperon lyöminen kertoo jo aika paljon, esim. että onko vanhus "kyllästynyt kasvatuksen puutteeseen", vai olisiko niin, ettei hän vain tee, käyttäydy ja toimi oikein.

Sinuna en antaisi enää sen herttaisenkaan isovanhemman tavata lasta, jos hintana olisi se, että sinun ja vauvan kohtelu jatkuu tuollaisena. Jos herttainen ei ymmärrä, että toinen toimii sinua loukkaavasti, niin se on hänen sitten kärsittävä mikäli ei voi tulla yksin tapaamisiin. Hänhän se on puolisonsa valinnut.

Lapsen toinen vanhempi (joka oli eilen tiskaamassa tapahtuman aikaan ja kuuli siitä vasta jälkikäteen) sekä tämä kiltti isovanhempi aikovat puhua asiasta tälle henkilölle. En ole siinä asemassa että voisin yksin päättää ketä lapseni tapaa ja ketä ei, toisella huoltajalla on myös oikeus osallistua päätöksentekoon. Ja lapsella on oikeus sukuunsa ja sitä pitäisi yrittää vanhempana tukea vaikka se näyttää olevan todella vaikeaa..

Ap

Sanonpa vaan, että jos mun kotiin tulisi kylään lapsiperhe jonka vanhempi antaisi lapsen koskea lupaa pyytämättä tavaroihin, niin ihan tasan varmasti karjaisisin näpit irti. On se kumma kun vanhemmilta puuttuu täysin järki siitä mitä vieraissa saa tehdä ja mitä ei. Jos ei kielto riittäisi, niin pakkohan siihen olisi fyysisesti puuttua ja ärsytys saattaisi olla jo sen verran suurta että se puuttuminen ei välttämättä hellimmällä mahdollisella tavalla tapahtuisi...

Mistä edes tulee tämä kummallinen käsitys että lapset saa näprätä muiden tavaroita ihan vapaasti?! Eihän aikuisetkaan mene kylässä koskettelemaan kaikkea mahdollista, ja kun muistaa miten paskaiset kädet lapsilla yleensä on (nehän kulkee koko ajan suussa ja nenässä) niin hyi helvetti jos pitää vielä näprätä kyläpaikan tavaroita x__X. Ja sitten vielä loukkaannutaan kun sitä lasta menee kieltämään... ihan oma vikanne jos manumarjuzkabetterille tulee traumoja, kun mammat ei itse viitsi lapsestaan huolehtia. Ei ihmekään jos isovanhempi on jo nyt kyllästynyt, varmasti arvaa jo millainen kauhukakara tuollaisesta kuritta kasvaneesta kersasta tulee.

Ps. Jos joku kehtaa linkata tämän sinne fb:n kiintymysvanhempiin olisin todella kiitollinen. Ja ilmoittaa tänne niin tehneensä ettei mene ohi. Aion jatkossaKIN estää lasta koskemasta _yhtään mihinkään_ tuolla isovanhemman kotona, mutta tarvitsen apua siihen miten tehdä se lasta sammuttamatta.

Ap