Lue keskustelun säännöt.
Tulin onnelliseksi vasta, kun tajusin, etten tarvitse ympärilleni keskiluokkaista kulissia
17.11.2015 |
Pahinta oli se, että kuvittelin, että halusin niitä asioita. Olin hyvin nuoresta iästä lähtien toivonut kunnollista miestä, omakotitaloa, 3 lasta jne.
Löysinkin kerran jo miehen, ostimme talon. Elämä hymyili, molemmilla vakityö. Häitä suunniteltiin tämän vuoden kesälle.
Sitten mulla naksahti päässä. Alkoi suunnaton ahdistus. En yhtään käsittänyt, mistä se johtui. Yhtäkkiä ies tuntui ahdistavalta, kotona oleminen tuskastutti. Kaikki ympärillä muistutti siitä, mitä minun olisi pitänyt haluta. Niin minulle oli aina opetettu. Sellaisia asioita ihmisen kuului haluta.
Nyt tilanne on se, että olemme miehen kanssa asumuserossa. Talo myytiin kolme viikkoa sitten. Muutin takaisin kaupunkiin.
Vaikea kuvailla sitä tunnetta, mutta aivan kuin olisin nyt vapaa kaikesta siitä, mitä olen luullut haluavani, mutta mitä en kuitenkaan halunnut. Tunnen itseni niin onnelliseksi.
Kommentit (8)
Minä taas tulin onnelliseksi samaan tapaan oivaltaessani, että minun ei tarvitsekaan luoda vaikuttavaa uraa. Menestyin aina erinomaisesti koulussa ja suoritin kaksi vaativan alan akateemista tutkintoa. Kaikki lähipiirissäni odottivat minusta uraohjusta. Kun sainkin ensimmäisen lapseni (suunnitellusti) ennen kuin edes hain mitään työpaikkaa valmistumisen jälkeen, kaikki olivat todella järkyttyneitä ja pettyneitä minuun. Nykyään olen suurehkon perheen äiti ja töissä kyllä, mutta en missään uraputkessa. Se oli niin huojentavaa oivaltaa, että myös minä saan elää sellaista elämää, jos haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajusit että haluat yläluokkaisen kulissin?
Millainen se on?
Minä havahduin myös ja purin kihlat, kovaa kyytiä olin matkalla tohon perusjuttuun, asuntolaina, lapsia jne..Olin todella ahdistunut ja stressaantunut, jälkikäteen olen ymmärtänyt, että se johtui siitä, että en halua tuollaista elämää. Sain jopa paniikkihäiriö kohtauksia yhdessä vaiheessa, niin loppu olin, nyt nekin ovat loppuneet onneksi.
-mies
Mulla on ollut toi tunne aina. Tykkään rikkoa kaavaa ja olla ennalta-arvaamaton.Viimeisillään raskaana sisälle yliopistoon ja nautin sikana kun muut katsoivat että what, että tollasiakin mimmejä tänne pääsee.
Minulle tuollainen suuri helpotus tuli, kun tajusin, ettei minun ole pakko tehdä lapsia jos en halua. Enkä halua. Jotenkin sitä kuvitteli, että kaikkien niitä on tehtävä tai haluttava, tai että jotenkin sen mielen on vain muututtava kun vanhenee. Onneksi ei tarvitse muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oli suuri helpotus, kun ei tarvinut enää esittää erilaista, orginellia maailmanparantajaa. Nyt oma rivari, lapsi, mies ja pari autoa <3
Tajusit että haluat yläluokkaisen kulissin?