Onko joku masentunut käynyt aikuiskoulua/amk.

Vierailija

Kestikö pää?
Kannattiko siinä kunnossa?
Jaksoitko?
Kävitkö terapiassa samaan aikaan?
Suositteletko?
Kannattaako ottaa riski ja lähteä opiskelemaan?

Mulla pari pientä lasta ja aikuiskoulutusta mietin.
3v koulu käytäs 1,5v.
Mietityttää jaksaminen.
Halua ja intoa olisi.

Kommentit (6)

Vierailija

Ei diagnoosia, mutta uskoisin olleeni aika maassa ennen kuin sain koulutuspaikan, sillä suurinpiirtein mietin miten lavastan itseni onnettomuuden uhriksi ettei läheiset kärsi. Terapioissa en ole käynyt koskaan ja olin ulkopuolisille/läheisille vain saamaton luuseri jonka pitää nyt vaan ryhdistäytyä. 

Pää kesti, kannatti, piristyin kun oli järkevää tekemistä, välillä väsytti ihan helkutisti, välillä tuntui että mitä minä täällä teen. Kun on tekemistä niin ei ajatukset pyöri ikävissä asioissa ja sai nähdä muita ihmisiä. En välillä kyllä jaksanut heitä ja olin omissa oloissani taukojen aikana, mutta se piristi .Sain vielä työpaikan ja nyt olen suht. kunnossa, vaikka synkät ajatukset tulevat välillä mieleen. Säännölliset tulot ja se, että on sisältöä, kuitenkin auttoi. Aikuiskoulutuksessa ei oltu läsnä joka päivä, 5 pv viikossa en varmasti olisi jaksanut.

Kyseessä oli amk-insinöörien täydennyskoulutus, suht. paljon töitä siinä sai tehdä. Eli teknikosta/insinööristä amk-insinööriksi (muutama pitkän työkokemuksen omaava amistaustainenkin oli). Eli en ihan kylmiltään tuohon lähtenyt, vaan vanha pohja oli jo.  

Vierailija

Hankala vaihe elämässä oli jo kun sain AMK-paikan, mutta sitten hankaluuksia tuli lisää, myös fyysistä sairastelua.

Opinnot olleet 3 vuotta kesken niin, etten ole saanut tehtyä niiden eteen yhtään mitään. Valtaosa opintopisteistä suoritettu eli koko ajan on se pelko, että koulu potkaisee pihalle ja opinnot jää sitten vain vähän kesken ja sekös harmittaisi. Mutta kun en oikein jaksa tehdäkään mitään. 

Kyse on aiemman koulutuksen päivittämisestä aikuispuolella.

Vierailija

Minä opiskelin kokonaan uuden ammatin yli nelikymppisenä masentuneena juoppona, ja valmistuin jopa melkoisen hyvillä papereilla. Opiskelu antoi todella mielekästä sisältöä elämään ja sain huomata jopa sen, että oli melkeinpä helpompaa oppia uusia asioita kuin nuorena. Esim. sähkötekniikasta en tiennyt oikeastaan mitään enkä ollut kiinnostunutkaan tietämään, mutta koulussa alkuun päästyäni kiinnostuin siitä todella.

Pettymys tulikin sitten koulun loputtua. Maailma ja aika oli muuttunut niin, ettei tuon alan ammattilaisia enää tarvittu, tai ehkä olisi, mutta ei siitä enää leipä irronnut. Tein silti nälkäpalkalla tuon alan töitä parisen vuotta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat