Lue keskustelun säännöt.
Pettäjä ei rakasta puolisoaan, imo
15.11.2015 |
Koska jos rakastaa toista, ei häntä voi pettää. Todella usein pettäjät tuntuvat puolustelevansa kertomatta jättämistä sillä, että "rakastaa" kumppaniaan.
Kommentit (78)
Mä petin ja rakastin. Yritin sen jälkeen tappaa itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Siinä kohtaa on syytä keskustella asiasta ja erota ennen kuin lähteä pettämään. Tässäkin tapauksessa pettäjä yrittää taas oikeuttaa pettämisensä syyttämällä puolisoa.
Miksi pettäminen pitäisi hyväksyä tai sille antaa joku oikeus vaikka tiedostaisikin syitä jotka pettämiseen mahdollisesti johtaa?
Ja kaikki vastuu parisuhteen onnestako on aina sen pettäjän (lue: miehen) vastuulla?
Sillä nalkuttavalla, kiittämättömällä, vaatimuksia esittävällä, seksiä pihtaavalla, kireällä naisellako ei ole parisuhteessa minkäänlaista vastuuta? Hänenkö ei tarvitse miettiä omaa käytöstään parisuhteen onnen edistämiseksi, jos hän kerran niin paljon rakastaa?
Vastuussa voi olla vain niistä asioista joita tekee itse. Jos ei petä miten voi siihen syyllistyä tai olla siitä vastuussa. Vastuussa voit ja olet parisuhteestasi ja omalta osaltasi myös siitä että puolison on hyvä parisuhteessa olla.
Se että toinen kohtelee sinua huonosti tai esim. pihtaa ei anna oikeutta pettämiselle. Yhtä vähän saat oikeuden ajaa ylinopeutta sen perusteella että joku rikkoo liikenne sääntöjä esim. risteyksessä.
Syy pettämisen taustalla voi olla huonossa parisuhteessa, mutta mitenkään enemmän hyväksyttäväksi se ei pettämistä tee.
Vierailija kirjoitti:
Mä petin ja rakastin. Yritin sen jälkeen tappaa itseni.
Pettämistä voisi verrata vaikka lyömiseen. Kuka nyt löisi rakastamaansa ihmistä ja vielä vaatisi että suhteen tulisi saada jatkua, koska niin "rakastaa". Sitten vielä vedellään turpiin yhä uudestaan ja uudestaan ja kappas kun toiselta lähtikin henki, vaikka niin rakastettiin.
Sittenpä vielä nämä jotka uhkailevat itsemurhalla tai jopa yrittävät sitä, koska niin "rakastavat". Paskan marjat! Kyllä niin nyt narsismin makua tässäkin tapauksessa.
Mun exä haukkui minut vainoharhaiseksi ym kun oli jäädä kiinni pettämisestä ja minä hölmö menin lankaan ja pyysin anteeksi.
Onneksi se toinen nainen oli reilumpi ja kertoi asioiden tosellisen laidan.
Exä sitten kehtasi puolutella sanomalla ettei tunnustanut pettäneensä, koska ei tahtonut loukata. :D
Suhdetta olisi hänen mielestään pitänyt jatkaa koska hän "rakastaa" minua ja jos minä en anna tuota hänelle anteeksi, niin se tarkoittaa sitä etten minä rakasta häntä.
Annoin kyllä anteeksi, mutta en jatkanut suhdetta ja nyt hän kostaa terrorisoimalla elämääni, koska "valehtelin" hänelle rakastavani häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjä pyrkii aina siihen, ettei vika ole hänessä vaan olosuhteissa (ikä, nuoruus, vaikea tilanne elämässä) tai puolisossa (liian vähän seksiä, liikaa vaatimuksia, rupsahtanut, lihonut, nalkuttaa).
En nyt sanoisi että on vika olla nuori mutta vaikea siitä on syyttää jotakin muuta kuin itseään, olosuhteet voi hyvin olla myös omaa syytä, samoin elämäntilanne. Parempi minusta olisikin etsiä syitä kuin syyllisiä.
Minä taas uskon, että niillä syillä ei ole mitään merkitystä vaan kyse on pettäjän omista arvoista, kyvyistä ja asenteista. Hän valitsee teon, koska kokee sen oikeudekseen. Silloin on aivan sama, onko parisuhteessa ongelmia, lapset valvottavat, työssä stressiä tai muuten vain sopiva tilaisuus tullut. Kyllähän osa pettäjistä pettää vain siksi, että kun muuten ehkä se puoliso pettäisi ensin (tällaisenkin selityksen kuullut aivan liian monta kertaa).
Syiden poistaminen ei ratkaise pettämisongelmaa, koska pettäjä nimenomaan kokee pettämisen sopivana tapana kohdata ongelmat. Vikaa on siis hänessä itsessään ja hänen asenteissaan, ei elämässä ja sen vaikeuksissa. Kaikki me tiedämme, että elämässä tulee väistämättä vastaan ongelmia, ja silloin ei ole kiva, jos puolisoon ei voi turvata eikä hänen kanssaan pysty jakamaan ongelmia, koska tiukan paikan tullen hän voi pettää. Sellaisella puolisolla ei tee mitään.
Siksi syillä ei ole väliä vaan pettäjän arvoilla, asenteella ja ongelmanratkaisukyvyillä.
Kyllä se näin menee.
Syyksihän kelpaa loppupeleissä vaikka se että puristaa hammastahnatuubin keskeltä.
Toisaalta virheitä voi tehdä ja katua sekä ottaa opikseen.
Se että jää pettämisestä kiinni eikä itse kerro kielii siitä että touhua on saattanut jatkua vaikka kuinka pitkään, nyt vaan jäätiin kiinni.
Jos itse kertoo on helpompi uskoa että oli satunnainen kerta.
Taas täydellisyydet huutelee norsunluutorneistaan ehdottomia mustavalkoisia totuuksiaan. Jos laskeutuisitte tänne maan pinnalle, niin huomaisitte, että elämä ei tosiaan ole mustavalkoista.
Ihan uteliaisuudesta, mihin te sen mustan ja valkoisen rajan piirrätte?
Selvästikin jos mies/nainen päätyy sänkyyn jonkun muun kumppaninsa kanssa, niin ei rakasta kumppaniaan.
Suutelee kännispäissään pikkujouluissa työkaveria - ei rakasta kumppaniaan?
Flirttailee työpaikalla kollegansa kanssa - ei rakasta kumppaniaan?
Ihastuu johonkin - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee ettei pettänyt - ei rakasta kumppaniaan.
Valehtelee ettei pikkujouluissa pussannut - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee, ettei mennyt työmatkalla baariin - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee ettei ole ihastunut - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee ettei kumppanin lihominen häiritse - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee että on pää kipeä vaikka oikeasti ei vain huvita - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee jostain pikkujutusta (ns valkoinen valhe) ettei pahoittaisi kumppaninsa mieltä - ei rakasta kumppaniaan?
Pieksee alkoholin siivittämässä mustasukkaisuuden puuskassa kumppaninsa hengiltä - ei rakastanut.
Suutuspäissään läpsäisee kumppaniaan - ei rakasta kumppaniaan?
Kiukutellessaan syytää kumppanilleen törkeyksiä (henkistä väkivaltaa) - ei rakasta kumppaniaan?
Suuttuessaan mököttää ja vetää mykkäkoulua (henkistä väkivaltaa) - ei rakasta kumppaniaan?
Äiti läpsäisee tai tukistaa lastaan - ei rakasta lastaan?
Äiti huutaa pää punaisena lapselle - ei rakasta lastaan?
Äiti laittaa lapsen jäähylle - ei rakasta lastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas täydellisyydet huutelee norsunluutorneistaan ehdottomia mustavalkoisia totuuksiaan. Jos laskeutuisitte tänne maan pinnalle, niin huomaisitte, että elämä ei tosiaan ole mustavalkoista.
Ihan uteliaisuudesta, mihin te sen mustan ja valkoisen rajan piirrätte?
Selvästikin jos mies/nainen päätyy sänkyyn jonkun muun kumppaninsa kanssa, niin ei rakasta kumppaniaan.
Suutelee kännispäissään pikkujouluissa työkaveria - ei rakasta kumppaniaan?
Flirttailee työpaikalla kollegansa kanssa - ei rakasta kumppaniaan?
Ihastuu johonkin - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee ettei pettänyt - ei rakasta kumppaniaan.
Valehtelee ettei pikkujouluissa pussannut - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee, ettei mennyt työmatkalla baariin - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee ettei ole ihastunut - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee ettei kumppanin lihominen häiritse - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee että on pää kipeä vaikka oikeasti ei vain huvita - ei rakasta kumppaniaan?
Valehtelee jostain pikkujutusta (ns valkoinen valhe) ettei pahoittaisi kumppaninsa mieltä - ei rakasta kumppaniaan?
Pieksee alkoholin siivittämässä mustasukkaisuuden puuskassa kumppaninsa hengiltä - ei rakastanut.
Suutuspäissään läpsäisee kumppaniaan - ei rakasta kumppaniaan?
Kiukutellessaan syytää kumppanilleen törkeyksiä (henkistä väkivaltaa) - ei rakasta kumppaniaan?
Suuttuessaan mököttää ja vetää mykkäkoulua (henkistä väkivaltaa) - ei rakasta kumppaniaan?
Äiti läpsäisee tai tukistaa lastaan - ei rakasta lastaan?
Äiti huutaa pää punaisena lapselle - ei rakasta lastaan?
Äiti laittaa lapsen jäähylle - ei rakasta lastaan?
En muista tiedä, mutta itse olen tiukkapipo ja vedän rajan ns romanttiseen/seksuaaliseen suutelemiseen, eli poskisuudelmat yms mitä normaalisti tehdään ystävien/vanhempien/lasten kanssa ei kuitenkaan lasketa.
Kesällä kuuntelin radiosta keskustelua missä osa oli sitä mieltä että jos kuitenkin luottaa kumppaniinsa niin toisten suutelu on ok. Minä sitä jäin ihmettelemään, että mihin siinä oikein luotetaan? Jos luotetaan ettei kumppani jätä, vaikka suuteleekin toisia ranskalaisittain, niin miksi ei sama logiikka päde seksiinkin? Eli jos kumppaniin luottaa kuten he asian määrittelevät, miksi hän ei saisi käydä vieraissa kunhan tulee takaisin?
Itse kuitenkin haluaisin luottaa siihen ettei kumppani edes suutele toisia miehiä, että suhteemme on yksiavioinen ja seksuaalisuutemme on toisiamme varten, ei ulkopuolisten.
Niin ja tuo "känni" selityksenä aikuiselta ihmiseltä, se pikkasen ärsyttää. Olet aina vastuussa teoistasi, olit sitten kännissä tai et. Jos et todellakaan pysty olla antautumatta kielletyille mielihaluillesi juovuksissa, niin sittenhän et juo. Teini voi vielä saada anteeksi tämmöiset "kännisekoilut", aikuinen (>25v) ei voi.
-M38
Vierailija kirjoitti:
Niin ja tuo "känni" selityksenä aikuiselta ihmiseltä, se pikkasen ärsyttää. Olet aina vastuussa teoistasi, olit sitten kännissä tai et. Jos et todellakaan pysty olla antautumatta kielletyille mielihaluillesi juovuksissa, niin sittenhän et juo. Teini voi vielä saada anteeksi tämmöiset "kännisekoilut", aikuinen (>25v) ei voi.
-M38
En kyllä kokenut itseäni teiniksi pettäessäni hiukan alle parikympisenä, jollakin tavalla ajattelematon/kokematon ehkä. Sinänsä ihan kiva kuulla että "kännisekoiluna" se olisi ollut anteeksi annettavissa... en osaa sanoa olisiko silloiselta kumppanilta/avopuolisolta asiaa anteeksi saanut... en koskaan kertonut pettäneeni... enkä vieläkään tiedä miksi olisi pitänyt. Kertomatta jättämistä en kadu, enkä koskaan ole katunut, vaikka pettämistä kadunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtele muita niinku toivoisit itseäsi kohdeltavan. . yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Kohtele muita niinku toivoisit itseäsi kohdeltavan. . yksinkertaista.
Niinhän monet kohteleekin... myös sitä kumppania jonka kanssa pettäminen tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiemmin oli myös eronneita naisia ajatellen elo ja toimeentulo vaikeaa.. tänäpäivänä naiset pärjää vähintään yhtä hyvin kuin miehetkin joten parisuhteessa, jossa loukata tms. ei ole pakko enää olla!
ihana muutos on tapahtunut!
Vierailija kirjoitti:
Aha. No en sitten tiedä, mutta lähipiirissä oli tapaus jossa mies muutti yllättäen pois uuden rakkaan luo, jonka kanssa oli ollut suhteessa jo monta vuotta. Palasi sieltä lyhyen ajan kuluttua häntä koipien välissä kotiin, koska oli tajunnut "rakastavansa" vaimoaan. Vaimo otti mukisematta takaisin ja nyt taas vanha lempi leiskuu. Että onko toi nyt sitten niin yksinkertaista, ketä rakastaa ja ketä ei, kahtakin voi joskus samaan aikaan rakastaa, kai?
Joo. Mullakin on ihan omakohtaisesti kokemusta, että mies löytää toisen, ottaa ja jättää kuin nallin kalliolle. Ja sitten alkaa kinuta takaisin ja muka rakastaa. Kovin rakastetulta ei taannoin tuntunut. Enkä voi itse enää luottaa ihmiseen, joka selän takana etsii uuden suhteen. Tulee vähän sellainen olo, että tuollainen ihminen ei rakasta ketään. Tai korkeintaan omaa mielihyväänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aiemmin oli myös eronneita naisia ajatellen elo ja toimeentulo vaikeaa.. tänäpäivänä naiset pärjää vähintään yhtä hyvin kuin miehetkin joten parisuhteessa, jossa loukata tms. ei ole pakko enää olla!
ihana muutos on tapahtunut!
No joo, mutta silti moni roikkuu huonossa parisuhteessa siksi, että eron myötä elintaso laskisi ja joutuisi luopumaan esim. omakotiasumisesta. Minulla on ollut suhde varattuun mieheen ja luulen, että avokkinsa arvasi miehen pettävän, varmaan huomasi esim. tekemäni fritsut miehen kaulalla jne.
Vierailija kirjoitti:
Esa rakastaa vaimoaan ja heidän kahta pientä lastaan, vaikka ei olekaan onnellinen parisuhteessa. Esan vaimo tuntuu usein olevan tyytymätön Esaan niin aviomiehenä, miehenä kuin isänäkin, ja tuo ilmi tyytymättömyyttään usein katsein tai sanoin, tai torjumalla Esan lähestymisyritykset. Vaimo valittaa ja on vihainen koska Esa on niin paljon töissä ja liian vähän kotona perheensä kanssa. Toisaalta sitten, vaimo selvästikin odottaa tiettyä elintasoa, eikä tuskin hyväksyisi sitä että Esan työ olisi vähemmän vaativaa - ja huonommin palkattua, matalammalla statuksella. Ajan kuluessa Esa kokee itsekin olevansa epäkelpo ja huono, koska ei osaa tehdä vaimoa tyytyväiseksi. Toisinaan hän tuntee katkeruutta ja suuttumusta vaimoa kohtaan, joka ei arvosta hänen yritystään, vaan on aina tyytymätön. Ja joskus hän edelleenkin tuntee lämmön ja rakkauden rinnassaan, katsellessaan vaimoaan vaikkapa aamukahvin keitossa. Esa ei kuitenkaan tiedä miten solmua avioliitossa voisi alkaa avaamaan, he eivät enää osaa puhua asioista oikeasti, ilman että aina päädyttäisiin kiertämään samoja kehiä.
Kun työpaikalla uusi naispuolinen kollega alkaa flirttailla Esan kanssa, ei Esa pysty vastustamaan leikkiin mukaan menoa. Tavallaan hän ei haluakaan vastustaa, tuntuu niin ihanalta ja ihmeelliseltä kokea taas, että on jonkun naisen mielestä hauska, haluttava ja puoleensavetävä. Työkaverin kanssa Esa tuntee itsensä jälleen mieheksi, eikä vain epäonnistuneeksi surkimukseksi, ja niinpä Esa vaimentaa omatunnon kolkutuksen ja jatkaa flirttiä. Joka työmatkalla johtaa seksiin. Ja suhteeseen. Suhde on ihana, kiihottava ja jännittävä, ja se valaa Esaan uutta uskoa itseen miehenä ja ihmisenä. Esa ei siltikään halua jättää perhettään, eikä hän ole valmis luopumaan avioliitostaan. Se merkitsisi epäonnistumista, ja sitäpaitsi Esa uskoo edelleen rakastavansa vaimoaan, vaikka sitä kaikkien katkerien sanojen ja pettymysten alta onkin usein vaikea tuntea. Esa ei kerro vaimolle suhteestaan.
Esan pitäisi yrittää puhumista, sitten pariterapiaa ja jos eivät auta, eroa. Ei ole ihmisen evoluution kannalta suotavaa, että perustyytymättömät nalkuttajageenit leviävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esa rakastaa vaimoaan ja heidän kahta pientä lastaan, vaikka ei olekaan onnellinen parisuhteessa. Esan vaimo tuntuu usein olevan tyytymätön Esaan niin aviomiehenä, miehenä kuin isänäkin, ja tuo ilmi tyytymättömyyttään usein katsein tai sanoin, tai torjumalla Esan lähestymisyritykset. Vaimo valittaa ja on vihainen koska Esa on niin paljon töissä ja liian vähän kotona perheensä kanssa. Toisaalta sitten, vaimo selvästikin odottaa tiettyä elintasoa, eikä tuskin hyväksyisi sitä että Esan työ olisi vähemmän vaativaa - ja huonommin palkattua, matalammalla statuksella. Ajan kuluessa Esa kokee itsekin olevansa epäkelpo ja huono, koska ei osaa tehdä vaimoa tyytyväiseksi. Toisinaan hän tuntee katkeruutta ja suuttumusta vaimoa kohtaan, joka ei arvosta hänen yritystään, vaan on aina tyytymätön. Ja joskus hän edelleenkin tuntee lämmön ja rakkauden rinnassaan, katsellessaan vaimoaan vaikkapa aamukahvin keitossa. Esa ei kuitenkaan tiedä miten solmua avioliitossa voisi alkaa avaamaan, he eivät enää osaa puhua asioista oikeasti, ilman että aina päädyttäisiin kiertämään samoja kehiä.
Kun työpaikalla uusi naispuolinen kollega alkaa flirttailla Esan kanssa, ei Esa pysty vastustamaan leikkiin mukaan menoa. Tavallaan hän ei haluakaan vastustaa, tuntuu niin ihanalta ja ihmeelliseltä kokea taas, että on jonkun naisen mielestä hauska, haluttava ja puoleensavetävä. Työkaverin kanssa Esa tuntee itsensä jälleen mieheksi, eikä vain epäonnistuneeksi surkimukseksi, ja niinpä Esa vaimentaa omatunnon kolkutuksen ja jatkaa flirttiä. Joka työmatkalla johtaa seksiin. Ja suhteeseen. Suhde on ihana, kiihottava ja jännittävä, ja se valaa Esaan uutta uskoa itseen miehenä ja ihmisenä. Esa ei siltikään halua jättää perhettään, eikä hän ole valmis luopumaan avioliitostaan. Se merkitsisi epäonnistumista, ja sitäpaitsi Esa uskoo edelleen rakastavansa vaimoaan, vaikka sitä kaikkien katkerien sanojen ja pettymysten alta onkin usein vaikea tuntea. Esa ei kerro vaimolle suhteestaan.
Esan pitäisi yrittää puhumista, sitten pariterapiaa ja jos eivät auta, eroa. Ei ole ihmisen evoluution kannalta suotavaa, että perustyytymättömät nalkuttajageenit leviävät.
Ja Esahan sallii vastaavan oikeuden piristävään sivusuhteeseen myös tälle nalkuttavalle = onnettomalle vaimolleen, niinhän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esa rakastaa vaimoaan ja heidän kahta pientä lastaan, vaikka ei olekaan onnellinen parisuhteessa. Esan vaimo tuntuu usein olevan tyytymätön Esaan niin aviomiehenä, miehenä kuin isänäkin, ja tuo ilmi tyytymättömyyttään usein katsein tai sanoin, tai torjumalla Esan lähestymisyritykset. Vaimo valittaa ja on vihainen koska Esa on niin paljon töissä ja liian vähän kotona perheensä kanssa. Toisaalta sitten, vaimo selvästikin odottaa tiettyä elintasoa, eikä tuskin hyväksyisi sitä että Esan työ olisi vähemmän vaativaa - ja huonommin palkattua, matalammalla statuksella. Ajan kuluessa Esa kokee itsekin olevansa epäkelpo ja huono, koska ei osaa tehdä vaimoa tyytyväiseksi. Toisinaan hän tuntee katkeruutta ja suuttumusta vaimoa kohtaan, joka ei arvosta hänen yritystään, vaan on aina tyytymätön. Ja joskus hän edelleenkin tuntee lämmön ja rakkauden rinnassaan, katsellessaan vaimoaan vaikkapa aamukahvin keitossa. Esa ei kuitenkaan tiedä miten solmua avioliitossa voisi alkaa avaamaan, he eivät enää osaa puhua asioista oikeasti, ilman että aina päädyttäisiin kiertämään samoja kehiä.
Kun työpaikalla uusi naispuolinen kollega alkaa flirttailla Esan kanssa, ei Esa pysty vastustamaan leikkiin mukaan menoa. Tavallaan hän ei haluakaan vastustaa, tuntuu niin ihanalta ja ihmeelliseltä kokea taas, että on jonkun naisen mielestä hauska, haluttava ja puoleensavetävä. Työkaverin kanssa Esa tuntee itsensä jälleen mieheksi, eikä vain epäonnistuneeksi surkimukseksi, ja niinpä Esa vaimentaa omatunnon kolkutuksen ja jatkaa flirttiä. Joka työmatkalla johtaa seksiin. Ja suhteeseen. Suhde on ihana, kiihottava ja jännittävä, ja se valaa Esaan uutta uskoa itseen miehenä ja ihmisenä. Esa ei siltikään halua jättää perhettään, eikä hän ole valmis luopumaan avioliitostaan. Se merkitsisi epäonnistumista, ja sitäpaitsi Esa uskoo edelleen rakastavansa vaimoaan, vaikka sitä kaikkien katkerien sanojen ja pettymysten alta onkin usein vaikea tuntea. Esa ei kerro vaimolle suhteestaan.
Esan pitäisi yrittää puhumista, sitten pariterapiaa ja jos eivät auta, eroa. Ei ole ihmisen evoluution kannalta suotavaa, että perustyytymättömät nalkuttajageenit leviävät.
Ja Esahan sallii vastaavan oikeuden piristävään sivusuhteeseen myös tälle nalkuttavalle = onnettomalle vaimolleen, niinhän?
Esa haluaisi vaimon haluavan häntä ja osoittavan joskus rakkautta. Niin että he voisivat yhdessä haluta toisiaan ja täyttää halut.
Surkuhupaisaa kuinka vastuuttomat kusipäät vinkuvat siitä että heilläkö o muka kaikki vastuu parisuhdeonnestansa ja oikeuttavat itsellensä tavalla tai toisella pettämmisen, vaikka syyttämällä petettyä, ihan ei olisi olemassa muita vaihtoehtoja.
Aina löytyy tekosyy pettämiselle aivan samalla tavalla kuin kiusaamisenkin kohdalla. Kuitenkin jos itse joutuu petyksi/kiusatuksi, niin silloin ei kuitenkaan ymmärrys riitä toisen tekoihin.