Pettäjä ei rakasta puolisoaan, imo

On se niin vaikeeta ymmärtää ja hyväksyä, että ihmiset ovat epätäydellisiä. Varmaan psykologeilla olisi tälle ajattelun kankeudelle joku nimikin, että toiset ihmiset nähdään mustavalkoisesti joko-tai tyyliin. Joko olet täydellinen ja ihana, uskollinen ja rakastava puoliso. Tai sitten olet läpimätä, arvoton, itsekäs ja tunteeton paskakasa.

Jep jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin tietää muuta kautta että mieheni on pettänyt, olisi se automaattinen ero. Jos mieheni itse kertoisi ja katuisi aidosti, voi olla että harkitsisin jatkoa.

Oletus ilmeisesti on että pettäjä haluaa suhdetta jatkaa.

Rakkautta voi olla vaikka se ei riitä siihen että kykenee sitoutumaan.

jos ei halua kanssani jatkaa, eihän hän ole minua silloin edes rakastanut! Nyt oli kyse että jos puolisoaan rakastaa....

Rakkautta voi olla vaikka toisen (petetyn) luottamus rakkauteen on mennyt. Suhteen jatkumisen kannalta usein toki sillä luottamuksella on suurempi merkitys kuin rakkaudella.Täkeäämpää olisikin minusta määritellä se pystytkö luottamaan puolisoon joka on pettänyt kuin määritellä se kykeneekö hän rakastamaan vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En allekirjoita ja joskus suurinta rakkautta puolisoa kohtaan voi olla jättää kertomatta.

Kerro pois ihan avoimesti, pääset heti panemaan muita ihan vapaana. Vai ne kertomisen seuraukset juuri pelottavatkin?

Minun tapauksessa kertomisella olisi todella ollut vain se vaikutus että olisi satuttanut ennen kaikkea kumppaniani (samalla ehkä myös muita). Pettämisestä otin vastuun täysin itse enkä sysännyt sitä sen paremmin petetylle kuin petos kumppanille.

Miksi sitten tietoisesti teit jotakin sellaista, jonka tiesit satuttavan kumppaniasi ja samalla ehkä myös niitä muita? Ihminen joka oikeasti rakastaa toista ei myöskään tahallaan tee jotakin sellaista, joka sitä toista satuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En allekirjoita ja joskus suurinta rakkautta puolisoa kohtaan voi olla jättää kertomatta.

Kerro pois ihan avoimesti, pääset heti panemaan muita ihan vapaana. Vai ne kertomisen seuraukset juuri pelottavatkin?

Minun tapauksessa kertomisella olisi todella ollut vain se vaikutus että olisi satuttanut ennen kaikkea kumppaniani (samalla ehkä myös muita). Pettämisestä otin vastuun täysin itse enkä sysännyt sitä sen paremmin petetylle kuin petos kumppanille.

Miksi sitten tietoisesti teit jotakin sellaista, jonka tiesit satuttavan kumppaniasi ja samalla ehkä myös niitä muita? Ihminen joka oikeasti rakastaa toista ei myöskään tahallaan tee jotakin sellaista, joka sitä toista satuttaisi.

Millätavalla ne syyt pettämiseen kuuluu esim. sinulle tai jollekin ulkopuoliselle? Petetylle ne ehkä kuuluisi, mutta jos tieto petetyksi tulemisesta vain satuttaa... miksi se pitäisi kertoa? Syitä jotka pettämiseen johtaa voi käsitellä suhteessa muutenkin kuin satuttamalla tiedolla että on pettänyt.

Esa rakastaa vaimoaan ja heidän kahta pientä lastaan, vaikka ei olekaan onnellinen parisuhteessa. Esan vaimo tuntuu usein olevan tyytymätön Esaan niin aviomiehenä, miehenä kuin isänäkin, ja tuo ilmi tyytymättömyyttään usein katsein tai sanoin, tai torjumalla Esan lähestymisyritykset. Vaimo valittaa ja on vihainen koska Esa on niin paljon töissä ja liian vähän kotona perheensä kanssa. Toisaalta sitten, vaimo selvästikin odottaa tiettyä elintasoa, eikä tuskin hyväksyisi sitä että Esan työ olisi vähemmän vaativaa - ja huonommin palkattua, matalammalla statuksella. Ajan kuluessa Esa kokee itsekin olevansa epäkelpo ja huono, koska ei osaa tehdä vaimoa tyytyväiseksi. Toisinaan hän tuntee katkeruutta ja suuttumusta vaimoa kohtaan, joka ei arvosta hänen yritystään, vaan on aina tyytymätön. Ja joskus hän edelleenkin tuntee lämmön ja rakkauden rinnassaan, katsellessaan vaimoaan vaikkapa aamukahvin keitossa. Esa ei kuitenkaan tiedä miten solmua avioliitossa voisi alkaa avaamaan, he eivät enää osaa puhua asioista oikeasti, ilman että aina päädyttäisiin kiertämään samoja kehiä.

Kun työpaikalla uusi naispuolinen kollega alkaa flirttailla Esan kanssa, ei Esa pysty vastustamaan leikkiin mukaan menoa. Tavallaan hän ei haluakaan vastustaa, tuntuu niin ihanalta ja ihmeelliseltä kokea taas, että on jonkun naisen mielestä hauska, haluttava ja puoleensavetävä. Työkaverin kanssa Esa tuntee itsensä jälleen mieheksi, eikä vain epäonnistuneeksi surkimukseksi, ja niinpä Esa vaimentaa omatunnon kolkutuksen ja jatkaa flirttiä. Joka työmatkalla johtaa seksiin. Ja suhteeseen. Suhde on ihana, kiihottava ja jännittävä, ja se valaa Esaan uutta uskoa itseen miehenä ja ihmisenä. Esa ei siltikään halua jättää perhettään, eikä hän ole valmis luopumaan avioliitostaan. Se merkitsisi epäonnistumista, ja sitäpaitsi Esa uskoo edelleen rakastavansa vaimoaan, vaikka sitä kaikkien katkerien sanojen ja pettymysten alta onkin usein vaikea tuntea. Esa ei kerro vaimolle suhteestaan.

Kyllä huomaa tämän pettäjien argumentoinnin... Ihan yleisohje teille "erehtyväisille" limanuljaskoille meiltä täydellisiltä: älä erehdy. Jos erehdyt - kerro. Jos kumppanisi on tyhmä, hän antaa sinun vielä yrittää ja sinä "erehtyväinen ihminen" erehdyt luultavasti uudelleen koska huomaat miten helposti sait anteeksi. Pettäjä ei ole kantanut minkäänlaista vastuuta teostaan jos ei siitä puolisolle kerro ja anna hänen päättää oliko teko ok vai ei. Jos omaat ajatusmaailman "miehen pitää saada siittää kaikki liikkuva ja se on ok." -muista kertoa tämä heti seurustelun ensimetreillä ja valitse kumppani joka jakaa nämä samat arvot. Ja ihan oikeasti... Jos petät niin et rakasta. Voitte selitellä itsellenne mitä tahansa, mutta jos toista rakastaa niin toista ei myöskään loukkaa tahallaan ja romuta toisen ihmisen elämää. Kertomatta jättäminen säästää vain ja ainoastaan pettäjän seurauksilta ja se on raukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Esa rakastaa vaimoaan ja heidän kahta pientä lastaan, vaikka ei olekaan onnellinen parisuhteessa. Esan vaimo tuntuu usein olevan tyytymätön Esaan niin aviomiehenä, miehenä kuin isänäkin, ja tuo ilmi tyytymättömyyttään usein katsein tai sanoin, tai torjumalla Esan lähestymisyritykset. Vaimo valittaa ja on vihainen koska Esa on niin paljon töissä ja liian vähän kotona perheensä kanssa. Toisaalta sitten, vaimo selvästikin odottaa tiettyä elintasoa, eikä tuskin hyväksyisi sitä että Esan työ olisi vähemmän vaativaa - ja huonommin palkattua, matalammalla statuksella. Ajan kuluessa Esa kokee itsekin olevansa epäkelpo ja huono, koska ei osaa tehdä vaimoa tyytyväiseksi. Toisinaan hän tuntee katkeruutta ja suuttumusta vaimoa kohtaan, joka ei arvosta hänen yritystään, vaan on aina tyytymätön. Ja joskus hän edelleenkin tuntee lämmön ja rakkauden rinnassaan, katsellessaan vaimoaan vaikkapa aamukahvin keitossa. Esa ei kuitenkaan tiedä miten solmua avioliitossa voisi alkaa avaamaan, he eivät enää osaa puhua asioista oikeasti, ilman että aina päädyttäisiin kiertämään samoja kehiä.

Kun työpaikalla uusi naispuolinen kollega alkaa flirttailla Esan kanssa, ei Esa pysty vastustamaan leikkiin mukaan menoa. Tavallaan hän ei haluakaan vastustaa, tuntuu niin ihanalta ja ihmeelliseltä kokea taas, että on jonkun naisen mielestä hauska, haluttava ja puoleensavetävä. Työkaverin kanssa Esa tuntee itsensä jälleen mieheksi, eikä vain epäonnistuneeksi surkimukseksi, ja niinpä Esa vaimentaa omatunnon kolkutuksen ja jatkaa flirttiä. Joka työmatkalla johtaa seksiin. Ja suhteeseen. Suhde on ihana, kiihottava ja jännittävä, ja se valaa Esaan uutta uskoa itseen miehenä ja ihmisenä. Esa ei siltikään halua jättää perhettään, eikä hän ole valmis luopumaan avioliitostaan. Se merkitsisi epäonnistumista, ja sitäpaitsi Esa uskoo edelleen rakastavansa vaimoaan, vaikka sitä kaikkien katkerien sanojen ja pettymysten alta onkin usein vaikea tuntea. Esa ei kerro vaimolle suhteestaan.

Eli Esa sai kaiken mitä halusi ja kaikki paha on vaimon vika? Tosiaan, on se jännä että pettäjä ei ole syyllinen pettämiseensä ja vaimoa saa roikuttaa huonossa suhteessa koska nythän Esa on itse onnellinen. Voi tätä pettäjien itsekeskeisyyden määrää.....

Totta kai voi rakastaa. Hän kuitenkin rakastaa itseään eniten ja yli kaiken.

Kyllä mä olen kans vähän samaa mieltä, että jos rakastaa, niin ei petä. Ei se toki aina varmastikaan niin mene, mutta uskon, että yleensä.

Mulla on alkanut rakkaus hiipua miestäni kohtaan ja pettäminen on tullut paljon enemmän mieleen ja se tuntuu paljon helpommalta kuin ennen. Silloin, kun rakastin ihan täydestä sydämestä, niin en voinut kuvitellakaan pettäväni. Nyt tuntuu, että helpostikin voisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esa rakastaa vaimoaan ja heidän kahta pientä lastaan, vaikka ei olekaan onnellinen parisuhteessa. Esan vaimo tuntuu usein olevan tyytymätön Esaan niin aviomiehenä, miehenä kuin isänäkin, ja tuo ilmi tyytymättömyyttään usein katsein tai sanoin, tai torjumalla Esan lähestymisyritykset. Vaimo valittaa ja on vihainen koska Esa on niin paljon töissä ja liian vähän kotona perheensä kanssa. Toisaalta sitten, vaimo selvästikin odottaa tiettyä elintasoa, eikä tuskin hyväksyisi sitä että Esan työ olisi vähemmän vaativaa - ja huonommin palkattua, matalammalla statuksella. Ajan kuluessa Esa kokee itsekin olevansa epäkelpo ja huono, koska ei osaa tehdä vaimoa tyytyväiseksi. Toisinaan hän tuntee katkeruutta ja suuttumusta vaimoa kohtaan, joka ei arvosta hänen yritystään, vaan on aina tyytymätön. Ja joskus hän edelleenkin tuntee lämmön ja rakkauden rinnassaan, katsellessaan vaimoaan vaikkapa aamukahvin keitossa. Esa ei kuitenkaan tiedä miten solmua avioliitossa voisi alkaa avaamaan, he eivät enää osaa puhua asioista oikeasti, ilman että aina päädyttäisiin kiertämään samoja kehiä.

Kun työpaikalla uusi naispuolinen kollega alkaa flirttailla Esan kanssa, ei Esa pysty vastustamaan leikkiin mukaan menoa. Tavallaan hän ei haluakaan vastustaa, tuntuu niin ihanalta ja ihmeelliseltä kokea taas, että on jonkun naisen mielestä hauska, haluttava ja puoleensavetävä. Työkaverin kanssa Esa tuntee itsensä jälleen mieheksi, eikä vain epäonnistuneeksi surkimukseksi, ja niinpä Esa vaimentaa omatunnon kolkutuksen ja jatkaa flirttiä. Joka työmatkalla johtaa seksiin. Ja suhteeseen. Suhde on ihana, kiihottava ja jännittävä, ja se valaa Esaan uutta uskoa itseen miehenä ja ihmisenä. Esa ei siltikään halua jättää perhettään, eikä hän ole valmis luopumaan avioliitostaan. Se merkitsisi epäonnistumista, ja sitäpaitsi Esa uskoo edelleen rakastavansa vaimoaan, vaikka sitä kaikkien katkerien sanojen ja pettymysten alta onkin usein vaikea tuntea. Esa ei kerro vaimolle suhteestaan.

Eli Esa sai kaiken mitä halusi ja kaikki paha on vaimon vika? Tosiaan, on se jännä että pettäjä ei ole syyllinen pettämiseensä ja vaimoa saa roikuttaa huonossa suhteessa koska nythän Esa on itse onnellinen. Voi tätä pettäjien itsekeskeisyyden määrää.....

Paska se lävähtää vielä Esankin silmille ja lujaa, siitä ei ole epäilystäkään. Työkaverin kanssa pikaisesti perustettu uusperhe ankkurilapsineen ajaa Esan taas samaan tilanteeseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En allekirjoita ja joskus suurinta rakkautta puolisoa kohtaan voi olla jättää kertomatta.

Kerro pois ihan avoimesti, pääset heti panemaan muita ihan vapaana. Vai ne kertomisen seuraukset juuri pelottavatkin?

Minun tapauksessa kertomisella olisi todella ollut vain se vaikutus että olisi satuttanut ennen kaikkea kumppaniani (samalla ehkä myös muita). Pettämisestä otin vastuun täysin itse enkä sysännyt sitä sen paremmin petetylle kuin petos kumppanille.

Miksi sitten tietoisesti teit jotakin sellaista, jonka tiesit satuttavan kumppaniasi ja samalla ehkä myös niitä muita? Ihminen joka oikeasti rakastaa toista ei myöskään tahallaan tee jotakin sellaista, joka sitä toista satuttaisi.

Jos siinä tilassa pystyisi tekemään tietoisia valintoja, pettämistä tuskin olisi edes tapahtunut. Syyt pettämiseen löytyi asioista joita en edes tiedostanut. Siihen taas löytyy omat syynsä miksi en niitä asioita tiedostanut ennen pettämistä, ainakin osa syy tiedostamattomuuteen oli nuoruus ja kokemattomuus mm. suhteen hoitamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen kans vähän samaa mieltä, että jos rakastaa, niin ei petä. Ei se toki aina varmastikaan niin mene, mutta uskon, että yleensä.

Mulla on alkanut rakkaus hiipua miestäni kohtaan ja pettäminen on tullut paljon enemmän mieleen ja se tuntuu paljon helpommalta kuin ennen. Silloin, kun rakastin ihan täydestä sydämestä, niin en voinut kuvitellakaan pettäväni. Nyt tuntuu, että helpostikin voisin.

miksi et eroa?! En ymmärrä pettämistä missään tilanteessa ! Erotkaa helvetti ensin!

Mitä tuo imo tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esa rakastaa vaimoaan ja heidän kahta pientä lastaan, vaikka ei olekaan onnellinen parisuhteessa. Esan vaimo tuntuu usein olevan tyytymätön Esaan niin aviomiehenä, miehenä kuin isänäkin, ja tuo ilmi tyytymättömyyttään usein katsein tai sanoin, tai torjumalla Esan lähestymisyritykset. Vaimo valittaa ja on vihainen koska Esa on niin paljon töissä ja liian vähän kotona perheensä kanssa. Toisaalta sitten, vaimo selvästikin odottaa tiettyä elintasoa, eikä tuskin hyväksyisi sitä että Esan työ olisi vähemmän vaativaa - ja huonommin palkattua, matalammalla statuksella. Ajan kuluessa Esa kokee itsekin olevansa epäkelpo ja huono, koska ei osaa tehdä vaimoa tyytyväiseksi. Toisinaan hän tuntee katkeruutta ja suuttumusta vaimoa kohtaan, joka ei arvosta hänen yritystään, vaan on aina tyytymätön. Ja joskus hän edelleenkin tuntee lämmön ja rakkauden rinnassaan, katsellessaan vaimoaan vaikkapa aamukahvin keitossa. Esa ei kuitenkaan tiedä miten solmua avioliitossa voisi alkaa avaamaan, he eivät enää osaa puhua asioista oikeasti, ilman että aina päädyttäisiin kiertämään samoja kehiä.

Kun työpaikalla uusi naispuolinen kollega alkaa flirttailla Esan kanssa, ei Esa pysty vastustamaan leikkiin mukaan menoa. Tavallaan hän ei haluakaan vastustaa, tuntuu niin ihanalta ja ihmeelliseltä kokea taas, että on jonkun naisen mielestä hauska, haluttava ja puoleensavetävä. Työkaverin kanssa Esa tuntee itsensä jälleen mieheksi, eikä vain epäonnistuneeksi surkimukseksi, ja niinpä Esa vaimentaa omatunnon kolkutuksen ja jatkaa flirttiä. Joka työmatkalla johtaa seksiin. Ja suhteeseen. Suhde on ihana, kiihottava ja jännittävä, ja se valaa Esaan uutta uskoa itseen miehenä ja ihmisenä. Esa ei siltikään halua jättää perhettään, eikä hän ole valmis luopumaan avioliitostaan. Se merkitsisi epäonnistumista, ja sitäpaitsi Esa uskoo edelleen rakastavansa vaimoaan, vaikka sitä kaikkien katkerien sanojen ja pettymysten alta onkin usein vaikea tuntea. Esa ei kerro vaimolle suhteestaan.

Eli Esa sai kaiken mitä halusi ja kaikki paha on vaimon vika? Tosiaan, on se jännä että pettäjä ei ole syyllinen pettämiseensä ja vaimoa saa roikuttaa huonossa suhteessa koska nythän Esa on itse onnellinen. Voi tätä pettäjien itsekeskeisyyden määrää.....

Esa olisi halunnut olla onnellinen avioliitossaan, mutta ei saanut sitä. Ei osannut, kuten ei vaimokaan. Kukaan ei sanonut kaiken olevan vaimon vika.

Itsekeskeisyydestä puhuttaessa, minusta osoittaa suurta itsekeskeisyyttä jos ei edes avioliiton rapautuessa puolison pettämiseen missään kohtaa pysty katsomaan peiliin ja miettimään mikä on minun oma osuuteni siihen, että tähän on tultu. Vaan kaataa syyllisyyden kokonaisuudessa sen toisen niskaan. Koska sitähän se on, kun halutaan nähdä pettäjä vain sikana ja surkeana ihmisenä. Silloin ei tarvitse ottaa itse mitään vastuuta avioliiton tilasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen kans vähän samaa mieltä, että jos rakastaa, niin ei petä. Ei se toki aina varmastikaan niin mene, mutta uskon, että yleensä.

Mulla on alkanut rakkaus hiipua miestäni kohtaan ja pettäminen on tullut paljon enemmän mieleen ja se tuntuu paljon helpommalta kuin ennen. Silloin, kun rakastin ihan täydestä sydämestä, niin en voinut kuvitellakaan pettäväni. Nyt tuntuu, että helpostikin voisin.

miksi et eroa?! En ymmärrä pettämistä missään tilanteessa ! Erotkaa helvetti ensin!

Joo, en mä pettää haluakaan, mutta ajatus siitä tuntuu helpommalta kuin ennen. Ei me nyt heti erota, pitää yrittää ensin kaikki konstit.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo imo tarkoittaa?

In my opinion

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esa rakastaa vaimoaan ja heidän kahta pientä lastaan, vaikka ei olekaan onnellinen parisuhteessa. Esan vaimo tuntuu usein olevan tyytymätön Esaan niin aviomiehenä, miehenä kuin isänäkin, ja tuo ilmi tyytymättömyyttään usein katsein tai sanoin, tai torjumalla Esan lähestymisyritykset. Vaimo valittaa ja on vihainen koska Esa on niin paljon töissä ja liian vähän kotona perheensä kanssa. Toisaalta sitten, vaimo selvästikin odottaa tiettyä elintasoa, eikä tuskin hyväksyisi sitä että Esan työ olisi vähemmän vaativaa - ja huonommin palkattua, matalammalla statuksella. Ajan kuluessa Esa kokee itsekin olevansa epäkelpo ja huono, koska ei osaa tehdä vaimoa tyytyväiseksi. Toisinaan hän tuntee katkeruutta ja suuttumusta vaimoa kohtaan, joka ei arvosta hänen yritystään, vaan on aina tyytymätön. Ja joskus hän edelleenkin tuntee lämmön ja rakkauden rinnassaan, katsellessaan vaimoaan vaikkapa aamukahvin keitossa. Esa ei kuitenkaan tiedä miten solmua avioliitossa voisi alkaa avaamaan, he eivät enää osaa puhua asioista oikeasti, ilman että aina päädyttäisiin kiertämään samoja kehiä.

Kun työpaikalla uusi naispuolinen kollega alkaa flirttailla Esan kanssa, ei Esa pysty vastustamaan leikkiin mukaan menoa. Tavallaan hän ei haluakaan vastustaa, tuntuu niin ihanalta ja ihmeelliseltä kokea taas, että on jonkun naisen mielestä hauska, haluttava ja puoleensavetävä. Työkaverin kanssa Esa tuntee itsensä jälleen mieheksi, eikä vain epäonnistuneeksi surkimukseksi, ja niinpä Esa vaimentaa omatunnon kolkutuksen ja jatkaa flirttiä. Joka työmatkalla johtaa seksiin. Ja suhteeseen. Suhde on ihana, kiihottava ja jännittävä, ja se valaa Esaan uutta uskoa itseen miehenä ja ihmisenä. Esa ei siltikään halua jättää perhettään, eikä hän ole valmis luopumaan avioliitostaan. Se merkitsisi epäonnistumista, ja sitäpaitsi Esa uskoo edelleen rakastavansa vaimoaan, vaikka sitä kaikkien katkerien sanojen ja pettymysten alta onkin usein vaikea tuntea. Esa ei kerro vaimolle suhteestaan.

Eli Esa sai kaiken mitä halusi ja kaikki paha on vaimon vika? Tosiaan, on se jännä että pettäjä ei ole syyllinen pettämiseensä ja vaimoa saa roikuttaa huonossa suhteessa koska nythän Esa on itse onnellinen. Voi tätä pettäjien itsekeskeisyyden määrää.....

Esa olisi halunnut olla onnellinen avioliitossaan, mutta ei saanut sitä. Ei osannut, kuten ei vaimokaan. Kukaan ei sanonut kaiken olevan vaimon vika.

Itsekeskeisyydestä puhuttaessa, minusta osoittaa suurta itsekeskeisyyttä jos ei edes avioliiton rapautuessa puolison pettämiseen missään kohtaa pysty katsomaan peiliin ja miettimään mikä on minun oma osuuteni siihen, että tähän on tultu. Vaan kaataa syyllisyyden kokonaisuudessa sen toisen niskaan. Koska sitähän se on, kun halutaan nähdä pettäjä vain sikana ja surkeana ihmisenä. Silloin ei tarvitse ottaa itse mitään vastuuta avioliiton tilasta.

Kyllä se on vain ja ainoastaan Esan vika jos ei saa suutaan auki ja sanotuksi että ei viihdy nykyisessä elämäntilanteessa ja asia pitää ratkaista tai hän LÄHTEE. Ei suinkaan niin että aletaan elää kaksoiselämää ja ollaan itse onnellisia, samalla kun vaimolla on edelleen vain se Esa siellä kotona joka ei sen paremmaksi mieheksi ole muuttunut. "Ei ole vaimon vika, mutta kun vaimo ei kuitenkaan suostuisi jakamaan syytä avioliiton epäonnistumiseen koska vain pettäjä saa syyt niskoilleen." - niin, mitäs petit? Asioita voi käsitellä ja tulla johonkin lopputulokseen YHDESSÄ tai sitten voi olla pelkuri ja pettää. Turha perustella että rakastan lapsia ja vaimoakin joskus joten en voi heitä jättää, mutta kaikessa tässä silmittömässä rakkaudessani kyllä petän. Minä olen miehelleni sanonut että jos joskus alkaa tuntumaan sille ettei ole enää onnellinen niin erotaan sovussa, jos taas menee pettämään niin ennemmin poltan omaisuutemme ja vien lapset ulkomaille kuin annan hänen enää ikinä myrkyttää arvoillaan lapsia ja elämääni.

Näinhän tuo olisi, jos eläisimme ideaalisessa maailmassa täydellisten ihmisten parissa. Kukaan ei pettäisi, avioliiton ongelmat selvitettäisiin järkevästi puhumalla.

Pettäjä pyrkii aina siihen, ettei vika ole hänessä vaan olosuhteissa (ikä, nuoruus, vaikea tilanne elämässä) tai puolisossa (liian vähän seksiä, liikaa vaatimuksia, rupsahtanut, lihonut, nalkuttaa). Näinhän se ei ole. On meillä kaikilla elämässä vaikeuksia, hankalia tilanteita, olemme kaikki olleet nuoria ja naiiveja, aina se puoliso ei tunnu hehkeältä, on riitaa ja katkeruutta, mutta pettäjät eroavat meistä muista siinä, miten valitsemme sen tilanteen hoitamisen. Pettäjä päättää, että koska hänellä on vaikeaa, hänen ei tarvitse pitää lupauksiaan eikä olla rehellinen vaan päinvastoin hänellä on jotenkin suurempi oikeus täyttää omia tarpeitaan kuin sillä petetyllä. Hän valitsee sen pettämisen, ei ajaudu siihen. Se on hänestä käypä keino hoitaa hankalaa tilannetta.

Ei varmaan ole kenellekään yllätys, että pettäjät eivät ole niitä vankkoja puita, jotka seisovat myrskyssä taipumatta vaan niitä, jotka pienenkin kriisin, vaikean tilanteen tai epämiellyttävän asian edessä valitsevat sen helpoimman tien - omien mielihalujensa täyttämisen. Se oma napa on kaikessa aina ensin. Ei löydy itsekuria tai selkärankaa kohdata vaikeita tai epämiellyttäviä asioita vaan mieluummin vain tehdään se oma olo hetkeksi paremmaksi välittämättä siitä, kenen niskaan ne vaikeat asiat sitten kaatuvat.

Minusta pettäminen on luonteeseen kuuluva piirre. On olemassa niitä, jotka elämässä yleensä toimivat reilusti - silloinkin kun se ei ole omien intressien mukaista - ja sitten on niitä, jotka tekevät aina sen itselleen edullisimman valinnan välittämättä muista. Nämä jälkimmäiset valehtelevat muutenkin, pienistä ja isoista asioista, aina sopivan tilaisuuden tullen, jotta ei tarvitse kohdata sitä hankalaa totuutta.

Ei se pettäminen ole mikään hehkuvalla raudalla painettu jälki ihmisessä. Ihminen voi muuttua ja ottaa opikseen, mutta yksikään pettäjä ei muutu sillä, että valehtelee ja salailee tekojaan muilta. Kyllä siihen tarvitaan oikeasti aito ymmärrys siitä, miksi petin eikä näitä verhottuja selityksiä olosuhteista ja hankalista puolisoista. Elämä kun ei ole aina sitä ruusuilla tanssimista ja pettäjän todellinen luonne paljastuu silloin, kun on niitä vaikeuksia. Niitä vaikeuksien kohtaamistakin voi opetella, kun tajuaa, että ei osaa niitä kohdata reilulla tavalla. Mutta se onnistuu vasta, kun ymmärtää, että pettäminen on aina oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä pyrkii aina siihen, ettei vika ole hänessä vaan olosuhteissa (ikä, nuoruus, vaikea tilanne elämässä) tai puolisossa (liian vähän seksiä, liikaa vaatimuksia, rupsahtanut, lihonut, nalkuttaa).

En nyt sanoisi että on vika olla nuori mutta vaikea siitä on syyttää jotakin muuta kuin itseään, olosuhteet voi hyvin olla myös omaa syytä, samoin elämäntilanne. Parempi minusta olisikin etsiä syitä kuin syyllisiä.