Lue keskustelun säännöt.
Pettäjä ei rakasta puolisoaan, imo
15.11.2015 |
Koska jos rakastaa toista, ei häntä voi pettää. Todella usein pettäjät tuntuvat puolustelevansa kertomatta jättämistä sillä, että "rakastaa" kumppaniaan.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Siksi syillä ei ole väliä vaan pettäjän arvoilla, asenteella ja ongelmanratkaisukyvyillä.
Ongelmanratkaisukyky ei synny syyllistämällä vaan siihen tarvitaan syiden tiedostamista.
On varmasti ihmisiä jotka ovat asenteeltaan ja arvoiltaan pettäjiä, mutta syy voi löyty muualtakin... tosin omia arvoja asenteitakin on mahdollista muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Siinä kohtaa on syytä keskustella asiasta ja erota ennen kuin lähteä pettämään. Tässäkin tapauksessa pettäjä yrittää taas oikeuttaa pettämisensä syyttämällä puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Siinä kohtaa on syytä keskustella asiasta ja erota ennen kuin lähteä pettämään. Tässäkin tapauksessa pettäjä yrittää taas oikeuttaa pettämisensä syyttämällä puolisoa.
Miksi pettäminen pitäisi hyväksyä tai sille antaa joku oikeus vaikka tiedostaisikin syitä jotka pettämiseen mahdollisesti johtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Siinä kohtaa on syytä keskustella asiasta ja erota ennen kuin lähteä pettämään. Tässäkin tapauksessa pettäjä yrittää taas oikeuttaa pettämisensä syyttämällä puolisoa.
Jos rakastaisin puolisoani, niin en uskaltaisi kertoa, koska pelkäisin eroa. Hakisin ihailua ja huomiota muualta, jatkaisin suhdetta ja toivoisin, että se paranee. Puolisoaan rakastava ei tahdo erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Siinä kohtaa on syytä keskustella asiasta ja erota ennen kuin lähteä pettämään. Tässäkin tapauksessa pettäjä yrittää taas oikeuttaa pettämisensä syyttämällä puolisoa.
Jos rakastaisin puolisoani, niin en uskaltaisi kertoa, koska pelkäisin eroa. Hakisin ihailua ja huomiota muualta, jatkaisin suhdetta ja toivoisin, että se paranee. Puolisoaan rakastava ei tahdo erota.
Erota ei haluta rahan, lasten, sukulaisten, maineen, asian hankaluuden ja yleisen epämukavuuden takia. Pettäjä ei rakasta puolisoaan, perustelee sitä vain rakkaudella vaikka em. asiat ovat niitä, joiden takia ei halua/viitsi erota.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoaan rakastava ei tahdo erota.
Aidoimmillaan rakkaus ei minusta ole niin itsekästä että kyse olisi siitä mitä minä tahdon, vaan sitä että kykenet ymmärtämään mikä rakastetun kannalta on paras tapa toimia... vaikka sitten sen jälkeen kun ymmärtää ettei kuitenkaan ole kyennyt aiemmin toimaan parhaalla tai edes hyväksyttävällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on todella jännä miten pettäjät yht'äkkiä siinä kohtaa alkavat välittää puolison tunteista kun pitää perustella miksi pettämisestä ei voi kertoa puolisolle. Jos oikeasti välittää puolison tunteista ja haluaa olla loukkaamatta tätä niin silloin ei petä puolisoaan.
Logiikka vaan toimii toisin kuin sinulla. Eli puoliso ei voi loukkaantua tai traumatisoitua sellaisesta, mitä ei tiedä. Eli jos uskoo voivansa pettää jäämättä kiinni, ei voi mitenkään loukata puolisonsa tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Siinä kohtaa on syytä keskustella asiasta ja erota ennen kuin lähteä pettämään. Tässäkin tapauksessa pettäjä yrittää taas oikeuttaa pettämisensä syyttämällä puolisoa.
Jos rakastaisin puolisoani, niin en uskaltaisi kertoa, koska pelkäisin eroa. Hakisin ihailua ja huomiota muualta, jatkaisin suhdetta ja toivoisin, että se paranee. Puolisoaan rakastava ei tahdo erota.
Erota ei haluta rahan, lasten, sukulaisten, maineen, asian hankaluuden ja yleisen epämukavuuden takia. Pettäjä ei rakasta puolisoaan, perustelee sitä vain rakkaudella vaikka em. asiat ovat niitä, joiden takia ei halua/viitsi erota.
Ei, vaan kysymys on siitä, että ihmisen tunteet ovat hyvin monimutkaisia. Samaan aikaan voi sekä rakastaa että inhota. Kun suhde ajautuu vuosikausiksi tilaan, jossa toisaalta vihaa puolisoaan, mutta toisaalta rakastaa tätä, niin siinä sitten tekee ratkaisujaan niin kuin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisen kahdenjymmenen vuoden aikana minun rakkauteni elämäni mieheen on vaihdellut paljon. Ensirakkauden huumasta on niin pitkä aika, että en oikein enää muista miltä se tuntui. Missä vaiheessa tämä suhde ei ole ollut helppo tai tasainen. Kun kaksi ailahtelevaa ihmistä päätyy yhteen melkein lapsena ja aloittaa kipeän kasvamisen aikuiseksi, niin matkan varrella tapahtuu paljon hyvä ja myös pahaa.
Oli myös sellainen vaihe, jonka ainakin jälkikäteen muistan seesteisempänä kumppanuutena, aikana jolloin rakkautemme oli vielä suurta ja kaiken voittavaa. Sen jälkeen on ollut paljon puuduttavaa arkea ja suuria pettymyksiä. Suuri rakkaus muuttui paljon pienemmäksi. Ei niin pieneksi, että siitä haluaisi luopua. Ei yhteisestä elämästä, ei meidän lasten ainoasta perheestä, eikä siitä ihmisestä, joka tuntee minut paremmin kuin kukaan muu.
Mutta se ei silti ole estänyt minua toisinaan käyttäytymästä typerästi kun oikein ahdistaa ja tuntuu, että loppuelämä ei voi olla vain tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Siinä kohtaa on syytä keskustella asiasta ja erota ennen kuin lähteä pettämään. Tässäkin tapauksessa pettäjä yrittää taas oikeuttaa pettämisensä syyttämällä puolisoa.
Miksi pettäminen pitäisi hyväksyä tai sille antaa joku oikeus vaikka tiedostaisikin syitä jotka pettämiseen mahdollisesti johtaa?
Ja kaikki vastuu parisuhteen onnestako on aina sen pettäjän (lue: miehen) vastuulla?
Sillä nalkuttavalla, kiittämättömällä, vaatimuksia esittävällä, seksiä pihtaavalla, kireällä naisellako ei ole parisuhteessa minkäänlaista vastuuta? Hänenkö ei tarvitse miettiä omaa käytöstään parisuhteen onnen edistämiseksi, jos hän kerran niin paljon rakastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Siinä kohtaa on syytä keskustella asiasta ja erota ennen kuin lähteä pettämään. Tässäkin tapauksessa pettäjä yrittää taas oikeuttaa pettämisensä syyttämällä puolisoa.
Miksi pettäminen pitäisi hyväksyä tai sille antaa joku oikeus vaikka tiedostaisikin syitä jotka pettämiseen mahdollisesti johtaa?
Ja kaikki vastuu parisuhteen onnestako on aina sen pettäjän (lue: miehen) vastuulla?
Sillä nalkuttavalla, kiittämättömällä, vaatimuksia esittävällä, seksiä pihtaavalla, kireällä naisellako ei ole parisuhteessa minkäänlaista vastuuta? Hänenkö ei tarvitse miettiä omaa käytöstään parisuhteen onnen edistämiseksi, jos hän kerran niin paljon rakastaa?
No eroa siitä paskasta akasta ja eti sen jälkeen parempi! Voi juma et voi olla yksinkertaisia ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo imo tarkoittaa?
Ilmajoen Maatalousoppilaitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Siinä kohtaa on syytä keskustella asiasta ja erota ennen kuin lähteä pettämään. Tässäkin tapauksessa pettäjä yrittää taas oikeuttaa pettämisensä syyttämällä puolisoa.
Miksi pettäminen pitäisi hyväksyä tai sille antaa joku oikeus vaikka tiedostaisikin syitä jotka pettämiseen mahdollisesti johtaa?
Ja kaikki vastuu parisuhteen onnestako on aina sen pettäjän (lue: miehen) vastuulla?
Sillä nalkuttavalla, kiittämättömällä, vaatimuksia esittävällä, seksiä pihtaavalla, kireällä naisellako ei ole parisuhteessa minkäänlaista vastuuta? Hänenkö ei tarvitse miettiä omaa käytöstään parisuhteen onnen edistämiseksi, jos hän kerran niin paljon rakastaa?
No eroa siitä paskasta akasta ja eti sen jälkeen parempi! Voi juma et voi olla yksinkertaisia ihmisiä!
Anteeksi kuinka?
Arvaa kuka täällä on yksinkertainen?
Ensin ollaan sitä mieltä että se nainen siinä rakastaa niin maan perkeleesti ja sika mies sitten pettää kun ei rakasta muuta kuin omaa napaansa ja että sen miehen olisi pitänyt joko osata keskustella ja ratkaista parisuhteen ongelmat tai erota saman tien.
(Ai, onko se niin yksinkertaista? Mitä jos mies on yrittänyt keskustella ja yrittänyt olla eroamatta, koska rakastaa ainakin lapsiaan ihan varmasti ja ehkä sitä akkaakin , jonka kanssa ne on tehty?)
Miksi todetaan ensin, että parisuhteessa on ongelmia, kun pitää pettää ja sitten niiden ongelmien ratkaisijaksi pitäisi löytyä vain se pettäjä? Toisellakin osapuolella on vastuu sen parisuhteen onnesta! Jos ei ole tehnyt mitään asian eteen, ei voi myöskään tulla inisemään, että kun niin rakastan ja silti se (miessika) petti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Siinä kohtaa on syytä keskustella asiasta ja erota ennen kuin lähteä pettämään. Tässäkin tapauksessa pettäjä yrittää taas oikeuttaa pettämisensä syyttämällä puolisoa.
Miksi pettäminen pitäisi hyväksyä tai sille antaa joku oikeus vaikka tiedostaisikin syitä jotka pettämiseen mahdollisesti johtaa?
Ja kaikki vastuu parisuhteen onnestako on aina sen pettäjän (lue: miehen) vastuulla?
Sillä nalkuttavalla, kiittämättömällä, vaatimuksia esittävällä, seksiä pihtaavalla, kireällä naisellako ei ole parisuhteessa minkäänlaista vastuuta? Hänenkö ei tarvitse miettiä omaa käytöstään parisuhteen onnen edistämiseksi, jos hän kerran niin paljon rakastaa?
No eroa siitä paskasta akasta ja eti sen jälkeen parempi! Voi juma et voi olla yksinkertaisia ihmisiä!
Anteeksi kuinka?
Arvaa kuka täällä on yksinkertainen?
Ensin ollaan sitä mieltä että se nainen siinä rakastaa niin maan perkeleesti ja sika mies sitten pettää kun ei rakasta muuta kuin omaa napaansa ja että sen miehen olisi pitänyt joko osata keskustella ja ratkaista parisuhteen ongelmat tai erota saman tien.
(Ai, onko se niin yksinkertaista? Mitä jos mies on yrittänyt keskustella ja yrittänyt olla eroamatta, koska rakastaa ainakin lapsiaan ihan varmasti ja ehkä sitä akkaakin , jonka kanssa ne on tehty?)
Miksi todetaan ensin, että parisuhteessa on ongelmia, kun pitää pettää ja sitten niiden ongelmien ratkaisijaksi pitäisi löytyä vain se pettäjä? Toisellakin osapuolella on vastuu sen parisuhteen onnesta! Jos ei ole tehnyt mitään asian eteen, ei voi myöskään tulla inisemään, että kun niin rakastan ja silti se (miessika) petti.
Jos toinen osapuoli ei halua korjata suhdetta, niin lähde! Eli tässäkin tapauksessa syynä pettämiseen on rakkauden puute puolisoa kohtaan + lapset ja muut em. asiat. Kuvitteletko oikeasti, että pettämällä se parisuhde itsestään paranee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puolisoista tarjoaa vain kielteisyyttä, niin totta kai se altistaa pettämiseen. Myönteisyyden puute on yksi suurimmista syistä lähteä vieraaseen petiin. Jos kotona ei saa kokea ihailua ja hyväksyntää eikä saa huomiota, sitä hakee muualta.
Siinä kohtaa on syytä keskustella asiasta ja erota ennen kuin lähteä pettämään. Tässäkin tapauksessa pettäjä yrittää taas oikeuttaa pettämisensä syyttämällä puolisoa.
Miksi pettäminen pitäisi hyväksyä tai sille antaa joku oikeus vaikka tiedostaisikin syitä jotka pettämiseen mahdollisesti johtaa?
Ja kaikki vastuu parisuhteen onnestako on aina sen pettäjän (lue: miehen) vastuulla?
Sillä nalkuttavalla, kiittämättömällä, vaatimuksia esittävällä, seksiä pihtaavalla, kireällä naisellako ei ole parisuhteessa minkäänlaista vastuuta? Hänenkö ei tarvitse miettiä omaa käytöstään parisuhteen onnen edistämiseksi, jos hän kerran niin paljon rakastaa?
No eroa siitä paskasta akasta ja eti sen jälkeen parempi! Voi juma et voi olla yksinkertaisia ihmisiä!
Anteeksi kuinka?
Arvaa kuka täällä on yksinkertainen?
Ensin ollaan sitä mieltä että se nainen siinä rakastaa niin maan perkeleesti ja sika mies sitten pettää kun ei rakasta muuta kuin omaa napaansa ja että sen miehen olisi pitänyt joko osata keskustella ja ratkaista parisuhteen ongelmat tai erota saman tien.
(Ai, onko se niin yksinkertaista? Mitä jos mies on yrittänyt keskustella ja yrittänyt olla eroamatta, koska rakastaa ainakin lapsiaan ihan varmasti ja ehkä sitä akkaakin , jonka kanssa ne on tehty?)
Miksi todetaan ensin, että parisuhteessa on ongelmia, kun pitää pettää ja sitten niiden ongelmien ratkaisijaksi pitäisi löytyä vain se pettäjä? Toisellakin osapuolella on vastuu sen parisuhteen onnesta! Jos ei ole tehnyt mitään asian eteen, ei voi myöskään tulla inisemään, että kun niin rakastan ja silti se (miessika) petti.
eli lapsia käytetään tekosyynä?! Voi luoja! Ite jos saisin mieheni kiinni pettämisestä, ois enää turha vinkua, sais kenkää heti! Kyllä se pettäjä on omat ratkaisunsa suhteen kannalta jo tehny! Tosin mun mies sais viedä lapsensakin hoitonsa luokse asumaan! Olis perhe heti koossa!
Nykyään on tullut tavaksi, että jos suhteessa on muutamankin vuoden kylmä kausi, niin siitä lähdetään. Entisessä maailmassa on käpristelty huonossa suhteessa kymmenen vuotta, minkä jälkeen se on parantunut.
Ei ihme, että nykysuhteet eivät kestä, kun vaatimustaso on niin korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen kans vähän samaa mieltä, että jos rakastaa, niin ei petä. Ei se toki aina varmastikaan niin mene, mutta uskon, että yleensä.
Mulla on alkanut rakkaus hiipua miestäni kohtaan ja pettäminen on tullut paljon enemmän mieleen ja se tuntuu paljon helpommalta kuin ennen. Silloin, kun rakastin ihan täydestä sydämestä, niin en voinut kuvitellakaan pettäväni. Nyt tuntuu, että helpostikin voisin.
miksi et eroa?! En ymmärrä pettämistä missään tilanteessa ! Erotkaa helvetti ensin!
Joo, en mä pettää haluakaan, mutta ajatus siitä tuntuu helpommalta kuin ennen. Ei me nyt heti erota, pitää yrittää ensin kaikki konstit.
Viimeistään tuossa vaiheessa on syytä tehdä kaikki voitavansa tai sitten kertoa eroaikeistaan. Varmaan 95%:ssa suhteista tulee aika, jolloin ei enää rakasta toista täydestä sydämestä. Jos kaikki ajattelisivat silloin, että voisi helpostikin pettää, niin ainakin puolet myös pettäisikin. Ja juuri näin varmaan todellisuudessa tapahtuukin. Ihmiset lähtevät helposti pettämään eivätkä vaivaudu lähteä korjaamaan oman suhteensa ongelmia ajoissa. Sääli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen kans vähän samaa mieltä, että jos rakastaa, niin ei petä. Ei se toki aina varmastikaan niin mene, mutta uskon, että yleensä.
Mulla on alkanut rakkaus hiipua miestäni kohtaan ja pettäminen on tullut paljon enemmän mieleen ja se tuntuu paljon helpommalta kuin ennen. Silloin, kun rakastin ihan täydestä sydämestä, niin en voinut kuvitellakaan pettäväni. Nyt tuntuu, että helpostikin voisin.
miksi et eroa?! En ymmärrä pettämistä missään tilanteessa ! Erotkaa helvetti ensin!
Joo, en mä pettää haluakaan, mutta ajatus siitä tuntuu helpommalta kuin ennen. Ei me nyt heti erota, pitää yrittää ensin kaikki konstit.
Viimeistään tuossa vaiheessa on syytä tehdä kaikki voitavansa tai sitten kertoa eroaikeistaan. Varmaan 95%:ssa suhteista tulee aika, jolloin ei enää rakasta toista täydestä sydämestä. Jos kaikki ajattelisivat silloin, että voisi helpostikin pettää, niin ainakin puolet myös pettäisikin. Ja juuri näin varmaan todellisuudessa tapahtuukin. Ihmiset lähtevät helposti pettämään eivätkä vaivaudu lähteä korjaamaan oman suhteensa ongelmia ajoissa. Sääli.
Johtuu siitä, että varsinkin nykypäivänä se oma napa on se maailmankaikkeus. Minä ja minun haluni ensin, minä haluan, minä tahdon, minä teen. Vähänkin tulee vaikeaa, niin pelkkää vastuunpakoilua ja kiertelyä ja kaartelua ettei vaan tarvitsisi tehdä vaikeita päätöksiä ja kohdata seurauksia. Minä minä minä. Saatanan pelkurit.
Minä taas uskon, että niillä syillä ei ole mitään merkitystä vaan kyse on pettäjän omista arvoista, kyvyistä ja asenteista. Hän valitsee teon, koska kokee sen oikeudekseen. Silloin on aivan sama, onko parisuhteessa ongelmia, lapset valvottavat, työssä stressiä tai muuten vain sopiva tilaisuus tullut. Kyllähän osa pettäjistä pettää vain siksi, että kun muuten ehkä se puoliso pettäisi ensin (tällaisenkin selityksen kuullut aivan liian monta kertaa).
Syiden poistaminen ei ratkaise pettämisongelmaa, koska pettäjä nimenomaan kokee pettämisen sopivana tapana kohdata ongelmat. Vikaa on siis hänessä itsessään ja hänen asenteissaan, ei elämässä ja sen vaikeuksissa. Kaikki me tiedämme, että elämässä tulee väistämättä vastaan ongelmia, ja silloin ei ole kiva, jos puolisoon ei voi turvata eikä hänen kanssaan pysty jakamaan ongelmia, koska tiukan paikan tullen hän voi pettää. Sellaisella puolisolla ei tee mitään.
Siksi syillä ei ole väliä vaan pettäjän arvoilla, asenteella ja ongelmanratkaisukyvyillä.