Kysyykö työhaastattelijat miehiltäkin "perhetilanteesta"?

Epäilevät muutenkin kykyjäsi alalle. Eikö vielä ole kysytty, että miksi valitsit alan, vaikka olet nainen?

Eivät tietenkään kysy miehiltä, sillä perheen perustaminen on miestyöntekijän osalta huomattavasti pienempi uhka. Naisella menee raskaaksi tultuaan usein pitkän aikaa sairauslomiin, sekä syntymän jälkeen vähintäänkin puolisen vuotta lapsivuoteiluun. Tätä ongelmaa miehillä ei ole, sillä isyysvapaan voi halutessaan jättää kokonaan pitämättä äidin huolehtiessa lapsesta. Tästä syystä mies on potentiaalisesti tuottavampi työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Epäilevät muutenkin kykyjäsi alalle. Eikö vielä ole kysytty, että miksi valitsit alan, vaikka olet nainen?

Ei tuolla tavalla ole muotoiltu, on kysytty että "Kun täällä meidän firmassa on lähes kaikki miehiä, niin miltä se susta tuntuis?", ja tuo alan valinta ihan geneerisesti erikseen. Mut kyllähän muuten tää yks eriävä kromosomi tuntuu ihan hirveästi ihmetystä herättävän tällä alalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eivät tietenkään kysy miehiltä, sillä perheen perustaminen on miestyöntekijän osalta huomattavasti pienempi uhka. Naisella menee raskaaksi tultuaan usein pitkän aikaa sairauslomiin, sekä syntymän jälkeen vähintäänkin puolisen vuotta lapsivuoteiluun. Tätä ongelmaa miehillä ei ole, sillä isyysvapaan voi halutessaan jättää kokonaan pitämättä äidin huolehtiessa lapsesta. Tästä syystä mies on potentiaalisesti tuottavampi työntekijä.

Täytyisköhän mun lisätä CV:seen kohta, että mut on steriloitu?

(No ei oo, mut sama lopputulos) Ap

Vierailija kirjoitti:

"Sä näytät olevan naimaton. Millainen sulla on perhetilanne, asutko yksin?"

Olen parikymppinen nainen ja törmännyt tähän useasti. Olen miesvaltaisella alalla ja usein on haastattelijat moneen otteeseen saman haastattelun aikana kysyneet, pystyisitkö varmasti työskentelemään seuraavat vuodet "intensiivisesti". Tapahtuuko tätä miehillekin, niinkuin tasa-arvon nimissä?

Toinen pointti: on kyllä sinällään hyvin absurdia, miten äitiys ja lisääntyminen on suuri uhka ja rasite työelämässä. Mikä sinänsä on tässä maailmassa tärkeintä? Dollarinkuvat silmissä ja huikeat voitot firmalle? Siis raha, häh, on tärkeämpää kuin ihmisyys? Surullista. Tai siis, kun eihän se seuraava sukupolvi itseäänkään tee...

Tämä niinkuin yleisenä pohdintana, itsehän en jälkeläisiä halua ja (mahdollisesti) turhaan sitten kärsin työnantajien äitiyspelosta, mutta ei se ole oikein niillekään jotka äitiydestä haaveilevat.

Perustuu aikalailla siihen fobiaan miten paljon lapsen syntymä tulee maksamaan työnantajalle ja vertaa sitä kustannuksiin mitä syntyy jos onkin mies palveluksessa. Maksetaan äidille vauvan odottelusta ja ensimmäisitä vuosita. Sitten tulisi palkata joku hoitamaan raskaana olevan äidin työt sillä aikaa kun hän viettää aikaansa lapsen kanssa. Pahimmillaan tämä sijainenkin voi tulla myös raskaaksi.  Arvioita siitä mitä tämä tulee maksamaan työnantajalle on uusimman tietämyksen mukaan 11-12 tuhatta euroa ja jos sinulla sattuu olemaan useampi nainen jotka tulevat raskaaksi samaan aikaan...ymmärrän työnantajan tuskan ja äidin oikeuden viettää aikaa lapsensa kanssa ja rauhoittua synnytykseen...mutta mikä neuvoksi?Aika paljon rahaa se on ainakin minun näkökulmastani.

Kyllä ne kysyvät. Myös miesten kohdalla perheellisiä pidetään usein tunnollisempana. Mulle sanoi kerran yksi haastattelija suoraan, että hän ei ota etelä-Suomesta nuoria perheettömiä miehiä, ei ne kuitenkaan pysy. 

Miesvaltaisella alalla minäkin. Ei työnantajani tähän hommaan edes miestä halunnut. Teen kyllä osin "naisten hommia", jotka on pienessä insinööritoimistossa pakko tehdä jonkun. Tai oikeastaan teen vain osin insinöörin hommia. 

Tämä on myös alueellista. Tuntuu, että täällä rannikkoseudulla naiset, nuoretkin, pääsevät paremmin kuin itä-Suomessa alan hommiin. Idässä piti olla iso ja voimakastahtoinen nainen pärjätäkseen, sellainen, jota pelätään. Täällä riittää, kun osaa hommansa. Joitakin poikkeuksia sielläkin oli, mutta niihin oli helkutin vaikea päästä edes haastatteluihin. 

Oman kokemuksen mukaan kysytään, mutta miesten kohdalla kiinnostus asiaan ei vaikuta olevan kovin suurta ja jos kysytään niin enemmän hyötyä taitaa olla siitä että on parisuhteessa ja ehkä myös perheellinen kuin bilesinkku. Sinällään huvittavaa, koska kyllähän miehetkin voivat jäädä hoitovapaalle.

Mies

Sukupuolten epätasa-arvo johtuu mamuista! Kaikki paha johtuu mamuista!!!

Kysyy miehiltäkin. Sinkut ovat poikkeuksetta epätasaisempia kuin tasaisessa avioliitossa elävät.

Vierailija kirjoitti:

Kysyy miehiltäkin. Sinkut ovat poikkeuksetta epätasaisempia kuin tasaisessa avioliitossa elävät.

Jossain kysyy jossain ei. Minulta ei ole kysytty koskaan, armeijan on nuorenpana kysyneet, perhetilanteesta ei koskaan. M39

On muuten "hauskaa" (no ei oikeasti ole yhtään hauskaa), että lapsi ja perhe katsotaan naiselle uraa estäväksi asiaksi, miehelle uraa edistäväksi asiaksi.

Kyllä kysyvät.

Okei. Onko teillä miehillä heittää selkeitä esimerkkejä/kokemuksia vastaavista työhaastattelijoiden kysymyksistä itsellenne?

Tai entäpä naiset, miten teille on artikuloitu kysymykset, joita ei periaatteessa saisi kysyä? Oletteko kokeneet tulleenne syrjityiksi naiseuden ja lapsentekouhan takia?

Työhaastattelusssa kun ei periaatteessa saisi kysyä mitään muuta, mikä ei ole relevanttia itse työn suhteen. En sitten tiedä mitä merkitystä sillä on, asunko yksin vai kahden kämppiksen kanssa, vai miehen, vaiko peräti papukaijan. Ap

Multa kysyttiin kerran että kuka hoitaa lapset kun ne sairastuu. Vastasin että sitä en voi tässä vaiheessa tietää, meinaattekos osallistua lasteni hoitoon jollakin tavalla, ja sitä paitsi tämä asia ei kuulu teille millään tavalla. Ja olen siis mies. Sitä työpaikkaa en sitten saanut, ja hyvä niin.

Kysyn kaikilta perhesuhteet, naisilta ja miehiltä. Minusta se on kohteliasta kysyä jutellessa toisen taustoista muutenkin. Mutta ei se vaikuta valintaan onko haastateltava sinkku vai viiden lapsen yh. Otan sopivamman oloisen ihmisen koska se persoona ja sopivuus juuri tähän työhön ratkaisee. Enemmän siis kysymyksellä haen miten ihminen vastaa. Jos hän suhtautuu perheeseensä ja lemmikkeihinsä rakastavasti, hän huolehtii muustakin. Jos hän on kovin torjuva tai näyttää vihaavan perhettään, hän ei ehkä pärjää tässä työssä tai on altis työhön vaikuttaville kotiongelmille jotka on isompi asia tuottavuudelle kuin pari sairaslomapäivää.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn kaikilta perhesuhteet, naisilta ja miehiltä. Minusta se on kohteliasta kysyä jutellessa toisen taustoista muutenkin. Mutta ei se vaikuta valintaan onko haastateltava sinkku vai viiden lapsen yh. Otan sopivamman oloisen ihmisen koska se persoona ja sopivuus juuri tähän työhön ratkaisee. Enemmän siis kysymyksellä haen miten ihminen vastaa. Jos hän suhtautuu perheeseensä ja lemmikkeihinsä rakastavasti, hän huolehtii muustakin. Jos hän on kovin torjuva tai näyttää vihaavan perhettään, hän ei ehkä pärjää tässä työssä tai on altis työhön vaikuttaville kotiongelmille jotka on isompi asia tuottavuudelle kuin pari sairaslomapäivää.

Etkö oikeasti tiedä rikkovasi lakia?

Tuo taitaa kyllä olla laitonta kysellä tällaisia asioita työhaastattelussa. Siis ihan oikeasti.

Ottakaa yhteyttä vaikka ammattiliittoonne, jos kohtaatte tällaista kohtelua työhaastatteluissa.

Ei kuulu millään lailla työnantajalle siviilisääty, lemmikkikissat ja -koirat, perhesuhteet, lasten lukumäärä nyt tai tulevaisuudessa tai lempiruoka.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn kaikilta perhesuhteet, naisilta ja miehiltä. Minusta se on kohteliasta kysyä jutellessa toisen taustoista muutenkin. Mutta ei se vaikuta valintaan onko haastateltava sinkku vai viiden lapsen yh. Otan sopivamman oloisen ihmisen koska se persoona ja sopivuus juuri tähän työhön ratkaisee. Enemmän siis kysymyksellä haen miten ihminen vastaa. Jos hän suhtautuu perheeseensä ja lemmikkeihinsä rakastavasti, hän huolehtii muustakin. Jos hän on kovin torjuva tai näyttää vihaavan perhettään, hän ei ehkä pärjää tässä työssä tai on altis työhön vaikuttaville kotiongelmille jotka on isompi asia tuottavuudelle kuin pari sairaslomapäivää.

Työhaastattelussa ei kyllä kukaan saa selvää, rakastaako vai vihaako ihminen perhettään. Jos ihminen koskaan on motivoitunut valehtelemaan, niin silloin kun kyse on perheestä. Kynnys haukkua läheisiään ventovieraalle on äärimmäisen korkea. Tuon kysymyksen korostaminen kertoo tässä paljon enemmän haastattelijasta ihmisenä ja tämän ammattitaidosta. Tai sen puutteesta.

Olin kerran haastattelussa missä haastattelijalle tuntui myös olevan tärkeää tietää tunteeni perhettä kohtaan. Sain paikan mutta menetin uskon tulevan esimieheni ammattitaitoon. Sitten sainkin kuunnella töissä kaiken aikaa selitystä kohtalosta, horoskoopeista ym.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa yhteyttä vaikka ammattiliittoonne, jos kohtaatte tällaista kohtelua työhaastatteluissa.

Ei kuulu millään lailla työnantajalle siviilisääty, lemmikkikissat ja -koirat, perhesuhteet, lasten lukumäärä nyt tai tulevaisuudessa tai lempiruoka.

Mitä ammattiliitto tuolle muka mahtaa? Tai kukaan?