Ei lapsi saa traumaa köyhästä joulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muhun on vaikuttanut lapsuuden köyhät joulut jopa traumaattisestikin. Joka joulu vuosi vuoden jälkeen joutui aina vain pettymään kun ei saanut koskaan toivomaansa lahjaa. Joka joulu sai kuunnella "ei se raha puussa kasva" -saarnaa ja joulunaika tarkoitti meillä sitä, että hyvissä ajoin alettiin pelottelemaan että "tänä jouluna ei varmaan ole varaa viettää joulua ollenkaan". Kerrassaan ihanan rentouttavaa joulunodotusta, eikö?

Mutta aiheutuiko traumasi materiaalisesta puutteesta vai vanhempiesi suhtautumisesta asiaan? Voin olla väärässä, mutta veikkaan syyksi jälkimmäistä.

Molempien perimmäinen syy on kuitenkin köyhyys ja siitä aiheutunut vanhempien käyttäytyminen ja asennevika sekä materian puute.

Entä jos rikkaassa perheessä lasta pelotellaan sillä, että ehditäänköhän tänä olla jouluna lainkaan yhdessä kun vanhemmat haluaa taata lapsilleen luksuselämän tekemällä joulunakin töitä? Voiko silloin väittää, että lapsi saa joulusta traumoja rikkauden takia? Ei tietenkään.

On muuten ihan yhtä typerää syyttää köyhyyttä, kun vika on vanhempien omassa käytöksessä.

Että mua sitten ärsyttää tuo köyhyyden ihannointi, tai siis romantisointi! ite en ainakaan muistele lämmöllä köyhiä jouluja ja mun äiti puolusteli ihan samalla tavalla "ei mullakaan ollu paljoa lahjoja lapsena ja ruokana oli vaan jotain laatikkoa ja jotain muuta ja ihan kiva tunnelmallinen joulu meillä oli, hyvä ihminen musta tuli" joo juoppo joka kasvattaa lapsensa köyhyydessä. Muistakaa se tosiasia että maailma on nyt niin erilaine paikka kuin sillon joskus muutama vuosikymmen sitten.

Ite oon 23 ja jo mun aikaan oli ala-asteella se että omasta joulusta piti kirjoittaa joku kirjotelma (tyyliin mitä teki lomalla, missä käytiin, jouluruuat ja lahjat) että vähänkö olisin joutunut häpeämään silmät päästäni jos olisin kirjoittanut rehellisesti! joten jos vaan mahdollista niin järkätkää kunnon joulu, siis ne ruuat ja lapsille lahjoja niin eivät joudu kiusatuiksi ja oletan että mikäli oikeasti on köyhä niin eipä ne lapset varmaan hirveästi mitään ikinä saa muutenkaan niin kompensoi sitä materiaalin puutetta sitten jouluna :)

Vierailija kirjoitti:

Omasta lapsuudesta minulla ei ole yhtään muistoa, jossa leluja ja lahjoja olisi vertailtu kouluiässä kavereitten kesken tai että joku olisi kalliilla lahjoilla leuhkinut tms. Nykyajan päiväkoti-ikäiset näyttävät jo olevan materialistisi ja kateellisia toisten leluille.

mitä ikäluokka olet? niin ennen oli ennen ja nyt on nyt, niin ne ajat vaan muuttuu

Omat lapsuuteni joulut olivat ihania. Perhe isovanhempia myöten koossa, joulun odotus alkoi oikeastaan kun saimme suklaakalenterit kaupasta (olivat ne halvimmat mahdolliset). Leivoimme ja koristelimme kotia. Voi sitä ihanaa tunnetta kun haimme varastosta pienen pahvilaatikon jossa koristeita (lähinnä itse askarreltuja) pidettiin ja saimme laitella niitä.

Saimme myös veljeni kanssa omat hyasintit ja joka aamu käytiin kurkkimassa että olisivatko ne jo auenneet :)

Lahjalistat olivat tolkuttoman pitkiä, mutta meidän piti aina alleviivata se ykkös lahja jonka halusimme ja se myös tuli.

Vierailija kirjoitti:

Omasta lapsuudesta minulla ei ole yhtään muistoa, jossa leluja ja lahjoja olisi vertailtu kouluiässä kavereitten kesken tai että joku olisi kalliilla lahjoilla leuhkinut tms. Nykyajan päiväkoti-ikäiset näyttävät jo olevan materialistisi ja kateellisia toisten leluille.

Kun sinulla ei ole niitä muistoja niin ei voi olla kenelläkään muullakaan...

Yleensä jos ei ole rahaa, niin on se joulu muutenkin vähän köyhä kuin vain lahjojen osalta. Siis tarkoitan sitä, että vanhemmat stressaa ja ehkä jopa tappeleekin kun raha on tiukalla ja joulua pitäisi järjestää. Kyllä lapsi tälläisen aistii ja voi tuntea jopa syyllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Että mua sitten ärsyttää tuo köyhyyden ihannointi, tai siis romantisointi! ite en ainakaan muistele lämmöllä köyhiä jouluja ja mun äiti puolusteli ihan samalla tavalla "ei mullakaan ollu paljoa lahjoja lapsena ja ruokana oli vaan jotain laatikkoa ja jotain muuta ja ihan kiva tunnelmallinen joulu meillä oli, hyvä ihminen musta tuli" joo juoppo joka kasvattaa lapsensa köyhyydessä. Muistakaa se tosiasia että maailma on nyt niin erilaine paikka kuin sillon joskus muutama vuosikymmen sitten.

Ite oon 23 ja jo mun aikaan oli ala-asteella se että omasta joulusta piti kirjoittaa joku kirjotelma (tyyliin mitä teki lomalla, missä käytiin, jouluruuat ja lahjat) että vähänkö olisin joutunut häpeämään silmät päästäni jos olisin kirjoittanut rehellisesti! joten jos vaan mahdollista niin järkätkää kunnon joulu, siis ne ruuat ja lapsille lahjoja niin eivät joudu kiusatuiksi ja oletan että mikäli oikeasti on köyhä niin eipä ne lapset varmaan hirveästi mitään ikinä saa muutenkaan niin kompensoi sitä materiaalin puutetta sitten jouluna :)

Totta. Köyhyys ei minua jalostanut. 70-luvulla jouduin muuttamaan 15 vuotiaana opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja näin suoranaisesti nälkää välillä, että sain kirjat ostettua. Kotoa ei ollut antaa matkaan oikein mitään.

Vielä nykyään vanhanakin ahdistaa, että riittääkö rahat ja turvattomuuden tunne vaivaa ja epämääräinen pelko katastrofista.

Yhtään jalompi ja parempi ihminen ei minusta tullut, kun lapsuus oli köyhä. Mielellään olisin viettänyt huolettoman lapsuuden ja nuoruuden, enkä ahdistellut, miten rahat riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muhun on vaikuttanut lapsuuden köyhät joulut jopa traumaattisestikin. Joka joulu vuosi vuoden jälkeen joutui aina vain pettymään kun ei saanut koskaan toivomaansa lahjaa. Joka joulu sai kuunnella "ei se raha puussa kasva" -saarnaa ja joulunaika tarkoitti meillä sitä, että hyvissä ajoin alettiin pelottelemaan että "tänä jouluna ei varmaan ole varaa viettää joulua ollenkaan". Kerrassaan ihanan rentouttavaa joulunodotusta, eikö?

Mutta aiheutuiko traumasi materiaalisesta puutteesta vai vanhempiesi suhtautumisesta asiaan? Voin olla väärässä, mutta veikkaan syyksi jälkimmäistä.

Molempien perimmäinen syy on kuitenkin köyhyys ja siitä aiheutunut vanhempien käyttäytyminen ja asennevika sekä materian puute.

Entä jos rikkaassa perheessä lasta pelotellaan sillä, että ehditäänköhän tänä olla jouluna lainkaan yhdessä kun vanhemmat haluaa taata lapsilleen luksuselämän tekemällä joulunakin töitä? Voiko silloin väittää, että lapsi saa joulusta traumoja rikkauden takia? Ei tietenkään.

On muuten ihan yhtä typerää syyttää köyhyyttä, kun vika on vanhempien omassa käytöksessä.

Käytös on seurausta köyhyydestä. Vanhemmat olivat todella stressaantuneita kun rahaa ei ollut joulua järjestää, jolloin köyhyys purkautui ja näyttäytyi jouluisin noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muhun on vaikuttanut lapsuuden köyhät joulut jopa traumaattisestikin. Joka joulu vuosi vuoden jälkeen joutui aina vain pettymään kun ei saanut koskaan toivomaansa lahjaa. Joka joulu sai kuunnella "ei se raha puussa kasva" -saarnaa ja joulunaika tarkoitti meillä sitä, että hyvissä ajoin alettiin pelottelemaan että "tänä jouluna ei varmaan ole varaa viettää joulua ollenkaan". Kerrassaan ihanan rentouttavaa joulunodotusta, eikö?

Mutta aiheutuiko traumasi materiaalisesta puutteesta vai vanhempiesi suhtautumisesta asiaan? Voin olla väärässä, mutta veikkaan syyksi jälkimmäistä.

Kumpikaan ei sulje toisiaan pois. Totta kai ne johtuu sekä vanhemmista ja siitä, että ruokapöydässä ei ollut edes joununa mitään spesiaalia. EI ollut vanhemilla varaa edes ryypätä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muhun on vaikuttanut lapsuuden köyhät joulut jopa traumaattisestikin. Joka joulu vuosi vuoden jälkeen joutui aina vain pettymään kun ei saanut koskaan toivomaansa lahjaa. Joka joulu sai kuunnella "ei se raha puussa kasva" -saarnaa ja joulunaika tarkoitti meillä sitä, että hyvissä ajoin alettiin pelottelemaan että "tänä jouluna ei varmaan ole varaa viettää joulua ollenkaan". Kerrassaan ihanan rentouttavaa joulunodotusta, eikö?

Mutta aiheutuiko traumasi materiaalisesta puutteesta vai vanhempiesi suhtautumisesta asiaan? Voin olla väärässä, mutta veikkaan syyksi jälkimmäistä.

Kumpikaan ei sulje toisiaan pois. Totta kai ne johtuu sekä vanhemmista ja siitä, että ruokapöydässä ei ollut edes joununa mitään spesiaalia. EI ollut vanhemilla varaa edes ryypätä. :D

Eipä mun vanhemmat ryypänneet. Köyhyys ei aina ole sama kuin alkoholisti. Ei ainakaan meillä.

24 vielä.

Vanhemmillani ei ollut paljon rahaa eikä jouluna ollut mitään katkarapukimaroita pöydässä. Luulen että se ihanuus tuli oikeasti kiireettömyydestä, raittiista, läsnäolevasta ja rauhallisesta joulusta. Meillä oli muuten ehdottomasti kiellettyä nähdä kavereita 24.12 ja 25.12. Eli olimme perheen kesken. Pelasimme lautapelejä, söimme, katsoimme telkkaria ja kävimme ulkoilemassa. Muistelisin että aina lapsuuden joulut olivat lumisia ja kävimme paljon pulkkamäessä ja luistelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni joulut olivat köyhiä mutta onnellisia. Ei niistä mitään traumaa jäänyt. Tärkeintä oli ihana ja lämmin joulun tunnelma. Miksi nykyään luulette että lapselle jäisi trauma jos jouluna ei saisi kaikkia toivomiaan lahjoja?

Koska maailma on tänään eri kuin silloin joskus

Tämä mystinen "maailma" on meidän tavallisten ihmisten luoma. Jos sinun maailmasi on sellainen, jossa pätäkkää pitää riittää paaaljon ettei kaikki hajoa, niin en väitä vastaan, se on sinun maailmasi. Minun maailmani on erilainen ja ilmeisesti myös ap:n. Jos toiset lapset kiusaavat joulun jälkeen huonoista tai vääristä lahjoista, niin ehkä kiusaisivat myös väärän värisistä vaatteista, vahingossa väärin sanotusta sanasta tai ihan mistä vaan, vaikka lahja-asiat olisivat ns. kunnossa. Näitä epävarmoja, minusta säälittäviä lapsiako toisten lasten pitäisi mielistellä? Hermoilemalla tällaisista asioista me vanhemmat välitämme lapsillemme kuvan, että vaikka itsestä tuntuisi, että asiat olisivat ihan hyvin, niin ikinä ei voi olla varma, mitä muut ajattelevat, ja pitäisiköhän ehkä varmuuden vuoksi ostaa sitä ja tätä, etteivät muut naura, että nyt sitten miellyttäisimme muita ja sulautuisimme riittävästi tapettiin... Siinäkö lapselle tulee tunne, että on hyvä ihan sellaisenaan, omana itsenään ja osaa rakentaa oman maailmankuvansa? Maailma on ihan tasan niin julma ja kylmä ja raaka kuin mitä me itse olemme, siitä on ihan turha syytellä epämääräisesti "muita".

Joulu on juuri se aika vuodesta, kun olen iloinen köyhästä lapsuudesta. Ei ole mitään paineita hirmuisista jouluvalmisteluista, kun ei ole semmoiseen ollut koskaan varaa eikä siihen ole tottunut.

Onnistuneen joulun avainsana köyhänäkin on perinteet. Ei tarvitse joka joulu ostaa jotain uutta koristekrääsää, kun käytetään niitä, joita "meillä on aina ollut", ja niistä tulee se joulutunnelma. Laitetaan soimaan joululauluja eikä niitäkään tarvitse nykyään ostaa, kun kuulee radiosta. Jouluruuat ovat oikeastaan halpoja, ainakin itse tehtynä.  Joulu tulee niistä oikeista tuoksuista: pipareista, tortuista, kinkusta, laatikoista.

Vaikka meillä ei muuten vaihdeta verhoja 4 kertaa vuodessa, jouluksi on kuitenkin niin verhot, matot kuin liinat, jostain viime vuosituhannelta suurin osa. Harvoin ostetaan jotain uutta, kun sattuu olemaan rahaa ja löytyy jotain kivaa.

Joulukirkko on ilmainen, ja sekin on yksi hyvä perinne. Lukemista jouluksi saa kirjastosta, ja musiikkia myös. Makeisia voi tehdä itse, ja yksi olennainen osa jouluvalmistelua se meilläkin on.

Tavoitteena on ollut se, että jokainen lapsi saa ainakin jotain kovasti toivomaansa. Aika usein se on ollut jotain käytännöllistä, esimerkiksi joku tietty lakana tai pyyhe omaan käyttöön, kirja, lelu, peli ym.

Oikeasti monelle lapselle tärkeintä niin ennen joulua, jouluna ja sen jälkeen olisi se, että kumpikin vanhempi olisi selvin päin, kuten myös isovanhemmat ynnä muut mahdolliset läheiset. Sitä ei rahanpuute pitäisi mitenkään estää!

Onko se aloittajalta jotenkin pois jos minä haluan hemmotella lapsiani jouluna ja ostaa ne lelut mitä he toivovat? Onko siitä jotain haittaa jos he sen kerran vuodessa "hukkuvat" lahjoihin? Itse miellän joulun enemmän lasten juhlapäiväksi. Vai onko monikin aikuinen tohkeissaan joulusta ja odottaa sitä kuukauden päivät?

Lapsuudessani katsoimme lastenohjelmia ja söimme pipareita. Kävimme mummolassa ja söimme siellä ruokaa. Leikittiin ja taas illalla syötiin hyvin. Kukaan ei ollut ikinä kännissä. Silti lapsenmieltäni lämmitti eniten se hetki, kun sai illalla avata lahjapaketit. Ja sieltä paljastui leluja eikä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni joulut olivat köyhiä mutta onnellisia. Ei niistä mitään traumaa jäänyt. Tärkeintä oli ihana ja lämmin joulun tunnelma. Miksi nykyään luulette että lapselle jäisi trauma jos jouluna ei saisi kaikkia toivomiaan lahjoja?

Nykyään lapsille jää traumat kaikesta!

Mutta ihan oikeasti, lapselle voi jäädä mieleen ikävänä asiana, jos koko ajan hoetaan, että älä nyt mitään kallista odota saavasi ja onkohan meillä rahaa ostaa edes kaikkia jouluruokia. Materialistiset vanhemmat voivat aiheuttaa lapsille traumoja tai ainakin huonon joulutunnelman.

No ei todellakaan jää! Olet ihan oikeassa ap. Muistan kun lapsena mun kaveri, jonka äiti oli osa-aika työssä käyvä 3n lapsen yh, esitteli mulle onneissaan aina joulun jälkeen niitä mummon kutomia lapasia ja kahta-kolmea lelua mitkä sai lahjaksi. Lisäksi oli saannut vaikka lakanat tai pyyhkeen ja vähän vaatteita (robbarista/prismasta ostettuja). Hän ei koskaan pitänyt lahjojaan mitenkään vähäisinä, enkä minäkään niitä osannut ihmetellä. 

Minä puolestani sain aina kaikki mahdolliset lelut ja pelit mitä vain osasin toivoa ja vielä vähän lisää... En aijo tehdä samaa omalle lapselleni vaikka olisikin mahdollisuus. Voin nimittäin nyt jälkikäteen sanoa että en osannut arvostaa niitä lahjoja samalla tavalla kuin tuo ystäväni. Viikko joulun jälkeen jos joku tuttu kysyi mitä olin saanut lahjaksi, osasin kertoa vain muutaman kivimman mutta en edes muistanut muuta... Kivahan niitä 30 pakettia oli aukoa mutta luulen että onnellisemmaksi olisin tullut jos lahjoja olisi ollut puolet vähemmän 

En minäkään saanut lapsena säkkikaupalla leluja, mutta muistan lapsuuden joulut lämminhenkisinä ja ihanina. Syötiin jouluherkkuja ja kaikilla oli mukavaa.

Yleensä vanhemmat kyselivät mikä olisi sellainen lahja, jonka haluaisimme ja sitten siihen päälle sai vielä pari pientä yllätyspakettia. Eikä yksikään lahjoista ollut mikään järkyttävän kallis, kolmisenkymppiä ehkä maksimissaan.