Te kellä useampi lapsi. Milloin helpotti?

Vierailija

Minkä ikäinen nuorin oli silloin?

Kommentit (11)

Vierailija

Kaksi tyttöä, elämä helpottui kun tytöt oli 2 ja 4 v. Molemmat käy itse vessassa, syö itse, leikkivät paljon yhdessä. Toki välillä heräilevät yöllä, mut muuten helppoa.

Vierailija

Kerron sitten kun tämä alkaa ensin tuntua vaikealta. Pikkulapsia nyt neljä, enkä osaa odottaa mitään helpotusta, kun vaikeuttakaan ei vielä ole ollut.

Tiedän kyllä olevani onnekas, kun omia voimavaroja on lasten kanssa on piisannut hyvin, ja lapset on terveitä.

Vierailija

Mulla helpotti heti, kun exä muutti pois.. niin lapsia seitsemän. Lapsista vähemmän haittaa kuin harrastavasta miehestä.

Nyt on jo tosi helppoa, voin mennä jos siltä tuntuu, kun aina kotona joku on.. lapset 25-9 vuotiaita..

Vierailija

En voi minäkään sanoa, koska hyvin on pärjätty aina ja vauvavuodet olleet ne parhaimmat ajat ikinä. Toki lapset työllistää ja hetkittäin tuntuu myös vaikealta (esim. sairastelukierteet, miehen ikuiset työmatkat jne.), mutta ei niin, että odottaisin jotain helpotusta. Vaikeinta on minusta ikä 1-2v., sen jälkeen ne on oikein mukavia! 5 ja 7-vuotiaiden kanssa oli jo niin helppoa, että oli pakko lisätä porukkaan vielä yksi vauva;)

Vierailija

Siis oikeasti, oikeasti helpotti, kun kuopus lähti kouluun. Tällöin jäi pois päivittäinen aamustressi päivväkotiin (varavaatteet, kurahanskat, saappaat koko paketti). Nyt lähtee itse kouluun ja minulle jää vihdoinkin pieni hetki omaa aikaa aamuisin.

Joo, mutta aiemmin helpotti kyllä, kun nuorin oli 3 (suunilleen). Ei tarvinnut ihan joka askelta enää vahtia ja vanhin isovelikin oli siinä iässä, että voi hetkittäin olla lapsenvahtina. Ja tietysti jo nuorimmaisen ollessa 2 helpotti se, että vaipat jäi pois ja syöminen sujui hyvin, muun perheen rytmissä.

Vierailija

Kolme lasta ja aina on helpottanut sitten kun nuorimmainen on ollut kouluiässä. Eskarissa ollaan vielä ihan päivähoitomaailmassa, mutta koulun alettua aukeaa tyystin uudet kuviot ja lasta saa ruveta soittelemaan kotiin. Jos miettii sitä yleistä jaksamisen määrää, niin about 3-4 -vuotiaat alkavat olla jokseenkin tolkuissaan ja esim. 4-vuotiaat käyvät itse vessassa ja pesevät kädet, osaavat ottaa kaapista voipaketin ja tehdä voileivän ja osaavat jotakuinkin kertoa mikä milloinkin rassaa tai mikä on kivaa, tai ainakin niistä näkee helpommin että mistä hiertää. Pahin vaihe on minusta se pari ekaa kuukautta vauva-arkea, kun on itse ihan väsymyksestä poikki ja rutiinit haussa, plus oma kroppa vielä sökönä, toiseksi pahin on se ylikahjo "olen 1-vee ja meinaan kuolla koko ajan paitsi silloin kun mulla on oksennustauti ja korvatulehdus yhtä aikaa ja sotken koko keittiön syödessäni" -vaihe. 2-vuotiaan kanssa on sellainen pitkähkö siirtymävaihe ja 3-vuotiaalla on jo astetta isomman lapsen kuviot. 5-vuotiasta katsoessa lähinnä ihmettelee, että mihinkä se vauva-taapero hävisi ja miksi meillä asuu lähes koululaiselta näyttävä lapsi.

Vierailija

Millä tavalla helpotti?

Mun mielestä menee melkein niin, että mitä isommat lapset sitä isommat murheet.

Mutta ehkä ikä 7-10 on sitä kohtuuhelppoa aikaa. Sitten alkaa teini-ikä. Toisilla helpompi ja toisilla vaikeampi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja aina on helpottanut sitten kun nuorimmainen on ollut kouluiässä. Eskarissa ollaan vielä ihan päivähoitomaailmassa, mutta koulun alettua aukeaa tyystin uudet kuviot ja lasta saa ruveta soittelemaan kotiin. Jos miettii sitä yleistä jaksamisen määrää, niin about 3-4 -vuotiaat alkavat olla jokseenkin tolkuissaan ja esim. 4-vuotiaat käyvät itse vessassa ja pesevät kädet, osaavat ottaa kaapista voipaketin ja tehdä voileivän ja osaavat jotakuinkin kertoa mikä milloinkin rassaa tai mikä on kivaa, tai ainakin niistä näkee helpommin että mistä hiertää. Pahin vaihe on minusta se pari ekaa kuukautta vauva-arkea, kun on itse ihan väsymyksestä poikki ja rutiinit haussa, plus oma kroppa vielä sökönä, toiseksi pahin on se ylikahjo "olen 1-vee ja meinaan kuolla koko ajan paitsi silloin kun mulla on oksennustauti ja korvatulehdus yhtä aikaa ja sotken koko keittiön syödessäni" -vaihe. 2-vuotiaan kanssa on sellainen pitkähkö siirtymävaihe ja 3-vuotiaalla on jo astetta isomman lapsen kuviot. 5-vuotiasta katsoessa lähinnä ihmettelee, että mihinkä se vauva-taapero hävisi ja miksi meillä asuu lähes koululaiselta näyttävä lapsi.

Repesin tälle. Lisätään tähän vielä kaikkien tavaroiden levittäminen ja kaiken penkominen sekä raivoitku.

Mulla on kaksi lasta ja kummankin kanssa tämä 1-2-vuotisikä on ollut kaikkein raskain sekä henkisesti että fyysisesti. Isomman lapsen kanssa on tietenkin isommat haasteet edessä, mutta noin yleensä esikoisen kanssa helpotti elämä noin 4-5-vuotiaana. Toivottavasti tämän toisenkin kanssa joskus...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kerron sitten kun tämä alkaa ensin tuntua vaikealta. Pikkulapsia nyt neljä, enkä osaa odottaa mitään helpotusta, kun vaikeuttakaan ei vielä ole ollut.

Tiedän kyllä olevani onnekas, kun omia voimavaroja on lasten kanssa on piisannut hyvin, ja lapset on terveitä.

Sama, mulla lapset tosin aika isolla ikäeroilla, joten senkin takia ei ole koskaan ollut vaikeaa. Ihania kaikki, nyt ovat 21v, 15v, 13v ja nuorin 5v.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat