Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee
Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)
Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?
Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?
Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?
Kommentit (656)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiden jälkeen juontajan mursuviikset, jätkä on jtn 27v ja alkaa viiksetkin jo harmaantua
Se kun joku valittaa jostain asiasta, vaikka itse sellaisessa tilanteessa pitäisin vaan suuni kiinni. Ne aiheuttaa minulla pahimmat myötikset.
Tunnen venäjän kansaa kohtaan myötähäpeää. Syyn tietää kaikki.
Myötähäpeän:
sosialistit
ekokapinalistit
feministit
sählynpelaajat
pitkäaikaistyöttömät
lihavat ihmiset
pesäpalloilijat
tässä nyt jtn alkuun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset jotka kirjoittavat instaan olevansa somevaikuttajia / sisällön tuottajia vaikka seuraajia on alle 10K
Vierailija kirjoitti:
Viiden jälkeen juontajan mursuviikset, jätkä on jtn 27v ja alkaa viiksetkin jo harmaantua
kuulemma sen muija on niitä kehunu (vitsillä varmaan) nyt luulee että koko kansa pitää häntä seksikkäänä mursumiehenä, yrittihän se pari pv jtn partalookkia, mutta palas tohon 15v vanhaan hipsterilookkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joskus yksin matkoilla eräässä aika rauhallisessa ja ei kovin paljon suomalaisten suosimassa kohteessa. Paikallisbussiin paukkasi kolmen suomalaisnaisen seurue, täyden ja hiljaisen bussin tunnelma muuttui kuin veitsellä leikaten kun nämä nousivat kyytiin. Näiden puheääni oli huutamista, mukana jokaisella avattu olut tölkki aamupäivällä. Niin moukkia suomiturreja ei ole kohdalle osunut, haukkuivat kanssamatkustajia, bussikuskia, maisemia jne tietenkin kirosanojen säestämänä. Vaikka tuskin kukaan minua lukuunottamatta ymmärsi mitä puhuivat, niin ymmärtäähän äänensävystä ettei mitään mukavia puhuta tai siis huudeta. Sama seurue oli odottamassa bussia myöhemmin paluumatkalle, tein omiin suunnitelmiini muutoksen ja jäin odottamaan seuraavaa bussia, olisi ollut ylivoimaisen sietämätön puoli tuntia näiden, silloin jo selvästi humaltuneiden suomi"neitojen" kanssa samassa bussissa.
Olen yllättynyt, että näin moni kokee myötähäpeää. koen myötähäpeää tai enemmänkin paheksuntaa tilanteissa, joissa ihmiset ohittelevat jonossa tai käyttäytyvät röyhkeästi ja toiminnallaan vaikeuttavat muiden ihmisten elämää.
En oikein pysty kokemaan myötähäpeää muissa tilanteissa. Olen oudoksunut tai en ole pystynyt samaistumaan, kun joskus kaveri on pitänyt esimerkiksi jonkun pyöreän ihmisen päällä olevaa napapaitaa "nolona" tai jonkun sanomaa asiaa "nolona" tai ilmaissut muuten myötähäpeän tunnetta. Yleensä jos joku käyttäytyy kummallisesti tai näyttää vähä erikoiselta, niin ajattelen että ompas hyvä ja persoonallinen meininki 😀.
Olisi mielenkiintoista tietää miksi, joku tilanne on jonkun mielestä myötähäpeää aiheuttava. Yleensä kun joku ilmaisee, että jonkun moka aiheuttaa myötähäpeää, hän ei samaan aikaan kerro, että miksi se moka sitä myötähäpeää aiheuttaa. Se olisi kiva kuulla, näin ihmisenä joka myötähäpeää harvoin kokee.😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajua myötähäpeää yhden kaverini puolesta, joka oli ensin köyhä, mutta sitten solmi hyvän naimakaupan. Rahaa riitti vähän väljemmin, ei ollut enää joka lantista kaikki kiinni.
Se leveily asioilla, jotka itse asiassa oli ihan tavallisia kaikille muille, oli niin myötähäpeällistä!
Toisaalta sitten vähän liikuttavaakin. Sillä tosiaan oli ollut niin tiukkaa ennen, joten ne puheet meni sitten vähän yli.
Minulle tulee usein myötähäpeää tuntevista sellainen mielikuva että ovat itsensä ja elämänsä liian tosissaan ottavia hissuja jotka eivät itse voi kuvitella ottavansa minkäänlaista riskiä mokaamisen suhteen ja sitten naama punaisena kierivät myötähäpeässä kun joku toinen uskaltaa ja kehtaa.
Esim. eivät itse kehtaa puhua englantia elleivät ole lähes täydellisiä siinä ja sitten myötähäpeävät rallienglantia puhuvaa että eikö tuo tajua olla hiljaa kun kielitaito on tuota luokkaa. Todennäköistä on että se nolo rallienglantia vääntävä tiedostaa itsekin puhuvansa noloa rallienglantia muttei ota itseään niin tosissaan eikä anna häpeilyn olla kommunikoinnin esteenä.
Minusta se että osaa myös nauraa itselleen ja hyväksyä sen että töppäilyjä tulee kun ei kaikkeen aina voi olla 100% valmistautunut mahdollistaa sen että elämässä yleensäkin kehittyy ja menee eteenpäin. Kaikkein pahinta olisi hissukkana jäädä jumimaan paikoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun nainen tekee näin
Isot kalat pienissä lammissa. Esimerkiksi dekaanin puhe opiskelujen alkaessa. Aikuinen mies vakavalla naamalla julisti meille "te, kermasta kermaisin", koska ilmeisesti hänen mielestään meidän laitoksemme oli muita parempi. Samoin ylipäänsä itsensä ympärillä kiertävät ihmiset. Ja erona myötähäpeään ja nolostumiseen: nolostun, kun häpeän itseäni, myötähäpeää tunnen, kun häpeän jonkun toisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaija Koon biisit. Se jonkinlainen uhriutuminen niissä sanoituksissa. 90-luvulla olin jopa fani. Nykyään puuttuu se sielukkuus hänen lauluissaan.
Myötähäpeää muistan tunteneeni esim. näissä tilanteissa:
-Erittäin itsekeskeinen keski-ikäinen työkaverimies alkoi ylpeänä esitelmöimään firmassa vieraileville yhteistyökumppaneille elämänsä "urotekoja", selitti niitä erittäin pitkästi ja lähes silmät kiinni mairean ylpeä ilme naamallaan, samalla vähätellen meitä nuorempia. Saavutuksensa eivät liittyneet mitenkään itse tilanteeseen, ja vieraat nyökyttelivät kohteliaasti mutta erittäin vaivaantuneina.
-Kun 37-vuotias naispuolinen työkaveri vetää tunnissa kolme tuoppia, ja siitä rohkaistuneena purjehtii mielestään seksikkäin liikkein tekemään vaikutusta johonkin baarin kantikseen. Mitään vikaa ei ole siinä, että haluaa iskeä jonkun tai flirttailla, mutta kun tämäkin varsin viehättävä nainen on kaikkea muuta sammaltaessaan pikakänninsä tuloksena. Vastapuoli katsoo keikistelyä hämmentyneenä ja erittäin vaivautuneena. Puolenyön aikaan neiti pitää taluttaa kotiin. Ja tämä kuvio toistuu joka kerta kun hänen kanssaan on liikkeellä.
Myötähäpeä iskee Haluatko miljonääriksi -ohjelmaa katsosessa, kun kilpailijat - ihan todelliset ihmiset - muistuttavat juontaja Antti Holman edessä sketsihahmoja. Joka kerta kun Holma mainitsee kilpailijan nimen ja kotipaikkakunnan tunnen myötähäpeää hahmon- eikun siis kilpailijan puolesta.
No niin, Tarja Jokinen Noormarkusta...
Se kun jenkit vannovat kouluaamuna lippuvalaa.
En ymmärrä miksi minun tai kenenkään muun pitäisi tuntea häpeää jonkun toisen toilailuista.
En tunne myötähäpeää ulkomailla kollegojen kysyessä pääministerin bilettämisestä ja siitä, että on pahoillaan ainoastaan asian julkiseksi tulemisesta, mutta ei omasta käytöksestään. Tai pääministerin lomaillessa kriittisenä ajankohtana ja hoitaen valtion tärkeää asiaa tekstiviestein.
Voin vain yhtyä kollegojen ihmettelyyn. Häpeä on tekijän tunne.
Kun varattu mies yrittää sinkku naista. Epätoivoista seksin vinkumista. Kukaan itseä kunnioittava ei anna varatuille.
Marinin pressit