Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee
Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)
Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?
Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?
Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?
Kommentit (656)
Secondhand embarrassment on se sanapari, joka tarkoittaa samaa kuin myötähäpeä. Tai sitten voi ihan vaan sanoa, että "When you feel embarrassed because of someone else's actions"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen myötähäpeää kun katson tanssiesityksiä, vaikka ne olisivatkin hyviä.
Kirjoitusvirheet on usein sellaisia. Keskustelupalstoilla siis. Ei tietoakaan yhdyssanoista, Helsinkiläinen kirjoitetaan isolla, jne.
Olin ravintolassa ystäväni kanssa ja pöydät olivat aika täynnä, ...joten pyysimme luvan istua yhden vanhuksen pöytään. Ystäväni jonkun ajan kuluttua alkaa haukkumaan minulle vanhuksista sitä ja tätä. Huomasin, kun vanhus/eläkeläinen melkein nielaisi ruoat "väärään kurkkuun." Olin aika häpeissäni, enkä tältä mokalta pystynyt sanomaan mitään. Vasta ovella sanoin, että huomasitko mitä puhuit vanhoista ihmisistä, että se oli aika epäkorrektia, niin hän vastasi, että "Siinähän oppi mitä vanhustyö on." Minusta ei pitäisi olla niin ylimielinen, että kostaa oman raskaan työn muille vanhoille ihmisille, koska hän oli täysin syytön ystäväni työn kuvaan.
En kovin usein. Ei haittaa ihmisten pienet mokat tai ns. nolot jutut, jos niillä ei aiheuteta mitään pahaa muille. Usein "myötähäpeä" on pelkästään ylimielisyyttä.
Isääni ihan vaan häpesin kuollakseni lapsena, koska rähjäsi asiakaspalvelijoille ja yleisesti oli (on edelleen) tyly moukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä myötähäpeän tuntemista.. jos joku mokaa niin voi ohjeistaa toimimaan toisin jos mahdollista, muuten toivoo mielessään että kyseinen henkilö saa opastusta jotain muuta kautta. Ja jos kyseessä on tilanne jossa kukaan ei ole vaarassa vahingoittua kuten einiinimarteleva vaate tai muu vastaava turha juttu niin kyseenalaistaisin ehkä itse tämän myötähäpeilijän järjenjuoksun. mitä se oma häpeäminen mihinkään auttaa? Nimenomaan kuten joku aiemminkin mainitsi niin myötähäpeä on tietynlaista huonoa itsetuntoa ellei suorastaan ylimielisyyttä.
Jokainen myötähäpeilijä voisi kysyä itseltään että miksi sellaista ylensäkään tuntee. Mikä on sen hyöty. Voisiko mahdollisesti koittaa muuttaa siinä omassa ajatuksenjuoksussa jotain koska se toisten puolesta häpeily ei tuota minkäänlaista arvoa kellekään.
Kun v e n a k k o k ä ä p i ö selittää että kaikki menee suunnitelmien mukaan samalla kun ukrainalaiset hinailee panssarivaunuja traktoreillaan pois kuleksimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä myötähäpeän tuntemista.. jos joku mokaa niin voi ohjeistaa toimimaan toisin jos mahdollista, muuten toivoo mielessään että kyseinen henkilö saa opastusta jotain muuta kautta. Ja jos kyseessä on tilanne jossa kukaan ei ole vaarassa vahingoittua kuten einiinimarteleva vaate tai muu vastaava turha juttu niin kyseenalaistaisin ehkä itse tämän myötähäpeilijän järjenjuoksun. mitä se oma häpeäminen mihinkään auttaa? Nimenomaan kuten joku aiemminkin mainitsi niin myötähäpeä on tietynlaista huonoa itsetuntoa ellei suorastaan ylimielisyyttä.
Jokainen myötähäpeilijä voisi kysyä itseltään että miksi sellaista ylensäkään tuntee. Mikä on sen hyöty. Voisiko mahdollisesti koittaa muuttaa siinä omassa ajatuksenjuoksussa jotain koska se toisten puolesta häpeily ei tuota minkäänlaista arvoa kellekään.
Se on tunne. Automaattinen. Se ei ole valinta. Ehkä joku joka ei ole kokenut, voi sekoittaa sen tuomitsevuuteen, eli ei tunne sitä tiettyä tunnetta vaan "hävettää toisen puolesta", siis ajattelee että kohteen täytyisi hävetä.
Myötähäpeä tuntuu samalta, kuin jos itse nolostuu yhtäkkiä tai säikähtää kunnolla. Sellainen "swoosh" menee päästä varpaisiin yllättäen kirkkaalta taivaalta. Tai näin itse sen koen.
Niin, englannin kielessä kun ei ole sanaa second hand embarrassment 😂😂😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo jauhenliha. Miten yksinkertainen pitää olla, että tuo huvittaa?
En voi katsoa Solsidania tai muista tiettyjä huumoriohjelmia joissa ihmiset tai hahmot nolaavat itseään koko ajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelen tiimissä, jossa on korkeasti koulutettuja ammattiliaisia ja sihteeri. Oltiin juuri tiimin kanssa toisessa asiantuntijaorganisaatiossa käymässä. Tarkoitus oli kuulla heidän osaamisestaan. Ei me paljon siinä kuultu, kun tämä armas sihteerimme jatkuvasti puhui itse omista saavutuksistaan, siitä keitä kaikkia silmäätekeviä tuntee ja jopa lapsuusmuistojaan hän siinä lateli. Kaikilla muilla paitsi hänellä olisi ollut päiviän teeman kannalta jotain relevanttia sanottavaa, mutta sihteeri oli se, jonka piti kokoajan olla äänessä. Tunsin myötähäpeää sosiaalisten taitojen täydellisestä puutteesta, huomionkipeydestä ja suoranaisesta vähä-älyisyydestä.
Sairaanhoitajaksi opiskellut tuttu piti jonkun ihme läksytyksen sähköpostissa (jossa ilmiselvästi oli kovin paljon väärää tietoa). Kommentti Osalla enemmän ihmistieteiden korkeakouluopintoja takana, osalla vähemmän. sai kyllä myötähäpeän aikaiseksi. Oli se nolo sähköposti muutenkin, mutta että aikaihminen alkaa elvistellä ihmistieteiden opinnoillaan. Nolotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi katsoa Solsidania tai muista tiettyjä huumoriohjelmia joissa ihmiset tai hahmot nolaavat itseään koko ajan...
Sit sun kannatta kattoa tää: Curb Your Enthusiasm ,siedätyshoitoa
Tämäm palstan innokkaat naissoturit.
Isäni, joka sutkautteli naispuolisillemyyjille, kassahenkilöille yms. typeriä, yleensä hieman seksistisiä, "hauskuuksia" ihan joka tilanteessa. Itse olisin halunnut vajota joka kerta maan alle kun käytiin kaupassa tai kahvilassa yhdessä kun sen tiesi etukäteen minkätyyppistä juttua sieltä on taas tulossa. Sille oli ihan turha yrittää selittää, että sen jutut saavat muut vaivaantuneeksi, joskus se kyllä selvästi tiesikin aiheuttavansa pahennusta + myötähäpeää jutuillaan.
Kiinnostavaa on se, miksi jotkut niin helposti tuntevat myötähäpeää ja jotkut eivät. Kyse ei ehkä olekaan myötähäpeän aiheuttajasta vaan henkilöstä, jossa myötähäpeä herää kovin helposti. Ovatko he itsetunnoltaan heikompia kuin muut?
Itse en hirveästi tunne toisten mokista muötäjäpeää vaan ehkä enemmän ärsyyntymistä, joskus jopa hilpeyttä ja ihailua rohkeudesta. Ja sekin on vain oma mielipiteeni.
Jos joku nyt niin hirveästi mokailee, tekee mieli jopa auttaa häntä. Onhan kyseessä ihminen omine puutteineen ja vahvuuksineen.
Myötähäpeä on myötähäpeää silloinkin, kun sitä tuntee roolihahmon puolesta. Esim. Solsidanissa on hetkiä, joita ei pysty katsomaan, vaikka käsikirjoitus on loistava ja näyttelijät erinomaisia. Luokkakokouksessa myötähäpeä johtuu muista syistä.
Muistan ala-asteella, että kuulin yhden rinnakkaisluokan tytön sukunimen olevan Pigg.
Tuli todella kummallinen olo, nolostuin ja hävetti sen tytön puolesta, koska aivoni käänsivät sukunimen välittömästi siaksi tai possuksi. Ajattelin, että voi kauheaa, millainen sukunimi, ja mietin tajuaakohan tyttö itse, että tulee mielleyhtymä possuun.
Vasta paljon myöhemmin aikuisena tajusin, että tuo joka kerta tuon tytön kohdatessani kärsimäni tunne oli myötähäpeä.
Muistan tunteneeni myötähäpeää vanhemmistani lapsena ja joskus vielä alle 30-vuotiaana. Esim. matkalla, kun he halusivat mennä katsomaan mielestäni epäilyttäviä alueita vieraassa kaupungissa ja äänsivät paikannimet väärin. Ei muuta.