Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee
Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)
Voisitteko antaa esimerkkejä todellisista tilanteista, joissa olette tunteneet myötähäpeää?
Miten myötähäpeä eroaa siitä, että nolostuu toisen puolesta? Vai eroaako se?
Vaikuttaako myötähäpeän kokeminen jotenkin elämäänne?
Kommentit (656)
Jonas Nordman show mainokset. Yläfemmat AINA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella ilkeää tuollainen myötähäpeily, jos edes kohteelle ei voi sitten jälkikäteen kertoa, miten hän voisi jatkossa toimia niin, ettei nolaisi itseään.
Tuo on yksi kiusaamisen muoto.
Myötähäpeä ei ole normaalin hyvästä itsetunnosta nauttivan ihmisen tunne. Vaan tosiaankin kiusaajien ja itsensä ylempiarvoiseksi tuntevien käytöstä. Voidaan sitten selän takana vitsailla, miten sekin niin käyttäytyi. Naurettavaa.
Okei, selvä. Mitä mä voin tehdä, etten tuntisi myötähäpeää tai häpeää? Ehkä mulla on huono itseluottamus, mitä sitten? En voi esittää muuta.
En pysty tuntemaan kateutta ja myötähäpeä on myös vieras tunne. Myötähäpeästä tulee mieleen että joku haluaa nostaa itsensä jalustalle ja samalla nolata kohdetta.
Minussa myötähäpeää herättää joidenkin ihmisten melko täydellinen käytöstapojen puute. Esimerkiksi että aikuiset ihmiset saattavat vaikka nauraa täysin avoimesti toisen ulkonäölle tai jollekin näkyvälle vammalle päin naamaa tai esimerkiksi huomautella siitä ihmiselle itselleen ilmeisesti täysin ajattelematta ollenkaan, että miltä se siitä toisesta tuntuu. Eräs tuttuni on juuri sellainen, että hän saattaa nauraa ihmiselle suoraa päin naamaa ja sanoa, että "Sinä olet hassun näköinen, kun sinulla on luomia naamassa" tai kysyä rollaattorin kanssa kulkevalta ja selvästi kovista kivuista kärsivältä vanhukselta, että "Oletko sinä joku cp-vammainen kun sinä kuljet niin huonosti".
Vierailija kirjoitti:
Minussa myötähäpeää herättää joidenkin ihmisten melko täydellinen käytöstapojen puute. Esimerkiksi että aikuiset ihmiset saattavat vaikka nauraa täysin avoimesti toisen ulkonäölle tai jollekin näkyvälle vammalle päin naamaa tai esimerkiksi huomautella siitä ihmiselle itselleen ilmeisesti täysin ajattelematta ollenkaan, että miltä se siitä toisesta tuntuu. Eräs tuttuni on juuri sellainen, että hän saattaa nauraa ihmiselle suoraa päin naamaa ja sanoa, että "Sinä olet hassun näköinen, kun sinulla on luomia naamassa" tai kysyä rollaattorin kanssa kulkevalta ja selvästi kovista kivuista kärsivältä vanhukselta, että "Oletko sinä joku cp-vammainen kun sinä kuljet niin huonosti".
Eihän tuollainen käytös ole mitenkään normaalihaarukassa. Tuttavasi on itse poikkeuksellinen, ei ole suodatusta.
Mun työpaikalla on yli 6-kymppinen nainen, joka kälättää aina tauolla omia juttujaan, vaihtaa välillä kyllä puheenaihettakin, muttei tajua että meillä kaikilla nuoremmilla on puhelin kädessä eikä meitä kiinnosta hänen matontamppauksensa tai kuinka söpön koiranpennun hänen naapurinsa oli ottanut. Siis kiva, että on ollut ahkera ja käyttänyt oikein matot pihalla ja mukavaa että naapuri oli antanut silittää sitä koiraa, mutta kun kukaan ei oikein osallistu tähän keskusteluun niin mua säälittää ja toisaalta myötähävettää, kun hän ei tajua että tauko on meille uutisten lukemista, somea, mitä nyt kukanenkin puhelimellaan tekee.
Jonkun mielestä me ollaan ehkä niitä käytöstavattomia, mutta ajat muuttuvat, enemmistö päättää mikä on lopulta hyvää käytöstä. Ja kyllä mä juttelenkin kahvihuoneessa, mutta vähän kiinnostavampien ihmisten kanssa..
Minulla on äänekäs ja asioihin kärkkäästi kantaa ottava työkaveri. Nolostun hänen puolestaan usein isossa palaverissa, hän on kapeakatseinen ja yleensä paasatessaan näyttää aina vain oman tyhmyytensä.
Kun näen jonkun kuvaavan Tiktok-videota julkisella paikalla.
Kyllä englanniksi on sanat näille. "Second hand embarrassment" ja uudempana "cringe".
Mulla ei vaadi paljoakaan. Ei tarvitse edes olla oikea tilanne. Muistan teininä, kuinka piti kääntää Kanata pois salkkareilta, kun siellä roolihahmo jäi jotenkin nolosti kiinni jostakin. Johti siihen, että käänsin kanavaa varmaan viiden minuutin välein.
Humble brag aiheuttaa myötähäpeää. Kun se on niin kiusallisen läpinäkyvää.
Autistien/aspergerien sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Myötähäpeää ei ole olemassa. Kyse on siitä, että väheksyt, halveksut tai pidät toisen ihmisen käytöstä nolona ja yrität ilmaista asian mukasivistyneesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella ilkeää tuollainen myötähäpeily, jos edes kohteelle ei voi sitten jälkikäteen kertoa, miten hän voisi jatkossa toimia niin, ettei nolaisi itseään.
Tuo on yksi kiusaamisen muoto.
Myötähäpeä ei ole normaalin hyvästä itsetunnosta nauttivan ihmisen tunne. Vaan tosiaankin kiusaajien ja itsensä ylempiarvoiseksi tuntevien käytöstä. Voidaan sitten selän takana vitsailla, miten sekin niin käyttäytyi. Naurettavaa.
Itse en ainakaan halua pilkata ketään. Jos tunnen myötähäpeää niin se ilmenee siinä, että tavallaan suren sen tyypin puolesta jos nolaa itsensä. Jotenkin samaistun siihen, kun itsekin olen monesti ollut noloissa tilanteissa sekä on kiusattu myös. Näin en tahtoisi kenenkään kokevan pilkkaa.
Takavuosina pidettiin vappuna joku vassareiden marssi, jossa marssiin osallistuneet hoilottelivat rytmikkäästi "USA ja Nato - maailmanrauhan kato".
Tunsin myötähäpeää nähdessäni klipin marssista uutisissa.
Vierailija kirjoitti:
Myötähäpeää ei ole olemassa. Kyse on siitä, että väheksyt, halveksut tai pidät toisen ihmisen käytöstä nolona ja yrität ilmaista asian mukasivistyneesti.
Juuri näin:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/04/11/aina-saa-karsia-ja-haveta-miks…
Älkää esittäkö näennäistä myötätuntoa tilanteissa, joissa itse määrittelette toisen olevan häpeällisessä tilanteessa. Kyse on vain siitä, että reagoitte paheksuvasti tai pilkallisesti toisen ihmisen käyttäytyessä tavalla, jota pidätte sopimattomana tai nolona.
Jokainen, joka sanoo tuntevansa myötähäpeää, paljastaa vain arvostelevansa muita.
Vierailija kirjoitti:
Takavuosina pidettiin vappuna joku vassareiden marssi, jossa marssiin osallistuneet hoilottelivat rytmikkäästi "USA ja Nato - maailmanrauhan kato".
Tunsin myötähäpeää nähdessäni klipin marssista uutisissa.
Pidit siis noita ihmisiä noloina tai tyhminä, muttet kehdannut paljastaa omaa sivistymättömyyttäsi.
Sannan esiintymiset julkisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella ilkeää tuollainen myötähäpeily, jos edes kohteelle ei voi sitten jälkikäteen kertoa, miten hän voisi jatkossa toimia niin, ettei nolaisi itseään.
Tuo on yksi kiusaamisen muoto.
Myötähäpeä ei ole normaalin hyvästä itsetunnosta nauttivan ihmisen tunne. Vaan tosiaankin kiusaajien ja itsensä ylempiarvoiseksi tuntevien käytöstä. Voidaan sitten selän takana vitsailla, miten sekin niin käyttäytyi. Naurettavaa.
Itse en ainakaan halua pilkata ketään. Jos tunnen myötähäpeää niin se ilmenee siinä, että tavallaan suren sen tyypin puolesta jos nolaa itsensä. Jotenkin samaistun siihen, kun itsekin olen monesti ollut noloissa tilanteissa sekä on kiusattu myös. Näin en tahtoisi kenenkään kokevan pilkkaa.
Jos tyyppi ei omasta mielestään nolaa itseään, silloin sinä paheksut häntä. Jos taas hän kokee itse tilanteen noloksi kannaltaan, sinä tunnet myötätuntoa. Siitä on kyse myös siinä, kune et tahtoisi kenenkään kokevan pilkkaa. Kyse on myötätunnosta, ei liity häpeämiseen mitenkään. Et voi hävetä toisen puolesta, mutta voit tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, jos hän joutuu jostain syystä naurunalaiseksi ja kokee itsekin tilanteen ikäväksi.
Myötähäpeän käsitettä käytetään lähes 100% tilanteissa, joissa kyse on siitä, että pitää toisen ihmisen käytöstä nolona, vaikkei ihminen itse koe niin. Siis "myötähäpeän" kokija todellisuudessa halveksii, väheksyy tai paheksuu sitä, johon sanoo tuntevansa myötähäpeää.
Jo keski-ikäinen entinen kaunotar-sisareni ei tajua olevansa miesmarkkinoilla menneen talven lumia ja sössöttää kieli tahmassa tuntemattomille ihmisille jotain lapsuusmuistoja yms. kuin söpö teini, eikä tajua ettei ketään kiinnosta. Kokee olevansa säkenöivä ja älykäs keskustelija. Kaikkea muuta ja häippäsen vähin äänin paikalta.
Usein tarina vaihtuu vielä kuulijan mukaan.