Te, jotka tunnette usein myötähäpeää: kertokaa tilanteita, joissa myötähäpeä iskee

Riku Nieminen

Kun joku siteeraa persujen ns. tietolähteitä, heidän nettilehteään ja uskoo siihen vielä.

Kallis valtamedia ei kyennyt siihen mihin Junes Lokka nollabudjetilla.

Kehoterapeutiksi ryhtyneet New age tyypit. Myötähäpeää enemmänkin pelottaa kun tietää mitä pahaa noiden sekopäiden kädet voi saada aikaan. Ns puoskarilaki on jäänyt jo viiden hallituksen pöydälle. Toivottavasti rosenterapiat ym kriminalisoidaan.

Lähinnä tietynlainen tahdittomuus, joskus voi jotain tuntemuksia herättää. Ei siinä mitään, jos on sosiaalisesti vähän kömpelö, mutta siis semmoinen kömpelyys, joka aiheuttaa suoraan jollekin toiselle pahaa mieltä tms. eikä töppäilijä ollenkaan itse sitä tajua, vaikka kaikki muut huomaa.

Yhden uuden myötähäpeilyn tunteen olen huomannut itsessäni viime aikoina, eli liika tunteisiin vetoaminen paatoksellisesti, lässytys yms. en kestä sellaista ollenkaan. Helppo esimerkki viime kauden Idols. Oli pakko hyppiä yli niitä hemmetin tunteellisia byhyy kohtauksia tyyppien taustoista.

Eräs mies trumputtaa julkisesti ääliökantojaan.

Yksi tuttavani on niin nirso ruoan suhteen, että tunnen aina myötähäpeää, kun olemme ravintolassa syömässä. Aina on jossain ruoassa vikaa, niin että siitä jää suurin osa lautaselle. Tai sitten hän alkaa haarukallisen maistettuaan kysellä Dog Bagia viedäkseen ruoan poikaystävälleen, mikä ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.

Hävettää tämä ihmisten hyperventilointi lumisateen vuoksi. Lumikaaos! Katastrofi! Todellisuudessa taivaalta tuli 10cm kevyttä pakkaslunta.

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)

Onpas. Ja se on ennen kaikkea cringe.

Heitä toi termi tutulles niin tietää varmasti, ellei sit oo joku yli 45v.

Myötähäpeää tunnen lähes päivittäin. Ihmiset ovat niin jäätävän koomista porukkaa. Kauheinta on, kun joku yrittää täysillä ja on uskomattoman surkea, sitä itse ymmärtämättä. Koen myötähäpeän kehoa kihelmöivinä aaltoina ja tarpeena vääntää naamani luonnottomiin asentoihin.

Vierailija kirjoitti:

Kehoterapeutiksi ryhtyneet New age tyypit. Myötähäpeää enemmänkin pelottaa kun tietää mitä pahaa noiden sekopäiden kädet voi saada aikaan. Ns puoskarilaki on jäänyt jo viiden hallituksen pöydälle. Toivottavasti rosenterapiat ym kriminalisoidaan.

Hittoako siinä vaahtoat. Tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet näistä hoidoista apua. Ei länsimainen lääketiede osaa vieläkään tehdä juuri muuta kuin hoitaa oiretta. Täällä kaikki mitä ei ole tehty vähintään sata vuotta ja aina samalla tavalla on _epäilyttävää_

*Huokaus*

Koen myötähäpeää kun joudun tekemisiin lähihoitajien kanssa. Eivät yleensä lainkaan tajua olevansa sosiaalialan alinta kastia, vaan mennä höpöttävät ja tunkevat nokkansa kaikkien asioihin. Käskyttävät korkeakoulutettuja vaikka oma ymmärrys on ala-asteen kertotaulun luokkaa. Olen elämässäni törmännyt tosin erittäin hyviinkin lähihoitajiin, mutta ikäväkseni on todettava että he ovat todellinen vähemmistö ja usein he ovat jo opiskelemassa korkeampaa tutkintoa.

Minä taas tunnen myötähäpeää aina kun joku brassailee korkeakoulutuksellaan ja tietotaidoillaan suhtautuen alentuvasti ja halveksivasti muihin ihmisiin joilla ei ole korkeakoulutusta.

Tämä hämmästyttää. Aina ja joka kerta. Onneksi ovat yksittäistapauksia.

Suomilove on jotenkin tosi myötähäpeää aiheuttava ohjelma aina välillä.

Sit tässäkin ketjussa joku puhui alentavasti botoxhuulinaisista. Lisäks yhdessä (kauppakeskuksen) taidenäyttelyssä oli kuva huultentäytöstä ja kuvan nimi joku botoxiin viittaava. Aina tulee näistä vähän myötähäpeä, kun muka niin tietäväisinä länkytetään botoxin laittamisesta huuliin, vaikka kaikki jotka yhtään mitään mistään tajuavat, ymmärtävät ettei huuliin todellakaan laiteta botuliinia, vaan täyteainetta.

Katsoin eilen Tuntematon sotilas-elokuvan. Tunsin aivan järkyttävää myötähäpeää koko elokuvan ajan, varsinkin siinä kohdassa, missä se venakko-Vera pyörii ja heiluu ja laulaa. Tuli vaan sellainen olo, että mute-nappi kaukosäätimessä on sittenkin erittäin hieno keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tosi paljon myötähäpeää. Esim töissä yksi vanha sydämellinen hupakko puuhasteli jotain ihan typerää kun meillä oli koko konsernin toimitusjohtaja paikalla ja hänellä oli johdolle vakavia uutisia niin tämä hölmö alkoi touhottaa jotain kahvin keiton kanssa kun kahvia ei ollut valmiina. Tässä tilanteessa olisi pitänyt kysyä ensin haluaako isoherra kahvia - jos kyllä niin sitten sanotaan että hetkinen, keitän - jos ei niin OK - kaikkien olisi pitänyt välittömästi lopettaa touhut, tulla paikalle ja istua alas turpa kiinni. Huomasi oikein että äijällä verisuoni sykki päässä siinä tekohymyä pidellessä.

Yleensäkin kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa niinkun joku taisi ylempänä mainita. 

Tähhh? Nyt oli kyllä sekavaa. Haluaako isoherra, että imen hänen pikkuherraansa? JOOOO

Vierailija kirjoitti:

Katsoin eilen Tuntematon sotilas-elokuvan. Tunsin aivan järkyttävää myötähäpeää koko elokuvan ajan, varsinkin siinä kohdassa, missä se venakko-Vera pyörii ja heiluu ja laulaa. Tuli vaan sellainen olo, että mute-nappi kaukosäätimessä on sittenkin erittäin hieno keksintö.

Hei sama! Jäin myös miettimään, että miksiköhän tollanen kohtaus on kirjoitettu - ja kuvattu ja oikein jätetty elokuvaan, kun tosielämässä ei kukaan tuon aikainen nainen olis käyttäytynyt noin. Nykyihmisestä en sano mitään. MH oli joo melkoinen. 

Välillä työelämässä törmää ihmisiin, jotka koittavat saada kunnioitusta titteleiden tai saavutetun aseman varjolla. Tämä voi koskea henkilöä itseään tai kyseinen henkilö voi myös yrittää tehdä minuun vaikutuksen kertomalla kuinka hänen johtoryhmään kuuluvat kollegansa ovat tehneet miljardibisneksiä ja ovat "kovia tekijöitä". Tämä aiheuttaa minussa tavattoman suurta myötähäpeää. Kai olen vain yksinkertainen asiantuntija, joka ei titteleistä perusta.

Vierailija kirjoitti:

Ravintoloissa aina koen myötähäpeeää, kun naisella, niin nuorella kuin iäkkäämälläkin on rintojen koloraadokäytävä näkyvillä. On mauttomuuden huippu pukeutua noin paljastavasti. Vielä tiukka minimekko ja korkeat korot. Huhu. (toteavat isoon ääneen: Mitä noi äijät kyttää.)  Voi näitä naisia. Tulee tunne heitä katsellessa, että kaikki on tarjolla.

Mä taas tunnen myötähäpeää aina kun tapaan tuolla tapaa naisia kuvailevia miehiä tai naisia. Ajattelen että todella kujalla ihmisen täytyy olla.

Erkki Esimerkki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen tuttuni ei ollut kuullutkaan myötähäpeästä, enkä osannut sitä kovin hyvin selittää. (Englannissa ei ole asialle omaa sanaa.)

Onpas. Ja se on ennen kaikkea cringe.

Heitä toi termi tutulles niin tietää varmasti, ellei sit oo joku yli 45v.

Myötähäpeää tunnen lähes päivittäin. Ihmiset ovat niin jäätävän koomista porukkaa. Kauheinta on, kun joku yrittää täysillä ja on uskomattoman surkea, sitä itse ymmärtämättä. Koen myötähäpeän kehoa kihelmöivinä aaltoina ja tarpeena vääntää naamani luonnottomiin asentoihin.

Tässähän tämä on selkeästi sanottu. Myötähäpeää tuntevat todellakin ulkoistavat oman naurettavuutensa toisiin ihmisiin. He eivät kestä omaa arvottomuuttaan, pienuuttaan ja koomisuuttaan, vaan alkavat hävetä toisten puolesta, kun ei ne raukat itse älyä hävetä.

Heille koko elämä on jäätävän paljon myötähäpeilyä, koska he ottavat kaiken hirvittävän vakavasti. Koko sisäistämisprosessi on läpikäymättä, se jää pinnalliseksi - se, että me ihmiset toden totta olemme jäätävän koomisia, jo koko prkeleen pystyssä kulkeminen, lähes karvattomana vielä kaiken lisäksi, jotta mun at, pllut ja tssit on varmasti kaikille näkyvissä, ja koko elämä on alfojen prseen nuolemista ja niiden kirppujen syömistä sekä kilpailijoiden eli samalla tasolla olevien mollaamista ja oksalta tiputtamista ja myötähäpeää näiden toimista tuntemista.

Poliisi ei löytänyt rikollisia, mutta yksi isä löysi muutamassa tunnissa.