Monen vähävaraisen todelliset talousongelmat johtuvat siitä, että he kuvittelevat "ansaitsevansa" yhtä hyvän elintason kuin keskiluokkaiset ja varakkaat

Monen köyhän talousongelmat johtuvat siitä, että he ovat syntyneet perheeseen ja viettäneet lapsuutensa perheessä, jossa on ollut niukalti henkisiä ja taloudellisia voimavaroja. Lapsi on kasvanut osattomien, jaksamattomien, poissaolevien ja/tai kaltoinkohtelevien vanhempien lapsena, jolle ei ole kehittynyt riittävää itsearvostusta ja uskoa omaan pärjäämiseen ja voimia kouluttautua. Tai siten kaikki on sujunut hyvin, kunnes sairaus, onnettomuus tms. on tehnyt ihmisestä toiminta- ja työkyvyttömän, mikä taas suistaa yleensä ihmisen köyhyyteen.  Ihmisille annetaan lähtökohtaisesti jo erilaisia taakkoja ja kykyjä selviytyä taakoista. 

Vierailija kirjoitti:

Asuimme pari vuotta sitten väliaikaisesti 9kk eräässä vuokratalossa, jossa porukka oli aikamoista. Siinä tuli katseltua vierestä sitä touhua ja arvojärjestys ainakin näillä enimmäkseen työttömillä vanhemmilla oli selvä: ensin tupakat ja viinat, sitten lasten tarpeet. Yksikin pikkupoika (5-6v.) oli vielä joulukuussa ilman hanskoja, koska "äiti ei ole ehtinyt ostaa"... Varmaan ne maksoikin liikaa, kun rahalle oli parempaa käyttöä lähipubissa. Olisi jättänyt pari olutta väliin ja hakenut lapselle marketista hanskat, jos ei kirpparilta löydä. Toinen 7-vuotias oli ilman toppahousuja, kun vanhemmat odotti seuraavaa toimeentulotukea, että saadaan toppikset lapselle. Toisaalta toimeentulotukea ei tarvinnut odotella, kun baarissa käytiin ja kaljakassien kanssa siinä kuljettiin. Kun tuet tuli, huristeltiin taksilla niin paljon, etten ole koskaan nähnyt sellaista taksiliikennettä.

Ja sinä tiedät nyt ihan varmasti että se oli nimenomaan sen hanskattoman pojan äiti joka siellä pubissa hengasi, ja tiedät että hän kulutti siellä vähintään lapsen talvihanskojen verran rahaa? No joo, on varmasti näitäkin, mutta vielä enemmän on pahaa puhetta.

Köyhistä suurin osa on ihan oikeasti kunnon ihmisiä. Tiedän tämän kun itsekin olen ollut köyhä ja tunnen pienituloisia ihmisiä muutenkin.  Mutta ettehän te sitä halua uskoa että köyhä voisi olla kunnon ihminen.  Kun itsellä on paha olla, on kiva löytää joku ihmisryhmä jota voi vähintään keskustelupalstoilla lytätä vielä omaa itseä alemmas ihmisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä odotellessa että nuoret tuksukloonit ja tositv:tä imitoivat valkoroskat alkavat ostella range rovereita osarilla kun jollain victoria beckhamillakin on sellainen.

Range Roverit maksavat usein siinä 100 000 euroa  per kosla. Aika harvalla  on tuohon varaa. 

Laumasieluisuus. Siinä suurin syy, miksi henkinen köyhyys on lisääntynyt. Sosiaalinen media on tuonut lifestylen kaikkien nähtäväksi. Ihmiset tavoittelevat asioita, joista muodostuu aikojen kuluessa normeja.

Väitän, että moni hyväosainen elää paljon vaatimattomammin kuin monet köyhät. Jos siis mitataan kaikkea materiaalissa, kulutustottumuksissa jne.

Monikaan ongelmainen köyhä ei käsitä, millaisessa paratiisissa elää, kun saa vastikkeettomasti satoja euroja tulonsiirtoina hyväosaisilta. Mutta nekin vähän rahat, jotka pitäisi käyttää siihen inhimilliseen elämään, haaskataan kaikkeen turhanpäiväiseen. Rikkaat elättävät köyhiä kiitosta saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt sellainen harhaluulo että ne "koulutetut ja keskiluokkaiset" olisivat jotenkin ansainneet sen ihkun pikkuporvarillisen elintasonsa. No tiedättekö mitä perseenreijät? Ette te ole ansainneet sitä suojatyöpaikkaa ja niillä vitun papereillanne voitte pyyhkiä hanuria. Suurin osa suomalaisista on todella idiootteja, tyhjänpäiväisiä, vailla kompetenssia olevia runkkuja. Ei sellaisia voi kunnioittaa. Kunnioitan enemmän niitä sossupummeja jotka eivät lammastele porvarin orjana. Niitä kunnioitan, poroporvarillisia lammastelijoita en.

Tuo asenne tulee vielä kostautumaan. Tulet näkemään sen, kun sosiaalituet leikataan lähivuosina. Olisitte onnellisia siitä, että joku elättää teitä, jos ette itse siihen kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt sellainen harhaluulo että ne "koulutetut ja keskiluokkaiset" olisivat jotenkin ansainneet sen ihkun pikkuporvarillisen elintasonsa. No tiedättekö mitä perseenreijät? Ette te ole ansainneet sitä suojatyöpaikkaa ja niillä vitun papereillanne voitte pyyhkiä hanuria. Suurin osa suomalaisista on todella idiootteja, tyhjänpäiväisiä, vailla kompetenssia olevia runkkuja. Ei sellaisia voi kunnioittaa. Kunnioitan enemmän niitä sossupummeja jotka eivät lammastele porvarin orjana. Niitä kunnioitan, poroporvarillisia lammastelijoita en.

Tuo asenne tulee vielä kostautumaan. Tulet näkemään sen, kun sosiaalituet leikataan lähivuosina. Olisitte onnellisia siitä, että joku elättää teitä, jos ette itse siihen kykene.

Mielenkiinnolla odotan mitä tapahtuu yhteiskuntarauhalle sen jälkeen.

Kyllä minä koen ansainneeni (niukasti) keskiluokkaisen elämäntapani. Olen lähtöisin köyhästä perheestä ja opin, että on tehtävä töitä saadakseen haluamansa. En ole koskaan saanut työttömyystukea, olen 15-vuotiaasta lähtien tehnyt töitä kaikki kesät ja opiskellut kaksi tutkintoa, kun ensimmäinen ei sitten työllistänytkään. Vuosien mittaan kerrytin aikamoiseksi pääomaksi erilaisia pätkätöitä, joissa pystyin pätemään, tekemään lyhyitä sijaisuuksia, viikonloppukeikkoja ja kiireaputöitä. Tutuksi on tulleet siivoustyöt, kaupankassat, varastotyö, puutarhatyö, opettajansijaisuudet, toimistotyöt jne.

Joku voisi kutsua onnekkaaksi, kun olen löytänyt töitä, mutta ihan vain ystäväpiiriini verrattuna en tiedä ketään toista, joka olisi nähnyt yhtä paljon vaivaa työn hakemiseen kuin minä. Keväisin tein soittokierrosta ensin eri yrityksiin ja sitten menin paikan päälle kysymään, mikä on vialla, kun en töihin kelpaa. Kun koulu alkoi syksyllä, pyysin aina, että voisin jäädä viikonloppuavuksi tai loma-avuksi ja aika usein toive toteutui. Hain jatkuvasti uusia töitä, hoidin saamani työt hyvin ja varmistin aina, että vaihdoin työtä niin, ettei kenellekään jäänyt mitään hampaankoloon. Kun en saanutkaan tutkintoni mukaista työtä, pääsin tuttuun siivousfirmaan töihin ja elätin itseäni sen avulla puolisen vuotta, ennen kuin löysin muuta työtä ja hain uuteen opiskelupaikkaan. Voin olla onnekas mutta aikamoisen vaivan näin ikähaarukassa 15-30 vuotta, kun etsin jatkuvasti töitä varmistaakseeni, etten jäisi tyhjän päälle.

On minulla se elämäntapatyötön tuttukin, joka ei niitä kesätöitä hakenut alaikäisenä ja joka ei jaksanut käydä yhtäkään koulua loppuun. Jopa työharjoittelu oli liian väsyttävää eikä kiinnostanut. Ei ole yllätys, ettei ole edelleenkään työssä, mutta se hiukan hiertää, että voi vain veemäisellä asenteella nostaa säännöllisen summan rahaa ja käytännössä erilaisilla tuilla ja pienillä kikkailuilla ansaita lähes saman verran kuin minä ahkerana työssäkäyvänä. En anna armoa näille. Uskon, että meillä on pian yhteiskunta, joka kyllä tukee ihmisiä yllättävissä vaikeuksissa mutta joka jättää nämä elämäntavaksi asti lorvailun valinneet tukijärjestelmän ulkopuolelle. Aika moni meistä työssäkäyvistä ei oikein jaksa näitä meidän kukkarollamme kävijöitä, jos ei ole aikomustakaan itse nostaa elintasoaan.

Vierailija kirjoitti:

Laumasieluisuus. Siinä suurin syy, miksi henkinen köyhyys on lisääntynyt. Sosiaalinen media on tuonut lifestylen kaikkien nähtäväksi. Ihmiset tavoittelevat asioita, joista muodostuu aikojen kuluessa normeja.

Väitän, että moni hyväosainen elää paljon vaatimattomammin kuin monet köyhät. Jos siis mitataan kaikkea materiaalissa, kulutustottumuksissa jne.

Monikaan ongelmainen köyhä ei käsitä, millaisessa paratiisissa elää, kun saa vastikkeettomasti satoja euroja tulonsiirtoina hyväosaisilta. Mutta nekin vähän rahat, jotka pitäisi käyttää siihen inhimilliseen elämään, haaskataan kaikkeen turhanpäiväiseen. Rikkaat elättävät köyhiä kiitosta saamatta.

Ja minä väitän että hyvin pientä prosenttia lukuun ottamatta köyhät elävät köyhemmin kuin hyvätuloiset.

Tiedät varmaan käsitteen suhteellinen köyhyys? Se on sitä köyhyyttä mitä meillä täällä Suomessa eniten on - ja se on köyhyyttä sekin.

Ois ihan valtavan opettavaista jos ihmiset, jotka ovat ikänsä eläneet yltäkylläisyydessä, eläisivät ilman omaisuuttaan ja suuria tulojaan muutaman vuoden, ilman tietoa siitä koska tilanne paranee vai paraneeko koskaan. Mä olen aivan varma että jotain yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta kukaan näistä sädekehäänsä nyt kiillottavista ihmisistä ei pystyisi olemaan ostamatta jotain turhuutta joskus.

Köyhyydessä henkisesti raskasta on valinnanvapauden puute. Ja se että muut katsovat oikeudekseen kertoa miten köyhän pitää rahansa käyttää. On jokseenkin inhimillistä että jossain vaiheessa köyhä haluaa haistattaa paskat niille ylemmyydentuntoisille neuvoille ja ostaa jotain ihan täysin turhaa, jotain sellaista josta saa jotain nautintoa itselleen. Tätä on varmaan ihan hemmetin vaikea käsittää jos itse voi joka ikinen päivä päättää ostaako leivän päälle leikkelettä vai juustoa vaiko kenties molempia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä koen ansainneeni (niukasti) keskiluokkaisen elämäntapani. Olen lähtöisin köyhästä perheestä ja opin, että on tehtävä töitä saadakseen haluamansa. En ole koskaan saanut työttömyystukea, olen 15-vuotiaasta lähtien tehnyt töitä kaikki kesät ja opiskellut kaksi tutkintoa, kun ensimmäinen ei sitten työllistänytkään. Vuosien mittaan kerrytin aikamoiseksi pääomaksi erilaisia pätkätöitä, joissa pystyin pätemään, tekemään lyhyitä sijaisuuksia, viikonloppukeikkoja ja kiireaputöitä. Tutuksi on tulleet siivoustyöt, kaupankassat, varastotyö, puutarhatyö, opettajansijaisuudet, toimistotyöt jne.

Joku voisi kutsua onnekkaaksi, kun olen löytänyt töitä, mutta ihan vain ystäväpiiriini verrattuna en tiedä ketään toista, joka olisi nähnyt yhtä paljon vaivaa työn hakemiseen kuin minä. Keväisin tein soittokierrosta ensin eri yrityksiin ja sitten menin paikan päälle kysymään, mikä on vialla, kun en töihin kelpaa. Kun koulu alkoi syksyllä, pyysin aina, että voisin jäädä viikonloppuavuksi tai loma-avuksi ja aika usein toive toteutui. Hain jatkuvasti uusia töitä, hoidin saamani työt hyvin ja varmistin aina, että vaihdoin työtä niin, ettei kenellekään jäänyt mitään hampaankoloon. Kun en saanutkaan tutkintoni mukaista työtä, pääsin tuttuun siivousfirmaan töihin ja elätin itseäni sen avulla puolisen vuotta, ennen kuin löysin muuta työtä ja hain uuteen opiskelupaikkaan. Voin olla onnekas mutta aikamoisen vaivan näin ikähaarukassa 15-30 vuotta, kun etsin jatkuvasti töitä varmistaakseeni, etten jäisi tyhjän päälle.

On minulla se elämäntapatyötön tuttukin, joka ei niitä kesätöitä hakenut alaikäisenä ja joka ei jaksanut käydä yhtäkään koulua loppuun. Jopa työharjoittelu oli liian väsyttävää eikä kiinnostanut. Ei ole yllätys, ettei ole edelleenkään työssä, mutta se hiukan hiertää, että voi vain veemäisellä asenteella nostaa säännöllisen summan rahaa ja käytännössä erilaisilla tuilla ja pienillä kikkailuilla ansaita lähes saman verran kuin minä ahkerana työssäkäyvänä. En anna armoa näille. Uskon, että meillä on pian yhteiskunta, joka kyllä tukee ihmisiä yllättävissä vaikeuksissa mutta joka jättää nämä elämäntavaksi asti lorvailun valinneet tukijärjestelmän ulkopuolelle. Aika moni meistä työssäkäyvistä ei oikein jaksa näitä meidän kukkarollamme kävijöitä, jos ei ole aikomustakaan itse nostaa elintasoaan.

Millä tavalla hoidat asian niin ettei töitä aidosti haluava köyhä joudu kerjuulle tai pakotetuksi rikokseen?

Vierailija kirjoitti:

Ei voi yleistää!

Meidän perhe elää todellakin varojen mukaan ja se myös näkyy päälle päin.

Ei haittaa yhtään, jos jollakin on merkkivaatteet, uudehko auto jne.

Haluan opettaa myös lapsilleni nöyryyttä ja sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta ammatista, varallisuudesta jne.

Onnellisuus on korvien välissä ei materiassa.

Hmm, nöyryyttä joo... Vielä tärkeämpää tuota ois opettaa rikkaille. Köyhälle voi olla tärkeämpää opettaa erityisesti tervettä itsekunnioitusta ja sitä ettei nöyristele. Kaikkia toki pitää kohdella lähtökohtaisesti kunnioittavasti, oli toinen sitten köyhä tai rikas. Tuosta samanarvoisuudesta olen kanssasi samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Laumasieluisuus. Siinä suurin syy, miksi henkinen köyhyys on lisääntynyt. Sosiaalinen media on tuonut lifestylen kaikkien nähtäväksi. Ihmiset tavoittelevat asioita, joista muodostuu aikojen kuluessa normeja.

Väitän, että moni hyväosainen elää paljon vaatimattomammin kuin monet köyhät. Jos siis mitataan kaikkea materiaalissa, kulutustottumuksissa jne.

Monikaan ongelmainen köyhä ei käsitä, millaisessa paratiisissa elää, kun saa vastikkeettomasti satoja euroja tulonsiirtoina hyväosaisilta. Mutta nekin vähän rahat, jotka pitäisi käyttää siihen inhimilliseen elämään, haaskataan kaikkeen turhanpäiväiseen. Rikkaat elättävät köyhiä kiitosta saamatta.

Henkinen köyhyys todellakin lisääntyy; esimerkiksi sivistyksen arvo on romahtanut. Henkistä köyhyyttä on hemmetin paljon myös siellä komeiden seinien sisäpuolella. Ja se jos mikä on kolkkoa. "Eliittiä" on nykyään henkisesti köyhä porukka jolla on paljon rahaa. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä koen ansainneeni (niukasti) keskiluokkaisen elämäntapani. Olen lähtöisin köyhästä perheestä ja opin, että on tehtävä töitä saadakseen haluamansa. En ole koskaan saanut työttömyystukea, olen 15-vuotiaasta lähtien tehnyt töitä kaikki kesät ja opiskellut kaksi tutkintoa, kun ensimmäinen ei sitten työllistänytkään. Vuosien mittaan kerrytin aikamoiseksi pääomaksi erilaisia pätkätöitä, joissa pystyin pätemään, tekemään lyhyitä sijaisuuksia, viikonloppukeikkoja ja kiireaputöitä. Tutuksi on tulleet siivoustyöt, kaupankassat, varastotyö, puutarhatyö, opettajansijaisuudet, toimistotyöt jne.

Joku voisi kutsua onnekkaaksi, kun olen löytänyt töitä, mutta ihan vain ystäväpiiriini verrattuna en tiedä ketään toista, joka olisi nähnyt yhtä paljon vaivaa työn hakemiseen kuin minä. Keväisin tein soittokierrosta ensin eri yrityksiin ja sitten menin paikan päälle kysymään, mikä on vialla, kun en töihin kelpaa. Kun koulu alkoi syksyllä, pyysin aina, että voisin jäädä viikonloppuavuksi tai loma-avuksi ja aika usein toive toteutui. Hain jatkuvasti uusia töitä, hoidin saamani työt hyvin ja varmistin aina, että vaihdoin työtä niin, ettei kenellekään jäänyt mitään hampaankoloon. Kun en saanutkaan tutkintoni mukaista työtä, pääsin tuttuun siivousfirmaan töihin ja elätin itseäni sen avulla puolisen vuotta, ennen kuin löysin muuta työtä ja hain uuteen opiskelupaikkaan. Voin olla onnekas mutta aikamoisen vaivan näin ikähaarukassa 15-30 vuotta, kun etsin jatkuvasti töitä varmistaakseeni, etten jäisi tyhjän päälle.

On minulla se elämäntapatyötön tuttukin, joka ei niitä kesätöitä hakenut alaikäisenä ja joka ei jaksanut käydä yhtäkään koulua loppuun. Jopa työharjoittelu oli liian väsyttävää eikä kiinnostanut. Ei ole yllätys, ettei ole edelleenkään työssä, mutta se hiukan hiertää, että voi vain veemäisellä asenteella nostaa säännöllisen summan rahaa ja käytännössä erilaisilla tuilla ja pienillä kikkailuilla ansaita lähes saman verran kuin minä ahkerana työssäkäyvänä. En anna armoa näille. Uskon, että meillä on pian yhteiskunta, joka kyllä tukee ihmisiä yllättävissä vaikeuksissa mutta joka jättää nämä elämäntavaksi asti lorvailun valinneet tukijärjestelmän ulkopuolelle. Aika moni meistä työssäkäyvistä ei oikein jaksa näitä meidän kukkarollamme kävijöitä, jos ei ole aikomustakaan itse nostaa elintasoaan.

Ihailen asennettasi! Juuri tuo asenne, että "sinnikkyys palkitaan", tuntuu nykyään monelta elämäntapatyöttömältä puuttuvan. Ikään kuin he eivät osaisi ajatella kauaskantoisesti, vaan hoetaan vain, että "ei kannata mennä töihin", jos se on tällä hetkellä  jollain tapaa epäedullista työttömälle. Oli sitten syynä tukien leikkaus, huonot työajat, lyhyt keikka tai hankala työmatka. Ei yhtään osata ajatella, että se hetken epämukavuus voi pitkällä tähtäimellä olla paljon kannattavampaa ja poikia niitä pitkäkestoisempia ja "parempia" työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on lisäksi "helppoa" tulla toimeen vähän vähemmällä jos tyytyy noin vuosikymmenen takaiseen elintasoon. Nettikaupoista, ja "halpisliikkeistä", saa kivannäköisiä vaatteita todella edullisesti, varsinkin jos ymmärtää ostaa ensi kesän vaatteet jo nyt alennuslaareista ja ensi keväänä seuraavan talven takin. Tietysti pitää tyytyä asumaan kerrostalossa ja mielellään ilman autoa, mutta sehän oli ihan normaalia keskiluokalle vielä 90-luvulla, ainakin tuo lähiökerrostaloasuminen. Toki esimerkiksi älypuhelin kannattaa hankkia jos suinkin on varaa, mutta merkkihuonekaluja esimerkiksi ei, ellei sitten löydä kirpputorilta edullisesti.

Miksi se älypuhelin kannattaa hankkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on lisäksi "helppoa" tulla toimeen vähän vähemmällä jos tyytyy noin vuosikymmenen takaiseen elintasoon. Nettikaupoista, ja "halpisliikkeistä", saa kivannäköisiä vaatteita todella edullisesti, varsinkin jos ymmärtää ostaa ensi kesän vaatteet jo nyt alennuslaareista ja ensi keväänä seuraavan talven takin. Tietysti pitää tyytyä asumaan kerrostalossa ja mielellään ilman autoa, mutta sehän oli ihan normaalia keskiluokalle vielä 90-luvulla, ainakin tuo lähiökerrostaloasuminen. Toki esimerkiksi älypuhelin kannattaa hankkia jos suinkin on varaa, mutta merkkihuonekaluja esimerkiksi ei, ellei sitten löydä kirpputorilta edullisesti.

Miksi se älypuhelin kannattaa hankkia?

Onko nykyään muita saatavana? Mun viime vuosikymmenen Nokiassa on akku pullistunut joten uusi luuri on kai pakko pian hankkia. Ei tarviis olla älymalli. Mut mielellään sellainen joka kestäis vähintään viisi vuotta, mieluummin pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että köyhät ovat köyhiä useimmiten omasta syystään. Koulut jäivät, työt eivät maistu, mihinkään tekemiseen ei riitä kiinnostusta. On poikkeuksiankin, mutta harvassa. 

Hahhah. MIssähän slummissa mahdat asua. Mä tiedän monia ihmisiä joiden elämä on köyhtynyt mm sairastumisen tai avioeron myötä. Tai ihan siksi että työpaikka meni eikä uutta ole. Siinä ei kauaa mene kuin hyväkin elintaso on mennyttä. Vaikka olisi kuinka tarkkana. Toinen asia on se, että mulla on useita tuttuja, akateemisesti koulutettuja, fiksuja, ahkeria. Mutta aika vaan on erittäin tiukka. Ja elintaso vaikeaa säilyttää. Sitten tiedän ihmisiä joilla on työttömyyttä/pätkätöitä+ ero, eli ovat yksinhuoltajia + terveysongelmia. Kerrotko sinä tai joku muu, mitä he itse olisivat voineet tehdä välttääkseen köyhyyden? Omaa vilpitöntä yritystä tai edes älliä ei puutu. Omanedun jatkuva tavoittelu ehkä puuttuu. Ehkä se vois olla yksi syy? Että ottaa muitakin huomioon?

On aika hyytävää lukea miten köyhistä ajatellaan. Kommenteissa annetaan ymmärtää että köyhät ovat köyhiä pääsääntöisesti siksi että ovat niin epäkelpoja, huonoja ihmisiä ja että he eivät ansaitse mitään muuta kuin köyhyytensä, mieluummin vielä köyhemmän elämän kuin nykyisen. Vai onko toive se että he eivät eläisi ollenkaan jos eivät kerran kykene köyhyydestään nousemaan?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt sellainen harhaluulo että ne "koulutetut ja keskiluokkaiset" olisivat jotenkin ansainneet sen ihkun pikkuporvarillisen elintasonsa. No tiedättekö mitä perseenreijät? Ette te ole ansainneet sitä suojatyöpaikkaa ja niillä vitun papereillanne voitte pyyhkiä hanuria. Suurin osa suomalaisista on todella idiootteja, tyhjänpäiväisiä, vailla kompetenssia olevia runkkuja. Ei sellaisia voi kunnioittaa. Kunnioitan enemmän niitä sossupummeja jotka eivät lammastele porvarin orjana. Niitä kunnioitan, poroporvarillisia lammastelijoita en.

Luuletko, että hyväosaiset kaipaavat sun kunnioitustasi? Eivät he edes huomaa kaltaisiasi tai jos huomaavatkin, hurauttavat autolla ohitsesi loskavedet päällesi roiskauttaen.

En jaksanut valitettavasti lukea kaikkia kommentteja läpi, mutta pakko kommentoida silti. Kyllähän fakta on, että maksuhäiriömerkinnät on lisääntyneet ihan hirveästi viime vuosina. Etenkin nuorilla on vaikeuksia hallita omaa talouttaan. Kenen vika se sitten on, on hyvä kysymys. Ja luonnollisesti seuraava kysymys on, miten tähän voidaan vaikuttaa. Talousopetusta lisää kouluun? Onhan se huolestuttavaa, kun nuorilla naisilla pitää olla hiuksen pidennykset, ripsen pidennykset, tekokynnet jne, jotka hankitaan velkarahalla. Tää kulttuuri on sairas.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut valitettavasti lukea kaikkia kommentteja läpi, mutta pakko kommentoida silti. Kyllähän fakta on, että maksuhäiriömerkinnät on lisääntyneet ihan hirveästi viime vuosina. Etenkin nuorilla on vaikeuksia hallita omaa talouttaan. Kenen vika se sitten on, on hyvä kysymys. Ja luonnollisesti seuraava kysymys on, miten tähän voidaan vaikuttaa. Talousopetusta lisää kouluun? Onhan se huolestuttavaa, kun nuorilla naisilla pitää olla hiuksen pidennykset, ripsen pidennykset, tekokynnet jne, jotka hankitaan velkarahalla. Tää kulttuuri on sairas.

Ennen johtopäätöksiä ois hyvä selvittää ne tarinat maksuhäiriömerkintöjen takana. Vedät nyt yhtäläisyysmerkin sairaiden hiustenpidennysten ja maksuhäiriömerkintöjen välille ilman todellista tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt sellainen harhaluulo että ne "koulutetut ja keskiluokkaiset" olisivat jotenkin ansainneet sen ihkun pikkuporvarillisen elintasonsa. No tiedättekö mitä perseenreijät? Ette te ole ansainneet sitä suojatyöpaikkaa ja niillä vitun papereillanne voitte pyyhkiä hanuria. Suurin osa suomalaisista on todella idiootteja, tyhjänpäiväisiä, vailla kompetenssia olevia runkkuja. Ei sellaisia voi kunnioittaa. Kunnioitan enemmän niitä sossupummeja jotka eivät lammastele porvarin orjana. Niitä kunnioitan, poroporvarillisia lammastelijoita en.

Luuletko, että hyväosaiset kaipaavat sun kunnioitustasi? Eivät he edes huomaa kaltaisiasi tai jos huomaavatkin, hurauttavat autolla ohitsesi loskavedet päällesi roiskauttaen.

Joo ja tästä se kierre jatkuu. Kohta jo ihan tavallisen keskiluokan pitää aidata omakotialueensa jotta uskaltaisivat nukkua edes joskus ilman pelkoa. Nice.