Lue keskustelun säännöt.
Surettaa lapseni kaveri.
11.11.2015 |
Perheellä 4 lasta, pienin vasta 2kk ikäinen vauva. Äiti n 30v mutta opinnot kesken, isä pienipalkkaisessa työssä. Lapseni kaveri suree jatkuvasti sitä kun ei pääse mihinkään maksulliseen tapahtumaan. Ainoastaan kesäisin käyvät tivolissa. Miksihän heidänkin piti tehdä neljä lasta kun tulot pienet?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.. Ajatella, on se niin hirveetä, kun ei pääse maksullisiin tapahtumiin. Lapsia pitää tehdä korkeintaan yksi, jotta hänet voi sitten kiikuttaa mahd. moneen maksulliseen tapahtumaan ja ostaa mahd. paljon tavaraa.
Ei tietenkään, mutta lapsi on selvästi pettynyt ja kateellinen kun ei mihinkään pääse ja kyllä olemme joskus ottaneet hänen myös mukaamme meidän perheen reissuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.. Ajatella, on se niin hirveetä, kun ei pääse maksullisiin tapahtumiin. Lapsia pitää tehdä korkeintaan yksi, jotta hänet voi sitten kiikuttaa mahd. moneen maksulliseen tapahtumaan ja ostaa mahd. paljon tavaraa.
Ei tietenkään, mutta lapsi on selvästi pettynyt ja kateellinen kun ei mihinkään pääse ja kyllä olemme joskus ottaneet hänen myös mukaamme meidän perheen reissuihin.
Tässä elämässä saa kadehtia kehdosta hautaan, jos sille tielle lähtee. Lapsena minä kadehdin, kun kaverillani oli isovanhemmat Lapissa. Itselläni ei edes ollut isovanhempia ja kaveri saa oikein yöjunassa matkustaa mummulaan. Kateus ei sillä lähde, että itse jotain saa, koska toisella on aina parempaa.
Ja jos lapsi pääsee teidän kanssanne, niin onhan hän ikinä päässyt.
Surullista, että lasta ei voi turruttaa kaiken maailman tapahtumilla. Surullista, että lapsen mielikuvitusta ei voi tappaa valmiiksi rakennetuilla tapahtumilla ja leikeillä. Surullista, kun lapsen tarvettaa luonnolliseen liikuntaan ei voi tukahduttaa sisäleikkipuistoissa, harrastuksissa yms. Surullista, että lapsi joutuu oppimaan jakamisen, lasten erilaisuudeen, sisarusten tuoman lisäarvoin. Mikä surullisinta lapsi joutuu oppimaan, että raha ei tuo onnellisuutta.
Mitä maksullisia tapahtumia edes on marraskuussa? Käsityömessut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.. Ajatella, on se niin hirveetä, kun ei pääse maksullisiin tapahtumiin. Lapsia pitää tehdä korkeintaan yksi, jotta hänet voi sitten kiikuttaa mahd. moneen maksulliseen tapahtumaan ja ostaa mahd. paljon tavaraa.
Ei tietenkään, mutta lapsi on selvästi pettynyt ja kateellinen kun ei mihinkään pääse ja kyllä olemme joskus ottaneet hänen myös mukaamme meidän perheen reissuihin.
Pettymysten kanssa on vaan jokaisen opittava elämään kehdosta hautaan. Miten teidän perheessä lapset kasvatetaan tähän?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienituloisena perheenä taidamme askarrella sinulle mitalin maitopurkista ja laittaa postiiin. Olet sinä meitä niin paljon parempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.. Ajatella, on se niin hirveetä, kun ei pääse maksullisiin tapahtumiin. Lapsia pitää tehdä korkeintaan yksi, jotta hänet voi sitten kiikuttaa mahd. moneen maksulliseen tapahtumaan ja ostaa mahd. paljon tavaraa.
Ei tietenkään, mutta lapsi on selvästi pettynyt ja kateellinen kun ei mihinkään pääse ja kyllä olemme joskus ottaneet hänen myös mukaamme meidän perheen reissuihin.
Pettymysten kanssa on vaan jokaisen opittava elämään kehdosta hautaan. Miten teidän perheessä lapset kasvatetaan tähän?!
Ei lapsemme kaikkea saa mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.. Ajatella, on se niin hirveetä, kun ei pääse maksullisiin tapahtumiin. Lapsia pitää tehdä korkeintaan yksi, jotta hänet voi sitten kiikuttaa mahd. moneen maksulliseen tapahtumaan ja ostaa mahd. paljon tavaraa.
Ei tietenkään, mutta lapsi on selvästi pettynyt ja kateellinen kun ei mihinkään pääse ja kyllä olemme joskus ottaneet hänen myös mukaamme meidän perheen reissuihin.
Pettymysten kanssa on vaan jokaisen opittava elämään kehdosta hautaan. Miten teidän perheessä lapset kasvatetaan tähän?!
Ei lapsemme kaikkea saa mitä haluaa.
Nyt kyllä surettaa.
Kai nyt vielä surkuttelet lapsillesi ääneen asiaa? Aina, ihan aina on joku jota lapsi kadehtii. Meillä se oli Thaimaassa lomaileva naapurin lapsi jota kadehdittiin. Mutta sellaista se vaan on, kaikki eivät voi saada kaikkea ja silti elää hyvää elämää. Ei ne maksulliset tapahtumat ja särkänniemet ole hyvän elämän perusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.. Ajatella, on se niin hirveetä, kun ei pääse maksullisiin tapahtumiin. Lapsia pitää tehdä korkeintaan yksi, jotta hänet voi sitten kiikuttaa mahd. moneen maksulliseen tapahtumaan ja ostaa mahd. paljon tavaraa.
Ei tietenkään, mutta lapsi on selvästi pettynyt ja kateellinen kun ei mihinkään pääse ja kyllä olemme joskus ottaneet hänen myös mukaamme meidän perheen reissuihin.
Pettymysten kanssa on vaan jokaisen opittava elämään kehdosta hautaan. Miten teidän perheessä lapset kasvatetaan tähän?!
Ei lapsemme kaikkea saa mitä haluaa.
Miksi tämä lapsen sitten pitäisi saada?! Koska on perheestä, jossa kouluttamaton äiti, peinipalkkainen isä, ja neljä lasta?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.. Ajatella, on se niin hirveetä, kun ei pääse maksullisiin tapahtumiin. Lapsia pitää tehdä korkeintaan yksi, jotta hänet voi sitten kiikuttaa mahd. moneen maksulliseen tapahtumaan ja ostaa mahd. paljon tavaraa.
Ei tietenkään, mutta lapsi on selvästi pettynyt ja kateellinen kun ei mihinkään pääse ja kyllä olemme joskus ottaneet hänen myös mukaamme meidän perheen reissuihin.
Pettymysten kanssa on vaan jokaisen opittava elämään kehdosta hautaan. Miten teidän perheessä lapset kasvatetaan tähän?!
Ei lapsemme kaikkea saa mitä haluaa.
Eli surkuttelit lapsesi kaveria, koska hän ei saa samoja asioita kuin oma lapsenne. Voi tuota avarakatseisuutta. "Kyllä kaikkien pitää elää kuten minä. Vain se on oikein".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kasvanut köyhässä perheessä. Asiat, mitkä oli muille mahdollisia, eivät olleet sitä minulle. Muistan sen surun silti mikä tällaisiin tilanteisiin liittyi. Vaikutti myös itsetuntooni. En ollut samanarvoinen kuin muut. Että kuulkaa "huovuttajat", vaikka teistä aikuisena on uljaampaa olla köyhä, kyllä se lasta syö vaikka kuinka siltä silmänne suljette.
Me elettiin yh-äidin kanssa pienessä asunnossa ja ei todellakaan päästy maksullisiin tapahtumiin kuin maks. kerran vuodessa, muutenkaan ei ylimääräistä ollut hirveästi. Eikä jäänyt traumoja tai alemmuuden tunnetta tästä. Sen, mitä ei rahallisesti saanut, kompensoi rakkaus ja läheisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me elettiin yh-äidin kanssa pienessä asunnossa ja ei todellakaan päästy maksullisiin tapahtumiin kuin maks. kerran vuodessa, muutenkaan ei ylimääräistä ollut hirveästi. Eikä jäänyt traumoja tai alemmuuden tunnetta tästä. Sen, mitä ei rahallisesti saanut, kompensoi rakkaus ja läheisyys.
Sitä rakkauttako ei ole varakkaammassa perheessä?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kasvanut köyhässä perheessä. Asiat, mitkä oli muille mahdollisia, eivät olleet sitä minulle. Muistan sen surun silti mikä tällaisiin tilanteisiin liittyi. Vaikutti myös itsetuntooni. En ollut samanarvoinen kuin muut. Että kuulkaa "huovuttajat", vaikka teistä aikuisena on uljaampaa olla köyhä, kyllä se lasta syö vaikka kuinka siltä silmänne suljette.
Koska se söi sinua niin se syö kaikkia muitakin?! Vanhemmat korvasivat sen minkä rahassa hävisivät moninkertaisena henkisellä läsnäolollaan, tukena, ja turvana. Opettivat ottamaan asioita huumorilla, tuntemaan oman arvonsa, jne. Tätä kodin perintöä olen periyttänyt köyhänä äitinä myös omille lapsilleni, jotka ovat terveitä aikuisia vaikka eivät ole ulkomaanmatkoilla käynnyt, eikä edes kerran kesässä tivolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me elettiin yh-äidin kanssa pienessä asunnossa ja ei todellakaan päästy maksullisiin tapahtumiin kuin maks. kerran vuodessa, muutenkaan ei ylimääräistä ollut hirveästi. Eikä jäänyt traumoja tai alemmuuden tunnetta tästä. Sen, mitä ei rahallisesti saanut, kompensoi rakkaus ja läheisyys.
Sitä rakkauttako ei ole varakkaammassa perheessä?
Niinhän siinä lukee, huoh!
No voi että. Sama jatkuu aikuistenkin maailmassa. Emme ole täällä saman arvoisessa asemassa muutenkaan, ja ihmisillä on eri määrä rahaa jatkossakin.
Harvempi täällä saa aina just sen mikä toisellakin on, eikä tämä tule olemaan koskaan mahdollista. Miksi sen pitäisi olla niin lapsenakaan? Kateutta oppii hallitsemaan ja sen kanssa elämään. Asioita oppii arvostamaan jos se niin opetetaan. Sinä saatat sääliä tuttaviesi neljää lasta, mutta heistä asia ei ehkä sille tunnu kuitenkaan. He ehkä ihmettelevät niitä yhden lapsen perheitä, joilta puuttuu sisaruksen tuoma ilo, ja elämästä tehdään yhtä elämysrallia tukka putkella maksullisissa menoissa ravaamalla. Harrastuksiakin on lapsella useita eikä vapaapäiviä niistä välttämättä ole, mutta kun varakkaista vanhemmista on niin hienoa, että kaikkea on ja paljon.
Kun perustarpeet on kunnossa, ja lapsesta huolehditaan ja välitetään , se riittää. Kukin perhe tavallaan. Kateutta voi olla (ja onkin varakkaammillakin) jostakin, mutta ei siitä kukaan kärsimällä kärsi, että kaikki elämykset lapsuudessa eivät olisi maksullisia tai joka vaate uusi ja kallis.
Veikkaanpa että jos lapselta kysytään, kumpi on tärkeämpi: sisarukset vai pari sirkuskäyntiä ja konsertti? Mitäpä luulet vastaavan? Kyllä nämä asiat viimeistään sitten saa oikeat mittasuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kasvanut köyhässä perheessä. Asiat, mitkä oli muille mahdollisia, eivät olleet sitä minulle. Muistan sen surun silti mikä tällaisiin tilanteisiin liittyi. Vaikutti myös itsetuntooni. En ollut samanarvoinen kuin muut. Että kuulkaa "huovuttajat", vaikka teistä aikuisena on uljaampaa olla köyhä, kyllä se lasta syö vaikka kuinka siltä silmänne suljette.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Kyllä jokaisen tulisi miettiä mitä on mahdollista tarjota lapsilleen, ENNEN kuin niitä lapsia tulee.
En voi ymmärtää miksi väkisin pitää tähän maailmaan vääntää lapsia.
Etenkään, kun heille ei ole mitään tarjottavana.
Ollaan kouluttamattomia, työttömiä
Noita perheitä olen työnikin puolesta tavannut.
Lapsia tehdään, jotta saataisiin rahaa vähän enempi kuin jos ei lapsia olisi.Naiselle lastenteko on ammatti, ei tarvitse mennä töihin, voi viedä lapset ilmaiseksi hoitoon ja itse makoilla kotona.
Siitä olen samaa mieltä, että raha ei tuo onnea, eikä pelkällä rahalla lapsia kasvateta.
Mutta, kyllä ne lapset ovat surullisia, kun eivät pääse mihinkään ja se on normaalia reaktioita ja pahalata tuntuu.
Minunkin tytöllä on kaveri jossa juurikin on tuota, lapsia on tullut vuoden välein, molemmat vanhemmat ilman koulutsuta ja töitä on välillä useimmiten ei.
Tytön kaveri ei voi osallistua edes koulun retkille, kun ei ole rahaa. Kyllä tietävät, et mukaan pääsee, mutta eivät kehtää opettajalle kertoa, että syy on raha, joten lapsi on aina ns sairas kun ollaan menossa pientkin maksua vaativaan retkeen.
Lapsi ei saa harrastaa mitään, kun ei ole rahaa. ILmaisiakin harrastuksia on, mutta niihin ei voi mennä, kun ei ole rahaa...niinpä niin kun ei ole rahaa autoon, eikä bussilippuun !
Lapsi ei voi vierailla kavereilla juurikaan koskaan... koska joutuu aina hoitamaan pienimpiään, on siis tyttö ja esikoinen...
Isänsä on laiska, ei osaa7viitsi/ei halua esim aamuisin laitta pieinintä kuntoon hoitoon lähtöä varten, joten tytär pesee/pukee/syöttää jne lapsen ennen kouluun menoaan.
Koulusta päästyään vahtii sitten ja tekee ruokaa !
Mielestäni tuo tyttö oppii toki vastuullisuutta ja elämänperusasioita.
Mutta, kyllä lapsen tulee saada olla lapsi. Lapsen tulee saada leikkiä, olla ikäistensä lasten seurassa, välillä tehdä jotakin kivaa, harrastaakin jotain mieleistään, saada omaa aikaa...
eli kyllä AP olen samaa mieltä kanssasi, että jokaisen kuuluisi miettiä montako lasta kykenee rakastamaan, ja hoitamaan vanhempana ihan itse, eikä sälyttää esikoiselle tuota hoitovastuuta kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa että jos lapselta kysytään, kumpi on tärkeämpi: sisarukset vai pari sirkuskäyntiä ja konsertti? Mitäpä luulet vastaavan? Kyllä nämä asiat viimeistään sitten saa oikeat mittasuhteet.
Sirkuksen ja konsertin...sisarusten merkityksen ymmärtää vasta sitten vähän vanhempana. Ei lapsi ole aikuinen, joka ymmärtään asioita aikuisten silmin katsottuna.
Niinpä.. Ajatella, on se niin hirveetä, kun ei pääse maksullisiin tapahtumiin. Lapsia pitää tehdä korkeintaan yksi, jotta hänet voi sitten kiikuttaa mahd. moneen maksulliseen tapahtumaan ja ostaa mahd. paljon tavaraa.