Tsempatkaa, että saan yhden miehen pois mielestäni
Välitän hänestä paljon, hänellä ei minua kohtaan ilmeisesti kuin kaveritunteita. On pidetty yhteyksiä monia viikkoja ja tapailtukin. Koska tilanne miehen puolelta tuntuu olevan lähinnä , että vastaa viesteihin kohteliaisuudesta, on paras unohtaa koko tyyppi. Ja kannustusta tarvitsen juuri siihen, että saan tuon pois mielestäni ja etten laita viestejä/soita/vastaa hänen yhteydenottoihinsa. Vapaita olemme molemmat, mutta mies ei näköjään mitään suhdetta halua (ainakaan minun kanssani). Kahdessa pitkässä suhteessa olen ollut ja kyllähän miehen kiinnostuksen huomaa ja sen, että haluaa olla yhdessä mahdollisimman paljon.
Kommentit (81)
Alkuperäiseen aiheeseen: pois kaikki yhteystiedot ja unohda. Parissa viikossa koko äijä on pois mielestä, kun niin päätät.
Mulla taas on sellainen tilanne, että oon nelisen kuukautta "tapaillu" erästä miestä. Seksin merkeissä siis. Mies tarjoaa aina ruuat ja jäädään aina yöks vaikka työt alkais 6 aamulla. Mut viestittely on sellasta et molemmat laittaa viestejä. Nyt ite pidin kuukauden tauon viestien laitossa kun oli yksinkertaisesti niin kiire ja ärsytti tää tilanne.
Mies kyllä oma-alotteisesti kyseli kuulumisia varmaan joku 4 kertaa. Tiedän kyl et mulla on sama tilanne kun teillä muilla, että roikun tässä miehessä vaan vaikka se ei halua seurustella mun kanssa. Me molemmat ollaan ihastuneita toisiimmme kyllä.. mutta mies ei halua mun kanssa mitään. Ärsyttävää kun silti se viestittelee ja kun nähdään niin on tosi hellivä ja jutellaan kaikenlaista.
On nää vaikeita nää miehet. :D
Tilanne on mun kohdalla suoraan hel.......
Vaikea ymmärtää, kun voidaan jutella kaikesta, nauretaan, puhutaan syvällisiä, viihdytään, samanlaiset kiinnostukset, viestit tekevät onnelliseksi, mutta siltikään ei nappaa. Olen ihan täpinöissä mieheen, mutta mies ei halua sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on mun kohdalla suoraan hel.......
Vaikea ymmärtää, kun voidaan jutella kaikesta, nauretaan, puhutaan syvällisiä, viihdytään, samanlaiset kiinnostukset, viestit tekevät onnelliseksi, mutta siltikään ei nappaa. Olen ihan täpinöissä mieheen, mutta mies ei halua sitoutua.
Täysin sama tilanne mulla. Paskaa eikä viittis luopua asiasta joka tekee mut maailman onnellisimmaksi mutta myös toisaalta kyllä surulliseksi!
Onko teillä nämä miehet kertoneet tykkäävänsä/rakastavansa? Suostuuko näkemisiin ja millaisella fiiliksellä?
Minun kohdallani mies on sanonut, että tykkää minusta oikeasti, jos ehdotan näkemistä, hän on todella innoissaan ja iloinen (ei seksiä, julkisia kaupunkitreffejä) ja silti - ei koskaan viestejä.
Kauheaa myöntää mutta samassa tilanteessahan olen kuitenkin kuin te. Ei hän vaan välitä, vaikka niin sanookin :(
Oletteko maininneet miehillenne että toivoisitte enemmän omatoimisuutta? Mitä ovat vastanneet/miten reagoineet?
Voi herranjumala! Kysykää suoraan siltä mieheltä niitä tunteita, niin ei tarvi omaa aikaa tuhlata turhaan.
Ajatttele sitä miestä istumassa paskalla.
Vierailija kirjoitti:
Ajatttele sitä miestä istumassa paskalla.
Ajattelen. So? Voisin istua vieressä. Ollaan jo sen verran tutustuttu ja aikuisia, että naurattais vaan. =D
Mun kohdalla niin, että mies kyseli useampaan kertaan, enkö ole hänestä kiinnostunut. Kun sitten myönsin olevani ja jopa ihastunut, laimeni yhteydenpito kuin seinään. Seksiäkin kyllä oli.
Tää mies kyllä oli aika masentuneen oloinen ja jotenkin tuntuma, että kaipasi jotain kohotusta omalle ololleen.
Nyt sitten itse olen suht tolaltani, kun en kelvannut kuin olkapääksi ja seksihalujen tyydyttäjäksi.
Mies ottaa yhteyttä, kun on sattunut jotain ikävää tai on uupunut töissä tai muuta hankaluutta. Tunne-elämässä ailahtelevuutta, ei kykene myötäelämään. Huumoria kyllä on ja hauska ja seurallinen. Pidän hänestä kovastikin, mutta vaikea miettiä, kestäisinkö tunteitten ristiaallokkoa ja olla itse se, joka ymmärtää.
Vastaa aina viesteihini, tapaamiset ovat usein vaikea järjestää ja jäävät tyyliin "joku päivä".
Eli ei tästä mitään vuoden rakkaustarinaa ole tulossa :)
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on sellainen tilanne, että oon nelisen kuukautta "tapaillu" erästä miestä. Seksin merkeissä siis. Mies tarjoaa aina ruuat ja jäädään aina yöks vaikka työt alkais 6 aamulla. Mut viestittely on sellasta et molemmat laittaa viestejä. Nyt ite pidin kuukauden tauon viestien laitossa kun oli yksinkertaisesti niin kiire ja ärsytti tää tilanne.
Mies kyllä oma-alotteisesti kyseli kuulumisia varmaan joku 4 kertaa. Tiedän kyl et mulla on sama tilanne kun teillä muilla, että roikun tässä miehessä vaan vaikka se ei halua seurustella mun kanssa. Me molemmat ollaan ihastuneita toisiimmme kyllä.. mutta mies ei halua mun kanssa mitään. Ärsyttävää kun silti se viestittelee ja kun nähdään niin on tosi hellivä ja jutellaan kaikenlaista.
On nää vaikeita nää miehet. :D
Sama tilanne täällä, tapailtu kolmisen kuukautta. Alkuun homma toimi "pelkkänä seksisuhteena" ja meidän välisenä salaisuutena, tunteita ei minulla ainakaan tuolloin ollut. En jäänyt yöksi, emmekä soitelleet. Yhtäkkiä tilanne meni tähän, että aloimme liikkumaan julkisilla paikoilla yhdessä, vietämme yöt ja joskus päivätkin yhdessä, on hellyyden osoituksia ja leffailtoja. Aistin kyllä, että tästä ei mitään vakavaa tule, mies itsekin todennut näin jo alusta alkaen. Tiedän myös roikkuvani tässä turhaan ja tiedän, ettei tämä tule päättymään omalta osaltani hyvin ja koskaan ei voi tietää, milloin tulee viimeinen yhteinen ilta ja mies ilmoittaa löytäneensä naisen, jonka kanssa tahtoo olla vakavissaan.
Itse olen ollut samaisessa tilanteessa joskus että sitä niinikään menee toisen ohjaaman virran mukana ja on onneton lopputuloksesta. Tajusin onneksi muuttaa itse omia toimintatapojani.
Jos ns.suhde jatkuu, niin miksi? Mikä pitelee teitä siinä löysässä hirressä? Tällaisen kuvan sain siis ettei tilanne ole sitä mitä toivoisitte. Miksi odotatte sen miehen päättävän kitusuhteen, ettekä tee sitä itse kun kerran tiedätte ettei tule kestämään?
Meillä on ollut puolitoista kuukautta viestejä, muutama tapaaminen ja asioita puhuttu paljon. Tunteita on molemmin puolin. Olemme molemmat eronneet edellisistä seurustelusuhteista muutama kuukausi sitten ja ymmärrettävästi hitaasti edetään. Ja mikä kiire on mihinkään. Tuo mies on tärkeä osa elämääni ja olen varmasti hänelle sitä myös. Odotan viestejä minäkin ja kirjoitan niitä. Aina on vastaus tullut ja hyvä mieli.
Kuinkahan paljon tulee kateellisena vertailtua itseään siihen naiseen, jonka kanssa ihana tapailu-mies lopulta vakiintuu...
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon tulee kateellisena vertailtua itseään siihen naiseen, jonka kanssa ihana tapailu-mies lopulta vakiintuu...
Tuosta en tiedä, mutta siitä kyllä, miltä tuntuu tulla jätetyksi toisen naisen takia lähes 10v kestäneestä suhteesta. Liitto loppui kuin seinään, vaikka olimme unelmapari omasta ja monen muun mielestä. Olen kyllä harmistunut siitä, että tuo nainen sai hyvän miehen. Mies, joka huomioi naista, on mukana arjessa. Mutta toisaalta ilmeisen petollinen.
No, onko ne miehet jo unohtuneet?
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän aloituksen juuri tänään. Niin vaikeaa pitää päätös siitä, ettei ota yhteyttä, kun monta päivää odottaa viestiä, jota ei koskaan tule... Ja kun tietää, että jos itse ottaa yhteyttä, niin tulee niin mukavaa ja ihanaa viestiä takaisin. Tosiasiassa mies tuskin kuitenkaan välittää, kun ei itse koskaan ota itse yhteyttä.
Tämän viestin kirjoittaja näki kyseistä miestä eilen, nyt sitten alkaa taas piinaavat päivät, kun viestiä odottaa. Turhaan kuitenkin :( Onneksi keksin seuraaville illolle jo mukavaa puuhaa, niin ei tarvitse yksin miehen viestittömyyttä surra loppuviikkona! Harmittaa, kun tunteita ei vaan saa laantumaan, vaikka tämän ongelman tiedostaakin.
Miten teillä menee? Onko unohtunut? Samassa tilanteessa olevia paikalla nyt, apukeinoja?
Mulle riittää tässä vaiheessa elämää tuollainen kevyt suhde. Ja oikeastaan itse olen se aktiivisempi osapuoli kaikkiaan.