Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa, että saan yhden miehen pois mielestäni
08.11.2015 |
Välitän hänestä paljon, hänellä ei minua kohtaan ilmeisesti kuin kaveritunteita. On pidetty yhteyksiä monia viikkoja ja tapailtukin. Koska tilanne miehen puolelta tuntuu olevan lähinnä , että vastaa viesteihin kohteliaisuudesta, on paras unohtaa koko tyyppi. Ja kannustusta tarvitsen juuri siihen, että saan tuon pois mielestäni ja etten laita viestejä/soita/vastaa hänen yhteydenottoihinsa. Vapaita olemme molemmat, mutta mies ei näköjään mitään suhdetta halua (ainakaan minun kanssani). Kahdessa pitkässä suhteessa olen ollut ja kyllähän miehen kiinnostuksen huomaa ja sen, että haluaa olla yhdessä mahdollisimman paljon.
Kommentit (81)
Miksi kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei itse arvosta itseään? Se toinen joutuu sitten sietämään mustasukkaisuutta, ripustautumista, ylenmääräistä epävarmuutta tai sitten sitä että toinen tekee kaiken miellyttääkseen eikä omaa mitään mielipiteitä mistään. Ihan omasta kokemuksesta, olen toiminut molemmilla tavoilla ja ihmetellyt miksi törmään vain sitoutumiskammoisiin kusipäihin joiden yjteydenottoa odottaa kuin lehmä uutta porttia. Mutta kun sitä saa yleensä mitä tilaa. Se hyväkin mies on sitten siinä asemassa että rakastaa koska et itse rakasta itseäsi. Kuka haluaisi miehen joka ei pidä itseään minään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen on sanonut, että olisi itse kiinnostunut miehestä, ja mies tietää sen, ja silti viestittelee silloin tällöin siinä mielessä että saa naiselta seksiä, niin silloin mies on ns. pelimies. On kuitenkin miehiä, jotka ajattelee, että vaikka ilmaisin että en ole kiinnostunut ja nainen silti viestittelee ja haluaa seksiäkin harrastaa, niin ilmeisesti nainen on päässyt yli tunteistaan/ hän on ihan tyytyväinen nykytilanteeseen. Ja että nainen on ihan kiva, miksei sen kanssa viestittelisi toisinaan niin kuin muittenkin kavereitten, eritoten jos siltä sattuu joskus irtoamaan paremman puutteessa. Nainen taas tulkitsee että mies pelkää tunteitaan/on OIKEASTI kiinnostunut vaikka ei tajua sitä koska on niin tyhmä/ jotain muuta scheissea.
Jos on vuosi jo mennyt tuossa kehässä niin ei ole enää varaa ajatella että mies ei "tunnu olevan" kiinnostunut vaan se ei ole kiinnostunut. Piste.
Jep. Mutta ensimmäiset kolme-neljä kuukautta suhteestamme olimme tiiviisti yhdessä ja molemmat hyvin ihastuneita toisiinsa. Olin kuitenkin tuolloin varattu (eroamassa) ja mm. niiden sotkujen vuoksi mies alkoi tapailemaan toista. Ajauduimme kuitenkin heti eroni jälkeen takaisin yhteen ja siitä lähtien tämä on ollut tällaista. T. Se, joka on säätänyt 1.5 vuotta saman tyypin kanssa
Siitä huolimatta jos mies haluaisi sinut, ei tarvitsisi säätää.
Ei niitä miehiä kiinnosta, jos niistä ei kuulu mitään. Anna asian olla ja keskity muuhun elämään. Miehistä ei ole kuin haitaa ja harmia.
t. katkeroitunut keski-ikäinen ämmä
Mielestäni tällaiset viestittelytkin lopetetaan selkeästi eli ilmoitetaan, että hyvää jatkoa, en koe enää tarvetta viesteihin. Järkyttävää jäädä roikkumaan ja fantasioimaan yhteisestä elämästä, kun viestien saaminenkin on kovin vaikeaa. Nyt naiset, mitä nopeammin irti tuollaisista miehistä, sitä nopeammin pääsette elämässä eteen päin.
Heipsan,
minulla vähän samantapaisia juttuja takana. Mutta nyt kun olen jotenkin hyväksynyt toisen tekstailutavan niin en enää hirveästi jää analysoimaan viestin sisältöä tai sitä, miksi toinen ei laita ekana viestiä. Tilanne on nyt se että laitellaan yhtälailla puolin ja toisin viestejä.
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia viestejä lähetätte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä siis pelkkää viestituttavuutta vai oletteko tavanneet? Hiukan eri asia, jos viestii ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan nähnytkään kuin että on tapailtu ja harrastettu seksiäkin.
Päätin, etten laita viestejä. Sehän voi olla helpotus miehellekin. Ihan arkisia asioita on vaihdettu ja joskus seksijuttujakin. Kevyttä jutustelua. Eihän tuo mihinkään johda, olen ollut miehelle jonkinlainen tukihenkilö, itsellä jos vaikeaa, ei tule mitään myötätuntoa. Ajattelen kyseessä olevan empatia- ja sitoutumiskyvytön tapaus, joka on tehnyt minutkin ajoittain alakuloiseksi.
On kyllä muutama kerta tavattukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei itse arvosta itseään? Se toinen joutuu sitten sietämään mustasukkaisuutta, ripustautumista, ylenmääräistä epävarmuutta tai sitten sitä että toinen tekee kaiken miellyttääkseen eikä omaa mitään mielipiteitä mistään. Ihan omasta kokemuksesta, olen toiminut molemmilla tavoilla ja ihmetellyt miksi törmään vain sitoutumiskammoisiin kusipäihin joiden yjteydenottoa odottaa kuin lehmä uutta porttia. Mutta kun sitä saa yleensä mitä tilaa. Se hyväkin mies on sitten siinä asemassa että rakastaa koska et itse rakasta itseäsi. Kuka haluaisi miehen joka ei pidä itseään minään?
Tämä!!! Miehet hoksaavat hyvin äkkiä jos nainen ei arvosta itseään.
Sen jälkeen kun itse pääsin eroon epävarmuudestani, takertuvuudestani ja huonosta itsetunnosta, niin miehet itse ovat halunneet seurustella minun kanssani. Aiemmin epävarmana miehet juoksivat karkuun ja minä niiden perässä, koska olin epätoivoinen ja kaipasin miesten hyväksyntää :D
En minä ainakaan koskaan edes harkitsisi sellaista miestä suhteeseen, joka olisi niin epätoivoinen että odottaisi multa edes tekstaria kerran kuussa... Miettikää nyt!
Ajattele, että maailmassa on hirmuinen määrä miehiä, ja vaikka tekisi tiukat rajaukset esim. iän, ulkonäön, harrastusten jne. mukaan, niin vieläkin niitä riittäisi pilvin pimein. Ja joku niistä saattaisi kiinnostua juuri sinusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteita on niin monenlaisia kuin on ihmisiäkin. Ilmeisesti viestisuhteitakin. Jos joillekin sopii satunnainen ajatustenvaihto viesteillä, ei siinä mitään pahaa ole. Jos alkaa kyllästyttää lopetetaan yhteydenpidot ja se on siinä. Saan ystäviltäkin viestejä hyvin erilaisella syklillä, miksen sitten joltain mieheltäkin. Jos kiinnostun miehestä ja hän ei minusta, ei ole mitään syytä jatkaa ajatustenvaihtoa. Siinä lyö vaan pientä päätä seinään,kun olettaa miehen kiinnostuksen heräävän jossain vaiheessa.
Eli: jos mies on kiinnostunut, se ei jää epäselväksi. Kyllä viestit muuttuu hyvin pian tapailuiksi . Kuka tyytyisi pelkkään kirjoitteluun mielenkiintoisen ihmisen kohdalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei itse arvosta itseään? Se toinen joutuu sitten sietämään mustasukkaisuutta, ripustautumista, ylenmääräistä epävarmuutta tai sitten sitä että toinen tekee kaiken miellyttääkseen eikä omaa mitään mielipiteitä mistään. Ihan omasta kokemuksesta, olen toiminut molemmilla tavoilla ja ihmetellyt miksi törmään vain sitoutumiskammoisiin kusipäihin joiden yjteydenottoa odottaa kuin lehmä uutta porttia. Mutta kun sitä saa yleensä mitä tilaa. Se hyväkin mies on sitten siinä asemassa että rakastaa koska et itse rakasta itseäsi. Kuka haluaisi miehen joka ei pidä itseään minään?
Tämä!!! Miehet hoksaavat hyvin äkkiä jos nainen ei arvosta itseään.
Sen jälkeen kun itse pääsin eroon epävarmuudestani, takertuvuudestani ja huonosta itsetunnosta, niin miehet itse ovat halunneet seurustella minun kanssani. Aiemmin epävarmana miehet juoksivat karkuun ja minä niiden perässä, koska olin epätoivoinen ja kaipasin miesten hyväksyntää :D
En minä ainakaan koskaan edes harkitsisi sellaista miestä suhteeseen, joka olisi niin epätoivoinen että odottaisi multa edes tekstaria kerran kuussa... Miettikää nyt!
Minun tapauksessani mies ei kyllä voi mistään tajuta, että olen epävarma tai että odotan viestejä kuin kuuta nousevaa. Lähinnä seksistisiä viestejä lähetämme. Kun näemme, puhumme paljon muutakin toki ja katsomme esim.telkkaria sylikkäin ym. Ikinä en myöskään ole mustasukkaisuutta näyttänyt, paitsi mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei itse arvosta itseään? Se toinen joutuu sitten sietämään mustasukkaisuutta, ripustautumista, ylenmääräistä epävarmuutta tai sitten sitä että toinen tekee kaiken miellyttääkseen eikä omaa mitään mielipiteitä mistään. Ihan omasta kokemuksesta, olen toiminut molemmilla tavoilla ja ihmetellyt miksi törmään vain sitoutumiskammoisiin kusipäihin joiden yjteydenottoa odottaa kuin lehmä uutta porttia. Mutta kun sitä saa yleensä mitä tilaa. Se hyväkin mies on sitten siinä asemassa että rakastaa koska et itse rakasta itseäsi. Kuka haluaisi miehen joka ei pidä itseään minään?
Tämä!!! Miehet hoksaavat hyvin äkkiä jos nainen ei arvosta itseään.
Sen jälkeen kun itse pääsin eroon epävarmuudestani, takertuvuudestani ja huonosta itsetunnosta, niin miehet itse ovat halunneet seurustella minun kanssani. Aiemmin epävarmana miehet juoksivat karkuun ja minä niiden perässä, koska olin epätoivoinen ja kaipasin miesten hyväksyntää :D
En minä ainakaan koskaan edes harkitsisi sellaista miestä suhteeseen, joka olisi niin epätoivoinen että odottaisi multa edes tekstaria kerran kuussa... Miettikää nyt!
Minun tapauksessani mies ei kyllä voi mistään tajuta, että olen epävarma tai että odotan viestejä kuin kuuta nousevaa. Lähinnä seksistisiä viestejä lähetämme. Kun näemme, puhumme paljon muutakin toki ja katsomme esim.telkkaria sylikkäin ym. Ikinä en myöskään ole mustasukkaisuutta näyttänyt, paitsi mielessäni.
Vai että seksistisiä viestejä...
Joka tapauksessa olet antanut miehelle sen kuvan, että sinä olet potentiaalinen pelkkä pano jo ilman suhdettakin eikä miehen täten välttämättä tarvitse viedä teidän juttua koskaan eteenpäin kodin ulkopuolelle, koska sinä vastaat viesteihin ja ilmestyt paikalle (tai hän tulee luoksesi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei itse arvosta itseään? Se toinen joutuu sitten sietämään mustasukkaisuutta, ripustautumista, ylenmääräistä epävarmuutta tai sitten sitä että toinen tekee kaiken miellyttääkseen eikä omaa mitään mielipiteitä mistään. Ihan omasta kokemuksesta, olen toiminut molemmilla tavoilla ja ihmetellyt miksi törmään vain sitoutumiskammoisiin kusipäihin joiden yjteydenottoa odottaa kuin lehmä uutta porttia. Mutta kun sitä saa yleensä mitä tilaa. Se hyväkin mies on sitten siinä asemassa että rakastaa koska et itse rakasta itseäsi. Kuka haluaisi miehen joka ei pidä itseään minään?
Tämä!!! Miehet hoksaavat hyvin äkkiä jos nainen ei arvosta itseään.
Sen jälkeen kun itse pääsin eroon epävarmuudestani, takertuvuudestani ja huonosta itsetunnosta, niin miehet itse ovat halunneet seurustella minun kanssani. Aiemmin epävarmana miehet juoksivat karkuun ja minä niiden perässä, koska olin epätoivoinen ja kaipasin miesten hyväksyntää :D
En minä ainakaan koskaan edes harkitsisi sellaista miestä suhteeseen, joka olisi niin epätoivoinen että odottaisi multa edes tekstaria kerran kuussa... Miettikää nyt!
Minun tapauksessani mies ei kyllä voi mistään tajuta, että olen epävarma tai että odotan viestejä kuin kuuta nousevaa. Lähinnä seksistisiä viestejä lähetämme. Kun näemme, puhumme paljon muutakin toki ja katsomme esim.telkkaria sylikkäin ym. Ikinä en myöskään ole mustasukkaisuutta näyttänyt, paitsi mielessäni.
Samoin, en ole epävarma, päinvastoin. Olen aika suorasukainen, tosin myös kovin tunteellinen. Seksijuttuja kirjoitellaan ja niitä myös toteutellaan. Toki omissa ajatuksissa mullakin voi mustasukkaisuus käväistä. Ja viestiä laitan, kun siltä tuntuu ja vastaan, kun pystyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä muita naisia, jotka vastailevat viesteihin, mutta hyvin harvoin laittavat niitä oma-aloitteisesti? Onko se naiselta ymmärrettävämpää kuin mieheltä, koska miehen voidaan vieläkin olettaa olevan aktiivisempi osapuoli? Olin aluksi melkein vuoden kiinnostunut miehestä, mutta silti vain vastailin. Kunnollisia tapaamisia ei ollut, koska miestä ei vaikuttanut kiinnostavan tapailu tai seurustelu.
Ehkä miehet ovat kiinnostuessaan oma-aloitteisempia (etenkin kunnollisiin tapaamisiin), mutta naiset voivat kiinnostuneinakin odottaa mieheltä aloitteellisuutta.
Mulla alkoi monivuotinen suhde tekstiviesteillä. Kumpi tahansa laittoi viestiä useita kertoja päivässä ja puhuttiin pitkiä puheluita. Ja nimenomaan nuo puhelut olivat se juttu.Tavattiin aina kun mahdollista.
Nyt on ihan eri tilanne. Viestejä harvemmin, itse laitan useammin, mies vastaa heti. Ei ehdota tapaamisia. Juteltu on kaikesta mahdollisesta. Mies on kuitenkin eronnut äskettäin ja miettii asioitaan. En halua painostaa häntä, toisaalta en halua menettääkään tätä tuttavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei itse arvosta itseään? Se toinen joutuu sitten sietämään mustasukkaisuutta, ripustautumista, ylenmääräistä epävarmuutta tai sitten sitä että toinen tekee kaiken miellyttääkseen eikä omaa mitään mielipiteitä mistään. Ihan omasta kokemuksesta, olen toiminut molemmilla tavoilla ja ihmetellyt miksi törmään vain sitoutumiskammoisiin kusipäihin joiden yjteydenottoa odottaa kuin lehmä uutta porttia. Mutta kun sitä saa yleensä mitä tilaa. Se hyväkin mies on sitten siinä asemassa että rakastaa koska et itse rakasta itseäsi. Kuka haluaisi miehen joka ei pidä itseään minään?
Tämä!!! Miehet hoksaavat hyvin äkkiä jos nainen ei arvosta itseään.
Sen jälkeen kun itse pääsin eroon epävarmuudestani, takertuvuudestani ja huonosta itsetunnosta, niin miehet itse ovat halunneet seurustella minun kanssani. Aiemmin epävarmana miehet juoksivat karkuun ja minä niiden perässä, koska olin epätoivoinen ja kaipasin miesten hyväksyntää :D
En minä ainakaan koskaan edes harkitsisi sellaista miestä suhteeseen, joka olisi niin epätoivoinen että odottaisi multa edes tekstaria kerran kuussa... Miettikää nyt!
Minun tapauksessani mies ei kyllä voi mistään tajuta, että olen epävarma tai että odotan viestejä kuin kuuta nousevaa. Lähinnä seksistisiä viestejä lähetämme. Kun näemme, puhumme paljon muutakin toki ja katsomme esim.telkkaria sylikkäin ym. Ikinä en myöskään ole mustasukkaisuutta näyttänyt, paitsi mielessäni.
Samoin, en ole epävarma, päinvastoin. Olen aika suorasukainen, tosin myös kovin tunteellinen. Seksijuttuja kirjoitellaan ja niitä myös toteutellaan. Toki omissa ajatuksissa mullakin voi mustasukkaisuus käväistä. Ja viestiä laitan, kun siltä tuntuu ja vastaan, kun pystyn.
Sama. Ja tähän lisään vielä että ikäänkuin pelaan myös tätä peliä eli esim.ehdotan kepeästi tapaamista ja jos miehellä on muuta, en jankkaa enkä utele vaan vastaan tyyliin "ok:)". Kun näemme, olen aina tosi hyvällä tuulella ja iloinen, voisin jopa sanoa, ihana itseni. Sisällä kuitenkin kiehuu...nämä väliajat kun miehestä ei kuulu ja itse haluaisin rakastuneena nähdä usein. No, joskus se kyllä yllättää ja soittaakin, mutta aivan liian harvoin. Kevyesti voi mennä viikko ettei kuulu mitään.
Voi teitä naisraukkoja. Ihan itkettää kun te yritätte sisukkaina toistella kuin papukaijat miten olette itsevarmoja ja hurmaatte nuo miehet...
Teissä ei ole vahvuutta, substanssia tai ylipäänsä mitään sellaista, joka noihin miehiin vetoaisi. Pitäisihän teille jo järkikin sanoa, että jos mies teitä pitäisi kultakimpaleena ja käsittämättömänä saaliina, niin eipä silloin jäisi nainen arvailemaan hiljaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei itse arvosta itseään? Se toinen joutuu sitten sietämään mustasukkaisuutta, ripustautumista, ylenmääräistä epävarmuutta tai sitten sitä että toinen tekee kaiken miellyttääkseen eikä omaa mitään mielipiteitä mistään. Ihan omasta kokemuksesta, olen toiminut molemmilla tavoilla ja ihmetellyt miksi törmään vain sitoutumiskammoisiin kusipäihin joiden yjteydenottoa odottaa kuin lehmä uutta porttia. Mutta kun sitä saa yleensä mitä tilaa. Se hyväkin mies on sitten siinä asemassa että rakastaa koska et itse rakasta itseäsi. Kuka haluaisi miehen joka ei pidä itseään minään?
Tämä!!! Miehet hoksaavat hyvin äkkiä jos nainen ei arvosta itseään.
Sen jälkeen kun itse pääsin eroon epävarmuudestani, takertuvuudestani ja huonosta itsetunnosta, niin miehet itse ovat halunneet seurustella minun kanssani. Aiemmin epävarmana miehet juoksivat karkuun ja minä niiden perässä, koska olin epätoivoinen ja kaipasin miesten hyväksyntää :D
En minä ainakaan koskaan edes harkitsisi sellaista miestä suhteeseen, joka olisi niin epätoivoinen että odottaisi multa edes tekstaria kerran kuussa... Miettikää nyt!
Minun tapauksessani mies ei kyllä voi mistään tajuta, että olen epävarma tai että odotan viestejä kuin kuuta nousevaa. Lähinnä seksistisiä viestejä lähetämme. Kun näemme, puhumme paljon muutakin toki ja katsomme esim.telkkaria sylikkäin ym. Ikinä en myöskään ole mustasukkaisuutta näyttänyt, paitsi mielessäni.
Samoin, en ole epävarma, päinvastoin. Olen aika suorasukainen, tosin myös kovin tunteellinen. Seksijuttuja kirjoitellaan ja niitä myös toteutellaan. Toki omissa ajatuksissa mullakin voi mustasukkaisuus käväistä. Ja viestiä laitan, kun siltä tuntuu ja vastaan, kun pystyn.
Sama. Ja tähän lisään vielä että ikäänkuin pelaan myös tätä peliä eli esim.ehdotan kepeästi tapaamista ja jos miehellä on muuta, en jankkaa enkä utele vaan vastaan tyyliin "ok:)". Kun näemme, olen aina tosi hyvällä tuulella ja iloinen, voisin jopa sanoa, ihana itseni. Sisällä kuitenkin kiehuu...nämä väliajat kun miehestä ei kuulu ja itse haluaisin rakastuneena nähdä usein. No, joskus se kyllä yllättää ja soittaakin, mutta aivan liian harvoin. Kevyesti voi mennä viikko ettei kuulu mitään.
Juuri näin täälläkin. Ja pidän tarkoituksella joskus taukoja viesteissäni. Ehdotan myös tapaamisia ja ellei käy, niin mietitään joku toinen kerta.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naisraukkoja. Ihan itkettää kun te yritätte sisukkaina toistella kuin papukaijat miten olette itsevarmoja ja hurmaatte nuo miehet...
Teissä ei ole vahvuutta, substanssia tai ylipäänsä mitään sellaista, joka noihin miehiin vetoaisi. Pitäisihän teille jo järkikin sanoa, että jos mies teitä pitäisi kultakimpaleena ja käsittämättömänä saaliina, niin eipä silloin jäisi nainen arvailemaan hiljaisuuteen.
No...kyllä sitä rakastuneena ihminen on vähän erikoinen. Mielummin kuitenkin säälin sinun kaltaisiasi tyyppejä. Pystytkö tosiaan sieltä ruudun takaa määrittelemään, mitä substanssia tai vetovoimaa tuntemattomissa ihmisissä on tai ei ole.
Jep. Mutta ensimmäiset kolme-neljä kuukautta suhteestamme olimme tiiviisti yhdessä ja molemmat hyvin ihastuneita toisiinsa. Olin kuitenkin tuolloin varattu (eroamassa) ja mm. niiden sotkujen vuoksi mies alkoi tapailemaan toista. Ajauduimme kuitenkin heti eroni jälkeen takaisin yhteen ja siitä lähtien tämä on ollut tällaista. T. Se, joka on säätänyt 1.5 vuotta saman tyypin kanssa