Lue keskustelun säännöt.
Veljeni vertas koiransa kuolemaa setämme 12v lapsen kuolemaan
07.11.2015 |
Nyt hävettää ja paljon. Vaikka koira on toki rakas niin ei sitä lapseen verrata.
Kommentit (102)
Tuo tuntuisi kamalalta, jos joku tulisi vertaamaan lapsen kuolemaa jonkun koiran tai kissan kuolemaan. En tiedä pystyisinkö siinä tilanteessa hillitsemään itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirat on ihania ja niistä ei (juuri koskaan) kasva kusipäitä.
Vierailija kirjoitti:
Mua vit*uttaa tää kun ruvetaan arvottamaan toisten suruja. Ulkopuolinen ei voi toisen surua tietää. Se lemmikin menetys voi monelle olla paljon pahempi paikka kuin jonkun sukulaisen kuolema!
Ap:n veli itse arvotti koiransa kuoleman vastaavan vanhemman surua lapsensa kuollessa. Ja kertoo tämän vielä surevalle vanhemmalle. Tilannetaju täysin nolla.
Vierailija kirjoitti:
Koirat on ihania ja niistä ei (juuri koskaan) kasva kusipäitä.
Ei pidä paikkaansa. Minä olen nähnyt paljon kusipäisiä koiria.
Mä en pidä ihmisistä. Ainoastaan oman perheeni jäsenten kuolema olisi ja tulee olemaan järkyttävää. Jotkut sukulaisten lapset ei kyllä kiinnosta tippaakaan. Näin se vain on minulla. Kyllä muutenkin eläinten kaltoinkohtelu ja kuolemat surettaa enemmän. Ja joo, olen teidän mielestä kammottava hirveä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vit*uttaa tää kun ruvetaan arvottamaan toisten suruja. Ulkopuolinen ei voi toisen surua tietää. Se lemmikin menetys voi monelle olla paljon pahempi paikka kuin jonkun sukulaisen kuolema!
Ap:n veli itse arvotti koiransa kuoleman vastaavan vanhemman surua lapsensa kuollessa. Ja kertoo tämän vielä surevalle vanhemmalle. Tilannetaju täysin nolla.
No hänelle se koiran kuolema oli varmaan raskaampaa ja hänellä on oikeus tuntea niin.
Vierailija kirjoitti:
Koirat on ihania ja niistä ei (juuri koskaan) kasva kusipäitä.
Muutama vuosi lisää ja tuotakin tyyppiä ehkä karsastettaisiin huolella. Koko todellisuus ei ole valjennut, toive jää elämään. Sitä surraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat on ihania ja niistä ei (juuri koskaan) kasva kusipäitä.
Ei pidä paikkaansa. Minä olen nähnyt paljon kusipäisiä koiria.
Omistajan seura tehnyt kaltaisekseen. Muuten eläin ei osaa olla k-päinen.
Surun voimakkuus ratkaisee, mutta ymmärrän, ettei muille voi kertoa tietävänsä samankaltaisesta menetyksestä tai surusta, jos oma rakas koira on kuollut ja toisella lapsi. Ihmiset kokevat surun kuitenkin kaikki eri tavalla, eli lemmikkiin voi kiintyä yhtä voimakkaasti kuin omaan lapseensakin, suru poismenosta voi olla myös yhtä kovaa. Eli turha halveksua, toinen on yrittänyt lohduttaa vaikka monen korvaan tuo varmasti särähtää pahasti. Eniten ihmetyttää nämä, jotka loukkaantuvat siitä, että toinen yrittää lohduttaa tietämällä itsekin, mitä suru on. Menetys eri, kokemus sinne päin sama eri kohtein, joku itselle rakas ja tärkeä menetetään. Mutta ymmärrän, että ihmisiä loukkaa se, että heidän suruaan kuollutta lastaan kohtaan kuin vähätellään vertaamalla sitä jonkin kapisen piskin tai kärttyisän vanhan katin menetykseen. Menetys voi kuitenkin silti olla tunnevoimakkuudeltaan samanmoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä aina, että miten vanhan koiran ja nuoren ihmisen kuolemaa voi verrata. Toinen on jo elämänsä loppupäässä ja toisella pitäisi olla edessä vuosikymmeniä. Jos sun koira elää 12-vuotiaaksi ni tiedät, että edessä ei ole enää paljoa aikaa ja kuolema on vääjäämättä edessä. On myös tökeröä ottaa esille toisen surun keskellä oma suru.
Kun sukulaiseni puoliso kuoli, otin häneen yhteyttä ja painotin, että surujamme ei voi verrata( minulla kuoli samaan aikaan lemmikki) ja hän itse sanoi, äärettömän eläinrakas kun on, ja hänellä lemmikkejä, että eläimen kuolema on myös todella kova paikka ja koki että sai vertaistukea kun yhdessä juteltiin ja surtiin. Kiitti vielä että sai jutella ja koki että oli hyvä puhua meidän menetyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Koirat on ihania ja niistä ei (juuri koskaan) kasva kusipäitä.
Niistä valitettavasti välillä kasvatetaan kusipäitä. Koiran omistaja pitää koiraansa ihmisenä, eikä kouluta sitä yhtään. Tuttavaperheen sheltti remmirähjää lenkillä ja murisee/ärisee. Mitä tekee omistaja... lepertelee vieressä äipän kultaa 😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vit*uttaa tää kun ruvetaan arvottamaan toisten suruja. Ulkopuolinen ei voi toisen surua tietää. Se lemmikin menetys voi monelle olla paljon pahempi paikka kuin jonkun sukulaisen kuolema!
Ap:n veli itse arvotti koiransa kuoleman vastaavan vanhemman surua lapsensa kuollessa. Ja kertoo tämän vielä surevalle vanhemmalle. Tilannetaju täysin nolla.
No hänelle se koiran kuolema oli varmaan raskaampaa ja hänellä on oikeus tuntea niin.
Tietenkin on oikeus tuntea, mutta ei nyt hyvänen aika mennä vertaamaan lapsen menetyksen surua koiran menetykseen ja kerrota sitä surevalle vanhemmalle, joka varmasti suree lastaan enemmän kuin koiraansa tai sukulaisen koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en pidä ihmisistä. Ainoastaan oman perheeni jäsenten kuolema olisi ja tulee olemaan järkyttävää. Jotkut sukulaisten lapset ei kyllä kiinnosta tippaakaan. Näin se vain on minulla. Kyllä muutenkin eläinten kaltoinkohtelu ja kuolemat surettaa enemmän. Ja joo, olen teidän mielestä kammottava hirveä ihminen.
Kerrotko tämän aina lastaan sureville vanhemmile?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vit*uttaa tää kun ruvetaan arvottamaan toisten suruja. Ulkopuolinen ei voi toisen surua tietää. Se lemmikin menetys voi monelle olla paljon pahempi paikka kuin jonkun sukulaisen kuolema!
Ap:n veli itse arvotti koiransa kuoleman vastaavan vanhemman surua lapsensa kuollessa. Ja kertoo tämän vielä surevalle vanhemmalle. Tilannetaju täysin nolla.
No hänelle se koiran kuolema oli varmaan raskaampaa ja hänellä on oikeus tuntea niin.
Miksi hän haluaa kertoa sen lastaan surevalle vanhemmalle? Joku persoonallisuushäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vit*uttaa tää kun ruvetaan arvottamaan toisten suruja. Ulkopuolinen ei voi toisen surua tietää. Se lemmikin menetys voi monelle olla paljon pahempi paikka kuin jonkun sukulaisen kuolema!
Ap:n veli itse arvotti koiransa kuoleman vastaavan vanhemman surua lapsensa kuollessa. Ja kertoo tämän vielä surevalle vanhemmalle. Tilannetaju täysin nolla.
No hänelle se koiran kuolema oli varmaan raskaampaa ja hänellä on oikeus tuntea niin.
Tietenkin on oikeus tuntea, mutta ei nyt hyvänen aika mennä vertaamaan lapsen menetyksen surua koiran menetykseen ja kerrota sitä surevalle vanhemmalle, joka varmasti suree lastaan enemmän kuin koiraansa tai sukulaisen koiraa.
Tarkoitus on varmaan ollut ilmaista, että hän tietää myös miten raastavaa on rakkaan menettäminen. Ymmärrän häntä. Ei varmaan ole vähätellyt mitenkään sen lapsen kuolemaa. Hänelle se koiran menetys on ollut ehkä elämänsä kovin paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vit*uttaa tää kun ruvetaan arvottamaan toisten suruja. Ulkopuolinen ei voi toisen surua tietää. Se lemmikin menetys voi monelle olla paljon pahempi paikka kuin jonkun sukulaisen kuolema!
Ap:n veli itse arvotti koiransa kuoleman vastaavan vanhemman surua lapsensa kuollessa. Ja kertoo tämän vielä surevalle vanhemmalle. Tilannetaju täysin nolla.
No hänelle se koiran kuolema oli varmaan raskaampaa ja hänellä on oikeus tuntea niin.
TILANNETAJU! Se puuttuu tuollaisilta koira-aivoilta kokonaan.
Itse olen todella eläinrakas ja olen ehtinyt kokea jo kolmen koirani ja yhden kissani kuoleman ja surrut niitä kovasti. Lapsia on vain yksi, kohta aikuinen, mutta jos hänet ennenaikaisesti menettäisin, suru/tuska olisi, jo ajatuksenakin, potenssiin sata...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en pidä ihmisistä. Ainoastaan oman perheeni jäsenten kuolema olisi ja tulee olemaan järkyttävää. Jotkut sukulaisten lapset ei kyllä kiinnosta tippaakaan. Näin se vain on minulla. Kyllä muutenkin eläinten kaltoinkohtelu ja kuolemat surettaa enemmän. Ja joo, olen teidän mielestä kammottava hirveä ihminen.
Kerrotko tämän aina lastaan sureville vanhemmile?
En tietenkään, vaan jos näin kävisi, ottaisin tietenkin osaa ja olisin surullinen heidän puolestaan, mutta itseäni se ei koskettaisi sen enempää. Pitäisin tämän toki omana tietonani. Osaan kuitenkin käyttäytyä, miten vaaditaan ja odotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en pidä ihmisistä. Ainoastaan oman perheeni jäsenten kuolema olisi ja tulee olemaan järkyttävää. Jotkut sukulaisten lapset ei kyllä kiinnosta tippaakaan. Näin se vain on minulla. Kyllä muutenkin eläinten kaltoinkohtelu ja kuolemat surettaa enemmän. Ja joo, olen teidän mielestä kammottava hirveä ihminen.
Kerrotko tämän aina lastaan sureville vanhemmile?
En tietenkään, vaan jos näin kävisi, ottaisin tietenkin osaa ja olisin surullinen heidän puolestaan, mutta itseäni se ei koskettaisi sen enempää. Pitäisin tämän toki omana tietonani. Osaan kuitenkin käyttäytyä, miten vaaditaan ja odotetaan.
Ja lisään vielä, että kyllä, minulla on Asperger.
Olin ennen todella eläinrakas mutta kyllä oman lapsen myötä eläimet jäi ihan kakkoseksi. Uskomattoman tyhmä kommentti veljeltä