Lue keskustelun säännöt.
Veljeni vertas koiransa kuolemaa setämme 12v lapsen kuolemaan
07.11.2015 |
Nyt hävettää ja paljon. Vaikka koira on toki rakas niin ei sitä lapseen verrata.
Kommentit (102)
Mistä sinä tiedät, miltä koiran kuolema on tuntunut, tai miltä lapsen kuolema on tuntunut?
Lapsen kuolema voi tuntua pahemmalta, kumpikin voi tuntua yhtä pahalta tai koiran kuolema voi tuntua pahemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen näissä aina, että miten vanhan koiran ja nuoren ihmisen kuolemaa voi verrata. Toinen on jo elämänsä loppupäässä ja toisella pitäisi olla edessä vuosikymmeniä. Jos sun koira elää 12-vuotiaaksi ni tiedät, että edessä ei ole enää paljoa aikaa ja kuolema on vääjäämättä edessä. On myös tökeröä ottaa esille toisen surun keskellä oma suru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä ei yksinkertaisesti vain ole elämässään mitään rakkaampaa kuin se oma koira, vastaavasti kuin toisille ihmisille se oma lapsi on se kaikkein rakkain, niin kyllä se vaan samalta tuntuu, sanotte mitä sanotte.
No ei, ei se kyllä tunnu. Harva ihminen jos kukaan suree esim. viiden vuoden kuluttua päivittäin edesmennyttä koiraansa ja esim. käy tämän haudalla. Useilla on uusi koira hankittuna, joka ainakin osin korvaa menetetyn. Uusi lapsi ei ikinä korvaa menetettyä lasta.
Tai harva ihminen suree ja miettii kymmenen tai viidentoista vuoden päästä tiuhaan, että millaisia omia lapsia menetyllä koiralla mahtaisi nyt olla ja miten verenperimä ilmenisi. Lemmikkiä surraan yleensä ehkä kuukausi pari. Lasta surraan ikuisesti.
Juuri näin.
Kertoo ymmärryksen puutteesta väittää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina on tehty tutkimuksia joiden tuloksena on saatu selville että koiran/kissan/lemmikin minkä tahansa ja omistajan välillä on (voi olla, ihmisestä riippuen) yhtä luja ja rakkaudellinen side kuin lapsen ja vanhemman. Ei sitä varmaan kannata lapsensa menettäneelle mennä sanomaan mutta siinäpä hiukan mietittävää niille jotka kauhistelevat eläimen ja lapsen rinnastamista. Etenkin niiden kohdalla joilla ei ole lapsia se lemmikki on kultaakin kalliimpi, usein.
Oletko tyhmä?
Lemmikkiä ottaessaan jokainen tietää, että se tulee kuolemaan 10-20 vuoden sisään (kissa tai koira). Lemmikkiä kaipaa vain sen omistaja/t.
Lapsen kuolema ennen vanhemman kuolemaa on poikkeus. Lasta jää kaipaamaan vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, sedät, tädit, serkut, kaverit. Iso osa näistä ei toivu menetyksestään koskaan.
Miten niin jää kaipaamaan? Kaikilla lapsilla ei ole noita ja jos on, eivät he kaikki välttämättä jää sen kummemmin kaipaamaan. Saati etteivät toipuisi ikinä.
Maailmassa on ihmisillä muutakin sisältöä kuin SINUN LAPSESI.
Kyllä mua surettas enempi jos lemmikkikoira kuolis ku että jonku penska delais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina on tehty tutkimuksia joiden tuloksena on saatu selville että koiran/kissan/lemmikin minkä tahansa ja omistajan välillä on (voi olla, ihmisestä riippuen) yhtä luja ja rakkaudellinen side kuin lapsen ja vanhemman. Ei sitä varmaan kannata lapsensa menettäneelle mennä sanomaan mutta siinäpä hiukan mietittävää niille jotka kauhistelevat eläimen ja lapsen rinnastamista. Etenkin niiden kohdalla joilla ei ole lapsia se lemmikki on kultaakin kalliimpi, usein.
Oletko tyhmä?
Lemmikkiä ottaessaan jokainen tietää, että se tulee kuolemaan 10-20 vuoden sisään (kissa tai koira). Lemmikkiä kaipaa vain sen omistaja/t.
Lapsen kuolema ennen vanhemman kuolemaa on poikkeus. Lasta jää kaipaamaan vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, sedät, tädit, serkut, kaverit. Iso osa näistä ei toivu menetyksestään koskaan.
Kyllä menetyksestä kannattaa toipua. Muuten pilaa oman elämänsä ja mahdollisesti läheistensä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina on tehty tutkimuksia joiden tuloksena on saatu selville että koiran/kissan/lemmikin minkä tahansa ja omistajan välillä on (voi olla, ihmisestä riippuen) yhtä luja ja rakkaudellinen side kuin lapsen ja vanhemman. Ei sitä varmaan kannata lapsensa menettäneelle mennä sanomaan mutta siinäpä hiukan mietittävää niille jotka kauhistelevat eläimen ja lapsen rinnastamista. Etenkin niiden kohdalla joilla ei ole lapsia se lemmikki on kultaakin kalliimpi, usein.
Oletko tyhmä?
Lemmikkiä ottaessaan jokainen tietää, että se tulee kuolemaan 10-20 vuoden sisään (kissa tai koira). Lemmikkiä kaipaa vain sen omistaja/t.
Lapsen kuolema ennen vanhemman kuolemaa on poikkeus. Lasta jää kaipaamaan vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, sedät, tädit, serkut, kaverit. Iso osa näistä ei toivu menetyksestään koskaan.
Sinulla ei näytä olevan mitään käsitystä edes perusasioista. Koiratkin muodostavan perhe- ja kaverisuhteita. Kuollutta koiraa voi jäädä kaipaamaan koirakaveri jopa niin, että sekin kuolee suruun. Jos on viettänyt paljon aikaa hoitokoiran/kaverin koiran tms. kanssa, niin sitäkin voi ihminen surra tosi pitkään. Onneksi en tosielämässä tunne kaltaisianne tunnevammaisia pönttö-örvelöitä.
-eri kuin lainaamasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua vit*uttaa tää kun ruvetaan arvottamaan toisten suruja. Ulkopuolinen ei voi toisen surua tietää. Se lemmikin menetys voi monelle olla paljon pahempi paikka kuin jonkun sukulaisen kuolema!
No toivottavasti ei sanonut mitään vastaavaa sedän kuullen. Tyhmä saa olla mutta ei julma ja tunteeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräät sukulaiseni, eläkeikäinen pariskunta, on juuri tuollaisia: puhuivat jopa omista vanhemmistaan, että kuolis jo pois tai hyvä kun kuoli eikä tarvinnut kärsiä. Koiransa kuolemaa surevat ihan kuin kuin olisi lapsi menehtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että oman lapsen kuollessa ei halua kuulla lasta verrattavan koiraan tai kissaan.
Toisaalta ymmärrän toista osapuolta. Jos jokin elävä olento on iso osa elämää, arkea, arjen rutiineja, ja sitä rakastaa ja osoittaa päivittäin kiintymystään, niin kyllä se ison aukon jättää jälkeensä oli kyseessä sitten lapsi tai koira. Lapsen kuolemassa tulee toki mukaan ne menetetyt sukupolvet, lapsenlapset ja heidän lapsensa. Se tyhjiö jonka poistunut jättää jälkeensä voi silti olla ihan yhtä suuri, oli kyseessä ihminen tai eläin.
Toivottavasti te, jotka veljen lohdutusyritystä haukutte, ette ole niitä ihmisiä jotka sanovat lemmikkinsä menettäneelle "sehän oli vain eläin".
No eläinhän se vain on. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
No toivottavasti ei sanonut mitään vastaavaa sedän kuullen. Tyhmä saa olla mutta ei julma ja tunteeton.
Mun mielestä rakkaan ihmisen kuoleman vertaaminen kapiseen piskiin on vielä pahempi kuin uskovaisten "Jumalan tahto" -vi##uilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No rehellisesti sanottuna ei minua haittaisi että eläisin terveenä 100-vuotiaaksi vaikka lapseni kuolisi "jo" 70-vuotiaana.
Tuollekin on varmasti syynsä. Itsekin ajattelen, että kaikessa surullisuudessaan lapseni kuolema on vähemmän paha asia, kuin että hän olisi jäänyt kitumaan, pahimmoillaan vihanneksena. Sitä en olisi kestänyt, edes tässä järjessä, vaikka koetuksella se näinkin ajoittain on ollut.
Ei lasta ja koiraa tarvitse verratakaan. Surua voi. Koira on kumppani, sukulaislasta näkee joskus. Tai suree eri tavalla, koiran menetystä tai sääliä nuoren elämän menetyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toivottavasti ei sanonut mitään vastaavaa sedän kuullen. Tyhmä saa olla mutta ei julma ja tunteeton.
Mun mielestä rakkaan ihmisen kuoleman vertaaminen kapiseen piskiin on vielä pahempi kuin uskovaisten "Jumalan tahto" -vi##uilu.
Ja miten meinaat säädellä muiden tunteita?
Kyllä mä surin paljon enemmän kissani kuolemaa, kuin vaikka isovanhempien tai joidenkin sukulaistätien. Isovanhempien kohdalla surin lähinnä vanhempieni puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Ikivanha ketju!!!!🤬🤬🤬
Koiranvihaajat nostelee näitä. Seuraavaksi tulee miten koirat haisee yms.
Ei nyt hemmetti mennä vertaamaan lemmikkieläimen kuolemaa toisen ihmisen lapsen kuolemaan. Eikö ihmisillä ole mitään tolkkua enää?!
Oma lemmikki voi olla kuinka rakas tahansa, mutta ei niitä ihmisiin verrata.
Oletko tyhmä?
Lemmikkiä ottaessaan jokainen tietää, että se tulee kuolemaan 10-20 vuoden sisään (kissa tai koira). Lemmikkiä kaipaa vain sen omistaja/t.
Lapsen kuolema ennen vanhemman kuolemaa on poikkeus. Lasta jää kaipaamaan vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, sedät, tädit, serkut, kaverit. Iso osa näistä ei toivu menetyksestään koskaan.