Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Naimisissa ilman vastarakkautta
help
07.11.2015 |
Tollainen tilanne itselläni (mies). Itse rakastan vaimoani yli kaiken, mutta häneltä en saa enää minkäänlaista vastakaikua. Pyöritetään arkea lastemme parasta ajatellen.
Teen kotitöitä ja hoidan lapsia ja mielestäni huomioin myös vaimoni. Toki puutteitakin minusta löytyy, mutta en ryyppää ja hauku vaimoani tms. Olen aika ailahteleva luonne joskus nalkutan, mutta en mielestäni täysi paska ole. Ei kai täydellistä ole olemassakaan jos lähdetään siitä että toisen naamaa katsellut reilut 10v.
Meillä ei ole ollut seksiä varmaan 7 vuoteen ei voi edellistä kertaa enää edes muistaa, itse olen tällä ajalla vaihtelevasti koettanut tehdä aloitteita mutta aina on tullut pakit. Myönnetään etten varmaan ole se paras donjuan sängyssä, mutta ei tuolla ole tämän liiton aikana kovin montaa kertaa päässyt taitojaan hiomaankaan.
Myös läheisyys ja kosketus puuttuu elämästä, ei pusuja tai halauksia jos minä en tee aloitetta ja silloinkin vastassa on kylmyys tai kavahdus kauemmas. Eli oikeastaan 7 vuoteen vaimo ei ole koskenut minuun vahinko hipaisua enempää...
Nyt ajan vieriessä itsekin olen vähentänyt halauksien "antoa" koska tuntuu pahalta jos rakastamani henkilö kavahtaa moisesta ja näyttää että rutto koski häneen.
Henkisesti tämä on todella raskasta kun asiasta ei voi myöskään hänen kanssaan puhua, koska mitään ongelmaa ei kuulemma ole.
Erohan olisi se "helppo" ratkaisu, mutta tätäkään en haluaisi koska rakastan vaimoani niin paljon että sattuu ja lisäksi en voisi ajatellakaan että aamulla/illalla en olisi lasteni kanssa.
Eli mitähän tässä umpikujassa tekisi? Jos eroa mietitään niin mitkä mahdollisuudet on saada lapset isälle ja äiti olisi se joka toinen viikonloppu huoltaja...
Äh kun elämä on vaikeaa, kait tässäkin itse olen se suhteen paskiainen ja tarvisi vain yrittää ja tehdä enemmän. Olisi vain kerrankin mahtava olla se joka on ottavana osapuolena :(
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Olen myös sitä mieltä, että vaimosi ei enää välitä sinusta. Pahimmillaan hän jakaa rakkautensa ollessaan poissa kotoa, mutta näin ei tietenkään välttämättä ole. Kokeile keskustella vielä ja kokeile erilaisia tapoja. Kirjoita vaikka kirje ja kokeile pystyisikö hän avautumaan niin helpommin. Jos hän on joskus läheisyydestä tykännyt, voit kokeilla vaikka kertoa suoraan omista tunteista ja siitä, että välität. Ja kysyä mitä hän tuntee. Tai voisitte kokeille parisuhdeterapiaa.
Toisen painostaminen läheisyyteen on kuitenkin ahdistavaa, koska sen voi kokea vain välietappina saada seksiä. Eli ts. sen voi tulkita haluna saada seksiä. Itselleni kävi niin, että jossakin vaiheessa nimenomaan toivoin, että mies vaikka hieroisi vain hartioitani. Aina kun esitin toiveen ja jos hän tähän suostui, hän lopulta halusi seksiä. Pian en halunnut enää tuota hartioiden hierontaakaan eli ne asiat joista olisi voinut nauttia vain läheisyydestä yksi kerrallaan putosi noin pois. Ja samalla rakkaus hiipui.
Vaikka lapsista eroaa oleminen tuntuisi pahalta, siitä voi selvitä. Ehkä vaimosi ei jaksa hoitaa lapsia yksin ja antaakin lapset sinulle niinkuin aikaisemmin olikin jo kirjoitettu. Ja jos ei niin saat aikaa itsellesi silloin kuin lapset ovat poissa. Sun pitää vain päättää mikä on sinulle tärkeää. Toki voit odottaa lasten kasvamista ja erota sitten myöhemminkin ja samalla hyväksyä, että tuon ajan elät ehkä ilman läheisyyttä.
Kuulostat kiltiltä ja sympaattiselta ihmiseltä! Halit ja voimia asian käsittelyyn! Lämmin ja toisia ajatteleva sydän on nykyään aika harvinainen lahja. Pidä siitä kiinni :)
Ja pahoittelut kaikista kirjoitusvirheistä. Tekstiä ei voi muokata enää jälkikäteen tässä näkymässä.
Kiitos halista! Tuo on varmaan yksi monista syistä miksi koskettelu vähentynyt koska jossain välissä oli että kosketuksen toivoi johtavan seksiin. Mutta tuo nyt lähinnä koskee sänkykosketuksia. Käden laitto selkään ohi kävellessä tuskin tarkoittaa että nyt seksiä kun tykkäsit kosketuksesta. Mutta joo ymmärrän pointtisi ja nykyään tuo puuttuva seksikään ei niin paha ole kuin joskus. Sitä vain haluaisi että joku rakastaa ja halaa ja koskettaa. Ehkä jopa suukon joskus yllättäen moiskauttaa jne.
Itsekästä ajattelua mutta ehkä mä oon sittenkin elävä ihminen?
Pitää varmaan jossain vaiheessa sähköpostilla lähestyä ja kysyä mihin ollaan menossa vai ollaanko mihinkään :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tosi mukavalta tyypiltä ja toivon, että saisit vastarakkautta.
Jossain viestissä sanoit jotain sellaista, että olet ehkä loukannut vaimoasi jollain asioilla, mutta et "voi" pyytää anteeksi, koska olit vain rehellinen (tms; en jaksa selata).
Mielestäni kannattaa pyytää anteeksi, jos on pahoittanut toisen mielen. Vaikka ei olisi itse tehnyt mitään väärää. Eli kannattaa sanoa, että olen pahoillani, jos tämä asia loukkasi sinua. Puheitaan ei tarvitse perua eikä epärehelliseksi muuttua, mutta pahoillaan olon voisi todeta.
Omassa suhteessani on pelastunut paljon siksi, että välitämme toistemme tunteista vaikka olisimme rehellisesti ilmaisseet tunteemme. Eli että minä koen asian näin, mutta olen pahoillani, jos se sinua loukkaa.
Tämä asia voi kuulostaa saivartelulta ja minimaaliselta asialta, mutta käsittelemättömät loukkaukset ja sanomiset kalvavat pitkään ja kerryttävät katkeruutta. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, ettei saisi olla rehellinen.
Anteeksi on kyllä pyydelty ja tää lähinnä ei johda mihinkään :(
Tuntuukin että oon pilannut vaimoni elämän ja hän joutuu kärsimään minun seurasta. Olisi varmaan toivonut ettei minua olisi tavannutkaan.
Olen luonteeltani erakkosielu ja pahin katkeruuden aiheuttaja lienee se että karkotin vaimoltani nuoruuden kaverit. Tätäkään asiaa en ilkeyttäni tehnyt ja vaimon elämäntapa muutokset itsessään etäännytti kavereista. Mutta uskon että tästä hän syyttää minua täysin eikä voine antaa anteeksi :(
Intohimon puute sängyssä taas johtunee siitä että en todellakaan ole mikään donjuan. Tosin vaimoni on ainoa petikumppanini joten hän on muovannut minusta sen joka makuukamarissa häärii. Parhaani yritän vaan vinkkejä en ole saanut..
Tulipa avauduttua.
-ap
Tässäkin kohtaa kannattaa kuitenkin pitää mielessä että teissä molemmissa on vikaa. Älä hyvä mies ota koko taakkaa harteillesi.
Kuulostaa siltäkin että vaimosi ei ansaitse sinua. Eron jälkeen huomaakin parin seikkailunsa jälkeen että nää muut äijät ei olekaan niin mukautuvia hänen oikuilleen.
Ja sinä porskuttelet uuden ihanuuden kanssa hymyillen ja mietit että olisin tämänkin tehnyt vuosia sitten.
Eroon noita-akasta ennenkuin se imee sut kuiviin!
Ellei tuota aiempaa vuodatusta voi jo sanoa pahaksi tilanteeksi. Niin se on nyt viime aikoina noussut omissa ajatuksissa esiin, että mitä jos vaimo pettää. Tai jo on pettänyt ja jää kiinni. Ero tulisi varmasti mutta siinä särkyisi sydänkin ja riitautuminen näkyisi lapsillekin.
Eli olisiko turvallisinta erota ennen kuin tuollaista käy?
Ärsyttävää tilanteessa on se että vaimoa ei edes kiinnosta minun tunteet. Olenhan mies eikä miehet tunteitaan vuodata. Suck it in... Lohdutonta märyämistä :(
-ap (kodinkone)
Jotenkin tuntuu, että teidän välillä olisi sellaista selviteltävää, joka on jäänyt kesken. Jotain on tapahtunut, toinen tai molemmat ovat loukanneet toisiaan. Kummallakin on asiaan oma näkemyksensä, mikä toki täytyykin ilmaista, mutta sitten ei ole tehty kompromissia vetäen yhtä köyttä. Suoraan sanoen, en nyt ihan niele kertomaasi, vaimollasi saattaisi olla lisättävää?
Pitkän suhteen läheisyyteen ja seksiin vaikuttaa mm. luottamus. Jos luottamusta on syvästi rikottu, silloin ei seksi suju. Palaa elämässänne taaksepäin ajatuksissasi, muistele teidän edellisten ja viimeisimmän konfliktin todellista ongelmaa, sitä asiaa. Jos onnistuisit kauniisti kattamaan pöydän kissalla ja voisitte käsitellä asioita uudella näkemyksellä, voisi siinä olla ratkaisu onnellisempaan avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota...jos ei 7 vuoteen ole läheisyyttä halunnut niin ei ole mitään tehtävissä. Jos ihmisestä tippaakaan välittää niin ei niiden kriisien anneta levitä muutamaa viikkoa pidemmälle. Meilläkin koitettiin parisuhde terapiaa ja silloin kyllä mietti että mitä tuo idiootti ei sisäistä. Terapeutti itse alkoi perua meidän tapaamiset.
Nro4
Itselläni vastaavanlainen mies, kaikinpuolin hyvä isä ja aviomies. Ostin juuri itselleni punaiset ja mustat hepeneet, meidän kahden keskisiin iltapuuhiin;-) Kyllä rakkautta ja intohimoa täytyy ruokkia puolin ja toisin. Vaikea ois olla yhdessä ilman rakkautta ja seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki suhteet ovat erilaisia. Aina on jotain tehtävissä, kun vaan tekee.
Kiitos kommenteista. Kovasti koetan vielä yrittää tuota kadonnutta kipinää sytyttää, mutta vaikeaa se on. Menee kaikki energia kun yrittää elellä varpaillaan ettei vaan satu sanomaan jotain väärin tms. Mutta porskutellaan nyt vielä kun ei täyttä romahdusta ole tullu.
Elämäähän tää vaan on! Lapsien takia kidun vaikka maailman tappiin, meinaa vaan mennä aina tiuskimiseksi vaimon kanssa. Kattoo sitten kun lapset isoja että miten tän kanssa...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, meillä toisin päin. Minä halaan ja pussaan. Mieheni on etäinen. Ollut lähes aina. Yhdessä oltu 13vuotta ja naimisissa 10vuotta. Lapsia myös pari. Nyt ollaan 35 ja 37v. Tiedän mistä puhut. Viime vuosina on alkanut tuntumaan, että hei minullakin olisi oikeus tuntea rakkautta! Saada henkistä voimaa elämääni sen rakkauden siivin. Olla se ihminen jota myös joskus hoivataan ja otetaan lähelle. Mielestäni olen myös hyvin kaunis vaimo enkä ole muuttunut juurikaan ulkoisestikaan lasten saannin jälkeen, mutta ei sillä ole koskaan ollut mitään tekemistä kosketuksen kanssa. Ei vaan mies halua lähelle oma aloiteisesti. En voi aikuista ihmistä pakottaa. Nyt meillä menee huonommin, koska en itsekään enää koe haluavani lähelle niin kuin ennen. Riittääkö lapset pitämään meidät yhdessä, en tiedä. Sen vain voin sanoa, että harrasta tai tee kivoja asioita elämässäsi. Älä takerru vaimoosi henkisesti. Saat voimia ehkä muuta kautta ja kuka tietää vaikka vaimosi innostus herää kun et enää pyydystele läheisyyttä häneltä ollenkaan. Käännä uusi kortti, toimi toisin. Kaikkea hyvää elämääsi. Koita pitää perhe kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyyneleet vierii täälläkin. Ymmärrän tuskasi, kun olen itse samassa tilanteessa.
Ennen niin hellyyden kipeä vaimo kavahtaa nykyään jos yritän halata. Seksiä on muutama kerta vuodessa ja silloinkin tuntuu kuin säälistä saisi. Sen voi vielä kestää, mutta tuo tunteettomuus ja ilman läheisyyttä eläminen raastaa sydäntä. Ja toinen ei edes tunnusta että ongelmia olisi saati, että niistä voisi puhua. Sitten sitä vain itsekseen valvoo ja pohtii päänsä puhki, mitä asialle voisi tehdä. Kuten sinäkin pelkään jo etukäteen miten vähän lapsiani näen jos ero tulee.
Itse raahasin vaimon pariterapiaan. Eipä tuo ihmeitä tee, mutta on vaimokin joutunut edes miettimään asiaa. Tunteista ja ongelmista on hänelle vieläkin vaan niin vaikeaa. Kokeile sinäkin. Ei siinä mitään häviäkään ja tietääpähän ainakin, että on kaikkensa yrittänyt.
Minä olin vaimosi kaltainen. Olin estynyt ja sulkeutunut, läheisyys ja seksuaalisuus tuntuivat kovin vaikeilta ihmissuhteessa. Mitä enemmän toinen yritti, sitä vaikeampaa se oli. Ei mitään ihmeellistä ollut taustalla, vain luonteeni yhdistettynä lapsuudesta saatuun malliin. Ero oli tässä tapauksessa ainoa järkevä ratkaisu. Olen sittemmin yrittänyt kovasti olla avoimempi ja osoittaa läheisyyttä ym. mutta vaikeaa se on edelleen. Tarkoituksella en halunnut satuttaa ketään. Nykyisen suhde tähän eksään on läheinen ja toimiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...Tunteista ja ongelmista PUHUMINEN on hänelle vieläkin vaan niin vaikeaa...
t: 33
Mä haluaisin halata ja pussata ja antaa sulle. Voisit sitten mun jäljiltä mennä aina iloisena takaisin vaimon luo. N25
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Kovasti koetan vielä yrittää tuota kadonnutta kipinää sytyttää, mutta vaikeaa se on. Menee kaikki energia kun yrittää elellä varpaillaan ettei vaan satu sanomaan jotain väärin tms. Mutta porskutellaan nyt vielä kun ei täyttä romahdusta ole tullu.
Elämäähän tää vaan on! Lapsien takia kidun vaikka maailman tappiin, meinaa vaan mennä aina tiuskimiseksi vaimon kanssa. Kattoo sitten kun lapset isoja että miten tän kanssa...
-ap
Kai tajuat että lapset vaistoaa ja keneltäkään et kiitosta saa elämäsi uhraamisesta. Päinvastoin lapsesi saattaa vanhempana pitää sinua typeränä kun et ole oman elämäsi tärkeyttä tajunnut. Annat huonon viestin jo lapsillekin. Olet läheisriippuvainen ja pahasti. Tee oikeasti jotain. Puhu edes vaimollesi.
Nro4
Suostuisiko vaimosi parisuhdeterapiaan? Olen nainen ja sitä mieltä että läheisyys, lämpö, seksi kuuluu parisuhteeseen.
En muista, sanoitteko käyneenne pariterapiassa. Jos vaimosi suostuu, menkää sellaiseen. Jos ei suostu, mene yksin. Yksin meneminen voisi olla muutenkin järkevämpää, ainakin ensin. Esim. kirkon perheneuvontaan tai yksityiselle terapeutille. Saisit selviteltyä ajatuksiasi.
Muuta neuvoa en keksi, jos et erota halua ainakaan vielä. Mielestäni ero voisi olla aivan paikallaan. Lapset vaistoavat, jos vanhemmat eivät ole keskenään onnellisia. Erokin kannattaa hoitaa niin "ajoissa", että pystyy käytännön asiat eksän kanssa hoitamaan. Pärjäisitkö, jos lapset asuisivat vuoroviikoin luonasi?
Terapiaan vaimo ei kyllä lähde, kun hänellä ei mitään ongelmaa ole. On sanonutkin että minä voin mennä kun kerran ongelmia löytyy terapiaan yksin.
Tänne avautuminen jo hieman helpottaa ja sinänsä hyvä nähdä että muitakin kohtalotovereita löytyy. Ja että elämää on kriisin jälkeenkin. Alan pikkuhiljaa taipua siihen että ero on ainoa tie. Epäilen vahvasti että vaimoni ei rakasta enää minua, ei edes sen vertaa että myöntäisi että tämä oli tässä vaikka näkee miten kärsin tilanteesta.
Lapset on vain se kipeä paikka, miten pystyn olemaan ilman heitä. Vaikka vuoroviikoin saisin heidät luokseni en tiedä olisiko se riittävästi.
Kun niin kovasti haluaisin että rakkaus vielä palaisi ennalleen, mutta se taitaa tapahtua saduissa :(
Tämä kuollut liitto ei vain enää toimi. Olen viimeistä päivää siirtänyt jo muutaman vuoden aina toivoen että jos sittenkin.
-ap
Kuulostat tosi mukavalta tyypiltä ja toivon, että saisit vastarakkautta.
Jossain viestissä sanoit jotain sellaista, että olet ehkä loukannut vaimoasi jollain asioilla, mutta et "voi" pyytää anteeksi, koska olit vain rehellinen (tms; en jaksa selata).
Mielestäni kannattaa pyytää anteeksi, jos on pahoittanut toisen mielen. Vaikka ei olisi itse tehnyt mitään väärää. Eli kannattaa sanoa, että olen pahoillani, jos tämä asia loukkasi sinua. Puheitaan ei tarvitse perua eikä epärehelliseksi muuttua, mutta pahoillaan olon voisi todeta.
Omassa suhteessani on pelastunut paljon siksi, että välitämme toistemme tunteista vaikka olisimme rehellisesti ilmaisseet tunteemme. Eli että minä koen asian näin, mutta olen pahoillani, jos se sinua loukkaa.
Tämä asia voi kuulostaa saivartelulta ja minimaaliselta asialta, mutta käsittelemättömät loukkaukset ja sanomiset kalvavat pitkään ja kerryttävät katkeruutta. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, ettei saisi olla rehellinen.