Vihjaileeko tämä mies jotain?

Katsoin sinulle kissani tarot-korteista: Ei se oo sinuun ihastunut. Se on vaan sekaisin, kun on niin henkistynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Edellisten ketjujen mukaan ei ap ole koskaan rakastanut lapsiaan. Eikä osallistunut heidän elämäänsä

Kyllä minä asun kotona ja olin mukana järjestämässä kaverisynttäreitä. Ja nytkin olen reissulla mummolassa heidän kanssaan.

Ap

Vahingoitat vähemmän, jos muutat pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

No okei, yritän. En tiedä, kyllä minä varmaan olen jollain kohtuuttomalla tavalla suuttunut lapsiini ja loukkaantunut heille siitä, etteivät he tottele ja tee kuten pyydän. Tunnen silloin itseni arvottomaksi omien kokemusteni pohjalta, vaikka se onkin väärin ja he pvat vasta lapsia.

Tulevaisuutta en osaa ennustaa, mutta en oikein osaa kuvitella, että minä osoittaisin ovea lapsilleni, jos he tekisivät jotain "pahaa" tai virheitä, kuten oma äitini halusi sanoa minulle. Mutta enpä mä kauheasti kyllä heidän eteensä panostakaan, jos eivät yhtään toimi kuten minäkin toivon, eli porsastelisivat tms. Toivon, että nämä omat ongelmani korjautuvat ennen heidän teini-ikäänsä, ettei heidän elämässään olisi samanlaista tunnevammaisuutta kuin omassani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Katsoin sinulle kissani tarot-korteista: Ei se oo sinuun ihastunut. Se on vaan sekaisin, kun on niin henkistynyt. 

Aika hyvin nähty :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Äitisi seisoi rinnallasi edes joskus. Se on paljon enemmän kuin mihin sinä kykenet. Et ole koskaan ollut lapsillesi hoivaava ja rakastava äiti. En tiedä mitään vahingollisempaa.

Lähde siis pois.

Milloin äitini seisoi rinnallani?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

No okei, yritän. En tiedä, kyllä minä varmaan olen jollain kohtuuttomalla tavalla suuttunut lapsiini ja loukkaantunut heille siitä, etteivät he tottele ja tee kuten pyydän. Tunnen silloin itseni arvottomaksi omien kokemusteni pohjalta, vaikka se onkin väärin ja he pvat vasta lapsia.

Tulevaisuutta en osaa ennustaa, mutta en oikein osaa kuvitella, että minä osoittaisin ovea lapsilleni, jos he tekisivät jotain "pahaa" tai virheitä, kuten oma äitini halusi sanoa minulle. Mutta enpä mä kauheasti kyllä heidän eteensä panostakaan, jos eivät yhtään toimi kuten minäkin toivon, eli porsastelisivat tms. Toivon, että nämä omat ongelmani korjautuvat ennen heidän teini-ikäänsä, ettei heidän elämässään olisi samanlaista tunnevammaisuutta kuin omassani.

Ap

Hyvä. Tsemppiä!

Tippaleipä on näköjään isäinpäivänäkin menussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Se teki muuten just samaa siinä aiemmassakin keskustelussa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

No okei, yritän. En tiedä, kyllä minä varmaan olen jollain kohtuuttomalla tavalla suuttunut lapsiini ja loukkaantunut heille siitä, etteivät he tottele ja tee kuten pyydän. Tunnen silloin itseni arvottomaksi omien kokemusteni pohjalta, vaikka se onkin väärin ja he pvat vasta lapsia.

Tulevaisuutta en osaa ennustaa, mutta en oikein osaa kuvitella, että minä osoittaisin ovea lapsilleni, jos he tekisivät jotain "pahaa" tai virheitä, kuten oma äitini halusi sanoa minulle. Mutta enpä mä kauheasti kyllä heidän eteensä panostakaan, jos eivät yhtään toimi kuten minäkin toivon, eli porsastelisivat tms. Toivon, että nämä omat ongelmani korjautuvat ennen heidän teini-ikäänsä, ettei heidän elämässään olisi samanlaista tunnevammaisuutta kuin omassani.

Ap

Heidän vammansa on jo syntynyt. Et ole heitä rakastanut tai hoitanut. Teini-iässä heillä ei ole äitiä sen enempää kuin nytkään. Sinulla oli sentään joskus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

No ihminen joka sanoo minulle, että minä huvikseni ja valinneena olen samanlainen kuin äitini (enkä kykenemättömyyttäni, koska en ole saanut tukea) on kyllä enemmän vihollisleirissä kuin ystävä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

No okei, yritän. En tiedä, kyllä minä varmaan olen jollain kohtuuttomalla tavalla suuttunut lapsiini ja loukkaantunut heille siitä, etteivät he tottele ja tee kuten pyydän. Tunnen silloin itseni arvottomaksi omien kokemusteni pohjalta, vaikka se onkin väärin ja he pvat vasta lapsia.

Tulevaisuutta en osaa ennustaa, mutta en oikein osaa kuvitella, että minä osoittaisin ovea lapsilleni, jos he tekisivät jotain "pahaa" tai virheitä, kuten oma äitini halusi sanoa minulle. Mutta enpä mä kauheasti kyllä heidän eteensä panostakaan, jos eivät yhtään toimi kuten minäkin toivon, eli porsastelisivat tms. Toivon, että nämä omat ongelmani korjautuvat ennen heidän teini-ikäänsä, ettei heidän elämässään olisi samanlaista tunnevammaisuutta kuin omassani.

Ap

Heidän vammansa on jo syntynyt. Et ole heitä rakastanut tai hoitanut. Teini-iässä heillä ei ole äitiä sen enempää kuin nytkään. Sinulla oli sentään joskus

No on heidän elämässään paljon hyvääkin, sellaista mitä minun lapsuudessani minulla ei ollut, ja JOKAINEN lapsi kokee joitain vammoja lapsuudestaan, aivan turhaa vaalia sellaista ihannekuvaa elämästä, että lapsuudessa kaikki menisi kuin kasvatusoppaissa. Sinäkin olet tehnyt virheitä vanhempana ja olet vajavainen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

No ihminen joka sanoo minulle, että minä huvikseni ja valinneena olen samanlainen kuin äitini (enkä kykenemättömyyttäni, koska en ole saanut tukea) on kyllä enemmän vihollisleirissä kuin ystävä.

Ap

Oliko äitisi huvikseen ha valinneena sellainen kuin omasi oli?

Kumpaa olisi nyt tärkeämpi auttaa? Sinua vai lapsiasi, joiden elämä voisi vielä olla pelastettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

No okei, yritän. En tiedä, kyllä minä varmaan olen jollain kohtuuttomalla tavalla suuttunut lapsiini ja loukkaantunut heille siitä, etteivät he tottele ja tee kuten pyydän. Tunnen silloin itseni arvottomaksi omien kokemusteni pohjalta, vaikka se onkin väärin ja he pvat vasta lapsia.

Tulevaisuutta en osaa ennustaa, mutta en oikein osaa kuvitella, että minä osoittaisin ovea lapsilleni, jos he tekisivät jotain "pahaa" tai virheitä, kuten oma äitini halusi sanoa minulle. Mutta enpä mä kauheasti kyllä heidän eteensä panostakaan, jos eivät yhtään toimi kuten minäkin toivon, eli porsastelisivat tms. Toivon, että nämä omat ongelmani korjautuvat ennen heidän teini-ikäänsä, ettei heidän elämässään olisi samanlaista tunnevammaisuutta kuin omassani.

Ap

Heidän vammansa on jo syntynyt. Et ole heitä rakastanut tai hoitanut. Teini-iässä heillä ei ole äitiä sen enempää kuin nytkään. Sinulla oli sentään joskus

No on heidän elämässään paljon hyvääkin, sellaista mitä minun lapsuudessani minulla ei ollut, ja JOKAINEN lapsi kokee joitain vammoja lapsuudestaan, aivan turhaa vaalia sellaista ihannekuvaa elämästä, että lapsuudessa kaikki menisi kuin kasvatusoppaissa. Sinäkin olet tehnyt virheitä vanhempana ja olet vajavainen.

Ap

Se hyvä on kirjoitustesi mukaan isä. Sinä et osallistu mihinkään. Kerrot ettet rakasta heitä vähääkään. Se vahingoittaa heitä. Ei teille yhtäkkiä suhdetta tule teini-iässä. Silloin olet jo lapsesi lopullisesti menettänyt. He tulevat kertomaan kurjaa tarinaa. Hylkäävät sinut. Hakevat apua terapiasta. Pienempi paha olisi, jos lähtisit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

No ihminen joka sanoo minulle, että minä huvikseni ja valinneena olen samanlainen kuin äitini (enkä kykenemättömyyttäni, koska en ole saanut tukea) on kyllä enemmän vihollisleirissä kuin ystävä.

Ap

Tuo taas on omaa tulkintaasi. Viestittelijät voi ottaa ystävinä tai vihollisina. Minä näin tämän puheena olevan viestin niin että sinua rohkaistiin etsimään jokin toinen tie. Usko tai älä, sinulla on valta siihen. Historian ei tarvitse toistua, eikä sinun seuraamisesi äitisi jalanjäljissä ole mikään tähtiin kirjoitettu totuus, vaan oma valintasi, jonka voit muuttaa. Jos sinä haluat nähdä vihollisen joka varjossa, niin sori nyt vaan, on sekin sun oma asiasi. En tietenkään sano että näiden asenteiden ja pelkojen kehittyminen olisi oma vikasi, mutta ainoa joka voi vaikuttaa siihen annatko niiden hallita elämääsi olet sinä. SINULLA on avaimet omaan onneesi, ja SINULLA on valta muuttaa käyttäytymistäsi. 

Mielestäni ap on ihan sekaisin ja surettaa että kyseinen moniongelmainen on vielä mennyt hankkimaan lapsia joista kasvaa enemmän tai vähemmän häiriintyneitä epätasapainoisen ja luulotautisen äitinsä kanssa (toivottavasti isä on edes selväjärkisempi). Myös tuollainen kummallinen jankkaaminen asioista, jotka monet "normaalit" ihmiset ovat tulkinneet pikkujutuiksi useaan otteeseen on myös osoitus tavallista pakkomielteisemmästä ja päävikaisesta ihmisestä kun ei uskota mitä sanotaan. Jos halutaan mielipide ja se kerrotaan, niin miksi ap ei kuuntele vaan väkisin haluaa nähdä ne omat harhansa, noinko epätoivoisesti haluat että tuo ihastuksesi sinua kaipaisi ettet näe tosiasioita? Lisäksi sinulla on mies kotona niin aika kummalta vaikuttaa että lasket noin paljon painoarvoa jonkun pienen ihastuksen jokaiselle lauseelle, äänenpainolle ja sanalle. Hae apua, tarvitset sitä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

No ihminen joka sanoo minulle, että minä huvikseni ja valinneena olen samanlainen kuin äitini (enkä kykenemättömyyttäni, koska en ole saanut tukea) on kyllä enemmän vihollisleirissä kuin ystävä.

Ap

Oliko äitisi huvikseen ha valinneena sellainen kuin omasi oli?

Kumpaa olisi nyt tärkeämpi auttaa? Sinua vai lapsiasi, joiden elämä voisi vielä olla pelastettavissa.

No ei varmaan, mutta ei edelleenkään usko loukanneensa minua. Ei hakenut apua ongelmiinsa, vaan väitti MINUN olevan ongelma. Minä en tee MITÄÄN näistä minun lapsilleni. En väitä lapsilleni heidän olevan ongelma, en vain pysty hoitamaan heitä, kun he eivät tottele tms. Mies saa hoitaa kun pärjää kränäävien lasten kanssa paremmin.

En osaa auttaa lapsiani, mutta minua on nyt tärkeämpi auttaa, jotta en ole lapsilleni heitä vaurioittava äiti. Lapsille ei ole vielä syntynyt sellaisia vaurioita, että heitä pitäisi erikseen auttaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

No ihminen joka sanoo minulle, että minä huvikseni ja valinneena olen samanlainen kuin äitini (enkä kykenemättömyyttäni, koska en ole saanut tukea) on kyllä enemmän vihollisleirissä kuin ystävä.

Ap

Tuo taas on omaa tulkintaasi. Viestittelijät voi ottaa ystävinä tai vihollisina. Minä näin tämän puheena olevan viestin niin että sinua rohkaistiin etsimään jokin toinen tie. Usko tai älä, sinulla on valta siihen. Historian ei tarvitse toistua, eikä sinun seuraamisesi äitisi jalanjäljissä ole mikään tähtiin kirjoitettu totuus, vaan oma valintasi, jonka voit muuttaa. Jos sinä haluat nähdä vihollisen joka varjossa, niin sori nyt vaan, on sekin sun oma asiasi. En tietenkään sano että näiden asenteiden ja pelkojen kehittyminen olisi oma vikasi, mutta ainoa joka voi vaikuttaa siihen annatko niiden hallita elämääsi olet sinä. SINULLA on avaimet omaan onneesi, ja SINULLA on valta muuttaa käyttäytymistäsi. 

No mä koitan hakea apua, mutta se, että se auttaisi ei ole napista painamalla ratkeava asia. Minusta kun et kerran osaa auttaa, niin ole hiljaa. Sellaiset sanat joilla annetaan ymmärtää minun itse olevan ongelmiini syypää ovat hyvin vahingoittavia, eivätkä auta minua pätkääkään. Onneksi mieheni ei ole tuollainen kuin te.

Ap