Vihjaileeko tämä mies jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

No ihminen joka sanoo minulle, että minä huvikseni ja valinneena olen samanlainen kuin äitini (enkä kykenemättömyyttäni, koska en ole saanut tukea) on kyllä enemmän vihollisleirissä kuin ystävä.

Ap

Oliko äitisi huvikseen ha valinneena sellainen kuin omasi oli?

Kumpaa olisi nyt tärkeämpi auttaa? Sinua vai lapsiasi, joiden elämä voisi vielä olla pelastettavissa.

No ei varmaan, mutta ei edelleenkään usko loukanneensa minua. Ei hakenut apua ongelmiinsa, vaan väitti MINUN olevan ongelma. Minä en tee MITÄÄN näistä minun lapsilleni. En väitä lapsilleni heidän olevan ongelma, en vain pysty hoitamaan heitä, kun he eivät tottele tms. Mies saa hoitaa kun pärjää kränäävien lasten kanssa paremmin.

En osaa auttaa lapsiani, mutta minua on nyt tärkeämpi auttaa, jotta en ole lapsilleni heitä vaurioittava äiti. Lapsille ei ole vielä syntynyt sellaisia vaurioita, että heitä pitäisi erikseen auttaa.

Ap

Tiesi että Sinun auttamisesi on ainoa asia, joka Sinua kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

No ihminen joka sanoo minulle, että minä huvikseni ja valinneena olen samanlainen kuin äitini (enkä kykenemättömyyttäni, koska en ole saanut tukea) on kyllä enemmän vihollisleirissä kuin ystävä.

Ap

Tuo taas on omaa tulkintaasi. Viestittelijät voi ottaa ystävinä tai vihollisina. Minä näin tämän puheena olevan viestin niin että sinua rohkaistiin etsimään jokin toinen tie. Usko tai älä, sinulla on valta siihen. Historian ei tarvitse toistua, eikä sinun seuraamisesi äitisi jalanjäljissä ole mikään tähtiin kirjoitettu totuus, vaan oma valintasi, jonka voit muuttaa. Jos sinä haluat nähdä vihollisen joka varjossa, niin sori nyt vaan, on sekin sun oma asiasi. En tietenkään sano että näiden asenteiden ja pelkojen kehittyminen olisi oma vikasi, mutta ainoa joka voi vaikuttaa siihen annatko niiden hallita elämääsi olet sinä. SINULLA on avaimet omaan onneesi, ja SINULLA on valta muuttaa käyttäytymistäsi. 

No mä koitan hakea apua, mutta se, että se auttaisi ei ole napista painamalla ratkeava asia. Minusta kun et kerran osaa auttaa, niin ole hiljaa. Sellaiset sanat joilla annetaan ymmärtää minun itse olevan ongelmiini syypää ovat hyvin vahingoittavia, eivätkä auta minua pätkääkään. Onneksi mieheni ei ole tuollainen kuin te.

Ap

Pahoittelen jos kuulosti siltä että syytän. En tarkoittanut että olet syypää ongelmiisi, vaan että olet ratkaisu. Kukaan ei osaa sua auttaa jos et pysty ottamaan apua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

No ihminen joka sanoo minulle, että minä huvikseni ja valinneena olen samanlainen kuin äitini (enkä kykenemättömyyttäni, koska en ole saanut tukea) on kyllä enemmän vihollisleirissä kuin ystävä.

Ap

Oliko äitisi huvikseen ha valinneena sellainen kuin omasi oli?

Kumpaa olisi nyt tärkeämpi auttaa? Sinua vai lapsiasi, joiden elämä voisi vielä olla pelastettavissa.

No ei varmaan, mutta ei edelleenkään usko loukanneensa minua. Ei hakenut apua ongelmiinsa, vaan väitti MINUN olevan ongelma. Minä en tee MITÄÄN näistä minun lapsilleni. En väitä lapsilleni heidän olevan ongelma, en vain pysty hoitamaan heitä, kun he eivät tottele tms. Mies saa hoitaa kun pärjää kränäävien lasten kanssa paremmin.

En osaa auttaa lapsiani, mutta minua on nyt tärkeämpi auttaa, jotta en ole lapsilleni heitä vaurioittava äiti. Lapsille ei ole vielä syntynyt sellaisia vaurioita, että heitä pitäisi erikseen auttaa.

Ap

Tiesi että Sinun auttamisesi on ainoa asia, joka Sinua kiinnostaa

Ai kuka tiesi sinun mukaasi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

No ihminen joka sanoo minulle, että minä huvikseni ja valinneena olen samanlainen kuin äitini (enkä kykenemättömyyttäni, koska en ole saanut tukea) on kyllä enemmän vihollisleirissä kuin ystävä.

Ap

Tuo taas on omaa tulkintaasi. Viestittelijät voi ottaa ystävinä tai vihollisina. Minä näin tämän puheena olevan viestin niin että sinua rohkaistiin etsimään jokin toinen tie. Usko tai älä, sinulla on valta siihen. Historian ei tarvitse toistua, eikä sinun seuraamisesi äitisi jalanjäljissä ole mikään tähtiin kirjoitettu totuus, vaan oma valintasi, jonka voit muuttaa. Jos sinä haluat nähdä vihollisen joka varjossa, niin sori nyt vaan, on sekin sun oma asiasi. En tietenkään sano että näiden asenteiden ja pelkojen kehittyminen olisi oma vikasi, mutta ainoa joka voi vaikuttaa siihen annatko niiden hallita elämääsi olet sinä. SINULLA on avaimet omaan onneesi, ja SINULLA on valta muuttaa käyttäytymistäsi. 

No mä koitan hakea apua, mutta se, että se auttaisi ei ole napista painamalla ratkeava asia. Minusta kun et kerran osaa auttaa, niin ole hiljaa. Sellaiset sanat joilla annetaan ymmärtää minun itse olevan ongelmiini syypää ovat hyvin vahingoittavia, eivätkä auta minua pätkääkään. Onneksi mieheni ei ole tuollainen kuin te.

Ap

Pahoittelen jos kuulosti siltä että syytän. En tarkoittanut että olet syypää ongelmiisi, vaan että olet ratkaisu. Kukaan ei osaa sua auttaa jos et pysty ottamaan apua vastaan.

Kyllä pystyn jos ja kun apu on oikeanlaista. Mutta sinun pikku kyökkipsykologiasi ei nyt oikein riitä. Olen pahoillani siitä, jos kerran halusit olla avuksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

No ihminen joka sanoo minulle, että minä huvikseni ja valinneena olen samanlainen kuin äitini (enkä kykenemättömyyttäni, koska en ole saanut tukea) on kyllä enemmän vihollisleirissä kuin ystävä.

Ap

Tuo taas on omaa tulkintaasi. Viestittelijät voi ottaa ystävinä tai vihollisina. Minä näin tämän puheena olevan viestin niin että sinua rohkaistiin etsimään jokin toinen tie. Usko tai älä, sinulla on valta siihen. Historian ei tarvitse toistua, eikä sinun seuraamisesi äitisi jalanjäljissä ole mikään tähtiin kirjoitettu totuus, vaan oma valintasi, jonka voit muuttaa. Jos sinä haluat nähdä vihollisen joka varjossa, niin sori nyt vaan, on sekin sun oma asiasi. En tietenkään sano että näiden asenteiden ja pelkojen kehittyminen olisi oma vikasi, mutta ainoa joka voi vaikuttaa siihen annatko niiden hallita elämääsi olet sinä. SINULLA on avaimet omaan onneesi, ja SINULLA on valta muuttaa käyttäytymistäsi. 

No mä koitan hakea apua, mutta se, että se auttaisi ei ole napista painamalla ratkeava asia. Minusta kun et kerran osaa auttaa, niin ole hiljaa. Sellaiset sanat joilla annetaan ymmärtää minun itse olevan ongelmiini syypää ovat hyvin vahingoittavia, eivätkä auta minua pätkääkään. Onneksi mieheni ei ole tuollainen kuin te.

Ap

Pahoittelen jos kuulosti siltä että syytän. En tarkoittanut että olet syypää ongelmiisi, vaan että olet ratkaisu. Kukaan ei osaa sua auttaa jos et pysty ottamaan apua vastaan.

Kyllä pystyn jos ja kun apu on oikeanlaista. Mutta sinun pikku kyökkipsykologiasi ei nyt oikein riitä. Olen pahoillani siitä, jos kerran halusit olla avuksi.

Ap

Millaista apua sä suostut ottamaan vastaan? Sellaista mikä vapauttaa sut kaikesta vastuusta omasta toiminnastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

Ap on alapeukuttanut kaikkia vastauksia jotka eivät suoraan kehu häntä? Täähän on ihan asiallinen ja rohkaiseva viesti, silti se yks alapeukku siellä näkyy. Miksi ap tuntee tarvetta hyökätä puolustautuakseen?

Yhtä hyvin mä voisin mennä sanomaan köyhälle, että sun ei tarvitse olla köyhä. Äläkä ota kaikkia alapeukutuksia noin vakavasti, ei tää nyt niin vakavaa ole!

Ap

No ei olekaan, mutta oikeesti toi antaa vähän sellaisen kuvan että riippumatta viestin sisällöstä, näet vastaajan vihollisena. Onko asia näin?

No ihminen joka sanoo minulle, että minä huvikseni ja valinneena olen samanlainen kuin äitini (enkä kykenemättömyyttäni, koska en ole saanut tukea) on kyllä enemmän vihollisleirissä kuin ystävä.

Ap

Tuo taas on omaa tulkintaasi. Viestittelijät voi ottaa ystävinä tai vihollisina. Minä näin tämän puheena olevan viestin niin että sinua rohkaistiin etsimään jokin toinen tie. Usko tai älä, sinulla on valta siihen. Historian ei tarvitse toistua, eikä sinun seuraamisesi äitisi jalanjäljissä ole mikään tähtiin kirjoitettu totuus, vaan oma valintasi, jonka voit muuttaa. Jos sinä haluat nähdä vihollisen joka varjossa, niin sori nyt vaan, on sekin sun oma asiasi. En tietenkään sano että näiden asenteiden ja pelkojen kehittyminen olisi oma vikasi, mutta ainoa joka voi vaikuttaa siihen annatko niiden hallita elämääsi olet sinä. SINULLA on avaimet omaan onneesi, ja SINULLA on valta muuttaa käyttäytymistäsi. 

No mä koitan hakea apua, mutta se, että se auttaisi ei ole napista painamalla ratkeava asia. Minusta kun et kerran osaa auttaa, niin ole hiljaa. Sellaiset sanat joilla annetaan ymmärtää minun itse olevan ongelmiini syypää ovat hyvin vahingoittavia, eivätkä auta minua pätkääkään. Onneksi mieheni ei ole tuollainen kuin te.

Ap

Pahoittelen jos kuulosti siltä että syytän. En tarkoittanut että olet syypää ongelmiisi, vaan että olet ratkaisu. Kukaan ei osaa sua auttaa jos et pysty ottamaan apua vastaan.

Kyllä pystyn jos ja kun apu on oikeanlaista. Mutta sinun pikku kyökkipsykologiasi ei nyt oikein riitä. Olen pahoillani siitä, jos kerran halusit olla avuksi.

Ap

Millaista apua sä suostut ottamaan vastaan? Sellaista mikä vapauttaa sut kaikesta vastuusta omasta toiminnastasi?

Vähän vaikea sanoa, kun selkeästikään en ole kohdannut sellaista vielä kun mulla edelleen on nämä ongelmat, mutta olen terapiassa, jossa terapeutilla on kokemusta narsismista ja vaurioni johtuvat mielestäni äitini kylmyydestä ja narsisisesta käyttäytymisestä. Olen alkanut saada siellä omanarvontuntoa.

Ap

Eikä kyse ole avun vastaanottamisen suostumisesta, vaan ihminen ottaa automaattisesti sellaista apua vastaan, josta on hänelle apua. Sanamuotosi hiukan ihmetyttävät. Suostuisitko itse ottamaan sellaista apua vastaan, joka ei auta? Tai puhutko avun vastaanottamiseen suostumisesta, jos se pelastaisi henkesi?

Ap

Haluat, että voit velloa ja syyllistää äitiäsi. Heti kun pitäisi itse tehdä jotai ja muuttaa omaa käytöstä, loppuu myös terapia. Kuten ennenkin. Terapeutti loukkaa sinua, kun ei enää toimi sinun käsikirjoituksen mukaan. Ainoa keino on ottaa vastuu ja tehdä jotain. Myös muiden kuin itsensä vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Eikä kyse ole avun vastaanottamisen suostumisesta, vaan ihminen ottaa automaattisesti sellaista apua vastaan, josta on hänelle apua. Sanamuotosi hiukan ihmetyttävät. Suostuisitko itse ottamaan sellaista apua vastaan, joka ei auta? Tai puhutko avun vastaanottamiseen suostumisesta, jos se pelastaisi henkesi?

Ap

Tai toisi elämääsi sen, mitä elämältäsi koskaan eniten toivot? Puhuisitko silloinkin, että okei, no mä suostun?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluat, että voit velloa ja syyllistää äitiäsi. Heti kun pitäisi itse tehdä jotai ja muuttaa omaa käytöstä, loppuu myös terapia. Kuten ennenkin. Terapeutti loukkaa sinua, kun ei enää toimi sinun käsikirjoituksen mukaan. Ainoa keino on ottaa vastuu ja tehdä jotain. Myös muiden kuin itsensä vuoksi

Olet loukkaava ja kommenttisi kertoo itsestäsi, ei minusta. Ensinnäkin tämä terapeutti on erilainen. Ensimmäinen, joka ymmärtää narsistista viitekehystä. Se on hyvin tärkeää, jos ihminen on elänyt narsistisessa ympäristössä.

Toisekseen en ole erityisesti lopetetllut terapioitani VARSINKAAN siitä syystä, että terapeutissa olisi jotain vikaa. Mutta jos terapia ei auta siellä on oikeasti aivan turha käydä. Pisin terapiani kesti noin 6 vuotta nuoruudessa. Yksi terapia päättyi, koska terapeutti lähti pois. Yhden lopetin toimimattomana heti alkuunsa, ja se olikin hyvä, niin löysin nykyiseni. Koska jos olisin ollut siellä toimimattomassa terapiassa, en olisi etsinyt enää. Ja se ei olisi auttanut ketään muuta kuin sen terapeutin rahapussia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluat, että voit velloa ja syyllistää äitiäsi. Heti kun pitäisi itse tehdä jotai ja muuttaa omaa käytöstä, loppuu myös terapia. Kuten ennenkin. Terapeutti loukkaa sinua, kun ei enää toimi sinun käsikirjoituksen mukaan. Ainoa keino on ottaa vastuu ja tehdä jotain. Myös muiden kuin itsensä vuoksi

Olet loukkaava ja kommenttisi kertoo itsestäsi, ei minusta. Ensinnäkin tämä terapeutti on erilainen. Ensimmäinen, joka ymmärtää narsistista viitekehystä. Se on hyvin tärkeää, jos ihminen on elänyt narsistisessa ympäristössä.

Toisekseen en ole erityisesti lopetetllut terapioitani VARSINKAAN siitä syystä, että terapeutissa olisi jotain vikaa. Mutta jos terapia ei auta siellä on oikeasti aivan turha käydä. Pisin terapiani kesti noin 6 vuotta nuoruudessa. Yksi terapia päättyi, koska terapeutti lähti pois. Yhden lopetin toimimattomana heti alkuunsa, ja se olikin hyvä, niin löysin nykyiseni. Koska jos olisin ollut siellä toimimattomassa terapiassa, en olisi etsinyt enää. Ja se ei olisi auttanut ketään muuta kuin sen terapeutin rahapussia.

Ap

Hän taisi laittaa sinut miettimään omaa toimintaasi?

Eihän se sovi.

Narsistinen viitekehys tulee sopimaan lastesi terapiaan

Vierailija kirjoitti:

Sanoi minulle, että nimemme olivat vierekkäin eräällä ilmoitustaululla, jonne hän vei sellaisen julisteen. Ne nimemme olivat siis toisissa julisteissa siinä ilmoitustaululla. En kestä, kun mies ei sano enempää!!! Esim. että haluais suhteen. Olen tosin varattu, mutta koskas se on mitään vaikuttanut? Ja juttumme alkoi ennen kuin olin varattu. Siis sellainen hutunkeitto.

Vai haluaako se vain pitää minut jollainlailla kiinnostuneena itsestään? Mutta MIKSI jos näin olisi?

Kyllä hän haluaa suhteen. Siitä vaan! Vaikka olet varattu. Koska se on haitannut mitään. Aloita jo tänään muuttamalla pois kodistasi. Onni odottaa sinua

Sinä siis et tiedä mikä sinua auttaisi, sinua ei saa yrittää auttaa jos ei osaa, ja jos joku yrittää väärällä tavalla neuvoa, niin pidät häntä vihollisenasi? Kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluat, että voit velloa ja syyllistää äitiäsi. Heti kun pitäisi itse tehdä jotai ja muuttaa omaa käytöstä, loppuu myös terapia. Kuten ennenkin. Terapeutti loukkaa sinua, kun ei enää toimi sinun käsikirjoituksen mukaan. Ainoa keino on ottaa vastuu ja tehdä jotain. Myös muiden kuin itsensä vuoksi

Olet loukkaava ja kommenttisi kertoo itsestäsi, ei minusta. Ensinnäkin tämä terapeutti on erilainen. Ensimmäinen, joka ymmärtää narsistista viitekehystä. Se on hyvin tärkeää, jos ihminen on elänyt narsistisessa ympäristössä.

Toisekseen en ole erityisesti lopetetllut terapioitani VARSINKAAN siitä syystä, että terapeutissa olisi jotain vikaa. Mutta jos terapia ei auta siellä on oikeasti aivan turha käydä. Pisin terapiani kesti noin 6 vuotta nuoruudessa. Yksi terapia päättyi, koska terapeutti lähti pois. Yhden lopetin toimimattomana heti alkuunsa, ja se olikin hyvä, niin löysin nykyiseni. Koska jos olisin ollut siellä toimimattomassa terapiassa, en olisi etsinyt enää. Ja se ei olisi auttanut ketään muuta kuin sen terapeutin rahapussia.

Ap

Hän taisi laittaa sinut miettimään omaa toimintaasi?

Eihän se sovi.

Narsistinen viitekehys tulee sopimaan lastesi terapiaan

Ai se terapeutti, jonka lopetin alkuunsa? Ei, vaan tunsin hänen jatkavan suunnilleen sitä samaa asiaa, mitä se 6 vuotta kestänyt terapia oli, eli mun ois pitänyt oppia tulemaan toimeen mun ongelmien kanssa. Sitä en halua, vaan haluan parempaa. Haluan, ettei minun tarvitse tuntea niin kuin tunnen, josta seuraa ongelmia. Eli ratkaista ne. Minusta on edesvastuutonta kutsua itseään terapeutiksi jos ei osaa ratkaista asiakkaan ongelmia vaan haluaa auttaa häntä tulemaan vain toimeen niiden kanssa niiden edelleen ollessa olemassa ja ne ovat lähtöisin äidistäni, ei minusta, joten se ei käy. Jos on pakko osaan kyllä tulla jo nyt toimeen niiden kanssa, mutta haluan enemmän, helpompaa elämää kuin jatkuva hammasten kiristely, jotta muilla kuin minulla olisi mukavaa. Myös mulla saa ja pitää olla mukavaa vaikka olen äiti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinä siis et tiedä mikä sinua auttaisi, sinua ei saa yrittää auttaa jos ei osaa, ja jos joku yrittää väärällä tavalla neuvoa, niin pidät häntä vihollisenasi? Kiva.

No en tiedä mikä auttaisi, olisin muuten varmasti jo ratkaissut ongelmani. Saa auttaa vaikkei osaa, mutta ei pidä sanoa loukkaavuuksia. Vai miten olisi että minä kerron köyhille, että köyhyys on oma vikanne ja alan Sarasvuoksi, että jokainen voi olla oman elämänsä sankari, jos vain tahtoo? Varmaan köyhä toivottaisi minut kuuseen.

Osin tykkään pahaa siksi, että sain aivan hirveää kommentointia osakseni eräässä aiemmassa ketjussa. Sori vain, siihen osattomat mukavat ihmiset sitten.

Ap

Sinänsä mielenkiintoista, että keskusteluun tuli tuo pyyteetön rakkaus. Koska sitä minä koen nimenomaan nyt saavani mieheltäni, vaikkakaan en tunne itseäni rakastetuksi, (ei miehen vika vaan persoonassani oleva "kupru") mutta varmasti on kyse pyyteettömästä rakkaudesta, koska hän ei ole jättänyt minua nyt.

Teillä minulle ilkeästi kommentoivilla ei selkeästi ole teitä pyyteettömästi rakastavia kumppaneita, kun ihmettelette, ettei mies ole jo jättänyt minua. Muutenhan ymmärtäisitte.

Miehen pyyteetön suhtautuminen minuun oikeastaan mahdollisti koko elämäni romahtamisen ja tämän prosessini käynnistymisen. Eikä hän jätä minua, vaikka olisin aivan kädetön. Kaikilla pitäisi olla tämä kokemus joko lapsuudessaan tai sitten aikuisena.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan tuntenut pyytetöntä rakkautta? Tai myötätuntoa toista ihmistä kohtaan?

Kyllä, ihastukseni oli sellainen. Yleensä se tunne loppuu, kun joku onnistuu loukkaamaan minua jotenkin.

Ap

Entä lapsiasi kohtaan? Ja eikös pyyteetön rakkaus tarkoita sitä että se ei lopu johonkin loukkaamiseen?

Kyllä se minulla loppuu. Ei voi mitään. En rakasta tuolla periaatteella myöskään äitiäni. Rakastatko sinä aina vain, jos sinua loukattaisiin arjessasi jatkuvasti? Oletko joku äiti Teresa?

Ap

Pointti oli se että jos sinun rakkautesi loppuu loukkauksiin, niin se ei ole PYYTEETÖNTÄ. Sitten se on "tavallista" rakkautta. Jos lapsesi loukkaa sinua niin loppuuko rakkautesi?

Kyllä se käytännön tasolla loppuu. Omakin äitini sanoi minulle, että jos teen teininä jotain mitä hän ei hyväksy, niin hän heittää minut pihalle, eli tuossa on ovi. Esim. teiniraskaus tms. Voihan se olla, ettei se rakkaus sydämestäni katoa koskaan mutta mitäpä ne minun lapseni sillä tiedolla tekevät, jos en rakasta heitä arjessa. Sama juttu äitiini päin. Tuskin se hänen rakkautensa olisi kokonaan kuollut, mutta uhata jo tuollaisella tappoi minun rakkauttani häneen. Äitiin ei voi luottaa. Äiti ei seiso rinnallani vaikeuksissa jne.

Ap

Sinä et ole äitisi. Sinun ei tarvitse kohdella lapsiasi kuten äitisi kohteli sinua. Voitko vastata kysymykseeni vertaamatta itseäsi häneen?

No okei, yritän. En tiedä, kyllä minä varmaan olen jollain kohtuuttomalla tavalla suuttunut lapsiini ja loukkaantunut heille siitä, etteivät he tottele ja tee kuten pyydän. Tunnen silloin itseni arvottomaksi omien kokemusteni pohjalta, vaikka se onkin väärin ja he pvat vasta lapsia.

Tulevaisuutta en osaa ennustaa, mutta en oikein osaa kuvitella, että minä osoittaisin ovea lapsilleni, jos he tekisivät jotain "pahaa" tai virheitä, kuten oma äitini halusi sanoa minulle. Mutta enpä mä kauheasti kyllä heidän eteensä panostakaan, jos eivät yhtään toimi kuten minäkin toivon, eli porsastelisivat tms. Toivon, että nämä omat ongelmani korjautuvat ennen heidän teini-ikäänsä, ettei heidän elämässään olisi samanlaista tunnevammaisuutta kuin omassani.

Ap

Heidän vammansa on jo syntynyt. Et ole heitä rakastanut tai hoitanut. Teini-iässä heillä ei ole äitiä sen enempää kuin nytkään. Sinulla oli sentään joskus

No on heidän elämässään paljon hyvääkin, sellaista mitä minun lapsuudessani minulla ei ollut, ja JOKAINEN lapsi kokee joitain vammoja lapsuudestaan, aivan turhaa vaalia sellaista ihannekuvaa elämästä, että lapsuudessa kaikki menisi kuin kasvatusoppaissa. Sinäkin olet tehnyt virheitä vanhempana ja olet vajavainen.

Ap

Se hyvä on kirjoitustesi mukaan isä. Sinä et osallistu mihinkään. Kerrot ettet rakasta heitä vähääkään. Se vahingoittaa heitä. Ei teille yhtäkkiä suhdetta tule teini-iässä. Silloin olet jo lapsesi lopullisesti menettänyt. He tulevat kertomaan kurjaa tarinaa. Hylkäävät sinut. Hakevat apua terapiasta. Pienempi paha olisi, jos lähtisit

Ja voin sanoa, etten pane paskankaan painoarvoa sinun sanomisillesi. Täällä palstalla on paljon muitakin häiriintyneitä kun minä, jotka tulevat sitten purkamaan omia vihapatoumiaan minuun, helppoon uhriin. Saan teistä jopa viihdettä.

Ap

Itse en näe pyyteettömässä rakkaudessa sillä lailla järkeä, ja mies olisi voinut minun ymmärrykseni mukaan jo hylätä minut, mutta onhan se minulle tietenkin tosi mukavaa, että hän siihen kykenee.

Ja onhan se mahdollista, että minäkin sitä opin hänen perässään mallioppimisella. Ja ties ketä hankalaa voin sitten hyysätä :)

Ap