Lue keskustelun säännöt.
Kaverin vauva on ruma.
04.11.2015 |
Mitä sanon vauvasta? En halua sanoa mitään, mitä en tarkoita.
Se vauva on viikon vanha, oli jo syntyessään yli viisikiloinen. Silmät niin syvällä päässä, ettei niitä edes näe. Näppyläinen michelinukko, lattanaama, todella erikoiset piirteet, ihan ihmeellisen näköinen.
Kommentit (38)
Eiköhän se vielä kasvaessaan "kaunistu" myös sinun silmissäsi, Donatella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttääkö yhtään vanhemmiltaan? Jos niin sanot vaan vooooooi ihan ilmiselvä isänsä! Tai että "no onpas potra poika" tai muuta paskaa. Ei tarvi käyttää mitään sen kummempia ihailevia termejä, mutta lässytät vaan sillain hölmösti jotain tollasia kliseitä niin kuvittelevat sun tarkottavan niitä kehuina.
No sano vaikka, että onpa isänsä näköinen poika!
Meillä anoppi purskahti nauramaan kun näki esikoisemme. Sitten tokaisi, että sehän näyttää ihan vanhalta papparaiselta, eikä ole ollenkaan niin nätti kuin SUOMALAISET lapset (olen ulkomailta adoptoitu vauvana, ja anoppi ei ole ikinä hyväksynyt sitä että miehensä sekoittaa puhdasta suomalaisverta kaltaiseeni). Monet monet kerrat jaksoi kommentoida lapsen rumuutta ja ihmetellä että onkohan se ihan terve kun ei ole semmoiset söpöt pulleat posket kuin SUOMALAISlapsilla. Kyllä otti välillä aivoon, kun se kettuilu oli niin jatkuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot jotta: Hyi, vittu, naamakin kuin Nasaretin vaakuna, pitäisi laittaa rukkaseen ja nussia uudestaan. Kyllä rehellinen olla pittää.
Miksi sitä ulkonäöstä pitää sanoa yhtään mitään? Oma poika oli kanssa vauvana karsean näköinen, just tuollainen ylipaisunut möhköfantti (4,5kg syntyessään) ja isopäinen, 4kk ikäisenä luultiin 1 vuotiaaksi ja ääneen väki ihmetteli, "kun ei se osaa edes päätään kannatella, onko sillä joku sairaus?" Poika on nyt 11v ja ihan helkkarin hyvännäköinen, sopusuhtainen, urheilijankroppa (sellainen pikajuoksijamalli), luokan tytöt ramppaa meillä ovella ja soittelee ihan myötäänsä. Ei ole siis multa tai isältän ulkonäköään kyllä perinyt, paitsi kropan muodon mun isältä. Kyllä se siitä, annat olla mainitsematta koko ulkonäön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se vielä kasvaessaan "kaunistu" myös sinun silmissäsi, Donatella
Siis kyllä, ihan varmasti ulkonäkö muuttuu kasvaessa. Lapsenpyöreys häipyy ja silmätkin alkavat näkyä.
Mutta nyt tällä hetkellä vauva on hätkähdyttävän ruma. Sain kuvan tekstarina ja tänään pitäisi mennä katsomaan.
Näytin kuvaa miehelleni, joka ei tiennyt asiasta yhtään mitään. Ei tiennyt kaveristani, eikä syntyneestä vauvasta. Näytin vain kuvaa ja sanoin 'kato'. Mieheni ensireaktio: "Mikä toi on? Oho, vauva. Mikä sillä on? Mistä toi on?" Sanoin, että se on kaverini vauva, eikä sitä vaivaa mikään. Mies: " --(sanaton)--" ja ällistynyt ilme.
En halua sanoa vauvaa ihanaksi, enkä kauniiksi. Mitä siis sanon, jotta voin olla rehellinen, enkä pahoita kaverin mieltä?
ap
Mäkin tiedän yhen ruman tyttövauvan. Pääkin on ihan neliö koska sektiolla syntyi. Muutenkin se vaan ON ei mitään ilmeitä, olla tönöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sun tarvi "arvostella" vauvaa mitenkään. Voit vaan vaikka kysyä kaveriltas että miltä nyt tuntuu, miten jakselet...
Vierailija kirjoitti:
ei sun tarvi "arvostella" vauvaa mitenkään. Voit vaan vaikka kysyä kaveriltas että miltä nyt tuntuu, miten jakselet...
He heee...niin miltä nyt tuntuu, noin ruma vauvakin, koita jaksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä he tietävät, että lapsensa on persoonallisen näköinen ja iso pullukka. Keskity muihin ominaisuuksiin, valehdella ei tarvitse, mutta lapsen ulkonäön ivallinen kommentointi mautonta ja turhaa. Tuon kokoisen järkäleen synnyttänyt ei tarvitse enää yhtään enempää kiusaa!
No mitä sitten teet, kun omas syntyy ja osoittautuu vielä rumemmaksi? Jätätkö sen laitokselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se vielä kasvaessaan "kaunistu" myös sinun silmissäsi, Donatella
Siis kyllä, ihan varmasti ulkonäkö muuttuu kasvaessa. Lapsenpyöreys häipyy ja silmätkin alkavat näkyä.
Mutta nyt tällä hetkellä vauva on hätkähdyttävän ruma. Sain kuvan tekstarina ja tänään pitäisi mennä katsomaan.
Näytin kuvaa miehelleni, joka ei tiennyt asiasta yhtään mitään. Ei tiennyt kaveristani, eikä syntyneestä vauvasta. Näytin vain kuvaa ja sanoin 'kato'. Mieheni ensireaktio: "Mikä toi on? Oho, vauva. Mikä sillä on? Mistä toi on?" Sanoin, että se on kaverini vauva, eikä sitä vaivaa mikään. Mies: " --(sanaton)--" ja ällistynyt ilme.
En halua sanoa vauvaa ihanaksi, enkä kauniiksi. Mitä siis sanon, jotta voin olla rehellinen, enkä pahoita kaverin mieltä?
ap
No onko seuraavat sinusta valehtelua: potra poika, persoonalliset kasvot, siitä kasvaa varmasti vielä iso mies, siitä tulee lellitty ja rakastettu yms. Ei tarvitse sanoa Ihanaksi tai söpöksi, mutta mielestäni olisi hyvä olla herkkätunteinen ja mieluumin epärehellinen kun haukkua toisen rakasta.
Onpa sillä pienet kynnet! Ihanan väriset silmät! Onpa virkeän oloinen! Tosi rauhallinen! Nukkuu niin somasti!
Kyllä noista nyt joku pitää paikkansa tämänkin vauvan kohdalla.
Samaa mieltä kuin 11, sivuuta vauva vähin äänin. Voit ihan onnitella ympäripyöreästi ja keskittyä kyselemään äidin tuntoja, yleisiä asioita ja vaikkapa miten synnytys meni. Onhan mahdollista, että vauva on livenä nätimpi kuin kuvassa, ja voit vaikka bongata siitä jonkin kivan yksityiskohdan, jota sitten voit ihastella. Jos et keksi mitään, niin sanot vain jotain ihan kivaa "no niin", "sillä lailla" tms. small talk -tyyppistä juttua. Ja keskittyä taas äitiin. Luulisin, ettei hän pane pahakseen, että joku on kiinnostunut hänestäkin eikä vain vauvasta.
Hmh no voithansää luonteeseen viitaten sanoa että ihana lapsi.
"No heeei kukasse tääällä on, voooi oletkos sinä kiltti lapsi, kiusaako ne äiti ja isi sinua"
Onhan tuota yks tuhat miljoona sata loputtomiin tapaa leperrellä vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se vielä kasvaessaan "kaunistu" myös sinun silmissäsi, Donatella
Siis kyllä, ihan varmasti ulkonäkö muuttuu kasvaessa. Lapsenpyöreys häipyy ja silmätkin alkavat näkyä.
Mutta nyt tällä hetkellä vauva on hätkähdyttävän ruma. Sain kuvan tekstarina ja tänään pitäisi mennä katsomaan.
Näytin kuvaa miehelleni, joka ei tiennyt asiasta yhtään mitään. Ei tiennyt kaveristani, eikä syntyneestä vauvasta. Näytin vain kuvaa ja sanoin 'kato'. Mieheni ensireaktio: "Mikä toi on? Oho, vauva. Mikä sillä on? Mistä toi on?" Sanoin, että se on kaverini vauva, eikä sitä vaivaa mikään. Mies: " --(sanaton)--" ja ällistynyt ilme.
En halua sanoa vauvaa ihanaksi, enkä kauniiksi. Mitä siis sanon, jotta voin olla rehellinen, enkä pahoita kaverin mieltä?
ap
Kiinnitä huomio vauvan äitiin, usein vauva vie kaiken huomion ja aikuisen asiat eivät kiinnosta enää ketään. Tee sinä poikkeus. Onnittele äitiä, kysy vointia ja onnittele vauvaakin maailmaan saapumisesta. Ei sen väliä, miltä näyttää, pääasia että suu ja suoli toimii näin ensalkuun.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten teet, kun omas syntyy ja osoittautuu vielä rumemmaksi? Jätätkö sen laitokselle?
Minulla on jo kolme ja ne olivat kaikki kauniita jo syntyessään.
ap
Kerrot reippaasti, että vauva näyttää monsterilta. Rehellisyys kunniaan.