Kaverin vauva on ruma.

Siinä tapauksessa, että sinulta kysytään suoraan tai et muuten voi aihetta välttää, yksi ovela tapa kiertää ulkonäköasia on kysyä, kumpaa vanhempaa vauva äidin mielestä muistuttaa. Sitten voit vaikka sanoa, että et oikein erota siinä kummankaan piirteitä, mutta kyllä ne varmasti tulevat näkyviin myöhemmin. 

Mietitkö nyt siis mitä vastata kuvaviestiin? Vai ootko menossa katsomaan perhettä ja mietit mitä sanoa? Ei vauvan ulkonäköä tarvitse kommentoida mitenkään, ei tarvitse sanoa edes söpöksi. Ajattelet nyt mielessäsi, että se möhkö on heidän esikoislapsi, onnea heille että pitkä odotus päättyi, synnytyksestä selvitty ja siinä hän nyt on, ihan uusi pikkuihminen elämänsä alussa, ja vielä jos tämä ystäväsi ja lapsi voivat hyvin niin ihanaa. Jos nyt fyysisesti täytyy jotenkin kommentoida, niin katso vaikka vauvan sormia ja sano lepertelevästi että voi että, ihanat pikkukädet, uskomatonta miten pieni tuo pikkurillikin.

Mun mielestä omatkin on vastasyntyneinä olleet rumia, mutta mitäs väliä sillä on. Vauvan tehtävä ei ole olla kaunis, vaikka voi se olla sitäkin. Vauva on just selvinnyt aika rajusta syntymähässäkästä ja sen ulkonäkö on sivuseikka. Toisaalta voi ajatella että vauvalle lepertely söpöydestä ja ihanuudesta ei välttämättä ole ulkonäön kommentointia, vaan sillä tarkoitetaan että vauva itse on ihana. Eli kehu lasta hienoksi tai ihanaksi, jos tuntuu väärältä sanoa että upeannäköinen.

Kehu sormia, varpaita tai vaikka korvia!

Vauvat joutuu jo viikon vanhoina ulkonäkökisoihin! Kiva.  

Vauvoissa on aina jotain silmää miellyttävää: posken kaari, niskassa kihartuva tukka, kirkas, avoin katse, kaikinpuoleinen hellyyttävyys. Miksi ulkonäköä pitää jo viikon vanhasta alkaa kommentoida? Eikö voi vain iloita siitä, että terve vauva on syntynyt maailmaan? 

Olisitpa nähnyt meidän esikoisen kun syntyi, pää oli ihan vino! Tai siskonpoikani, jolla oli jättiläismäinen pää ja siinä tosi pienet kasvonpiirteet – hyvin outo tapaus! :D Nyt molemmat ovat ihan normaaleja, jopa kivan näköisiä teinejä. Sinulla ei taida olla omia lapsia, ap? Ja ulkonäkö on sulle tosi tärkee juttu?

Mun pojat ovat olleet hyvin söpöjä heti synnyttyään, tytär ei niinkään... Kyllähän ihmiset kehui, onpa nätti ja ilmiselvä tyttö jne, mutta huomasi että miettivät mitä sanoa =D Nyt kun tyttö on jo 4v. on sitten nämä kehujatkin sanonut että tulihan siitä ihan nätti vaikka vauvana oli kyllä ihan eri liigassa kuin veljensä.
En ymmärrä miksi olisi pakko olla sitä mieltä että kaikki vauvat ovat söpöjä.
Jotkut vauvat vain ovat rumempia kuin toiset. Kuten tässä on sanottukin jo voi höpötellä ihanista pienistä sormista ja varpaista ja vauvan tuoksusta ja sitten keskittyä äitiin.

Kehut vaan kovasti miten on vauva tullut äitiinsä ulkonäön suhteen! Tai ehkä isänsä piirteitä on? Siitähän tuoreet vanhemmat aina tykkää kun omaa kupeitten hedelmää oman näköiseksi kehutaan.

Mun esikoinen oli just tuota mallia monsteri: iso, näppyläinen, turvonneet silmät.. Jo yksivuotiaana kaikki tytöt halusivat sen nukeksi leikkeihinsä, kun pää oli täynnä hopeanvaaleaa tukkaa, isot siniset silmät ja silmäripset kuin nukella. Nykyään tukka on tummennut, mutta lapsella on uskomaton hymy ja hymykuopat.

Sehän niissä on jännää, miten ne muuttuvat. 

Mun kaveri sanoi vain ensi kertaa vauvani nähdessään, että onpa järkyttävän isot jalat. Tytöllä oli tosiaan pitkät jalkaterät syntyessään. 

Nyt on mallinmitoissa oleva pitkä kaunotar, jonka jalkakaan ei ole numeroa 39 kummempi. Itsellään on pygmikokoa oleva "takapuoli viistää maata" -tyyppinen maatiaistyttö, jota ei kahta kertaa vilkaise kuin säälistä. 

Kyllä se vähän loukkasi aikoinaan, olisi ollut hiljaa, jos ei mitään hyvää sanottavaa. Se on käypä sanonta. 

Voin kuvitella miten ap rehellisenä vahingossa sanoo "lohduttavasti" jotain tyyliin että "Ohhoh, mut eikös sanota että rumimmista vauvoista kasvaa komeimmat aikuiset!" =D

Minusta tässä kohtaa "rehellisyys" on vaan kiusaamista. Mietipä mitä itse haluaisit kuulla synnytyksen jälkeen..

jos omia lapsia ei vielä ole, niin sitä tilannetta ei oikeen osaa kuvitella. Mutta ainakin itse koen, että oma lapsi oli syntyessään hyvinkin täydellinen. Jos joku ois siihen tullut valaisemaan et ruma rupikonna se on, niin ei ois tarvinnut hetkeen odotella yhteydenottoa mun puolelta. 

Mutta ihan vastauksena kysymykseen, miks ees puhuisit ulkonäöstä? Sano että "ihanaa! Sä teit sen! Susta syntyi uusi ihminen" tai "onko kaikki mennyt hyvin? Te ootte varmaan nyt niin onnellisia" tai jos painosta haluat sanoa niin tuskin koetaan pahalla "aika jötkäle, siitä kasvaa vielä tomera tyttö/poika" 

ei oo kovin vaikeeta. Ootko ehkä kateellinen ystävällesi, vai miksi alleviivaat lapsen ulkonäköä? Se on vauva.

niin ja lisäks, jos syntyy kovin isona, niin ekat viikot vauva voi olla tosi turvonnut ja pää voi olla muotoutunut väärin synnytyksessä. Nää menee ekan kk aikana yleensä ohi, ja vauva alkaa näyttää "normaalilta". Esim toi silmäjuttu on varmaan aika paljon synnytysturvotusta. Mun yhden kaverin lapsella murtu nenä synnytyksessä, mut parissa viikossa oli taas normaali.

Vauva on kaunis sen hormoonihuuruisen äidin silmin, maailman kaunein ja ihanin lapsi. Älä sinä vaan mene möläyttämään, jos sinun silmääsi ei kauneus iske. Voi olla kohta entinen ystävä. Mistäs tiedät, millainen kaunokainen tämä nyt niiiiiiin helvetin ruma on muutaman vuoden päästä? Pitäisihän sun äitinä tietää, että vauva muuttuu naamastaan jo ekan vuoden aikana!

Harvinaista että lapsi näyttää vanhempiensa kaverilta.

No ei ehkä kannata etukäteen ajatella että mitä haluat tai et halua sanoa. Kuvatkin muuten voi vääristää aika paljon, joten voihan se olla luonnossa näyttää ihan toisenlaiseltakin.  

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

No mitä sitten teet, kun omas syntyy ja osoittautuu vielä rumemmaksi? Jätätkö sen laitokselle?

 

 

Minulla on jo kolme ja ne olivat kaikki kauniita jo syntyessään.

ap

Voi hupsu :D Tottakai omat lapset on maailman kauneimpia kenen tahansa äidin mielestä :D Niin varmasti tämänkin äidin.

En yleensä pidä siitä kun täällä heitellään kateuskorttia, mutta nyt tuli kyllä ap:n kohdalla mieleen että taitaa olla jostain syystä kateellinen ystävälleen. Miksi täytyy noin korostaa toisen vauvan rumuutta ja kutsua lättänaamaksi, näppyläiseksi michelinukoksi, ja tuoda esiin, että omat lapset olivat kaikki kauniita jo syntyessään (noh, omat lapset nyt yleensä on äidin mielestä kauniita, olivat sitten millaisia hevosenperseitä tahansa). Ja oikein vauvapalstalla kysellä, että no mitähän hyvää sanottavaa sitä oikein keksisi...

Kehu ap vaikka vauvan jalkapohjia tai sano pontevaksi. Ei naama ole koko ihminen.

Aika monet vauvat on jos ei nyt rumia, niin ei kyllä mitään kovin söpöjäkään. Huvittaa, kun facebookissa kaverien pitää ihastella jälkikasvua jota ei hyvällä tahdollakaan viitsisi kehua ainakaan kauniiksi tai ihanaksi.

Toisaalta on myös todella ihanan nättejä vauvoja, joista on iän karttuessa tullut vähemmän kauniita.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin tiedän yhen ruman tyttövauvan. Pääkin on ihan neliö koska sektiolla syntyi. Muutenkin se vaan ON ei mitään ilmeitä, olla tönöttää.

Oliko kohtu jotenkin neliön mallinen vai miten pää oli neliöksi muovautunut. Monesti vasatasyntyneet ovat hetkellisesti sellaisia pitkulaisia hiippapäitä, kun pää on pusertnut synnytyskanavasta läpi :)