Poikaystävä kuulemma jättäisi minut, jos tulisin ehkäisystä huolimtta raskaaksi ja päättäisinkin pitää lapsen

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Nykyihmisellä on usein se harhakäsitys, että elämää voisi jotenkin ennakoida ja ohjata. Jos ja kun sitten sattuma puuttuu tavalla tai toisella peliin, niin kiukutellaan kuin uhmaikäinen lapsi, että ei, epistä, en halua! Mihin unohtui vastuu? Jos todellakaan ei lapsia missään tapauksessa haluta, niin täytyy joko pidättäytyä, teettää sterilisaatio, tai harrastaa jotain näistä: homo/lesboseksi tai suu/anaali/sooloseksi.

Jos se pippeli pitää sinne pinppiin sitten kaikesta huolimatta tunkea, niin pitäkää mielessä, että leikitte elämällä ja kuolemalla. Lapsi ei pyydä syntyä, se vain alkaa kehittyä, jos hedelmöittyminen tapahtuu. Ja te tiedätte, miten se käy. Ette ole olosuhteiden uhreja, teillä vastuu omista teoistanne. Kasvakaa aikuisiksi, ette voi kaiken ikäänne noukkia rusinoita pullista.

 

 

Ei minulla ole muuta vastuuta kuin maksaa elarit jos tulen tahtomattani isäksi. Eli minun ei tarvitse kasvaa aikuiseksi vaan voin noukkia jatkossakin rusinat pullasta. Naisilla tämä rusinoiden noukkiminen on vielä helpompaa kun saa itse päättää kaikesta, mutta näillä mennään.

Eli turha itkeä ja valittaa siittä, että muut tekevät mitä haluavat jos itse on mennyt tekemään niin kuin yhteiskunta ja muut odottavat, kaikkiin eivät tuollaiset häpeä-taktiikat tehoa.

Sterilisaation teetän heti kuin laki sen minulle suo. 

Toivottavasti sinussa on sen verran munaa, että kerrot naisystävillesi tuosta sterilisoinnista, joku voi tosissaan haluta lapsia, ja sinun kanssasi se ei ole sitten mahdollista, tai ainakin todennäköisyys on hyvin pieni.

Hankkikaa lapsia, jos haluatte tai olkaa hankkimatta jos haluatte. Tehkää abortti, jos haluatte tai olkaa tekemättä. Muistakaa kuitenkin, että lapsi ei ole saanut itse päättää syntymästään tai vanhemmistaan. Lapselle ei siis saa kostaa sitä, että on sattunut syntymään esim. kohtelemalla lasta huonosti, suosimalla mahdollisia muita lapsia tai syyttämällä lasta suoraan tai epäsuoraan oman elämänsä pilaamisesta. Lapsen ei myöskään pidä joutua tilanteeseen, jossa joutuu pyytämään anteeksi olemassaoloaan vaistottuaan vanhempiensa monessa mielessä vihamielisen suhtautumisen itseensä.

Niin, olen itse ei-toivottu lapsi ja kokenut kuvaamaani. Mietin pitkään mistä se johtui, mutta sitten sain aikuisena luessani äitini kuoleman yhteydessä äitiini liittyviä papereita selville tuon asian ja se selitti kaiken, myös sen miksi minun seksuaalisuuteeni on suhtauduttu niin kielteisesti. Minun siis oletetaan automaattisesti, itsestäänselvyytenä olevan aseksuaali, eikä mitään muuta hyväksytä. Vain yksi sosiaalityöntekijä tietää minun  tietävän totuuden syntymästäni. Itse en aio lapsia hankkia.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Nykyihmisellä on usein se harhakäsitys, että elämää voisi jotenkin ennakoida ja ohjata. Jos ja kun sitten sattuma puuttuu tavalla tai toisella peliin, niin kiukutellaan kuin uhmaikäinen lapsi, että ei, epistä, en halua! Mihin unohtui vastuu? Jos todellakaan ei lapsia missään tapauksessa haluta, niin täytyy joko pidättäytyä, teettää sterilisaatio, tai harrastaa jotain näistä: homo/lesboseksi tai suu/anaali/sooloseksi.

Jos se pippeli pitää sinne pinppiin sitten kaikesta huolimatta tunkea, niin pitäkää mielessä, että leikitte elämällä ja kuolemalla. Lapsi ei pyydä syntyä, se vain alkaa kehittyä, jos hedelmöittyminen tapahtuu. Ja te tiedätte, miten se käy. Ette ole olosuhteiden uhreja, teillä vastuu omista teoistanne. Kasvakaa aikuisiksi, ette voi kaiken ikäänne noukkia rusinoita pullista.

 

 

Ei minulla ole muuta vastuuta kuin maksaa elarit jos tulen tahtomattani isäksi. Eli minun ei tarvitse kasvaa aikuiseksi vaan voin noukkia jatkossakin rusinat pullasta. Naisilla tämä rusinoiden noukkiminen on vielä helpompaa kun saa itse päättää kaikesta, mutta näillä mennään.

Eli turha itkeä ja valittaa siittä, että muut tekevät mitä haluavat jos itse on mennyt tekemään niin kuin yhteiskunta ja muut odottavat, kaikkiin eivät tuollaiset häpeä-taktiikat tehoa.

Sterilisaation teetän heti kuin laki sen minulle suo. 

Jos ei halua lapsia, on mielestäni vastuullinen teko hankkia sterilisaatio. Sen saamisen pitäisi kuitenkin olla nykyistä helpompaa.

Ihanaa lukea näitä kommentteja ja peukutusia ja huomata, että valtaosa näillä sivuilla seikkailevista on ihan fiksuja ja vastuullisia. Ehkäisyn pettämisellä ja lapsilla vedättäminen tosiaan alhaisinta mitä voi tehdä.

Myös abortin tekeminen on vastuun ottamista vahinkoraskauden sattuessa. 

Vierailija kirjoitti:

Huh, jos oma poikaystäväni yhtäkkiä ilmoittaisi tekevänsä meille nyt lapsen minun sukusolustani niin pistäisin ihan samanlaisen ukaasin. Naiset pitää niin itsestäänselvänä sitä, että he voivat päättää ja miehen tulee sitten mukautua. Se on väärin kaikkia kohtaan. 

Jos ylläoleva ajatus on liian vaikea kuvitella niin ajatelkaapa poikaystävän kritioisjat jos oma poikanne olisi tuossa tilanteessa. Tyttöystävä ei ole kertonut, että raskautumisen riski on olemassa, pojalla elämä alussa, eikä edes tiedä olisiko halunnut jatkaa tyttöystävän kanssa. Sanoisitteko omalle lapsellenne, että se on nyt vaan mentävä tämän ehkäisyvastaisen naisen mielen mukaan ja oltava hänen kanssaan yhdessä väkisin? Kasvatettava lapsi jota ei ole halunnut?

Eikös AP kirjoittanut,että jos hän EHKÄISYSTÄ huolimatta tulisi raskaaksi, poikaystävä jättäisi.Minun mielestäni poikaystävän täytyy silloin huolehtia ehkäisystä 100%:sesti, ettei vahinkoa tapahdu. Hullua jättää tyttöystävä yksin kärsimään seuraukset kun herran yhdessä on sängyssä oltu. Eri juttu olsi jos tyttö tahallaan jättäisi ehkäisyn pois.

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmisellä on usein se harhakäsitys, että elämää voisi jotenkin ennakoida ja ohjata. Jos ja kun sitten sattuma puuttuu tavalla tai toisella peliin, niin kiukutellaan kuin uhmaikäinen lapsi, että ei, epistä, en halua! Mihin unohtui vastuu? Jos todellakaan ei lapsia missään tapauksessa haluta, niin täytyy joko pidättäytyä, teettää sterilisaatio, tai harrastaa jotain näistä: homo/lesboseksi tai suu/anaali/sooloseksi.

Jos se pippeli pitää sinne pinppiin sitten kaikesta huolimatta tunkea, niin pitäkää mielessä, että leikitte elämällä ja kuolemalla. Lapsi ei pyydä syntyä, se vain alkaa kehittyä, jos hedelmöittyminen tapahtuu. Ja te tiedätte, miten se käy. Ette ole olosuhteiden uhreja, teillä vastuu omista teoistanne. Kasvakaa aikuisiksi, ette voi kaiken ikäänne noukkia rusinoita pullista.

Tämä on niin totta. Miehet ei näytä ottavan minkäänlaista vastuuta  naisensa raskauksista vaikka ovat itse ihan yhtä "syyllisiä" jos vahinkoraskaus tapahtuu. Tuskin se nainen pyhästähengestä on raskaaksi tullut. Jos ei mies halua isäksi huolehtikoon ihan itse siitä,ettei näin käy. Ei se isyys miehillekään taivaasta itsestään tipahda. Aina ovat ihan itse olleet sitä lasta alkuun laittamassa.Muutenkin ihmetyttää tämä miesten rääkyminen näistä vahinko lapsista, kun naiselle se kuitenkin aina on pahempi paikka. Mies pääsee aina vähällä.

Minäkään en halua lapsia, mutta jos ehkäisy jostain syystä pettäisi ja tulisin raskaaksi, niin mistäs sen tietää, jos siinä tilanteessa en pystyisikään abortoimaan alkiota/sikiötä.

Poikaystävälläni olisi täysi oikeus jättää minut ja tuleva vauva, mutta täytyy kyllä sanoa, etten kunnioittaisi häntä ihmisenä tai miehenä enää niin paljoa. Lapsen tekemiseen tarvitaan kuitenkin aina kaksi. Jos raskauteni olisi seurausta jostain hänen laiminlyönnistään ehkäisyn saralla, niin sitten vielä vähemmän.

No minä olen sitä mieltä, että ihan hyvä että sanoi rehellisesti, ja monien muidenkin pitäisi puida näitä avoimesti. Naisella on aina oikeus aborttiin, mutta miehen voi tavallaan pakottaa isäksi tahtomattaan. Vaikka kuulostaa julmalta ettei halua "kantaa vastuuta", niin silti onhan se kamalaa joutua tahtomattaan isäksi. Aivan yhtä kamalaa kuin joutua täysin tahtomattaan äidiksi. Suomessa naisella on sentään kaksikin mahdollisuuta valita; abortti ja adoptio. Ja nainen voi huijata ehkäisyssä, mutta miehelle se on jo hankalaa.

Ei pidä myöskään unohtaa miehiä, joilla on ihan samalla tavalla kuin naisilla ajatuksia ja vahvoja tunteita siitä milloin haluaa vanhemmaksi ja esim. kenen kanssa haluaa lapsia. Tämä ei nyt kyllä oikeastaan liity vahinkoihin vaan oikeastaan näihin kun nainen jättää tahallaan pillerit pois. Niitäkin nimittäin sattuu joillekin. Kuinka kamalaa olisikaan, kun itse on miettinyt eroa, ja sitten joutuu väkisin jakamaan vanhemmuuden (tuon asian jonka haluaisi jakaa esim. jonku tulevan elämänsä rakkauden kanssa) sellaisen kanssa jonka kanssa ei halua edes olla samassa huoneessa. Siis jos omalle kohdalle miettii, niin olisihan se ihan hirveää.En saisi valita kenen kanssa jaan vanhemmuuden, mitä pidän tärkeänä asiana sekä hyvän ja pitkän parisuhteen "hedelmänä".

Piti sanoa: jos raskauteni olisi seurausta jostain hänen laiminlyönnistään ehkäisyn saralla, niin sitten kunnioittaisin häntä vielä vähemmän.

Kai poikaystävä on jo varannut ajan vasektomiaan? Muutenkin kannattaa valita jatkossa ne poikaystävät vähän tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Etkö kaipaa sellaista suhdetta, jossa sinua rakastetaan ap?

Mies voi rakastaa naista vaikka ei haluaisi ottaa vastuuta lapsesta.

Kuvitteletko että jos rakastaa toista niin tekee ihan mitä vain hänen puolestaan? Tervetuloa oikeaan maailmaan.

Respectit miehelle siitä että uskalsi olla suora tuollaisessakin asiassa!

Ei sitä ihan joka tyypiltä löydykään kanttia moiseen, on paljon helpompaa vain olla sanomatta mitään kuin olla rehellinen ja ottaa riski toisen nurjasta suhtautumisesta!

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmisellä on usein se harhakäsitys, että elämää voisi jotenkin ennakoida ja ohjata. Jos ja kun sitten sattuma puuttuu tavalla tai toisella peliin, niin kiukutellaan kuin uhmaikäinen lapsi, että ei, epistä, en halua! Mihin unohtui vastuu? Jos todellakaan ei lapsia missään tapauksessa haluta, niin täytyy joko pidättäytyä, teettää sterilisaatio, tai harrastaa jotain näistä: homo/lesboseksi tai suu/anaali/sooloseksi.

Jos se pippeli pitää sinne pinppiin sitten kaikesta huolimatta tunkea, niin pitäkää mielessä, että leikitte elämällä ja kuolemalla. Lapsi ei pyydä syntyä, se vain alkaa kehittyä, jos hedelmöittyminen tapahtuu. Ja te tiedätte, miten se käy. Ette ole olosuhteiden uhreja, teillä vastuu omista teoistanne. Kasvakaa aikuisiksi, ette voi kaiken ikäänne noukkia rusinoita pullista.

Ei minulla ole muuta vastuuta kuin maksaa elarit jos tulen tahtomattani isäksi. Eli minun ei tarvitse kasvaa aikuiseksi vaan voin noukkia jatkossakin rusinat pullasta. Naisilla tämä rusinoiden noukkiminen on vielä helpompaa kun saa itse päättää kaikesta, mutta näillä mennään.

Eli turha itkeä ja valittaa siittä, että muut tekevät mitä haluavat jos itse on mennyt tekemään niin kuin yhteiskunta ja muut odottavat, kaikkiin eivät tuollaiset häpeä-taktiikat tehoa.

Sterilisaation teetän heti kuin laki sen minulle suo. 

 

 

Jos ei halua lapsia, on mielestäni vastuullinen teko hankkia sterilisaatio. Sen saamisen pitäisi kuitenkin olla nykyistä helpompaa.

Niinpä. Toisaalta voi myös olla, että joku ei halua esimerkiksi 10 vuoteen lapsia tai sen hetkisen kumppaninsa kanssa niitä. Sitä suuremmalla syyllä tärkeää pitää sitten itse ehkäisystä huoli (vaikka onhan kondomi joskus aika kehno). Kaikista tärkeintä kuitenkin lienee hankkia sellainen kumppani, joka pitää yhtä tärkeänä asiana huolehtia ehkäisystä ja jonka kanssa nämä asiat voidaan avoimesti keskustella. Kyllä miehelläkin pitäisi jo aivoissa välähtää, jos nainen joka toinen viikko puhuu vauvakuumestaan ja hupsista keikkaa unohtikin ottaa pillerin tuolloin yms. Toki siis vahinko on vahinko, mutta esim e-pilleritkin on tilastollisesti jotain 98%pitäviä, ja puolestaan raskauksista on suunnittelemattomia on reilusti enemmän kuin se 2%, joten kyllä siinä joskus on jotain muutakin on taustalla kuin ehkäisyn pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Näin kokeneen naisen silmin, ja aikuisena naisena sanon, että poikaystäväsi ei välitä sinusta oikeasti eikä rakasta. Rakastamaansa naista ei mies uhkaile, kai olet kertonut että täysin varmaa ehkäisyä ei ole. Minkälainen renttu sulla on? Ei tosi mies vaan surkea mammanpoika, yyhh.

Terveisin kokenut nainen 45-v.

Surkea mammanpoika on hiljaa ja jättää sitten yhtäkkiä kun lapsi tulee.

Tosimies varoittaa asiasta ennen vahinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kamalaa olisikaan, kun itse on miettinyt eroa, ja sitten joutuu väkisin jakamaan vanhemmuuden (tuon asian jonka haluaisi jakaa esim. jonku tulevan elämänsä rakkauden kanssa) sellaisen kanssa jonka kanssa ei halua edes olla samassa huoneessa. Siis jos omalle kohdalle miettii, niin olisihan se ihan hirveää.En saisi valita kenen kanssa jaan vanhemmuuden, mitä pidän tärkeänä asiana sekä hyvän ja pitkän parisuhteen "hedelmänä".

Ööh tuota, miksi sitten pitää harrastaa seksiä sellaisen ihmisen kanssa? Nyt ei jokin täsmää tässä yhtälössä.

Vierailija kirjoitti:

 Sä et sitten yhtään ymmärrä elämän pyhyyden päälle.

Elämä on pyhää? Kuka, tai mikä sen määrittää?

Noo, valitset seuraavan poikaystävän huolellisemmin.

Jos ihmiset eivät yrittäisi olla niin moderneja ja harrastaa kaikenlaisia "panokaveri"-juttuja... Jos he rakastelisivat vain sellaisten kanssa, joiden kanssa voisivat ajatella yhteistä tulevaisuutta... Jos hedonismin sijaan arvostettaisiin aitoja tunteita ja kohdeltaisiin toista ihmistä kunnoittaen, eikä vain oman nautinnonhalun välikappaleena... mahtaisiko tällaisia ongelmia ollakaan... joo, toivottakaa ihan rauhassa minut 50-luvulle, mutta näin minä ihan aidosti ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset eivät yrittäisi olla niin moderneja ja harrastaa kaikenlaisia "panokaveri"-juttuja... Jos he rakastelisivat vain sellaisten kanssa, joiden kanssa voisivat ajatella yhteistä tulevaisuutta... Jos hedonismin sijaan arvostettaisiin aitoja tunteita ja kohdeltaisiin toista ihmistä kunnoittaen, eikä vain oman nautinnonhalun välikappaleena... mahtaisiko tällaisia ongelmia ollakaan... joo, toivottakaa ihan rauhassa minut 50-luvulle, mutta näin minä ihan aidosti ajattelen.

Mieheni ei ole koskaan ollut kenenkään muun kuin minun kanssa ja alusta asti me molemmat olemme tietäneet, että vietämme loppuiän yhdessä. Olemme tosissamme sitoutuneet loppuelämäksi ja kumpikin ottaa avioliittolupauksen todella vakavasti, parisuhde on meille elämän tärkein asia. Silti kaksi viikkoa häiden jälkeen teetätimme abortin kun gynekologin "sterilisaatiotakin varmempana" markkinoima ehkäisy petti, koska emme vain halua lapsia koskaan. Nyt on piuhat poikki ja jos vahinko uusiutuu, niin teemme sitten vain samat päätökset uudelleen. En ymmärrä koko tuota sinun vuodatustasi sitten ollenkaan. Rakkaus ja tahto saada lapsia (kyseisellä hetkellä)  ovat aivan eri asiat.