Otatko lapsesi koulunkäynnin rennommin/vakavammin kuin omat vanhempasi?

Vierailija

Eli siis onko oma suhtautumisesi erilaista lapsesi koulunkäyntiin, mitä omilla vanhemmillasi oli sinun koulunkäyntiisi?

Omassa kodissani oli sellainen ajatusmaailma, että kouluun piti mennä, oli pää kainalossa tai ei, eikä sieltä koskaan oltu pois millään tekosyyllä. Läksyt oli kuitenkin aina lapsen vastuulla, niistä ei juuri kyselty, teki ne tai ei.

Minä taas ajattelen, että koulusta voi aivan hyvin olla pois esimerkiksi loman vuoksi. Me emme miehen kanssa kuitenkaan saa koskaan lomia yhtä aikaa koulun lomien kanssa, joten jos halutaan esimerkiksi matkustella niin ne matkat on tehtävä silloin kun kouluakin olisi. Läksyjä kuitenkin valvotaan tarkkaan. Ajattelen, että koulussa ei tärkeintä ole se läsnäolo, vaan oppimaan oppiminen, mitä me kotonakin voidaan tukea. 

Kommentit (5)

Vierailija

Otan vakavammin. Mutta myös osaan auttaa ja ohjata oikeaan suuntaan. Vanhempani ovat kansakoulun käyneitä ja kielitaidottomia. Heille kiitettävät todistukseni olivat ilon aiheita ja he kertoivat pärjäämisestäni kaikille tutuilleen. Omat lapseni ovat myös 9-10:n oppilaita nyt peruskoulussa, mutta en kerro heidän pärjäämisestään eteenpäin. Tulen varmasti ottamaan kantaa lasteni jatko-opintoihin.

Vierailija

Omaan koulunkäyntiini on aina suhtauduttu rennosti. Olin hyvä ja tunnollinen oppilas, joten minuun kai luotettiin niin, etteivät vanhemmat tunteneet tarvetta kauheasti kytätä kouluasioitani. Jos olin omasta mielestäni liian kipeä kouluun, harkintaani luotettiin ja sain jäädä kotiin. Koskaan en lintsannut huvin vuoksi.

Samoin on omien lasteni kohdalla. Kumpikin pärjää hyvin ja hoitaa omat hommansa oikein hyvin. Ainoastaan, jos nyt on jotain normaalista poikkeavaa, retkiä tai muuta sellaista, joutuu joskus muistuttelemaan kamppeista. Lapset ovat pois koulusta tietenkin aina kun ovat kipeitä, mutta joskus myös loman takia. Silloinkin kuitenkin huolehditaan totta kai siitä, että läksyt ovat etukäteen tiedossa ja ne tehdään myös loman aikana.

Vierailija

Vakavammin ainakin siinä suhteessa että tuen lapseni koulunkäyntiä ja huolehdin että tekee läksynsä ja lukee kokeisiin. Seuraan lapseni osaamista ja puutun niihin kohtiin, mitkä kaipaavat lisätukea ja -opiskelua. Kannustan lapsiani opiskelemaan mutta en vaadi heiltä kuitenkaan täydellisiä suorituksia. 

Itse en vanhemmilta koskaan tukea saanut että olisivat edes läksyjäni katsoneet ja huomanneet jos  opin jonkin asian aivan väärin. Tai että olisi kuulusteltu tai kyselty koealueen sisällöstä. Opin vasta lukiossa lukutekniikoita kun koko peruskoulu meni läksyjen suhteen kotona  "oman onnen nojassa". 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat