Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Asiakkaiden pahimmat aivopierut

Vierailija

Asiakspalvelijoista olikin jo samanlainen keskustelu, nyt kerätään kokemuksia päinvastaisesti: asiakkaiden pahimmat mokat/ilkeimmät möläytykset jne.

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Olen kotisiivooja. Käyn säännöllisesti yhdessä kodissa siivoamassa tiettyinä kellonaikoina. Kahden vuoden hyvän asiakassuhteen jälkeen asiakas kysyi, voisinko tulla tuntia myöhemmin ja tietenkin pääsisin kotiin tuntia myöhemmin. Syy: uusi televisiosarja alkoi ja se tuli juuri siihen aikaan, kun minä vielä tein viikkosiivousta. Asiakas olisi halunnut katsoa sitä ilman häiriötä suorana. 

No, olen aikatauluttanut elämäni töiden mukaan. Myös lasten harrastuksiin viemiset ja omat menot. Teen töitä 8-17 välillä, eli teen käytännössä 45-tuntisia työviikkoja. Se on mielestäni aika paljon. 

Sanoin asiakkaalle, että onhan se vähän hankala, että päivään tulee ylimääräinen tunti, joka minun pitäisi kuluttaa jossain, kun en voi tulla suoraan toisen asiakkaan luota heille, enkä kotiinkaan ehdi. Ja että jos pääsen kotiin tuntia myöhemmin, oman perheen aikataulut menisivät uusiksi, jos en tulisikaan normaaliaikaan kotiin.

Asiakkaan kommentti: "Ai niin sulla on omakin perhe." 

Niin.

Vierailija

Tosi usein asiakas jättää KAIKKI ostokset kassalle ja lähtee . Kaikki eivät edes ole vanhuksia. :D Kerran joku halusi sinisen selfien. Chessusta oli kysymys. Onhan näitä monia muitakin toki.

Vierailija

Kotisiivouskokemus tämäkin: menin kotisiivoukseen, jossa asiakas yhtäkkiä kysyy, onko vatsassani vauva. Kun vastaan häkeltyneenä, että ei ole ja ihan omaa elopainoa kaikki tyynni, alkoi siinä sitten "hyvässä hengessä" kaiken maailman elämäntapaoppien kertaus lenkkeilystä ja oikein syömisestä. 

Ei ehkä pahin moka, mutta ei ole kiva tulla tuolla tavalla silmämittailluksi ja ojennetuksi elintavoistani, kun olen työskentelemässä.

Vierailija

Noh täytyy mainita oma käytökseni.

Menin kauppaan tasan yhdeksältä. Kassalla tupakka-automaatti oli jo suljettu ja myyjä sanoi, että ei voi enää sitä avata. Tupakan tarve oli valtava kuitenkin. Menin tiuskaisemaan vihaisena tälle kassaneidille "NO VOI VITTU!" ja lähdin menemään.

Hävettää vieläkin, mutta tuon tapahtuman johdosta lopetin tupakoinnin, joten jotain hyvää kai siinäkin...

Vierailija

Olen terveyskeskuslääkäri, ja potilaat olettavat, että muistan heidät, heidän asiansa ja vieläpä heidän omaistensa asiat. Tullaan kauppareissulla kiittelemään, että hyvin hoidit sen meidän Martinkin asian. Todellisuudessa minulla ei minulla ole minkäänlaista käsitystä, kuka Martti oli, ja minkälaisessa asiassa olen häntä hoitanut. Minun "muistini" on se, kun näen sairaskertomustekstin edessäni. 

Vierailija

Oma kokemukseni asiakkaana: olen kotoisin maalta, ja menin ensimmäisiä kertoja oikein Helsinkiin asti Anttilaan shoppailemaan. Valitsin sovitettavia vaatteita, ja syöksyin reippaasti kohti sovituskoppeja. Harmi vain, että nämä pukukopit olivat kassalta avattavia, eivätkä tavallisia.

Törmäsin oveen niin että nenäänkin melkein sattui, ja kun käännyin tyrmistyneenä kassalle, lähestulkoon yhtä tyrmistynyt kassa kysyi, että olisinko sovituskoppiin halunnut (mitä siihenkin olisi pitänyt sanoa. En? Muuten vain tässä yritän juosta oven läpi...). No, ovi avautui, ja minä menen huomattavasti rauhallisemmin sovittelemaan. 

Marianne

Vierailija kirjoitti:

Olen terveyskeskuslääkäri, ja potilaat olettavat, että muistan heidät, heidän asiansa ja vieläpä heidän omaistensa asiat. Tullaan kauppareissulla kiittelemään, että hyvin hoidit sen meidän Martinkin asian. Todellisuudessa minulla ei minulla ole minkäänlaista käsitystä, kuka Martti oli, ja minkälaisessa asiassa olen häntä hoitanut. Minun "muistini" on se, kun näen sairaskertomustekstin edessäni. 

Hahhah, samaistun! :'D

En ole samalla alalla mutta samantyyppisiin tilanteisiin joutunut useinkin; baarin puolella työskennelleenä tiedän kuinka kiusallista tuo on molemmille kun asiakas tulee tiskille tilaamaan "samanlaisen" koska olettaa minun muistavan hänet ja hänen tilaushistoriansa (eräs jopa muutaman kuukauden taakse!). 

Palvelin siis useita satoja ihmisiä ja sekoitin vielä useampia drinkkejä kiireisessä yökerhoympäristössä yhden illan aikana jossa yksittäinen asiakaskontakti kestää jotain 20sekunnin - 60 sekunnin väliltä. Saisi olla kyllä aikamoinen kapasiteetti päässä että muistaisi joka ikisen tilauksen + osaisi yhdistää sen oikeisiin kasvoihin! ;D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Olen kotisiivooja. Käyn säännöllisesti yhdessä kodissa siivoamassa tiettyinä kellonaikoina. Kahden vuoden hyvän asiakassuhteen jälkeen asiakas kysyi, voisinko tulla tuntia myöhemmin ja tietenkin pääsisin kotiin tuntia myöhemmin. Syy: uusi televisiosarja alkoi ja se tuli juuri siihen aikaan, kun minä vielä tein viikkosiivousta. Asiakas olisi halunnut katsoa sitä ilman häiriötä suorana. 

No, olen aikatauluttanut elämäni töiden mukaan. Myös lasten harrastuksiin viemiset ja omat menot. Teen töitä 8-17 välillä, eli teen käytännössä 45-tuntisia työviikkoja. Se on mielestäni aika paljon. 

Sanoin asiakkaalle, että onhan se vähän hankala, että päivään tulee ylimääräinen tunti, joka minun pitäisi kuluttaa jossain, kun en voi tulla suoraan toisen asiakkaan luota heille, enkä kotiinkaan ehdi. Ja että jos pääsen kotiin tuntia myöhemmin, oman perheen aikataulut menisivät uusiksi, jos en tulisikaan normaaliaikaan kotiin.

Asiakkaan kommentti: "Ai niin sulla on omakin perhe." 

Niin.

Itse olisin tulkinnut tuon asiakkaan kommentin huumoriksi, että hän vähän nolostui kun ei tullut ajatelleeksi. Eikä mielestäni ole mitenkään kohtuutonta kysäistä, jos aikataulun muuttaminen onnistuisi. Mistä se asiakas siivoojan menot ja aikataulut tietää jos ei kysy?

Vierailija

Kun olin kassalla töissä mietin pitkään ja hartaasti jonain hiljaisena arki päivänä, että miten kukaan voi unohtaa kaikkia ostoskasseja sinne pakkauspäähän ja VAAN LÄHTEÄ MENEMÄÄN.

Ja sitten niin kävi mulle. Koska elämä on rankkaa ja aivot taitavat handlaa vaan tietyn määrän asioita kerrallaan. :"D Vanhuus ei tule yksin. 

Vierailija

Tuokaan ei tee muuta kuin kävelee saman paperin kanssa edestakaisin. Työkkärissä, missä kävin asentamassa ohjelmat koneille ja paperissa oli tiettyjä koodeja, jotka piti olla että sai asennettua itse homma kesti alle minuutin/kone. En ollut työvoimaneuvojana lainkaan vaan ihan eri osastolta ja tukityöllistetty itsekin. Ohjelma piti olla ennen kuin asiakkaita otettiin vastaan ja en saanut tehdä ylitöitä, joten se piti tehdä virka-aikaan. Lähinnä se, että porukka luulee työkkärissä kaikkien olevan asiakaspalvelussa. Toinen sitten kun kollega oli korjaamassa konetta ja siinä oli lappu viereinen luukku niin alettiin huutaa kun ei ota vastaan. Jonossa oli peräti kaksi ihmistä. 

Vierailija

Vuosia sitten työkaverini oli törmännyt asiakkaaseen, joka oli ostanut operaattorin kautta kanavakortin, jolle ei ollutkaan paikkaa digiboxissa. Oli sitten leikellyt kortin palasiksi ja survonut jostain vehkeestä löytyvistä rei'istä sinne sisään ja vaatinut operaattorilta korvauksia siinä vaiheessa kun digiboxi ja kortti oli rikki. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Olen kotisiivooja. Käyn säännöllisesti yhdessä kodissa siivoamassa tiettyinä kellonaikoina. Kahden vuoden hyvän asiakassuhteen jälkeen asiakas kysyi, voisinko tulla tuntia myöhemmin ja tietenkin pääsisin kotiin tuntia myöhemmin. Syy: uusi televisiosarja alkoi ja se tuli juuri siihen aikaan, kun minä vielä tein viikkosiivousta. Asiakas olisi halunnut katsoa sitä ilman häiriötä suorana. 

No, olen aikatauluttanut elämäni töiden mukaan. Myös lasten harrastuksiin viemiset ja omat menot. Teen töitä 8-17 välillä, eli teen käytännössä 45-tuntisia työviikkoja. Se on mielestäni aika paljon. 

Sanoin asiakkaalle, että onhan se vähän hankala, että päivään tulee ylimääräinen tunti, joka minun pitäisi kuluttaa jossain, kun en voi tulla suoraan toisen asiakkaan luota heille, enkä kotiinkaan ehdi. Ja että jos pääsen kotiin tuntia myöhemmin, oman perheen aikataulut menisivät uusiksi, jos en tulisikaan normaaliaikaan kotiin.

Asiakkaan kommentti: "Ai niin sulla on omakin perhe." 

Niin.

Kylläpä oli kettumainen asiakas. Halusi ostaa palvelun haluamanaan kellonaikaan. Ei tarvitse sinun tulla minun luokseni tarjoamaan yrityksesi palveluita, koskaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni asiakkaana: olen kotoisin maalta, ja menin ensimmäisiä kertoja oikein Helsinkiin asti Anttilaan shoppailemaan. Valitsin sovitettavia vaatteita, ja syöksyin reippaasti kohti sovituskoppeja. Harmi vain, että nämä pukukopit olivat kassalta avattavia, eivätkä tavallisia.

Törmäsin oveen niin että nenäänkin melkein sattui, ja kun käännyin tyrmistyneenä kassalle, lähestulkoon yhtä tyrmistynyt kassa kysyi, että olisinko sovituskoppiin halunnut (mitä siihenkin olisi pitänyt sanoa. En? Muuten vain tässä yritän juosta oven läpi...). No, ovi avautui, ja minä menen huomattavasti rauhallisemmin sovittelemaan. 

Mitä kassan olisi pitänyt sinulle sanoa? Tuo on ihan kohtelias tapa selvittää, miten sinua voidaan parhaiten palvella. (Ja sellaisiakin palvellaan, joille ensi kerta Anttilassa on ensi kerta Anttilassa...........)

Vierailija

Asiakas alkoi latoa omia ostoksiaan hihnalle, vaikka edellinen asiakas ei vielä ollut saanut kaikkia ostoksiaan laitettua. No, hihnan liikkuessa nämä takana olevan asiakkaan ostokset tunkivat sen toisen asiakkaan ostosten päälle, ja tällä kiirehtijällä menivät pasmat aivan sekaisin. "Mitä?! Ei näin ole ennen käynyt! Nyt en kyllä ymmärrä?! Mitä tämä tällainen on!?" Yritin selittää, että hihna liikkuu ja ostokset sen mukana, mutta ei mennyt jakeluun, vaan tilanteen päivittely ja ihmettely jatkui kovaan ääneen. 

Vierailija

Labrahoitajaa asiakkaat luulevat minun muistavan heidän nimen ja sotun, sama mikä viimeksikin, ei ole miksikään muuttunut. Tai vaikka emme ole koskaan tavanneet minun pitäisi tietää kuka asiakas on, ilman nimeä ja sotua. Mä vihaan mun työtä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat