Lue keskustelun säännöt.
Lapsen järkyttävät raivarit
02.11.2015 |
Esimerkki tältä päivältä: Tultuani töistä kotiin neljän jälkeen kyselin 9v pojaltani onko läksyt tehty. Tehty oli kuulemma, joten halusin tarkistaa ne. No, ympäristöopin kappaleen tehtävät olivat tehty jo koulussa, mutta suurin osa vastauksista oli väärin. Poika väitti, että ope oli tarkastanut ne koulussa ja ne ovat oikein. Yritin houkutella poikaani, että luetaan yhdessä rauhassa kappale läpi, niin sitten on helppo vastata kysymyksiin. Ei käynyt. Hän haluaa tehdä ne itse uudestaan ja niitä ei sitten tarvitse tarkistaa. Yritin selittää hänelle, että kun kappaleen lukee kerran niin vastauksiin on helpompi vastata oikein. Että tehtäisiin homma rauhassa yhdessä. Ei käynyt, vaan poika kiihtyi lopulta hurjaan raivariin. Tavaroita alkoi lentämään ja lopulta niitä viskottiin minuakin kohti. Käski painumaan vittuun ja uhkasi tappaa minut. Räkä lensi ja huuto oli kova. Poika kiihdytti itsensä aivan käsittämättömään raivoon, solvaukset, tappouhkaukset ja tavarat lentelivät. Mieheni tulikin juuri sitten sopivasti kaupasta kotiin ja poika alkoi kertomaan isälleen, että äiti oli huutanut, kiroillut, raivonnut ja pakottanut hänet tekemään läksyt uudestaan vaikka ne ovat ihan oikein tehty.
Olen aivan onneton. En tiedä mikä poikaani vaivaa. Näitä raivareita ja muutakin käytösongelmia on ollut enemmän viimeisen puolen vuoden ajan. Ne raivarit voivat alkaa aivan mitättömän syyn takia. Poika saattaa kunnolla raivostuessaan hyökätä esim. kimppuuni ja repiä hiuksiani ja potkia minua. Pahimmillaan hän on hakenut keittiöstä leipäveitsen ja ladellut tappouhkauksia. Tai sitten vaihtoehtoisesti uhannut tappaa itsensä.
Illalla poika muuttuukin sitten hyvin pelokkaaksi pieneksi pojaksi, jonka kanssa täytyy käydä iltapesulla ja hampaanpesulla. Siis konkreettisesti olla ihan vieressä, koska hän pelkää mennä yksin kylppäriin tai vessaan. Nukkumaan hän ei suostu menemään enää omaan huoneeseen, vaan nukkuu meidän parisängyssä. Sinnekään ei mene yksin, vaan hänen kanssaan pitää mennä samaan aikaan, koska häntä pelottaa. Ja nukahtamiseen vaatii selän silittelyä.
Olen aivan loppu. Koko perhe, pojan sisarukset mukaan lukien, kärsivät tilanteesta. Perheneuvolasta on haettu apua ja siellä ollaan muutaman kerran käyty. Lasten psykiatrille ollaan saatu aika, mutta kaikki apu jota ollaan haettu kestää.
En olisi ikinä uskonut, että meille tulee tällaisia ongelmia. Meillä on ihan tavallinen perhe, eikä meillä ole ollut mitään ihmeellisiä ongelmia koskaan. Meillä on mieheni kanssa hyvä ja rakastava suhde. Olemme kasvattajina olleet huolehtivia ja pitkämielisiä. Tykkäämme touhuta lastemme kanssa ja meillä on naurettu ja rakastettu paljon.
Mikä poikaani vaivaa? Onko hänellä alkamassa jokin psyyken sairaus, Asperger, luonnehäiriö??? Hänellä on alkanut ilmaantua myös ns. tic-oireilua eli pakonomaisia äännähdyksiä ja liikkeitä, joita hän ei pysty juurikaan kontrolloimaan.
Koulu on sujunut suht ok ja kokeet ovat menneet melko hyvin. Tosin me vanhemmat olemme joutuneet pitämään huolta hänen läksyistään ja kokeisiin luvuista.
Jos jollakin on vastaavia kokemuksia, niin mielelläni kuulisin niistä. Mutta jos sinulla on vain ilkeyksiä sanottavana, niin jätä kirjoittamatta. Minulla on nyt muutenkin hyvin raskasta.
Kommentit (58)
Minkä takia kouluissa käytetään vielä jotain vammaisia kirjoja? Tietokoneella hommat pitäisi jo tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla jotain oppimisvaikeuksia? Hermostuu kun tajuaa itsekin ettei osaa. Onko noille iltapeloille mitään selitystä? Onko kauan ollut sellainen?
Tsempit sinne!
Vierailija kirjoitti:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/harvinaista-lasten-pans-aivosair...
Voi luoja.. toivottavasti ei kuitenkaan..
ap
En usko, että kyseessä on oppimisvaikeudet. Poika on mielestäni nopea oppimaan ja erityisen hyvä esim. matikassa. Mutta aineet jotka häntä ei kiinnosta, niitä hän välttelee viimeiseen asti. Mutta niin kuin sanoin, hän on saanut kohtuu hyviä numeroita kokeista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kenelläkään kokemuksia vastaavasta lapsen raivokohtauksista tai vaikkapa lasten psykiatrian käynneistä?
ap
Oman kokemuksen pohjalta: Kiusataan koulussa ja pahasti.
Oireilin itse juuri tuolla tavalla pitkään, koulusta ei halunnut mitään muistutusta läksyjen muodossa ja vanhempiin kohdistui ja purkautuu kaikki viha koska sinne kouluun ne vanhemmat kuitenkin loppupeleissä pienen mielestä pakottaa. Iltaisin sitten kun oli saatu päivän ahdistus purettua alkoi huolestuttaa jo seuraava päivä eikä kestänyt ajatusta että se tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin koulussa, alkoi jo eskarissa. Oli pahaa olla, en puhunut siitä kenellekään, 10-vuotiaana lisäsin iltarukoiksiin pyynnön että saisin yöllä kuolla.
Öisin halusin nukkua vanhempieni sängyssä, tuntea rakkautta ja jotain hyvää... kun suutuin raivosin hillittömästi, kun sain hyvän syyn kiukuta päösi koko suru ja viha mistä en voinut puhua valloilleen.
Lapsella ei ole mikään sairaus, vaan koulunkäynti ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Sitten kun äiti tulee kyttäämään hänen läksyjään, joiden tietää olla väärin, niin häntä alkaa hävettää ja reaktiona on raivokohtaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki tältä päivältä: Tultuani töistä kotiin neljän jälkeen kyselin 9v pojaltani onko läksyt tehty. Tehty oli kuulemma, joten halusin tarkistaa ne. No, ympäristöopin kappaleen tehtävät olivat tehty jo koulussa, mutta suurin osa vastauksista oli väärin. Poika väitti, että ope oli tarkastanut ne koulussa ja ne ovat oikein. Yritin houkutella poikaani, että luetaan yhdessä rauhassa kappale läpi, niin sitten on helppo vastata kysymyksiin. Ei käynyt. Hän haluaa tehdä ne itse uudestaan ja niitä ei sitten tarvitse tarkistaa. Yritin selittää hänelle, että kun kappaleen lukee kerran niin vastauksiin on helpompi vastata oikein. Että tehtäisiin homma rauhassa yhdessä. Ei käynyt, vaan poika kiihtyi lopulta hurjaan raivariin. Tavaroita alkoi lentämään ja lopulta niitä viskottiin minuakin kohti. Käski painumaan vittuun ja uhkasi tappaa minut. Räkä lensi ja huuto oli kova. Poika kiihdytti itsensä aivan käsittämättömään raivoon, solvaukset, tappouhkaukset ja tavarat lentelivät. Mieheni tulikin juuri sitten sopivasti kaupasta kotiin ja poika alkoi kertomaan isälleen, että äiti oli huutanut, kiroillut, raivonnut ja pakottanut hänet tekemään läksyt uudestaan vaikka ne ovat ihan oikein tehty.
Olen aivan onneton. En tiedä mikä poikaani vaivaa. Näitä raivareita ja muutakin käytösongelmia on ollut enemmän viimeisen puolen vuoden ajan. Ne raivarit voivat alkaa aivan mitättömän syyn takia. Poika saattaa kunnolla raivostuessaan hyökätä esim. kimppuuni ja repiä hiuksiani ja potkia minua. Pahimmillaan hän on hakenut keittiöstä leipäveitsen ja ladellut tappouhkauksia. Tai sitten vaihtoehtoisesti uhannut tappaa itsensä.
Illalla poika muuttuukin sitten hyvin pelokkaaksi pieneksi pojaksi, jonka kanssa täytyy käydä iltapesulla ja hampaanpesulla. Siis konkreettisesti olla ihan vieressä, koska hän pelkää mennä yksin kylppäriin tai vessaan. Nukkumaan hän ei suostu menemään enää omaan huoneeseen, vaan nukkuu meidän parisängyssä. Sinnekään ei mene yksin, vaan hänen kanssaan pitää mennä samaan aikaan, koska häntä pelottaa. Ja nukahtamiseen vaatii selän silittelyä.
Olen aivan loppu. Koko perhe, pojan sisarukset mukaan lukien, kärsivät tilanteesta. Perheneuvolasta on haettu apua ja siellä ollaan muutaman kerran käyty. Lasten psykiatrille ollaan saatu aika, mutta kaikki apu jota ollaan haettu kestää.
En olisi ikinä uskonut, että meille tulee tällaisia ongelmia. Meillä on ihan tavallinen perhe, eikä meillä ole ollut mitään ihmeellisiä ongelmia koskaan. Meillä on mieheni kanssa hyvä ja rakastava suhde. Olemme kasvattajina olleet huolehtivia ja pitkämielisiä. Tykkäämme touhuta lastemme kanssa ja meillä on naurettu ja rakastettu paljon.
Mikä poikaani vaivaa? Onko hänellä alkamassa jokin psyyken sairaus, Asperger, luonnehäiriö??? Hänellä on alkanut ilmaantua myös ns. tic-oireilua eli pakonomaisia äännähdyksiä ja liikkeitä, joita hän ei pysty juurikaan kontrolloimaan.
Koulu on sujunut suht ok ja kokeet ovat menneet melko hyvin. Tosin me vanhemmat olemme joutuneet pitämään huolta hänen läksyistään ja kokeisiin luvuista.
Jos jollakin on vastaavia kokemuksia, niin mielelläni kuulisin niistä. Mutta jos sinulla on vain ilkeyksiä sanottavana, niin jätä kirjoittamatta. Minulla on nyt muutenkin hyvin raskasta.
Höpö höpö.
Kiusaaminen. Ei uskalla kertoa vanhemmille. Minulla oli ihan sama tilanne aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaako paljon ja minkälaisia pelejä?
Saako katsoa televisiosta mitä tahansa?
Meillä jos poika tulisi uhkailemaan tappamisella ja osoittelisi veitsellä, antaisin perinteisesti selkään niin kovasti ettei tulisi mieleenkään edes puhua tappamisesta, kotiaresti, pelit ja vehkeet pois.
Aapeen pitää olla tiukkana ja poika yksin pesulle ja nukkumaan, jos kiukuttelee sanot vaan ettei kiinnosta koska käyttäytyy paskasti.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kenelläkään kokemuksia vastaavasta lapsen raivokohtauksista tai vaikkapa lasten psykiatrian käynneistä?
ap
Tuskin ketään onnistut mielikuvitusavauksellasi niin paljon vedättämään, että viitsii avautua omasta tositapauksestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kenelläkään kokemuksia vastaavasta lapsen raivokohtauksista tai vaikkapa lasten psykiatrian käynneistä?
ap
Tuskin ketään onnistut mielikuvitusavauksellasi niin paljon vedättämään, että viitsii avautua omasta tositapauksestaan.
Miksi luulet tämän olevan mielikuvitusta? Tämä on valitettavasti meidän perheen arkea tätä nykyä.
Edellä ehdotettiin koulukiusaamista syyksi. Sitä on ehdotettu myös pojalleni, mutta hän on sanonut niin meille vanhemmille kuin perheneuvolassakin ettei häntä kiusata.
Kunnon selkäsaunaakin tarjottiin ratkaisuksi jossakin vastauksessa
Mutta uskokaa pois, olemme kokeillet kunnon rangaistuksiakin -tuloksetta.
Poika tietää tekevänsä väärin, mutta omien sanojensa mukaan hän ei voi sille mitään että raivarit ovat täysin mahdottomia.
Joku kysyi pelaamisesta. Hän ei pelaa tietokone tai xbox pelejä -jo viime kesänä kerrytti pelikieltoa vuoden loppun asti. Sekin rangaistuksena karseasta käytösestä.
Itseasiassa on ihsn sama millä rangaistuksella uhkaa, koska sillä ei ole vaikutusta toimintaan. Rangaistuksella on uhattu ja niitä on pistetty täytäntöön. Eli rangaistus tie on nähty ja todettu toimimattomaksi.
ap
Oletko ollut yhteydessä kouluun? Miten hän jaksaa keskittyä tunnilla? Onko kyse ylivilkkaudesta vai lahjakkuudesta? Koulu mukaan selvitysprosessiin niin löytyy myös vastaus tuolle kiusaamisasialle. Tsemppiä kovasti.
Ystävieni pojalla jolla adhd-piirteitä (ei kuitenkaan riittävästi jotta adhd) oli pääongelmana aggressiiviset raivokohtaukset ja huono itsetunto, itsetunto ei jotenkin kestänyt "mitään". Pitkän ja vaikean tien jälkeen hän löysi harrastuksen jossa oli niin hyvä, että sai itsetuntoa nostettua. Liikunnalla on oppinut itse purkamaan aggressiota positiivisesti. On menossa kohta lukioon, harrastuksessaan hyvin lahjakas poika, ihan hyvät arvosanat, ei kaikkien mieleen mutta useita ystäviä kuitenkin.
Miten nukkuu yöt? Heräileekö?
voimia teille ap!
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut yhteydessä kouluun? Miten hän jaksaa keskittyä tunnilla? Onko kyse ylivilkkaudesta vai lahjakkuudesta? Koulu mukaan selvitysprosessiin niin löytyy myös vastaus tuolle kiusaamisasialle. Tsemppiä kovasti.
Joo, koulusta on ajoittain tullut opelta viestiä että häilää tunneilla. Mutta ei mitään kovin pahaa. Työrauhan säilyttäminen oli arvostelussa tyydyttävä..
Open mielestä ei ole kiusaamista esiintynyt.
ap
Vika on nykyisessä kilpauliyhteiskunnassa. Ihmisten pitäis saada tehdä sitä mikä kiinnostaa jo aivan pienestä lähtien. Koulu on sekavaa ajantuhlausta, jossa opettajat jauhavat samat paskat vuodesta toiseen.