Mitä tekee hyvällä kropalla kun on ruma naama?
Tuli vaan tässä mieleen kun tuntuu, että vaikka olisi kuinka hyvä kroppa niin susta ei pidetä jos sulla on ruma naama. Kokemusta on omalta kohdalta, eli koskaan ei sanota kauniiksi, mutta kropasta tulee kehuja. Mitä tällä hyvällä keholla nyt sitten tekee jos naama on kuitenkin ruma? Seksiä saa, mutta ei ole koskaan tarpeeksi hyvännäköinen oikeeseen suhteeseen. En tiedä onko muilla tästä kokemusta, mutta omasta mielestäni tämä on todella turhauttavaa. 😐 Pelastaako hyvä vartalo loppupeleissä yhtään huonoa naamakerrointa? Vai onko se vain toisin päin, että kauneus pelastaa "huonon" vartalon?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Totta :/ Tuo onkin syy miksi ei viitsi enää tutustua miehiin, koska toisaalta ei kestä sitä kehumattomuutta/valehtelua ja toisaalta en kestä sitäkään kun tietää ettei mies yksinkertaisesti voi pitää näitä kasvoja kauniina.
Ei ne kauniiksi muutu, jos eivät sitä ole. Miehet kun yleensä eivät ajattele tunteilla niin paljon kuin naiset.
Tietenkin sinä voit olla kaunis naisena, mutta kuten mainitsin niin ei se niitä a kupin rintojakaan isommiksi muuta. M
Mä kyllä näen hyvin harvoin kovin komeita miehiä. Ja usein ne joilla salilla trimmattu kroppa on karskeja ja rumia naamasta. Miksi naisen pitäs kehittää itselleen jokin ongelma siitä, jos ei miehenkään. En minä ainakaan.
Itse en vois kuvitellakaan seurustelevani karskin näköisen miehen kans. Mä tarviin sellasen söpön tai komean miehen, koska mulla on kulmikkaat kasvot. Ja en todella suostu tyytymään mihinkään kakkosvalintaan mitä tulee miehiin. Mä oon muuten aivan varma että saan just sen kenet haluan
Hyvällä kropalla voi pitää hauskaa!
Ja jos kartat yhdenyönjuttuja, niin seksi on usein puntari myös siihen psyykkisen puolen toimimiseen. Eli jos pedissä on kivaa, voi se olla myös merkki siitä että ollaan samalla aaltopituudella.
Olen mies ja olen itse sitä mieltä että rakkaus on sokea, mitä tahansa piirrettä voidaan pitää viehättävänä, koukkunokkaa, liian pientä nöpönenää, hitto vie, täytyyhän jonkun pitää niistä sairaista silikoonipumppuhuulista joita on esim. Suomen täydellisissä venäläisnaisissa.
Mutta olkoon kuinka raadollisesti sanottu, useimmissa parisuhteissa rakkautta ei ole ilman seksiä. Älkää ymmärtäkö tätä väärin. Kuinka monta seksittömyyteen kaatunutta liittoa lienee tälläkin palstalla surkuteltu ja surkutellaan parhaillaankin.
Eli pitkän viestini tarkoitus on ehkä: Mitä menetät jos kokeilet sitä seksin toimivuutta ensin? Voi olla että osa miehistä on pelureita, mutta kun saa oikein hyvää seksiä, niin se on muutakin kuin tissit, perse ja naama. (vai pitäisikö sanoa rinnat, takapuoli ja kasvot) Kyllä mieskin sen aistii jos libidot oikein kunnolla hankaavat toisiaan ja huokausten alpha-aallot siirtyvät suoraan suusta suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin naisen kanssa, jolla oli omasta mielestään ruma naama. Seurustelu loppui, koska en jaksanut toimia hänelle tukihenkilönä oman naamansa takia. Naamalla itsessään ei ollut vaikutusta eroon, ainoastaan huonolla itsetunnolla.
Mä kyllä vähän veikkaan että seurustelu päättyi aivan johonkin muuhun. Muita aina syytetään. Vaikka tosiasiassa sä oot itse niin ruma että se nainen jätti sut.
Moi AP ja kaikki muut naiset, joilla on sama ulkonäköongelma. En voi nyt väittää, että olisin ollut nuorempana kasvoiltani susi ruma, mutta en mikään missikaunotarkaan. :D Vartaloni taas oli tosi hoikka, mutta muodokas, vaikka lyhyt olinkin. Huomasin kerran parikymppisenä yhden ulkonäöltä tuntemani nuoren naisen (aika miehisen mittainen vartaloltaan/pituudeltaan ja ei niin kaunis kasvoiltaan), että hän vaikutti kuitenkin jollain tapaa viehättävältä juuri siksi, että hän on iloisen ja hyväntuulisen näköinen kasvoiltaan. Eli just se sama seikka, josta tänne kirjoitteli jo aiemmin joku muu. Sisäinen kauneus kyllä pelastaa ainakin sen jälkeen, kun toinen tutustuu sinuun! :)
Itselläkin oli ottajia, mutta en kelpuuttanut kaikkia ja hyvä niin. Kolmikymppisenä löysin elämäni miehen, joka nyt sattumalta oli vielä hyvännäköinen, muttei itserakas ja todella symppis ihmisenäkin. Naimisissa ollaan nyt oltu parikymmentä vuotta ja rakkautta riittää edelleen. Kaunis en ole edellenkään, mitä nyt joskus tunnen itseni hetkittäin kauniiksi. Mieskään ei kutsu minua kaunottareksi, mutta hänen katsestaan näen, että hän rakastaa minua ja hyväksyy minut tälläisena. Itse edelleenkin jaksan ihmetellä pääni sisällä, mitä hän oikein näkee minussa, kun hymyilee ja halaa minua, vaikka olisin kuinka mielestäni sillä hetkellä kamalan näköinen ja silti vielä haluaa minua seksuualisestikin! Joten siskot, se kaunis naama ei siis voi olla kaikki kaikessa, vaan kyllä se on se kokonaisuus!
Varmasti tässäkin voi auttaa se auttaa se, että olen muutoin pitänyt huolta edelleen vartalostani kuntosalikäyntien avulla ja liikkumalla, mutta, mutta varmasti on niin, että paska luonne/itsekeskeinen ihminen ei taatusti kiinnosta ketään pidemmän päälle, vaikka olisi kuinka kaunis!
Sitten vielä yksi esimerkki miehestä: olin aikoinaan kiinnostunut yhdestä todella kivan näköisestä miehestä ja niipä kävi, että tämä adonis saapui luokseni. Mutta voi v...ttu mikä ääni, sillä tyypillä oli ja mitkä jutut, joten kaikki se ulkonäöllinen puoli himmeni täysin sen kaiken muun rinnalla ja kiinnostus sammui siihen! Sillä hetkellä ymmärsin täysin, mitä olin kuullut miesten puhuvan näistä "nukkenaisista", joiden kanssa ei yksinkertaisesti voi olla, olipa nainen, miten hyvännäköinen tahansa. :D
No tässä kai tullaan siihen, että kuinka moni mies muka on sekä timmi että komea kasvoiltaan. Onko niillä muka varaa vaatia täydellisyyttä? :D Suomalaiset harvemmin on edes kumpaakaan. Mutta kauneus on edelleen katsojan silmissä, sen sijaan timmi kroppa on faktaa, jota ei muuta kuvakulma.