Naisten kotiorjuus on saanut nimen = metatyö!

Kyllä se on ihan meistä naisista kiinni koko homma eli ettei omita metatyötä itsellemme. Kun miettii etukäteen ja odottaa miehen hoitavan vähintään oman osuutensa (mielellään enemmän), niin kyllä se onnistuu. Jos ei ole aiemmin aloittanut, niin vaikkapa kassin pakkauttamisella synnärille lähtiessä "kun jalkoja kolottaa". Käyttäkää mielikuvitusta, eläytykää ja pistäkää ukko hommiin niin, että se joutuu ajattelemaan!

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Antakaa niille miehillenne vastuuta ja hyväksykää, että asiat voi tehdä monella tapaa. Ja sietäkää se, että lopputulos voi olla erilainen ja erinäköinen kuin teidän tavallanne tehtynä, mutta silti homma on tullut hoidettua. 

Kyllä miehetkin osallistuvat, jos kaikesta ei aina valiteta. 

Mitä jos se "omalla tavallaan" tarkoittaa vaikka neuvola-aikojen varaamisen tai passien pakkaamisen unohtamista?
Eihän tässä puhuta käytännön työstä tai tavoista vaan siitä, että vastuu kokonaisuudesta ja "metatyöstä" (järjestäminen, kaiken muistaminen) jää yleensä äidille.

 

Mä ainakin voin muistuttaa miehelle että lapselle pitäisi varata aika neuvolaan. Enkä koe sitä kovin rakkaaksi. Sitten sovitaan kumpi sen hoitaa varaamisen itselleen sopivaan aikaan ja käynnin. Aika merkitään kalenteriin enkä edelleenkään koe ylivoimaisen raskaaksi vaikka edellisenä iltana muistuttaa että Maijalla on muuten sitten huomenna se neuvola.

 

Itse muistuttelin kaksi vuotta siitä, että kuopukselle pitäisi varata neuvola-aika. Neuvolakortin laitoin muistitaululle ja totesin että siitä löytyy terkan numero. Muistutin myös, että nykyään saa netinkin kautta kätevästi varattua nuo neuvola-ajat jos ei tykkää soittaa. Noh, siinä jäi väliin 3v. ja 4v. neuvolat. Arvatkaas kuka sitten varasi sen 5v. neuvolan? Aivan, minä. Ja siihen meni aikaa muutama hassu minuutti. Tarina jatkuu vielä. Miehen piti mennä sinne koska sattui olemaan kyseisenä ajankohtana lomalla. Minä muistutin ja muistutin asiasta. "Joo, joo, kyllä mä sen muistan", oli vastaus. Kas kummaa, kyseisenä päivänä alkoi MINUN puhelimeni soida kun terkka soittelee että missäs oikein viivytte, että oletteko tulossa. En tiedä, soita miehelle, onhan teillä hänen numeronsa ja minulla on kiire töissä.

Esikoiselle piti varata aika hammaslääkäriin että saadaan oikomishoito aloitettua. Tämäkin oli miehen vastuulla. Puoli vuotta odottelin ja muistuttelin asiasta ja jälleen kerran minun piti hoitaa asia.

Vaatetusasioista en viitsi edes sen pahemmin kirjoittaa. Hän itse kuumaverisenä pukeutuu melko kevyesti talvellakin ja olettaa että lapset ovat samanlaisia. No eivät ole ja siitä on tullut sanomista päiväkodistakin kun mies oli vaatettanut lapset liian kevyesti niille keleille. Ja jälleen kerran minä joudun kuuntelemaan sitä "saarnaa". Ihan kuin syy olisi minun.

Että joo, parempi että minä hoidan nuokin asiat kuin jätän miehen vastuulle. Muuten kyllä hyvä isä. Touhuaa lasten kanssa jne. mutta arki rullaa kaikkein parhaiten kun otan vastuun vaikka myönnän, että se risoo aika usein.

Aamen tälle. Pistin miehen lukemaan tän artikkelin, sama asia motä olen pari vuotta toitottanut. Ehkä hän tajuaa nyt kun joku toinen sen sanoo. Uskon kyllä että ei tajua. Minäkin yritin jossain vaiheessa olla omimatta metatöitä itselleni mutta lopputulos oli hyödytön. Asiat jäivät järjestäen tekemättä ja silti jouduin muistuttelemaan kokoajan. Ihan fine minulle että jatkossakin hoidan nämä metatyöt, että elämästä selvitään, mutta haluan miehen kunnioituksen ja jotain tästä vastineeksi. Esimerkiksi kiitoksen joskus. Tai edes kerran vuodessa ylläriruoan hänen valmistamanaan.

sekin on metatyötä että saa jatkuvasti olla muistuttamassa miestä asioiden hoidosta vaikka hän vastuun niistä olisiko ottanut. Mutta kun mies ei vaan osaa ennakoida eikä olla oma-aloitteinen.

esimerkkinä vaikka lapsen vienti harrastukseen kun itse töissä. Muista antaa välipala, muista ottaa ne ja ne välineet mukaan ja loukata harrastuskaveri mukaan klo se ja se. Ei vaan tahdo onnistua. Aina ollaan myöhässä kun syömisessä kesti tai joku oli hukassa tai saavutaan harrastukseen ilman asiaankuuluvaa varustusta yms.

Näköjään ydinperheen hinta on se ,että äiti on orja. Jos äiti alkaisi vaatia tasa-arvoa saattaisi tulla ero ja äidin status huonontuisi yksinhuoltajana. Parempi siis olla orja!

Kun mikään ei kelpaa, niin sitten tekee itse vaan.

Itse kaappasitte laadunvalvonnan, olkaa hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

marttyyrinkruunu postissa  , hurrataana äitimyyttiä, nainen on aina uhri ja sikamiehet.

tässä nyt haluamasi vastaukset tiivistettyinä, ole hyvä.

Tunnen paljon perheitä. Kyllä se vain menee niin että äitien kesken puhutaan esim. onko teidän Peralla jo talvikengät, menisikö noi meidän Mertin kuomat hänelle, ovat kokoa 27.

Ostin Kaisalla Prismasta kuriksia, olisin ostanut lindexiltä mutta kaikki punaiset koossa 110-116 olivat loppu jne.

Eli juuri tätä pohdintaa ja valmistautumista seuraavan kauden vaatteisiin jne. Ei ole vielä tullut vastaan isää joka kyselisi vinkkejä että minkälaiset puuvillahanskoja paksummat hanskat olisivät hyvät kun aamut ovat jo koleita...

Nainen soveltuu paremmin arkisiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa niille miehillenne vastuuta ja hyväksykää, että asiat voi tehdä monella tapaa. Ja sietäkää se, että lopputulos voi olla erilainen ja erinäköinen kuin teidän tavallanne tehtynä, mutta silti homma on tullut hoidettua. 

Kyllä miehetkin osallistuvat, jos kaikesta ei aina valiteta. 

Mitä jos se "omalla tavallaan" tarkoittaa vaikka neuvola-aikojen varaamisen tai passien pakkaamisen unohtamista?



Eihän tässä puhuta käytännön työstä tai tavoista vaan siitä, että vastuu kokonaisuudesta ja "metatyöstä" (järjestäminen, kaiken muistaminen) jää yleensä äidille.

Ja entä jos ei vaan PYSTY jättämään edes kerran asioita oman onnensa (miehen) nojaan...



Esim. jos miehen sovitaan hoitavan yhden lapsista lomareissukamojen pakkaaminen, niin kukakohan siinä on loppupeleissä kärsijä, jos unohtuu kotiin tämän lapsen rantakengät, auringolta suojaavat mutta vilpoisat vaatteet, mukavat kävelykengät, rakkain unilelu, ym...? Kärsijä on se lapsi, eikä sellainen ole mikään "hyvä näpäytys" miehelle tai oppimistilanne tyyliin "ähäkutti, ehkä ens kerralla sitten muistat".



Ja en oikein hyväksy selitystä asioiden hoitumisesta vain vähän ERI tavalla. Yleensä tämä tarkoittaa kalliin pikapassin hankkimista, koko perheen reissun peruuntumista ilman rahanpalautusta, uuden vaatekerran ostamista reissun päällä lapselle isolla rahalla, lapsen kylmettymistä viikon ajan päiväkodissa, uimakoulun viivästymistä siihen kun lapsi on jo koulussa joutunut naurunalaiseksi puutteellisten taitojensa vuoksi.



Perheessä rahat ovat yhteiset. Välinpitämättömyyden ja suunnittelemattomuuden vuoksi rahalla selviäminen tilanteesta on pois ihan jokaiselta perheenjäseneltä, ei vain siltä syypäältä. Kuka äiti taas antaisi lasten kärsiä nahoissaan isän ajattelemattomuuden.. Niinpä nainen "metatyöskentelee" koko ajan, skannaa tilannetta päässään, pohtii ja arvioi tulevaa, ennakoi, suunnittelee, valmistautuu ja tekee etukäteen.

Hetkinen. Vaikka mies ei osaisi tai jaksaisi arkirumbaa, ei se tarkoita sitä, että hän on välinpitämätön tai suunnittelematon. Hänellä on vain eri käsitys näistä asioista. Sama juttu kuin siivoamisessa, ihmisillä on eri käsityksiä siisteydestä. Toinen pyyhkii pölyt joka päivä, toinen kerran kuussa, toinen vie roskat joka päivä, toinen muutaman kerran viikossa... Enemmistö ihmisistä sijoittuu janalle eikä ääripäihin. Kullakin on luontaiset vahvuudet ja heikkoudet. Nämä kun sopii yhteen riittävästi niin hyvä tulee. Mitä enemmän luontaiset asiat ja tavat eroavat puolisoiden välillä, sen haastavampaa suhteesta tulee.

Mä en ymmärrä tästä(kin) aiheesta ruikutusta. Mä olen itse kotiäitinä yhden lapsen kanssa ja olen kategorisesti kieltäytynyt hoitamasta ja muistamasta kaikkea. Hoidan lapsen ja kodin, mies hoitaa rahapuolen. En koe rasittuvani siitä, että mun pitää muistaa hankkia talvihanskat tai viedä lapsi neuvolaan.

Kaveripiirissä tartuttiin tähän metatyö-käsitteeseen innosta vikisten. Yhteistä näillä vikisijöillä on tapa haalia elämäänsä mahdollisimman paljon vaivaa - liikaa tavaraa asunnon kokoon nähden, karvoittavia lemmikkejä, hankalat työajat ja tehdäänpä pari lasta peräjälkeen siihen krooniseen rahattomuuteen, ettei vaan olisi liian helppoa. Sitten itketään, kun on sotkua ja väsyttää ja lapsi pitää viedä aamuyöstä tarhaan eikä koiriakaan kukaan ulkoiluta. Ihan itse on keitetty elämästä tällainen liemi ja sit porataan, kun mies ei muista jotain rokotusaikaa.

Äiti on huolehtinut lapsen pikkuasiat kuntoon jo ties kuinka kauan. Mies voi noudattaa äidin käskyjä, mutta aniharva mies osaa hoitaa itse nuo jutut. Äiti osaa hahmottaa ja tuntea lapsen tarpeet tarkemmin, mutta ei se sitä tarkoita, että mies ei välittäisi lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni perhe lähtee matkalle.

Ystäväni varmistaa, että passit ovat voimassa ja hankkii tarvittaessa uudet passit hyvissä ajoin.

Ystäväni pyykkää koko perheen vaatteet ja silittää ainakin osan niistä. Hän miettii omat vaatteensa ja lasten vaatteet ja pakkaa laukut. Hän ottaa mukaan myös lääkkeitä, eväät, lapsille tekemistä lentokoneessa, taskulampun ja matkaoppaan.

Hän siivoaa asunnon ja vie lähtöpäivänä vielä roskat, sopii hyvissä ajoin postien noudosta ja kukkien kastelusta tms., ottaa yhteyttä opettajiin ja lastentarhanopettajiin, harrastusten ohjaajiin, tyhjentää jääkaapin jne.

Mies pakkaa oman laukkunsa ja kysyy ystävältä, missä hänen passinsa on.

Ystävä tilaa taksin ja varmistaa, että perhe on ajoissa lentokentällä. 

Reilua ja tasapuolista vastuunottoa?

Tästä puuttuu enää mies naukumasta, että "mikä sulla aina kestää" ja naureskelemasta perheelle,että äiti on aina viimeinen lähtijä ja äitin takia ollaan myöhässä.



Ja tietty että naiset stressaa liikaa ja tekee asiat monimutkaisiksi...

Tämä on niin naulan kantaan!

Oma mieheni tässä taannoin hämmästeli, miten olinkaan niin nopeasti valmis lähtöön erääseen menoon. No, avainjuttu oli siinä se, että sillä kertaa lapset eivät olleet mukana!


Miehen logiikan mukaan minä olen hidas valmistautumaan, kun oikeasti valmistelen lähtöön muutaman muunkin ihmisen.

Kuka nuo saamattomat surkimukset on teille mieheksi ja lasten isäksi valinnut?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Antakaa niille miehillenne vastuuta ja hyväksykää, että asiat voi tehdä monella tapaa. Ja sietäkää se, että lopputulos voi olla erilainen ja erinäköinen kuin teidän tavallanne tehtynä, mutta silti homma on tullut hoidettua. 

Kyllä miehetkin osallistuvat, jos kaikesta ei aina valiteta. 

 

Ja tämäkin on taas naisten syytä.

 

Niin, mitäs kaappasivat järjestelypäällikön tehtävät?

Kuinka ihmeessä ne yksinäiset miehet pärjäävät?

Tunnen muutaman, joiden kodit ultrasiistejä ja muutenkin paidat ojennuksessa. Ilmeisesti eivät kelpuuta mitään keskivertomammaa sotkemaan järjestyksiään.

Vai onko niin, että parisuhde vie useimmiten miehiltä aloitekyvyn kotihommissa? Ja mistä se mahdollisesti johtuu?

Kehoitankin jokaista nuorta miestä asumaan omillaan ainakin muutaman vuoden. Se kummasti jalostaa kotitaitoja.

Suomi on niin tasa-arvoinen maa, että niin miehet kuin naiset ihmettelee, miksi toinen ei toimi kuten he itse. Se synnyttää vain turhaa nälvimistä ja riitaa. Vaikka nyt mies ihmettelee naisen hitautta ja nainen miehen ymmärtämättömyyttä lapsen kanssa. Sukupuolten pitäisi ymmärtää toisiaan, mutta samalla kunnioittaa keskinäisiä eroja.

Mun lähipiirissä on tapahtunut aika monta eroa nyt lähiaikoina, eroja, joissa äiti on lähtenyt kävelemään lastensa kanssa. Kertaakaan ei syynä ole ollut esimerkiksi toinen mies, vaan kaikissa tapauksissa se, että nainen on kerta kaikkiaan väsynyt hoitamaan ihan kaiken kun mies on keskittynyt elämään kivaa keskenkasvuisen elämäänsä yhtenä lapsista. Ja asioista on varmasti puhuttu, väsymys on äideistä näkynyt, mutta silti ero tulee miehelle aina ihan puskista. Näin se vaan menee. Kaikki ihan kivoja ja fiksuja miehiä, mutta joku vastuullisuuden, aloitekyvyn ja  oman navan ulkopuolelle näkemisen kyky heiltä on suurissa määrin puuttunut.  

37: voi olla että naiset itse nykypäivänä pariutuvat enemmän luonteeltaan itsekkäiden miesten kanssa. Itsekäs, sarkastinen ja kylmäkiskoinen komea menestyjä ja opportunisti - oman elämänsä Jack Bauer, Gregory House tai James Bond - tuntuu olevan ainakin kohtuumonen suomalaisnaisen miesihanne.

Naiset naukuu siitä ettei heidän tekemää metatyötä huomioida mutta eipä ollut tekstissä tai ketjussa yhtä ainoaa esimerkkiä sellaisesta metatyöstä, jota miehet ovat perinteisesti tehneet: tarkkaillaan auton huoltotarvetta, sovitaan katsastuksista, hankitaan ja ylläpidetään kodin- ja pihan huoltovälineistöä, hoidetaan kunnostustyöt, korjataan ja huolletaan lasten polkupyöriä...

Nämä ovat minusta ja vaimojensakin mielestä olleet kyllä ihan mukavia perusmiehiä, eivät mitään urakeskeisiä menestyksekkäitä alfauroita. Ja silti tällainen itsekeskeisyys ja vastuuttomuus on vaivannut. Että periaatteessa ihan hyviä, mukavia miehiä, viihdyttäviä ja lastensa kanssa aikaa viettäviä isiä, mutta kaikki muu yhteinen osallistuminen ja kumppanuus ja tasavertaisuus on ollut vieras ajatus.

kyllähän sitä on paljon tuota 'metatyötä'. Minä teen sen ja tykkään siitä, niistä jutuista mistä en tykkää, en tee (kuten varainkeruut päiväkotiin ym). Normaalia elämää, sanoisin. Jos ei tykkää niin sitten vastuu vaan puoliksi. Ihme asioilla taas yritetään nostattaa äitejä ..

Vierailija kirjoitti:

Naiset naukuu siitä ettei heidän tekemää metatyötä huomioida mutta eipä ollut tekstissä tai ketjussa yhtä ainoaa esimerkkiä sellaisesta metatyöstä, jota miehet ovat perinteisesti tehneet: tarkkaillaan auton huoltotarvetta, sovitaan katsastuksista, hankitaan ja ylläpidetään kodin- ja pihan huoltovälineistöä, hoidetaan kunnostustyöt, korjataan ja huolletaan lasten polkupyöriä...

Höpöhöpö. Meillä minä pidän varastot järjestyksessä ja taatusti tiedän miestä paremmin mistä esim työkalut löytyvät. Hänellä kun on tapana heitellä kaikki minne sattuu tai jättää lojumaan niin että tavarat menevät pilalle. Mies voi ehkä paikata sen pyörän renkaan, mutta minä etsin hänelle kaikki tarvikkeet valmiiksi.