Surkein lahja, jonka olet saanut?
Ja tänne ei nyt tarvitse tulla sanomaan "jokainen lahja on arvokas!!1" vaan kertokaa ihan suoraan, mikä on surkein saamanne lahja? Kuka antoi ja mikä lahja kyseessä?
Itse sain tädiltä hänen ulkomaille muuttaneen tyttärensä (eli serkkuni) vanhoja vaatteita. Ei kai siinä muuta kun että serkku painaa reilut sata kiloa ja itse olen s-kokoa. Täti vielä sanoi "No kun te olette *Katrin kanssa suunnilleen samaa kokoa" ja hymyili vittumaisesti päälle. Että hyvää syntymäpäivää minulle vain :D
Kommentit (636)
Muutama vuosikymmen sitten sain eräältä sukulaistädiltä parina jouluna "silkkikerraston", joka ei ollut silkkiä nähnytkään, vaan jotain liukasta keinoainetta olivat. Samalta tädiltä sain myös samasta materiaalista valmistetun alushameen. Kerrastot viruivat vintillä vuosikausia. Kerran sitten vinttiä tyhjentäessäni osuivat käteeni ja lensivät kauniissa kaaressa jätesäkkiin. Alushametta sen sijaan käytin jonkin verran, sillä varsinkin edulliset mekot alkoivat olla vuorittomia. Ei ollut kiva, kun helmat tarttuivat sukkahousuihin ja toisinaan ohut materiaali myös kuulsi ilkeästi läpi. Siihen aikaan ei ollut tapana esitellä julkisesti alusvaatteita, kuten nykyään olen huomannut tehtävän.
Yksi hajuvesipullo muistuu myös mieleeni. Se oli muodoltaan kuin Eiffel-torni. mutta hajuvesi haisi niin kamalalle, että käyttämättä jäi. En ole ylipäänsä tuokujen ystävä.
Kun olin vähän päälle parikymppinen, sain silloiselta poikaystävältä lasten Muumi-esiliinan. Kun avasin paketin, hän kysyi, että ”eikö oo söpö”?
Minä vastasin, että onhan se, mutta tämähän on lasten kokoa, että minähän en voi tätä käyttää.
Mies totesi, että näin on. Kun kysyin miksi hän oli päättänyt ostaa minulle lasten kokoa olevan lahjan, perustelu kuului, että koska se on söpö.
Kyseinen ex oli sellainen lahjanantaja, että osti asioita jotka olivat hänestä jotenkin hellyttäviä - mikä oli sinänsä ihan herttaista - mutta ei välittänyt käytännöllisyydestä. Sain häneltä useampaankin kertaan näitä pohjimmiltaan lapsille suunniteltuja asioita jotka oli ostettu puhtaasti niiden söpöyden vuoksi ja joita en voinut lopulta käyttää.
Sain mieheltä 50-vuotislahjaksi ärrältä ostetun muovisen avaimenperän. Ex-mies nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksi mummin seksihepenien uhriksi joutunut. Mummi oli silloin vielä aivan terve ja hyväkuntoinen, ennen muistisairauttaan. Olin 12-vuotias ja aivan täysi lapsi vielä. Leikin barbeilla ja hevosleikkejä naapurin vähän nuorempien tyttöjen kanssa yms. En meikannut tai laittautunut mitenkään. Sain joululahjaksi tummanpunaisen niukan pitsikorsetin, siis aivan kuin jostain erotiikkaliikkeestä ostetun. Kun avasin sen (koko suvun nähden) mummi vielä virnuili ja sanoi "sitten kun sinä alat miestä etsimään, olisi jo korkea aika"
"Hiukan" hävetti.
Tuo on jo muistisairauden oire, estoton käytös. Siis jos henkilö on aiemmin ollut asiallinen. Tuo voi alkaa vuosia ennen varsinaisia muistioireita.
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosikymmen sitten sain eräältä sukulaistädiltä parina jouluna "silkkikerraston", joka ei ollut silkkiä nähnytkään, vaan jotain liukasta keinoainetta olivat. Samalta tädiltä sain myös samasta materiaalista valmistetun alushameen. Kerrastot viruivat vintillä vuosikausia. Kerran sitten vinttiä tyhjentäessäni osuivat käteeni ja lensivät kauniissa kaaressa jätesäkkiin. Alushametta sen sijaan käytin jonkin verran, sillä varsinkin edulliset mekot alkoivat olla vuorittomia. Ei ollut kiva, kun helmat tarttuivat sukkahousuihin ja toisinaan ohut materiaali myös kuulsi ilkeästi läpi. Siihen aikaan ei ollut tapana esitellä julkisesti alusvaatteita, kuten nykyään olen huomannut tehtävän.
Yksi hajuvesipullo muistuu myös mieleeni. Se oli muodoltaan kuin Eiffel-torni. mutta hajuvesi haisi niin kamalalle, että käyttämättä jäi. En ole ylipäänsä tuokujen ystävä.
Äidilläni oli myös tuo hajuvesipullo, saatu lahjaksi 1950-luvulla. Ei kai sun puteli ollut samaa ikäluokkaa? 😱
Jotain työpaikan rättejä joissa oli firman logo. Ei siinä mitään mutta kun siitä piti olla ”kiitollinen” kun niin paljon lahjaan satsattiin. Vaatteessa oli epämukavaa ja kummalliset mittasuhteet.
Uudelta miesystävältä sain joululahjaksi teflonkattilan.heh.Nykyisin exä.
Jäänyt elävästi mieleen kaveri, joka on ollut nuuka ihan lapsesta saakka. Hän teki minulle lahjan lapsena (oltaisiinko oltu noin kymmenvuotiaita), jota sinänsä kyllä arvostan ja oli mieluinen, mutta lahja koostui siis hänelle itselleen kaikesta ylimääräisestä. Oli vanha poni tmv. lelu (tosin sellainen, josta olin mainunnut sen oleva hieno), lehtileikkeitä (joissa esiintyi ihastuksiani), itse meidän itsemme tekemiä kirjepapereita... ja sitten oli joku kaverin oma joululahja, jota en nyt muista mikä oli, mutta se ei itse siitä tykännyt.
Pettymys oli kova, kun itse osti ihan uutta ja huomasin kaverin vain keränneen omia "rojujaan" minulle, mutta kuten sanoin, silti arvostin ja lahja oli kuitenkin ihan mieluinen vaikka tiesinkin pääsyyn lahjoihin olevan kaverin nuukuus.
Kaveri on edelleen kaveri, että ei nyt traumoja jäänyt, nykypäivänä lähinnä naurattaa, koska edelleen ei osta kellekään mitään vaan kierrättää omia tavaroitaan :D
Vierailija kirjoitti:
Yolapsi2018 kirjoitti:
Yo lahjaksi on tapana saada monen kokoisia ja värisiä ruusuja. Muut sukulaiset kyllä antoivatkin, mutta kummitätini antoi RUUKKUKASVIN. Itse istuttamansa ja hieman kasvattamansa vihreän kasvin, joka ei edes koskaan selvinnyt mikä kukka oli kyseessä.
Ruukkukasvit -tai kasvit yleensäkään- eivät minulla jää henkiin joten ruusut elivät kauemmin.Jos valmiiksi istutettu ruukkukasvi kuolee nopeammin kuin leikkokukka/ ruusu kesällä niin täytyy kyllä todeta että olet todella lahjakas. Siis lahjakas kasvintappaja. Minusta tuo ruukkukasvi nopeasti kuihtuvan ruusun tilalle on hyvä idea. Olen itsekin antanut joskus lahjaksi rahapuun johon kiinnitin rullattuja vitosen seteleitä.
Joo aika rankalla kädellä saa kastella jos noin käy, että viherkasvi kupsahtaa nopeempaa kuin leikkokukka.
En keksi muutakaan syytä tähän.
Eno antoi pornolehden kun täytin 18v. Joo kyseessä oli mukamas tosi hauska vitsi, mutta ne juhlat missä eno oli mukana, oli ihan siistit kakkukahvit. Ne rymyjuhlat oli kavereille erikseen. Kyllä siinä kaikkien edessä kauluspaita päällä kun selailet nopeasti pornolehden läpi ja hymistelet enolle ikään kuin tämä oli hauskakin vitsi, niin voin sanoa että vitsit oli vähissä. Sitten se jäi onnittelujen jälkeen hetkeksi pöydälle, niin siellähän oli nuoremmat jätkät naureskelemassa oudoille kuville. Piti vielä käydä jemmaamassa sekin.
Tosi hauska vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini poikaystävä toi kaverille syntymäpäivälahjaksi KAALIN
No tämä päihittää jo ne kivetkin :D Oliko "rakkauden kaali"?
Valmistuin viime syksynä. Opintoni ovat olleet pitkät vakavan sairastumisen vuoksi, sekä taloudellisista syistä, koska minun on pitänyt tehdä koko aja töitä siinä ohessa. Olen myös välillä ollut pitkiä aikoja sairaalassa, tehnyt opintoja aina kun voin. Tie on ollut pitkä ja kivinen, lievästi sanottuna.
Isäni tuli valmistumisen jälkeen luokseni ja laittoi useita marketsta hakemiaan olutpulloja pöydälle. "Siinä on yksi jokaiselle vuodelle, mitä opiskelu kesti", hän nauroi ja alkoi jopa kuvailla, miten opintojen alku oli lupaava, mutta sitten... Ja tajusi kyllä ilmeestäni, että minua ei naurattanut.
Joskus olisi kiva saada vaikka vilpitön halaus ja kehu, eikä jotain väsynyttä "hauskaa" v*ttuilua. Muutama olutpullo ei ole valmistumislahja.
Työkaveri oli kansalaisopiston kurssilla savenvalantaa harjoittelemassa. Toi tuliaisiksi kammottavan, kuhmuraisen maljakon, joka oli myös niin suuri, ettei oikein sopinut mihinkään kaappiin. Monta vuotta piilottelin sitä milloin missäkin nurkassa ennen kuin tajusin, että voihan tämän roskiinkin heittää.
Joskus 14v-15v ikäisenä sain vuoden vanhemmalta poikaystävältäni ison etelävaltioiden lipun. En ollut rokkityyppiä, amerikanautotyyppiä enkä mitenkään kapinallinen. En voinut ymmärtää lahjaa enkä kehdannut viedä sitä kotiin, koska vanhempani olisivat ihmetelleet myös sitä. Poikaystävä ei taas ymmärtänyt minun reaktiotani ja ripusti sen kamalan lakanan omalle seinälleen. Mua nolotti ja hävetti poikaystävän puolesta ihan hirveästi, kun se oli noin juntti - varsinkin kun sille oli ulkokultaisuus aina kauhean tärkeää.
Sukulaiselta saatu kirja ’Helppoa mikroruokaa’. Oli 80-luvun kirja, en tiedä ottiko hyllystään vai oliko kirppikseltä. Kuulemma monia ”näppäriä ohjeita”. Työskentelen kokkina hyvässä ruokaravintolassa että en ihan hirveästi arvostanut.
En tiedä mutta järki, olen täysin lahjaton, en osaa mitään.
Sain lahjaksi mustan pitkulaisen anaalitapin jonka päädyssä karvahäntä, käyttöä tosin ei ole ollut
Semmoinen tiikeri-dvd joita Postista silloin jaettiin postiluukuista muiden postien mukana :D
Käytöksen kultainen kirja pikkusiskolta.