Surkein lahja, jonka olet saanut?

Rasvakeitin. Ex Miesystävältä, joululahjaksi monta vuotta sitten. Nyt jo naurattaa :D

11-vuotiaana sain papaltani lihanuijan :D En silloin edes laittanut mitään voileipää tai mikroruokaa kummempaa itselleni. Pappa ilmeisesti ajatteli että opetetaan tyttö nuijimaan kunnon pihvit hyvissä ajoin...

Muovinen 3dl-mitta mieheltäni viime viikolla synttärilahjaksi, kolme päivää myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Kummitätini hurahti uskoon oikein huolella ja alkoi kunnon hihhuliksi (anteeksi halventava nimitys). Saan jokaisena jouluna, syntymäpäivänä jne. lahjaksi enkelipatsaita ja Jeesus pelastaa -aiheista kirjallisuutta. Mukana on aina myös kortti, johon hän on kirjoittanut "olen huolissani sinusta, ota Jeesus sydämeesi niin pelastut" yms. tekstiä.

 

Minun puolesta jokainen voi uskoa mihin haluaa, mutta tuollainen oman maailmankatsomuksen levittäminen ainoana oikeana näkemyksenä ja pakkokäännyttäminen aiheuttaa sellaisen vastareaktion, että heitän kaikki hänen lahjansa roskiin saman tien.

Veljeni vaimo harrastaa tätä samaa. Jopa lasteni ylioppilaslahjaksi tulee jokin omakustanteinen kirja johon painattanut lapsellisia Raamattu aiheisia piirroksiaan ja hengellisiä "runojaan ". Nimikin on kopioitu jostakin tunnettummasta hengellisestä kirjasta " Polkuni varrelta".

On olevinaan suurempikin hengellinen runoilija, "säveltää" ja sanoittaa itse omia laulujaan ja esittää niitä sitten lähisukulaisten hautajaisissa. Kai muuallakin esittäisi, jos olisi mahdollista.

 Jopa joulukortit ovat aina Jeesus aiheisia,keskustelunaiheet myös. Joka paikassa tuputtaa omaa uskoaan ja ahdasta helluntailaista näkemystään. Arvostelee muita, soittaa itkusia puheluita, kertoo kuinka haluaisi jo taivaaseen jne.jne. Vain hänen uskonsa on ainoa oikea, kuuluu vanhakantaiseen, naista alistavaan "helluntaikansa" lahkoon.

Kuuden olutlasin setti. Mulla on keliakia, joten en ole koskaan päässyt oluiden makuun (edes gluteenittomien). 

Muistaakseni oli joulu- tai valmistujaislahja, sen verran kaukaiselta sukulaiselta, etten oikeastaan odottanut lahjaa ollenkaan. Tuntui tosi pahalta vastaanottaa lahja ja sitten vielä tajuta, ettei mennyt nappiin ollenkaan... 

Vierailija kirjoitti:

Mummoni joskus toi syntymäpäivälahjaksi (tammikuussa) semmoisen järkyttävän ison joulukylä koristeen jossa vilkkuu kaiken maailman ledejä ja kuituja kaikissa sateenkaaren väreissä. Se on ruma ja iso ja mummo tarkistaa joka joulu että onhan se paraatipaikalla. On ihan mahdoton säilytääkkin kun vaatii oman orthexin säilytyslaatikon eikä sinne mahdu mitään muuta. Asun pienessä minimalistisesti sisustetussa kerrostaloasunnossa.

Riko hirvityksen töpseli vaikka tunkemalla nasta tai naula sen läpi ja sano, ettei se toimi enää. Tai heität sen kierrätykseen ja sanot mummolle, että se varastettiin. Tai heität sen ulkona päin kalliota ja sanot, että se meni vahingossa rikki. Tai lahjot jotkut oman tai lähipihan vekarat irtokarkeilla ja pistät heidät rikkomaan hökötyksen. Tai sanot mummollesi, että tulit valoyliherkäksi ja jouduit antamaan/myymään sen pois terveydellisistä syistä johtuen.

Kyllä hätä keinot keksii.

Miksi se jouluhärveli pitää rikkoa? :D eikö sen voisi vaan antaa eteenpäin ja valehdella että meni rikki. Toki varmaan vaikeaa saada se tungettua eteenpäin muuten kuin ilmaiseksi jonnekin kierrätyskeskukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Muovinen 3dl-mitta mieheltäni viime viikolla synttärilahjaksi, kolme päivää myöhässä.

Ma ottaisin taman jo ihan puhtaana v*ttuiluna, vaikka en erityisesti lahjojen peraan olekaan...

Kolme jättimäistä konvehtirasiaa syntymäpäivälahjaksi vanhemmilta ja siskolta. Alkuperämaa oli Romania ja maku todella paha. Oli varmaan saatu tosi halvalla. Heitin roskiin. Ihan mahtava ajatuksella valittu lahja.

Sain mieheltäni usein kauniita alusvaatteita tai yöasuja syntymäpäivä- tai joululahjaksi.Kiva lahja jos mieheni ei olisi siinä samalla kun availin paketteja joka kerta ylistänyt kuinka kaunis myyjätär oli ollut ja kuinka hyvin heillä synkkasi ostotilanteessa. En ole mustasukkainen mutta vähän alkoi ärsyttämään.

Lapsena papalta miesten kalsarit (myös sisko sai) jouluna, toisena jouluna joulupaperia samalta papalta. Pappa oli alkkis ja rahat kai vähissä. Kerran sain mummolta rasiallisen palaneita popcorneja nimipäivälahjaksi (olisi voinut jättää antamatta, nimipäivät ihan turha juhla muutenkin...) :D Huumorilla muistelen näitä.

up

Sain poikakaverilta kauniin korun ja ilahduin suuresti kun hän ei normaalisti pahemmin rahaa tuhlannut. Viikkoa myöhemmin sain tietää yhteisiltä tutuilta, että koru oli kuulunut hänen exälleen ja mies oli löytänyt sen jostakin. Otin korun, soitin oikealle omistajalle ja palautin sen. Kyseessä oli edellisen tyttöystävän ikoinaan rippilahjaksi saama suht arvokas kultainen riipus (ei risti) ketjuineen. En edes tajua, miksi minulle annettiin toiselle kuuluva koru. Exä on exä, mutta Tuijan kanssa ollaan kavereita edelleenkin. 

Annoin kerran kaverille Mozartin kuulia joulun alla. Omasta mielestä ne on kamalia, mutta tämä kaveri oli sen makuista suklaata kehunut joskus aikaisemmin yhteisen tutun luona. Itse en sanonut silloin suklaasta mitään, koska mielestäni se oli pahaa. Pidän irtokarkeista ja niin piti tämäkin kaveri, mutta koska kehui tuon makuista suklaata ja Mozartin kuulat olivat vähän jouluisempi vaihtoehto, päädyin siihen.

Heh, olisi pitänyt saada filmille kaverin reaktio. Suuttui siitä ja passiivisaggressiivisesti osoitti kuinka ei pidä niistä. Laittoi paketin pannunaluseksi kuumille perunoille, jotta suklaa sulaisi ja mutisi sitä kuinka ei pidä ostaa mitään jos ei edes tiedä millainen maku kaverilla on. Kyseessä oli illanistujaiset, joissa oli muitakin tuota suklaata kehuneita. Olisihan hän voinut tarjota sen heille...

Mitä tästä opimme?

Oma elämäni, mitä järkeä, funktiota...

No tämä ei ole paha verrattuna muihin, mutta kerron silti. 14v sain joululahjaksi sukulaiselta (ei äiti tai isä) rintsikat. Oli kyllä kivan näköiset ja olisin käyttänytkin, ainoa vaan, että oli pari kuppikokoa liian pienet! Olisi ne kai voinut käydä vaihtamassa isompiin, mutta en sen ikäisenä kehdannut kysellä sukulaisilta, että keneltä ne oli ja onko kuittia tallessa. Meillä siis mummo ja pappa toivat lahjat aamulla kotiimme ja lahjasäkissä oli heidän ja tätien ja setien antamat lahjat.

Vierailija kirjoitti:

No tämä ei ole paha verrattuna muihin, mutta kerron silti. 14v sain joululahjaksi sukulaiselta (ei äiti tai isä) rintsikat. Oli kyllä kivan näköiset ja olisin käyttänytkin, ainoa vaan, että oli pari kuppikokoa liian pienet! Olisi ne kai voinut käydä vaihtamassa isompiin, mutta en sen ikäisenä kehdannut kysellä sukulaisilta, että keneltä ne oli ja onko kuittia tallessa. Meillä siis mummo ja pappa toivat lahjat aamulla kotiimme ja lahjasäkissä oli heidän ja tätien ja setien antamat lahjat.

Mä sain valkoisia pikkuhousuja. Vittuilua mun kummitädiltä, koska olin noin 7 vuotiaana suuttunut siskolleni, joka heillä ollessaan otti ilman lupaa pikkarini käyttöönsä. Kummitäti muisti piruilla vuosia joulupikkareilla.

Sukulaisilta saan teetä, vaikka he tietävät, että olen yliherkkä kofeiinille. Eikä minun luonani yleensä käy vieraita. Silloin harvoin kun joku käy, se on yleensä vain lyhyt käväisy jonka aikana ei ehdi keittää teetä.

Sain mieheltä äitienpäivälahjaksi friteerauskeittimen, inhoan uppopaistettua ruokaa. Mies kokkaili keittimellä(än) ahkerasti muutaman viikon, sitten se jäi kaapin perälle. En olisi kaivannut lahjaa, ei olisi haitannut jäädä ilmankaan, ja mies olisi voinut ostaa sen perhanan keittimen ihan muuten vaan joskus toiste.

11 cm.