Lue keskustelun säännöt.
Surkein lahja, jonka olet saanut?
29.10.2015 |
Ja tänne ei nyt tarvitse tulla sanomaan "jokainen lahja on arvokas!!1" vaan kertokaa ihan suoraan, mikä on surkein saamanne lahja? Kuka antoi ja mikä lahja kyseessä?
Itse sain tädiltä hänen ulkomaille muuttaneen tyttärensä (eli serkkuni) vanhoja vaatteita. Ei kai siinä muuta kun että serkku painaa reilut sata kiloa ja itse olen s-kokoa. Täti vielä sanoi "No kun te olette *Katrin kanssa suunnilleen samaa kokoa" ja hymyili vittumaisesti päälle. Että hyvää syntymäpäivää minulle vain :D
Kommentit (636)
Tädiltäni 30-vuotislahjaksi kaksi kaameaa posliinista koristehärpäkettä, joissa oli painettu nimikointi ’Anne’. Oma nimeni on Anna, joten taisin olla vähän huuli pyöreänä kun avasin paketin. Täti kiirehti selittämään, kuinka ne olivat ”juuri minun näköiseni” ja että kyllähän sinua on Anneksikin sanottu usein”. Ihan kuva, paitsi että kukaan ei ole KOSKAAN IKINÄ kutsunut minua sillä nimellä (täti tietää sen ihan hyvin). Yritti kiivaasti ottaa tätä ”lempinimeä” vielä käyttöön synttäreiden jälkeen kunnes hermostuin ja käskin lopettamaan moisen pelleilyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnantajalta kilo mustaleimaemmentaalia
mun mielestä hyvää. tosin aika outo juttuna.
Exältä vuosien kuluessa hirveä määrä häntä itseään miellyttäviä naistenvaatteita (keski-iän ylittäneelle kenties sopivia tyyliltään, ei lähelläkään omaa tyyliäni) sekä mauttomia se*siasuja, joita tietenkin vaati käyttämään.
Erossa hän halusi pitää nuo pikkuhepenet, jotta voi "antaa ne käyttöön seuraavalle tyttöystävälle", voi luoja!
Yritti samalla omia muutamia itse hankkimiani kauniita alusasuja, mutta vein ne kyllä mukanani.
Sain ylioppilaslahjaksi kaveriltani Tiimarista ostetun posliinihahmon, koska hän ei keksinyt sanojensa mukaan muuta. Silloin vähän loukkaannuin, mutta myöhemmin nauratti. Ainakin jäi mieleen.
Eräs kätteli minua hymysuin merkkipäivänä ja sanoi, että mulla ei oo sit sulle muuta ku lämmintä kättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näitä lukee, niin tulee mieleen, että kyllä me suomalaiset ollaan tyhmä kansa, ei tietenkään kaikki. Paras on tuossa ylempänä oleva jatkojohto. Onhan se tietenkin tarpeellinen.
Mieheni kyseli ennen valmistujaisiani, että onko minulla mitään erityistä lahjatoivetta. Sanoin, että ei, koska ajattelin, että saa itse valita. En saanut sitten mitään, ennen kuin jälkeen päin, kun mies ihmetteli, että mitä minä mökötän. Sain sitten korun, jonka minun piti itse käydä valitsemassa. Jonkun syntymäpäivälahjan puuttuminen ei olisi niin harmittanut, kun synttäreitä on joka vuosi, enkä niitä yleensä isommasti juhli, mutta valmistujaiset voi olla kerran elämässä, ja pidin juhlat, joihin kaikki vieraatkin toi lahjan.
Tästä opin, että tuolle miehelle pitää aina sanoa, mitä haluaa. Kukkien ostokin piti opettaa hänelle, koska hänellä oli sellainen käsitys, että kukkia ostetaan vain anteeksipyynnöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä lukee, niin tulee mieleen, että kyllä me suomalaiset ollaan tyhmä kansa, ei tietenkään kaikki. Paras on tuossa ylempänä oleva jatkojohto. Onhan se tietenkin tarpeellinen.
En huomannut tuota jatkojohtokirjoitusta, mutta tuosta tuli mieleeni, että mieheni lähti tapansa mukaan jouluaattona ostamaan joululahjoja. Soitteli sitten kaupasta, että oliko sulla pyöränpumppua. Sanoin, että jos joululahjaksi ajattelit, niin haluan mieluummin jotain muuta, vaikka yöpaidan, pumpun voin ostaa itse. Enää en muista, mitä sain, mutta en ainakaan sitä pumppua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuori, jossa sisällä paperi, jossa antaja ilmoitti lahjoittaneensa "minun puolestani" jonnekin kehitysmaahan parikymppisen.
Mikä tässä on tarkoitus? Kehuskella omalla hyvyydellään? Minä en saanut mitään muuta kuin tiedon, että hän on lahjoittanut johonkin kohteeseen rahaa.
ja mistä edes tiedät että on mitään lahjoitaanut??Kuoressa oli jonkun järjestön virallinen paperi lahjoituksesta.... mutta ei se nyt ole pointti. Miten joku voi ajatella, että antaa toiselle lahjaksi ilmoituksen omasta rahalahjoituksestaan jollekin järjestölle. Ei edes oltu keskusteltu koko asiasta.... esim. jos olisin sanonut, että kannatan tätä järjestöä ja haluaisin tukea sitä. Silloin ymmärtäisin.
Mutta ei, se oli muistaakseni joitain vuohia kehitysmaalaisille. Ei siinä mitään vikaa, varmasti tarvitsevat vuohia, mutta olisi lahjoittanut ihan itsekseen. Mitä se minulle kuuluu.
Minä ilahtuisin, jos saisin tällaisia lahjoja ennemmin kuin että rahaa tuhlataan johonkin turhaan krääsään, mitä en edes tarvitse. Olen monesti tällaisia lahjoja toivonutkin, mutta harmikseni en niitä saa juuri koskaan... Tai no nyt syntymäpäivänäni järjestin Facebook-keräyksen, johon äitini ja pari kaveriani osallistuivat pikkusummilla, mikä teki minut hyvin iloiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin saavani 10v hääpäivälahjaksi jotain henkilökohtaista (edes kukkia).
Hääpäivän koittaessa mies sanoi että samana kesänä rakentamansa autokatos on hääpäivälahja minulle.
Minulla ei ollut siihen aikaan edes omaa autoa.
Joo, eikä edes kukkia.
Eron tullessa hääpäivälahjani jäi niille sijoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kaason lahjaksi tuikkukippo..!!
Kovin ihmeellisiä apuja morsian ei minulta tarvinnut, mutta olisi voinut tyylikkäämmin muistamisen hoitaa. Sulhanen antoi näyttävästi bestmanille taskumattisetin. Itselläni meni häihin matkustamiseen, vaatteeisiin hiuksiin ja meikkiin pari sataa euroa. Häiden jälkeen yhteydenpito hiipui, joten ihan turha sijoitus minun puolelta.
Kaason lahjominen on itselleni ihan vieras perinne, enkä olisi ymmärtänyt kadehtia taskumattiakaan, mutta kai se sama raha olisi sinulla mennyt matkoihin ja vaatetukseen vaikket olisi ollut kaaso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaason lahjaksi tuikkukippo..!!
Kovin ihmeellisiä apuja morsian ei minulta tarvinnut, mutta olisi voinut tyylikkäämmin muistamisen hoitaa. Sulhanen antoi näyttävästi bestmanille taskumattisetin. Itselläni meni häihin matkustamiseen, vaatteeisiin hiuksiin ja meikkiin pari sataa euroa. Häiden jälkeen yhteydenpito hiipui, joten ihan turha sijoitus minun puolelta.
Kaason lahjominen on itselleni ihan vieras perinne, enkä olisi ymmärtänyt kadehtia taskumattiakaan, mutta kai se sama raha olisi sinulla mennyt matkoihin ja vaatetukseen vaikket olisi ollut kaaso?
Vieraana ei olisi ollut työvelvollisuutta. Luottamustehtävästä maksetaan aina palkkio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin noita toisten kertomia juttuja mummoilta saaduista vanhoista ja käytetyistä alushousuista, kunnes tajusin että olenhan minäkin joskus saanut mummoltani sellaisia. Olin noin 7-9-vuotias enkä muistaakseni saanut niitä minään merkkipäivänä lahjaksi vaan "ihan muuten vaan". Olin hyvin hämmentynyt, eikä äitini osannut selittää mummoni (oman äitinsä) käytöstä, totesi vaan että voihan niitä käyttää. Nuo vanhat mummoalushousut (eri malliset kuin kaikki muut pikkarini) olivat ne alusvaatekorin pohjimmaiset joita käytin jos kaikki muut olivat likaisena. En vieläkään tiedä miksi mummo antoi ne minulle, sillä mitään muita vaatteita en häneltä koskaan ole saanut.
Minusta tuntuu, että johonkin mummojen salaiseen ohjesääntöön kuuluu, että lapsenlapselle pitää antaa ainakin yhdet alushousut lahjaksi. Joko seksihepenepikkarit tai sitten kainaloon asti ulottuvat mummosloggit. Itse olen saanut jälkimmäiset, värisävyltään puuteri.
Mummoilla on ehkä joku pakkomielle pikkupöksyihin. Muuan tuttavamummo ostaa joka kesä mökillä ollessaan useita pakkauksia pikkupöksyjä, jotka säilöö kaappiin mökille. Siellä on 60 cm leveä lattiasta kattoon ulottuva hyllykomero täynnä (lähinnä käyttämättömiä) mummopikkareita. Uusia ei käytetä ettei ne kulu, mutta lisää siis ostetaan.
Tämä oli vähän ohi, mutta voisi selittää ilmiötä, joskin avaa uusia kysymyksiä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä on nämä kaikki mummot jotka ostavat lapsenlapsilleen, jopa 15-vuotiaalle tytölle seksihepeneitä? Kaikki jotain dementiatapauksia? Ja miksi lapsen vanhemmat ei mene väliin näin epäsopivien lahjojen kanssa?
Nuorena saatu, latentti syfilis voi vanhemmiten puhjeta aivoissa aiheuttaen hyperseksuaalisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Eräs kätteli minua hymysuin merkkipäivänä ja sanoi, että mulla ei oo sit sulle muuta ku lämmintä kättä.
On ne hopeaketut kyllä huumorintajuisia!
Vierailija kirjoitti:
Setäni uudelta vaimolta sain lahjaksi puisen kyltin jossa luki; Anneli 50 vuotta. Naurettu on porukalla: Minnehän tälläsen kyltin laittais. Ihanko ulko oveen, rinnukseen vai kenties pidän sitä lipaston päällä. Roskiin meni sekin kaiverrus. Oli kuulemma tilannut sen joltain artesaani ystävältä. Hintaakin oli mukavasti maksanut.
Mutta onko nimesi Anneli? Ja oletko 50?
Mieheni täti toi mulle ” lahjaksi” vanhat rintaliivinsä. Olisi vain vähän rahaa niistä halunnut, loukkaantui kun sanoin etteivät ole minun kokoa😂
Yolapsi2018 kirjoitti:
Yo lahjaksi on tapana saada monen kokoisia ja värisiä ruusuja. Muut sukulaiset kyllä antoivatkin, mutta kummitätini antoi RUUKKUKASVIN. Itse istuttamansa ja hieman kasvattamansa vihreän kasvin, joka ei edes koskaan selvinnyt mikä kukka oli kyseessä.
Ruukkukasvit -tai kasvit yleensäkään- eivät minulla jää henkiin joten ruusut elivät kauemmin.
Jos valmiiksi istutettu ruukkukasvi kuolee nopeammin kuin leikkokukka/ ruusu kesällä niin täytyy kyllä todeta että olet todella lahjakas. Siis lahjakas kasvintappaja. Minusta tuo ruukkukasvi nopeasti kuihtuvan ruusun tilalle on hyvä idea. Olen itsekin antanut joskus lahjaksi rahapuun johon kiinnitin rullattuja vitosen seteleitä.
Kaverini poikaystävä toi kaverille syntymäpäivälahjaksi KAALIN
Ukki toi YO lahjaksi sellaisen ilmaiseksi saamansa kylpylälipun. Tuli lisäksi myöhässä noin 5h, muut vieraat olivat jo lähteneet.