Lue keskustelun säännöt.
Surkein lahja, jonka olet saanut?
29.10.2015 |
Ja tänne ei nyt tarvitse tulla sanomaan "jokainen lahja on arvokas!!1" vaan kertokaa ihan suoraan, mikä on surkein saamanne lahja? Kuka antoi ja mikä lahja kyseessä?
Itse sain tädiltä hänen ulkomaille muuttaneen tyttärensä (eli serkkuni) vanhoja vaatteita. Ei kai siinä muuta kun että serkku painaa reilut sata kiloa ja itse olen s-kokoa. Täti vielä sanoi "No kun te olette *Katrin kanssa suunnilleen samaa kokoa" ja hymyili vittumaisesti päälle. Että hyvää syntymäpäivää minulle vain :D
Kommentit (636)
Monta. En toivo enkä halua lahjoja, ostan itse minkä tarvitsen. Lahjakortit pahimpia, kun raha on sitten antajalta ihan turhaan mennyt kun en voi laittaa kiertoonkaan. Hyvä yrittäjälle tietysti.
- Lahjakortit hierontaan kun kammoksun vieraan ihmisen kosketusta
- 3 lahjakorttia kosmetologille ks. ed.
- lahjakortti valokuvausliikkeeseen perhekuvaan
- lahjakortti johonkin netin hilavitkutinkauppaan jossa myynnissä vain huumoritavaraa ja naamiaisasuja
- lahjakortti ravintolaan joka suljettiin koko kesäksi ja se ehti vanhentua...
- majoituslahjakortti jonnekin Kainuun korpeen..
Nämä kaikki jäi käyttämättä. Mieluummin vaikka s- tai k-ryhmän lahjakortti, jonka voin antaa lapsille jätskirahaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummisetäni on pihein mies, jonka tiedän ja olen tottunut saamaan häneltä aina jotain omaa jo käytettyä vanhaa krääsää, joka menee suoraan roskiin. Tietenkin on hellyttävää, että toinen edes koittaa muistaa, mutta voisi kierrättää itse nuo tavarat. Lapsena ei lämmittänyt mikään vanha tuikkukuppi ja niitä halpoja metallituikkuja mukana. Onneksi isäni mainitsi joskus asiasta ja on sen jälkeen pääsääntöisesti tajunnut antaa vain rahaa lahjana. Ja minä en ole kyllä edes koskaan ollut mitään lahjaa vailla, mutta parempi heittää vaikka pari euroa/karkkipussi kun jotain romua.
Ehkä piheyden huippu oli hänen antamansa joululahjapaketti, josta löytyi hotellista mukaan otetut pienet ilmaisshamppoot. Ja nämä hän antoi minulle kun olin jo 30 vuotta lähestyvä aikuinen nainen. Siis nehän on kätevät vaikka matkalle mukaan, mutta inhoan kerätä mitään turhaa kotiini ja enemmän vaan nauratti miten hän oikeasti kehtasi nuo paketoida. Vielä hotellin logo kyljessä :D.
Kaipa se muistaminen on tärkeintä, enkä aikuisena mitään lahjoja kummin oletakaan antavan, mutta enemmän noissa lahjoissa vaan tulee paha mieli, jos ei tule käyttöön tai joutuu heittämään roskiin.
En osannut myöskään arvostaa toisilta kummeiltani saamiani omaan silmääni rumia Kalevala koruja (joita en koskaan käyttänyt) tai jeesusaiheisia enkelikoristeita tai jotain "Siionin laulut" virsikirjaa.
Opittu on siis se, että paras lahja on raha tai lahjakortti joka tulee oikeasti tarpeeseen. En itse osta koskaan tästä syystä mitään tavaralahjoja, jos ei saaja ihan välttämättä pyydä.
Edellinen vierailija jatkaa, että lahjakortti on hyvä lahja vain siinä tapauksessa että on varma siitä, että lahjan saajalle se tulee käyttöön. Minustakin paras lahjakortti on just joku prisman lahjakortti tai semmoinen gogift kortti, jossa saaja voi valita liikkeen tai ravintolan. Muakin on jäännyt hurjasti harmittamaan monen sadan euron käyttämättömät hieronta-lahjakortit, kun en ole halunnut mennä vieraiden kosketeltavaksi vähissä vaatteissa ja kortteja ei ole voinut palauttaa :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaason lahjaksi tuikkukippo..!!
Kovin ihmeellisiä apuja morsian ei minulta tarvinnut, mutta olisi voinut tyylikkäämmin muistamisen hoitaa. Sulhanen antoi näyttävästi bestmanille taskumattisetin. Itselläni meni häihin matkustamiseen, vaatteeisiin hiuksiin ja meikkiin pari sataa euroa. Häiden jälkeen yhteydenpito hiipui, joten ihan turha sijoitus minun puolelta.
Kaason lahjominen on itselleni ihan vieras perinne, enkä olisi ymmärtänyt kadehtia taskumattiakaan, mutta kai se sama raha olisi sinulla mennyt matkoihin ja vaatetukseen vaikket olisi ollut kaaso?
Kaasona on oltava paremman näköinen versio itsestään kuin perusvieraana, koska "kunniatehtävä" näkyy alttarilla, ohjelmassa ja kuvissa. Perusvieraana olisin laittanut meikin ja hiukset itse ja vain mennyt muiden mukana juhlassa.
Silloinen miesystäväni oli ulkomailla useita kuukausia. Tuliaiseksi hän toi kommentin: "Meinasin ostaa sulle semmoisen värikkään huivin, mutta tuskin olisit sitä käyttänyt." Kummipoikaansa kuitenkin muisti jollain puisella korulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjakortin saaja, miksi ihmeessä et myy niitä eteenpäin tai lahjoita jollekin?
Huonoin (joulu)lahja on tullut ex-anopilta. Sain kattilan, vielä tosi huonolaatuisen. Mies sai samaan aikaan 100e lahjakortin Stockalle, Gantin neuleen, Björn Borgin kalsareita jne.
Parikymppisenä sain kolmelta kaverilta syntymäpäivänä valokuvasuurennoksen, eräänlaisen taulun, tilanteesta, jossa olin ilveillyt laittamalla silmät kieroon yms. Silloin filmikamera-aikaan nuo isommat kuvat eivät olleet mitään halpojakaan. Itseäni ei naurattanut yhtään ja piti siinä väkisin hihitellä muiden mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut poikatyttö ja feminiinisempi puoli alkoi tulla esiin vasta joskus kolmikymppisenä. Olin 12-vuotias siilitukkainen poikatyttö, kun sain opettajalta(!) lahjaksi kauneudenhoitokirjan. No, mikäs siinä, ajattelin, että ehkä siellä on vinkkejä kasvonaamioihin tai hoitoaineisiin, mutta se koko hemmetin kirjan kaikki vinkit olivat tyyliin mene kemialliseen kuorintaan, mene rasvaimuun, mene leikkaukseen :D
Opettaja oli selkeästi sen verran vanhoillinen, että olisi pitänyt nyt olla naisellisempi ja kasvaa naiseksi, eikä hiihdellä piikkitukkapunkkarina :D
Kemiallinen kuorinta 20 vuotta sitten?
Vierailija kirjoitti:
Edellinen vierailija jatkaa, että lahjakortti on hyvä lahja vain siinä tapauksessa että on varma siitä, että lahjan saajalle se tulee käyttöön. Minustakin paras lahjakortti on just joku prisman lahjakortti tai semmoinen gogift kortti, jossa saaja voi valita liikkeen tai ravintolan. Muakin on jäännyt hurjasti harmittamaan monen sadan euron käyttämättömät hieronta-lahjakortit, kun en ole halunnut mennä vieraiden kosketeltavaksi vähissä vaatteissa ja kortteja ei ole voinut palauttaa :(
S-ryhmän lahjakortti on vähän kuin antaisi rahaa. Hierontalahjakortit voi antaa jollekin joka tykkää tai myydä vaikka tori.fi vähän rahallista arvoaan alempaan hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kimpun muovikukkia. Antaja itse kehui "että nättejä ovat ympärivuoden".
Itse maalattu taulu, ilman kehyksiä. Ruma kuin mikä.
Kyllä meidän aikuisten olis jo aika lopettaa kaikenlainen toistemme lahjominen kun näin usein on vaikeuksia keksiä mitään järkevää tai päivänsankarille sopivaa. Raha kaiketi kaikille vielä kelpaa. Pysyis välitkin sopuisempina. Lapsillekin vain sitä mitä toivovat. Meidän suvussa kaikenlainen aikuisten lahjominen on lopetettu jo parikymmentä vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen tiikeri-dvd joita Postista silloin jaettiin postiluukuista muiden postien mukana :D
Legendaarin Bengalintiikeri tavattu luonnossa! Noita on kirppikset täynnä.
https://paskatkirppisloydot.fi/?s=Bengalintiikeri&submit=Etsi
Jos saa epämieluisan lahjan, niin miksei sitä voi myydä kirpputorilla tai lahjoittaa kierrätyskeskukseen? Miksi lahja on pakko heittää roskikseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä sain kolmelta kaverilta syntymäpäivänä valokuvasuurennoksen, eräänlaisen taulun, tilanteesta, jossa olin ilveillyt laittamalla silmät kieroon yms. Silloin filmikamera-aikaan nuo isommat kuvat eivät olleet mitään halpojakaan. Itseäni ei naurattanut yhtään ja piti siinä väkisin hihitellä muiden mukana.
Oletpa tosikko. Varmaan ajattelivat, että on hauska muisto sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Lahjakortin saaja, miksi ihmeessä et myy niitä eteenpäin tai lahjoita jollekin?
Huonoin (joulu)lahja on tullut ex-anopilta. Sain kattilan, vielä tosi huonolaatuisen. Mies sai samaan aikaan 100e lahjakortin Stockalle, Gantin neuleen, Björn Borgin kalsareita jne.
Kaukonäköinen nainen antoi lyhytaikaiselle miniälle halvan kattilan. Kalliimpi lahja olisi ollut huono sijoitus.
Vuosia olen mieheni mummon surkeita lahjoja vastaanottanut, nyt pikkuhiljaa alkaa palaa hermo. Koen huonoa omaatuntoa näistä negatiivisista vihafiiliksistä, kun kai hän hyvää vain tarkoittaa... suurin osa lahjoista päätyy heti roskiin tai kiertoon.
Minusta on hölmöä, että esimerkiksi ravintolassa tavatessamme hän saapuu paikalle säkit täynnä elintarvikkeita. Liikkuu julkisilla, heiveröinen mutta itsepäisen sisukas mummeli, ja rahtaa sitten vielä perunasäkkejä, tarjouksesta ostamiaan hedelmiä, kahvipaketteja... ja me asumme 25 metrin päässä ruokakaupasta, josta voisimme toki itse hakea tarvitsemamme elintarvikkeet. Harmittaa, että mummo raahaa kilotolkulla tavaraa, vaikka samat jutut saisimme lähikaupasta haettua.
Mukanaan hän tuo myös joka tapaamiseen suoraan sanottuna krääsää. Esimerkkejä:
- Postimyyntikatalogeja
- Kosmetiikkaa (käytän itse ostamiani lempituotteita, nämä perus(ilmaisnäyte)tuotteet jäävät käyttämättä)
- (mainos-)kangaskasseja
- jotain koirakrääsää (muovisia kippoja, leluja, kaulapantoja...)
- sukkia, alusvaatteita tarjouksesta (ei oman maun mukaisia)
- vihkoja, kalentereita yms...
- sisustustavaraa: mattoja, koriste-esineitä, kynttilänjalkoja, kynttilöitä jne.
Listaa voisi jatkaa vielä pitkään...
Osa tavarasta on käyttökelpoista, mutta emme vain tarvitse miljoonaa mattoa tai käsirasvaputelia!!!! Pahinta on, että hän ilmeisesti kuvittelee meidän ilahtuvan siitä, jos saamme mahdollisimman halpaa tavaraa. Ylpeänä kertoo, miten halvalla tämänkin kipposetin tai seinäkalenterin löysi... :( tämän käsityksen lienee saanut siitä, kun kerran sanoimme, että älä nyt pliis meidän lahjoihin tuhlaa rahojasi (epätoivoinen yritys vältellä tavaravuoria).
Olemme sanoneet monesti ei kiitos, jopa törkeästi, ja usein mummo raahaa harmistuneena puolet lahjoista takaisin kotiinsa, kun emme ota niitä vastaan. Mutta ei sekään ole hyvä, usein otamme tavaran vastaan vain, jotta mummon ei pitäisi selkä vääränä raahata krääsää taas paikasta toiseen. Eikä ole järkeä käyttää kerta toisensa jälkeen tapaamisajasta puolet siihen, että riidellään lahjan vastaanottamisesta, kun hän ei vain opi.
Olen alkanut hyväksyä, että mummon elinajan ajan joudun joka näkemisellä tuomaan kotiin kasat turhaa tavaraa. Muuten elämme mahdollisimman ekologisesti ja vältämme turhan tavaran ostelua tai jos jotain ostamme, niin kirpparilta, jos vain mahdollista. Ja sitten tätä halpis kiinakamaa raahataan meille kassikaupalla, eikä vastaansanomiset auta, kai mummo on jo niin vanhuudenhöperö.
En vain käsitä, MIKSI hän tuntee tarvetta antaa meille aina vaan lisää tavaraa, jota emme tarvitse. Sekin tässä niin paljon ärsyttää. Pahoittelen viestin pituutta, oli pakko avautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä sain kolmelta kaverilta syntymäpäivänä valokuvasuurennoksen, eräänlaisen taulun, tilanteesta, jossa olin ilveillyt laittamalla silmät kieroon yms. Silloin filmikamera-aikaan nuo isommat kuvat eivät olleet mitään halpojakaan. Itseäni ei naurattanut yhtään ja piti siinä väkisin hihitellä muiden mukana.
Oletpa tosikko. Varmaan ajattelivat, että on hauska muisto sinulle.
Varmasti juu ajattelivat, olihan siinä vaivaakin nähty ja tarkoitus ei ollut paha, pieleen vaan meni. Ruman taulun sain itsestäni ja tunsin vielä itseni hölmöksi siinä lähjaa vastaanottaessani, kun ei yhtään osunut omaan huumoriin.
Mummoni joskus toi syntymäpäivälahjaksi (tammikuussa) semmoisen järkyttävän ison joulukylä koristeen jossa vilkkuu kaiken maailman ledejä ja kuituja kaikissa sateenkaaren väreissä. Se on ruma ja iso ja mummo tarkistaa joka joulu että onhan se paraatipaikalla. On ihan mahdoton säilytääkkin kun vaatii oman orthexin säilytyslaatikon eikä sinne mahdu mitään muuta. Asun pienessä minimalistisesti sisustetussa kerrostaloasunnossa.
Sain jouluna liimapuikon lahjapaperiin käärittynä äidiltäni.. Ja muita lahjoja, joilla en tehnyt mitään.
No nyt selvisi tämäkin. Olenkin ihmetellyt mistä hyllyyn sellainen on ilmestynyt :) Luulin hankkineeni kirpputorilta, mutta olikin postin tekosia