Surkein lahja, jonka olet saanut?

Piirakkavuoan sain exältä kun täytin 18v. Vihaan leipomista joten en ihan ymmärtänyt logiikkaa. Ehkä se oli vihje, "akka alas leipoa piirakkaa" tms.

Käytetyt rintsikat kokoa 90D, olen kokoa 85B. Vieläpä pitkien kehujen kera, kuinka hyvää materiaalia liivit ovat. Pienennät ne näppäränä itsellesi. Mun täti antaa lahjaksi itse käyttämiään vaatteita. Meillä on 10 vuotta ikäeroa. Meillä on aivan eri tyyli kaikessa. Olen minimalisti, mustavalkoinen ja valkoinen väreinä. Täti on täti Moonika, kas näin heiluu hattu ja riemunkirjavankukertavat mekot ja yli isot legginsit. Täti ei kuule sanaa en ota. Tunkee ne mun käsilaukkuun. Kehuu muille sukulaisille kuinka antoi laatu rintsikat lahjaksi. Ei tosin muista mainita että käytettyinä.

Tämä ehkä hiukan ohi aiheen mutta lahjasotku/ajattelemattomuutta kuitenkin. Veljeni oli toivonut pitkään, siis todella pitkään itselleen playstation2 konsolia. Koitti joulu ja availimme paketteja innolla. Yhdestä minun paketista paljastui juurikin kyseinen konsoli. Muistan veljeni ilmeen ja hän pidätteli itkua. Itse en ollut kyseistä laitetta halunnut vaan tykkäsin pelata hänen playstation1 konsolilla minulle sopivia pelejä. Illan tullen kun vanhemmat olivat jo nukkumassa kävin viemässä saamani konsolin hänelle ja olin ikionnellinen kun hän antoi omansa minulle.

Vierailija kirjoitti:

Tästä lahjasta jäi niin paha mieli että se on  jäänyt mieleen iäksi.

Toivoin lapsena pitkään nukkekotia, niin pienestä asti kun muistan. Kaverilla oli sellainen enkä saanut koskaan leikkiä sillä ja ai että kun harmitti. Lopulta 6-vuotiaana joulupaketista paljastui suuri pahvilaatikko jossa oli nukketalon kuva. Olin aivan onnesta soikeana kunnes avasin paketin. Siellä oli pussillinen kiviä. Siis ihan tavallisia pihalta kerättyjä kiviä. Aloin tietysti itkeä ja äiti vaan naureskeli omahyväisesti, että sen siitä saa kun toivoo kuuta taivaalta. Muu suku naureskeli mukana. Ainoastaan tosikko, jähmeä isäpuoleni (!) tuli huoneeseeni lohduttamaan ja lupasi nikkaroida minulle nukketalon syntymäpäiväkseni. Sitten sen oikeasti sainkin :,)

Mitä hemmettiä. Jos tämä on totta niin voittaa ehdottomasti ketjun julmin lahja -tittelin.

Sain muutama vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi Helsingin pyöräilykartan. Sellaisen, joita saa ilmaiseksi mukaansa kaupungin infopisteistä.

En juurikaan pyöräile, ja lahjan antaja sen kyllä tiesi. Ei viitsinyt senttiäkään uhrata lahjaani varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tupaantuliaislahjaksi kaksi ikivanhaa homeista huonekalua kun lapsiperheelliset saivat uusia kodinkoneita ja uusia huonekaluja. Niin on eriarvoisia ihmiset riippuen onko sukua jatkanut vai ei. Sen opettavan kokemuksen jälkeen ajattelin etten osta lahjoja enään kenellekkään. Kummiudet lopetin sillä en ala lahja-automaatiksi ja sijoitin ne rahat omaan eläkerahastooni. Minulta olisi kupattu kamala summa lapsiperheellisten lahjoihin ja niiden jatkuviin juhliin, kissanristiäisistä lähtien vuosittaisiin moniin synttäreihin kun ne ovat niin itserakkaita että nimipäivätkin pitää juhlia. 

Tsempit sulle!  Näin se on tehtävä, muuten olet ikuinen antaja.  Mekin ollaan lapseton aviopari ja ihmiset kyllä tietää, että oltaisiin niitä haluttu mutta ei saatu.  Sitten ollaan maireena esittämässä, kuinka saatte te näitä meidän lapsia hoitaa ja niistä huolehtia, ikään kuin me olisimme halunneet itsellemme ne heidän lapsensa.  Ei, me haluttiin oma lapsi, ei toisen.  

Ja sitten tosiaan ne ainaiset kutsut näitten lasten juhliin, joita järjestettiin tuhkatiheään ja joka asiaa varten.  Ei ne joulut ja synttärit vielä mitään, mutta kun vietetään nimipäiviäkin yhtä isolla intensiteetillä kuin synttäreitäkin, ja kaiken huipuksi yhdessä perheessä sekä etu- että toisen nimen päivää.  Sitten on kouluunlähtökekkeriä, että saadaan koulutarvikkeita ja lasten pikkujouluja mitä ikinä vaan keksitään.  Jossain kohdassa kummin pitää tehdä selväksi, ettei voi olla alituinen antaja.  Lapsetonta paria on helppo nyhtää, kun ihmiset ajattelee, että kyllä niiltä liikenee, kun niillä ei ole lapsia.   Ja ikään kuin siihen olisi vielä joku velvollisuus.

Lapsia saaneet ihmiset olkoot onnellisia lapsistaan.  Lapsettomaksi jääneet olkoot puolestaan onnellisia siitä, että heillä ei niitä ole, eli rahaa tosiaan ei mene sitten niihin lapsiin.  Etunsa kummallakin siis.

 

Vähän OT, mutta kuka hemmetti viettää nimipäiväjuhlia? Ehkä vanhempien ja lasten kesken vielä ymmärtäisin, mutta että vielä oletetaan, että laajempikin ystävä- ja sukulaispiiri tulee innosta hihkuen paikalle. Ihan käsittämätöntä.

Voi kuule, kyllä vaan.  Ystävän lapsella on kaksoisnimi, tyyliin "Maija-Liisa."   Ja sekä Maijan että Liisan päivänä juhlitaan.  Ex-mieheni suku oli myös sellainen hyvin kiinteissä läheisissä väleissä oleva ja aina kokoonnuttiin yhteen, oli mikä kekkeri tahansa.  Ulkopuolista se vähän ihmetytti.  Varsinkin lasten juhlat oli kauhean tärkeitä.

Ei jeesus. Kuulostaa oikeasti pelkältä lahjojen kerjuulta, jos juhlitaan kaikkien nimien nimipäiviä ja vielä kouluunlähtemistäkin. Enkä usko, että tekee hyvää lapsellekaan, jos tyyliin jokaisen pierunkin kumniaksi pitää järjestää kekkerit. Minulle kummilapseni ovat tärkeitä, mutta tuo menee jo yli.

Ihmettelin noita toisten kertomia juttuja mummoilta saaduista vanhoista ja käytetyistä alushousuista, kunnes tajusin että olenhan minäkin joskus saanut mummoltani sellaisia. Olin noin 7-9-vuotias enkä muistaakseni saanut niitä minään merkkipäivänä lahjaksi vaan "ihan muuten vaan". Olin hyvin hämmentynyt, eikä äitini osannut selittää mummoni (oman äitinsä) käytöstä, totesi vaan että voihan niitä käyttää. Nuo vanhat mummoalushousut (eri malliset kuin kaikki muut pikkarini) olivat ne alusvaatekorin pohjimmaiset joita käytin jos kaikki muut olivat likaisena. En vieläkään tiedä miksi mummo antoi ne minulle, sillä mitään muita vaatteita en häneltä koskaan ole saanut.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin noita toisten kertomia juttuja mummoilta saaduista vanhoista ja käytetyistä alushousuista, kunnes tajusin että olenhan minäkin joskus saanut mummoltani sellaisia. Olin noin 7-9-vuotias enkä muistaakseni saanut niitä minään merkkipäivänä lahjaksi vaan "ihan muuten vaan". Olin hyvin hämmentynyt, eikä äitini osannut selittää mummoni (oman äitinsä) käytöstä, totesi vaan että voihan niitä käyttää. Nuo vanhat mummoalushousut (eri malliset kuin kaikki muut pikkarini) olivat ne alusvaatekorin pohjimmaiset joita käytin jos kaikki muut olivat likaisena. En vieläkään tiedä miksi mummo antoi ne minulle, sillä mitään muita vaatteita en häneltä koskaan ole saanut.

Minusta tuntuu, että johonkin mummojen salaiseen ohjesääntöön kuuluu, että lapsenlapselle pitää antaa ainakin yhdet alushousut lahjaksi. Joko seksihepenepikkarit tai sitten kainaloon asti ulottuvat mummosloggit. Itse olen saanut jälkimmäiset, värisävyltään puuteri.

Meilläkin työnantaja, iso kansallinen terveydenhuoltoalan firma, antoi muutamia vuosia henkilökunnan joululahjoihin tarkoitetut rahat hyväntekeväisyyteen. Olisin kyllä ihan mieluusti ottanut sen lahjan itselläni koska en saa lahjoja muualtakaan, olisi ollut edes yksi lahja jouluksi. Joku sitten sitä kyseli että millä summalla firma osallistui mutta sitä ei tietenkään koskaan kerrottu. Veikkaan että pääasia oli firman oman nimen kiillotus, tämä oli sitä aikaa kun lahjoittajien nimet pyörivät aamu-tv:n ruudun alareunassa.

Yleensä olen saanut mieheltäni joululahjan, jotain kivaa, usein jotain mitä olen itse toivonut ja välillä useammankin paketin. Yhtenä jouluna en saanut yhtään mitään, en myöskään mitään selitystä. Itse olin antanut hänelle useamman lahjan ja vielä hänen niitä availlessa ajattelin että kohta hän hakee pakettini toisesta huoneesta. Kun tajusin että pakettia ei tule olin lievästi sanottuna järkyttynyt. En saanut muultakaan yhtään pakettia, miehellä oli useita paketteja ja viinipulloja työpaikalta ja yhteistyökumppaneilta. Vähän sain kyllä nieleskellä pahaa mieltäni. Sen jälkeen olen ostanut aina itse itselleni jotain ihanaa lahjaksi, paketoinut sen kauniisti ja avannut aattoiltana.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä olen saanut mieheltäni joululahjan, jotain kivaa, usein jotain mitä olen itse toivonut ja välillä useammankin paketin. Yhtenä jouluna en saanut yhtään mitään, en myöskään mitään selitystä. Itse olin antanut hänelle useamman lahjan ja vielä hänen niitä availlessa ajattelin että kohta hän hakee pakettini toisesta huoneesta. Kun tajusin että pakettia ei tule olin lievästi sanottuna järkyttynyt. En saanut muultakaan yhtään pakettia, miehellä oli useita paketteja ja viinipulloja työpaikalta ja yhteistyökumppaneilta. Vähän sain kyllä nieleskellä pahaa mieltäni. Sen jälkeen olen ostanut aina itse itselleni jotain ihanaa lahjaksi, paketoinut sen kauniisti ja avannut aattoiltana.

Selittikö miehesi asiaa mitenkään?

Tämä ei ole hirveimmästä päästä, mutta sain 13-vuotiaana joululahjaksi Neiti Etsivä -kirjan. Olin tykännyt Neiti Etsivistä kovasti 8-vuotiaana, mutta 9-vuotiaana olin innostunut jostain toisesta etsiväsarjasta ja menettänyt mielenkiintoni Neiti Etsivään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ehkä hiukan ohi aiheen mutta lahjasotku/ajattelemattomuutta kuitenkin. Veljeni oli toivonut pitkään, siis todella pitkään itselleen playstation2 konsolia. Koitti joulu ja availimme paketteja innolla. Yhdestä minun paketista paljastui juurikin kyseinen konsoli. Muistan veljeni ilmeen ja hän pidätteli itkua. Itse en ollut kyseistä laitetta halunnut vaan tykkäsin pelata hänen playstation1 konsolilla minulle sopivia pelejä. Illan tullen kun vanhemmat olivat jo nukkumassa kävin viemässä saamani konsolin hänelle ja olin ikionnellinen kun hän antoi omansa minulle.

Jotenkin sympaattinen tarina, itselleni tuli melkein tippa linssiin.

Anteeksi ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä olen saanut mieheltäni joululahjan, jotain kivaa, usein jotain mitä olen itse toivonut ja välillä useammankin paketin. Yhtenä jouluna en saanut yhtään mitään, en myöskään mitään selitystä. Itse olin antanut hänelle useamman lahjan ja vielä hänen niitä availlessa ajattelin että kohta hän hakee pakettini toisesta huoneesta. Kun tajusin että pakettia ei tule olin lievästi sanottuna järkyttynyt. En saanut muultakaan yhtään pakettia, miehellä oli useita paketteja ja viinipulloja työpaikalta ja yhteistyökumppaneilta. Vähän sain kyllä nieleskellä pahaa mieltäni. Sen jälkeen olen ostanut aina itse itselleni jotain ihanaa lahjaksi, paketoinut sen kauniisti ja avannut aattoiltana.

Selittikö miehesi asiaa mitenkään?

Selitys oli jotenkin epämääräinen, ettei tiennyt mitä tarvitsen tai haluan. Miksei kysynyt niin kuin muulloinkin. Olin kyllä poissa tolaltani vielä seuraavanakin päivänä, joulufiilis laski huomattavasti. Rahasta se ei ollut kiinni sillä miehen palkka oli/on noin kolminkertainen minun palkkaani verrattuna.

täytin 16tai17 niin 2euron pingismaila ai että ku on lyöty palloa enemänku Tahko Pihkala enkä muuta oo saanukaa ikinä että hyvin menee mutta menköö

7kk esikoisen syntymästä anoppi otti vauvan yökylään että saataisiin mieheni kanssa nukkua ja herätä rauhassa syntymäpäiväni aamuna. Kun painelin pehkuihin, mies sanoi salaperäisenä että käy vielä kaupassa. Aamulla heräsin ennen miestäni, päätin käydä suihkussa ja sheivaamassa jotta voitaisiin viettää nautinnollinen aamupäivä.

Mies ei herännyt kun tulin suihkusta. Annoin nukkua kymmeneen ennen kuin rupesin hellästi herättelemään. Mies säpsähti ja pinkaisi ylös, kehottaen minua odottamaan sängyssä yllätystä. Odotin, kunnes rintoja kivisti niin että oli pakko mennä pumppaamaan ne. Mies ähelsi jotain keittiössä ja kielsi tulemasta. Pumpattuani maidot aloin jo ärtymään, kun mies sääti ja ilmoitti ettei vieläkään saa tulla. Kello oli tässä kohtaa yksitoista ja anoppi oli tulossa puolen tunnin päästä.

Saavuttuani keittiöön, pöydällä seisoi Verkkokaupan muovikassi ja mies vaivasi leipätaikinaa. Ei kukkia, ei kakkua, ei kahvia, ja jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Rupesin itkemään kun miehen ojentamasta muovikassista paljastui paketoimaton leivänpaahdin, kuitti takertuneena pahvilaatikon kylkeen. Oli ostettu edellisenä iltana vähän ennen puolta yötä. Kun anoppi toi vauvan, sai luvan viedä miehen samalla ovenavauksella vähän juttelemaan naisten huomioimisesta.

Tarina on tosi, ja yhteiselomme synkimpiä hetkiä.

Siivousvälineitä (tiskirättejä lähinnä) miehen äidin kumppanilta. Mieheni sai punaviiniä.

Kaason lahjaksi tuikkukippo..!!

Kovin ihmeellisiä apuja morsian ei minulta tarvinnut, mutta olisi voinut tyylikkäämmin muistamisen hoitaa. Sulhanen antoi näyttävästi bestmanille taskumattisetin. Itselläni meni häihin matkustamiseen, vaatteeisiin hiuksiin ja meikkiin pari sataa euroa. Häiden jälkeen yhteydenpito hiipui, joten ihan turha sijoitus minun puolelta.

Yo lahjaksi on tapana saada monen kokoisia ja värisiä ruusuja. Muut sukulaiset kyllä antoivatkin, mutta kummitätini antoi RUUKKUKASVIN. Itse istuttamansa ja hieman kasvattamansa vihreän kasvin, joka ei edes koskaan selvinnyt mikä kukka oli kyseessä.

Ruukkukasvit -tai kasvit yleensäkään- eivät minulla jää henkiin joten ruusut elivät kauemmin.

Aviomieheltä tasakympin kunniaksi Fazerin suklaalevy.