Surkein lahja, jonka olet saanut?
Ja tänne ei nyt tarvitse tulla sanomaan "jokainen lahja on arvokas!!1" vaan kertokaa ihan suoraan, mikä on surkein saamanne lahja? Kuka antoi ja mikä lahja kyseessä?
Itse sain tädiltä hänen ulkomaille muuttaneen tyttärensä (eli serkkuni) vanhoja vaatteita. Ei kai siinä muuta kun että serkku painaa reilut sata kiloa ja itse olen s-kokoa. Täti vielä sanoi "No kun te olette *Katrin kanssa suunnilleen samaa kokoa" ja hymyili vittumaisesti päälle. Että hyvää syntymäpäivää minulle vain :D
Kommentit (636)
Vierailija kirjoitti:
12-vuotislahjaksi kaverilta tämän äidin käytetty huulipuna...
Minä sain 15-v lahjaksi aikoinaan kaverilta tämän äidiltään pöllimän pornofilmin. Tosin ilman koteloa koska "huippuovela" kaverini uskoi ettei jää kiinni jos vie vaan kasetin ja vaihtaa sen tilalle toisen josta on katkaissut nauhan.
Älyttömimmät lahjat sain joskus opiskeluaikoina kun asuin pienessä 20 neliön boksissa ja vanhempani olivat tasan tarkkaan tietoisia siitä että vaikka tavaraa ei ollut paljoa, niin silti kaikki astia- ja vaatekaapit olivat ihan täynnä ilman että mitään mahtui lisää. Ihan tajuttoman viisasta olikin silloin ostaa joku 10 hengen kahviastiasto yksinasuvalle.
40v lahjaksi en saanut muijalta mitään,ei edes onnea toivottanut.
Vierailija kirjoitti:
40v lahjaksi en saanut muijalta mitään,ei edes onnea toivottanut.
No jos miehellä on noin paljon ikää niin kannattaa jo vaihtaa nuorempaan.
Miehen sisko oli hyvissä ajoin valmistellut lahjat; sellofaaniin (tuhannen ryppyinen, kellertynyt) pakattu kuusenoksa, jonka päälle tehty asetelma kahdesta tuikusta ja yhdestä jättituikusta. Paha vaan, kun oli kuusenoksa pahastunut ennakoinnista sen verran, että oli neulaset jo tippuneet...mitä nyt havunoksalle tapahtuu kuivassa ja lämpimässä muutamassa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
No sain isältäni 20w lahjaksi päiväykseltään umpeutuneen Digimon-joulukalenterin. Ja mun synttärit on siis huhtikuussa. En ollut kyllä mitään toivonut, ja sanoinkin lahjan saatuani, että tämähän on aivan liikaa.. :D 16-vuotiaana iskä anto mulle kolme vanhentunutta röllisuklaamunaa.
Miks se ei antanut sulle AINAKIN tuoreita suklaamunia eikai ne monta senttiä maksa että vois ainakin tuoreita hankkia
Joku kuivatusta pieneläimen käpälästä tehty avaimenperä. Kammottava. Tulevan exäni tuliainen Lapin-reissulta, kun suhde jo veteli viimeisiään.
Vierailija kirjoitti:
Kansallispuku.
Oliko peräti Munsalan?
Sain tupaantuliaislahjaksi kaksi ikivanhaa homeista huonekalua kun lapsiperheelliset saivat uusia kodinkoneita ja uusia huonekaluja. Niin on eriarvoisia ihmiset riippuen onko sukua jatkanut vai ei. Sen opettavan kokemuksen jälkeen ajattelin etten osta lahjoja enään kenellekkään. Kummiudet lopetin sillä en ala lahja-automaatiksi ja sijoitin ne rahat omaan eläkerahastooni. Minulta olisi kupattu kamala summa lapsiperheellisten lahjoihin ja niiden jatkuviin juhliin, kissanristiäisistä lähtien vuosittaisiin moniin synttäreihin kun ne ovat niin itserakkaita että nimipäivätkin pitää juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Suihinotto. Liikaa hampaita.
Ai, haluaisit siis suihinoton hampaattomalta vanhukselta tai narkilta?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lahjat ovat arvokkaita ja kertovat sinulle juuri mitä lahjan antaja ajattelee sinusta.
Tai ei ajattele.
Kivasti voi myös näpäyttää ”näin vähän sinua arvostan” ja itsekseen naureskella hehheh, olinpa hauska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Franklin Mintin joulupuurolautaset; täydellinen lintusormustinsetti, käsinmaalattua, kultausta telineineen; kristallinen shampanjasetti vispilöineen erittäin varakkaalta isotädiltäni köyhälle vakavasti sairaalle yksinhuoltajalle surkeaan vuokrayksiöön jossa asuin 2 pikkulapsen kanssa heti erottuani väkivaltaisesta siipastani. Kysyi ensin puhelimella lahjatoivettamme, joka oli halvin lahjakortti S-markettiin, ja nämähän sitten tulivat kirjatussa paketissa. Hulppeasti sitten nautimme joulupäivänä riisipuuroa ja vispattua maitoa. Nykyään aikuiset lapseni viekööt hirvitykset aikanaan kirpparille, jos edes siellä huolitaan! Jäihän todella pysyvä muisto...ja mie onneton vielä mokomat muutoissa pakkasin.
en tiijä miksi mutt a kuulostat katkeralta ettei tuo iäkäs sukulainen elättänyt sinua ja lapsiasi. Olisin onnellinen jos yksikin isotäti olisi ikinä aikuisena ollut yhteydessä. Työnnät vastuuta elämästäsi muille, lahja on vain lahja, ei elatukseen tarkoitettu.Jokainen on tehtävä se ihan itse.
Sinä projisoit. Ota yhteyttä sukuusi äläkä täällä kuuluta luonnevikaasi.
Surkein lahja on satsi hakaneuloja, jotka sain ylppärilahjaksi.
Tuli tästä keskustelusta mieleen, kun kaveri kertoi hänen tätinsä tuovan meille lacosten paidat ulkomailta. (Oli silloin ne kengät kovassa huudossa, itsellänikin oli.) Olin tietty innoissani, vähän kuitenkin epäilin koko juttua.
Kun sitten kaveri toi kun toikin paidan kouluun niin en tiedä millainen ilmeeni on ollut. Saatiin samanlaiset, mutta eriväriset "lacosten" paidat. Se vaan että se krokotiilimerkki oli koko selän kokoinen ja kissankokoisilla kirjaimilla luki se lacoste.
Kiitin kohteliaasti, mutta ikinä se ei päälleni eksynyt. En kyllä suuttunut tai mitään, lähinnä huvitti koko juttu.
aivovamma ennen syntymää.
kiitos äiti kun kuuntelit lääkäreitä ja yleisiä ohjeistuksia alkoholin ja tupakan suhteen
Koko lapsuus- ja nuoruusikäni sain joulupaketeissa ilmaislahjoja, joita shoppailuaddikti äitini sai Yves Rocherilta ja Ellokselta yms postimyyntifirmoilta.
Hän laittoi joulupakettiin myös sukkahousut - siis ihan tavalliset ohuet sukkikset, sellaiset, jotka saa alle kolmella eurolla.
Ei, emme olleet köyhiä.
Käytettyjä mustekyniä pussillinen
Pottuilua miten meinasi tuoda hk sinistä, kun sattui olemaan samana päivänä joku makkaran synttäripäivä. Ei tuonut sitten sitäkään, eli en saanut mitään.
Valmistujaisissa joku halpis ajatelmataulu, ehkä pelkkä kortti olis riittänyt. Tai ostanut vaikka suklaalevyn tuon taulun tilalle.
😂 oivoi
Paskasta kertova kirja isänpäivälahjaksi vaimolta kun lapset oli pieniä. En ole hänen isä, joten en välttämättä odota häneltä isänpäivälahjaa. Mutta jos tuollaisen antaa "perheen puolesta" niin viesti on selvä. Ei lähelläkään rakentavaa palautetta vaan ihan puhdasta vittuilua.
Sain reilu parikymmentä vuotta sitten vanhemmiltani CD-soittimen. Lahjassa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta en ikinä päässyt sitä käyttämään koska äitini oli periaatteesta sitä mieltä ettei meillä mitään CD-levyjä tarvita. Sain myöhemmin syntymäpäivälahjaksi serkuiltani yhden CD-levyn, mutta senkin äiti kävi kaupassa vaihtamassa kasetiksi ennen kuin ehdin muoveja avata.