Kertokaa hauskoja juttuja, mitä väsyneenä on tapahtunut

ollut kiinni, eli kaikki likavedet lorahti suoraan allaskaapin pohjalle.

2 nauruista, minkä väriset tuli?

ihmettelin tovin että miksei aukea.



Toisella kerralla taas miehen veli tuli käymään, ja kun avasin ovan nini tervehdys oli iloisella ilmeellä kovaan ääneen sanottu KUKKUU - oli lapsen kanssa leikitty vähän piilosta...



Miehelle olen myös kehunut _hyyvä_ (siis samaan ääneen kuin lapselle), kun kertoi saaneensa artikkelin valmiiksi.



Ja sitten klassisia roskapussi vaunuissa/kädessä kauppaan, sakset jääkaappiin jne.

Valvoin yön sairaalassa ja päivän kotona, taas yön sairaalassa sitten sain tilaisuuden nukkua rauhassa kotona päivällä pari tuntia.

Herään puhelimen ääneen ja mietin pitkään mikä minun nimeni on, että voin vastata. Lopulta vastaan haloo, kun en muista nimeäni. Ystäväni, jonka kanssa puhumme puhelimessa lähes päivittäin soittaa sanoo hei täällä Maija, minä kysyn kuka Maija. Enkä todellakaan tunne muita Maijoja.

katselemme mieheni kanssa televisiota illalla sängyssä ja kun minun työaikani alkaa niinkin mukavasti kuin 7.00 aamulla olen iltaisin usein todella väsynyt. En vain suostu itseleni myöntämään että olen nukahtamispisteessä vaan jatkan " television katselua" eli nukun pienessä horroksessa ja aina kun mieheni naurahtaa nauran automaattisesti mukana vaikka minulla ei ole hajuakaan siitä mitä telkkarissa oikeasti tapahtuu. Ja välillä saatan ruveta selittämään hänelle jotain kun tässä horroksessani olen nähnyt unia että hän kysyy jotain, olen monesti tarjoillut miehelleni makeat naurut kun olen alkanut selvittämään jotain täysin päätöntä hänelle :)

Vierailija:

lähden hakemaan jotain, vaikkapa saksia keittiöstä. Haen sakset, lähden kävelemään, sitten tulee joku ja sanoo jotain/puhelin soi/tulee muu keskeytys, jonka jälkeen vien sakset takaisin keittiöön ja palaan alkupisteeseen. Jossa huomaan, etten hakenutkaan saksia, ja sama alusta... :)

siis kertokaa nyt joku miten toi ihan oikeesti tulisi kirjottaa, siis ollut siellä ja tehnyt sitä . . . .

siis sinnepäin

up

Bussin reitti menee ihan talomme ohi. Istuin siis ja ihmettelin ihan kamalasti, että miksi tämä bussi ajaa risteyksestämme ohi eikä aja pihaan.



Kävelin sitten jonkin matkaa seuraavalta pysäkiltä. Kun olin tajunnut, että istun bussin enkä linja-auton kyydissä.



....................



Telkkaria katsoessa tuli mieleeni jokin laskutoimitus, jonka halusin heti suorittaa. Ei muuta kuin kaukkari käteen ja laskemaan! Kanavat vain vilkkuivat.



.....................



Yritin vaihtaa tv-kanavia ja ihmettelin, kun mitään ei tapahdu. Äkkäsin sitten painelevani kännykän nappuloita.



......................



Vastasin puhelimeen miehen nimellä herättyäni päiväunilta. Miehen nimi siis samantyylinen kuin oma naisennimeni. Juu....



......................



Olin lukenut kirjaa Aurinkokuninkaasta ja nukahtanut siihen kirjan lukemiseen. Aiti tuli jotain viela kysymaan ja uskoin juttelevani Maria Antoinetten kanssa. Aiti kummasteli koukeroisia, mahtipontisia sanavalintojani.

Mä tein sen taas.





Istun siis bussin enkä henkilöauton kyydissä...

lukossa oli. onneksi se aukes vaikka meisselillä se lukko. sanoin viereisen auton omistajalle että anteeksi voisitko avata omilla avaimillasi ton meidänkin. nauruhan siinä tuli ja monenmoiset murtojutut. toi auto on meillä vieläkin, ei vaan olla ajeltu vuosiin. on tainnu paikat ruostua...

illalla olin jo nukkunut tovin kun ukko änkes viereen kehuen ohimennen että kellähän sitä on huomenna vapaapäivä(tarkoittaen itseään). minä siihen että maija meikäläisellä...

Minullekin on käynyt myös tuo vähemmän hauska juttu, eli olin ostoksilla suuressa kaupassa ystäväni kanssa ja siinä pitkään katselin vaatteita yms, jatkettiin matkaan ja taas katseltiin tavaroita, kunnes jossain vaiheessa ystäväni kysyi, että missäs vauvanvanut ovat! :O

En edes voi miettiä, että olisinkohan pokkana lähtenyt kävelemään kotiin ja jättänyt vauvan kauppaan nukkumaan ja vasta kenties kotona huomannut unohduksen.. Aijai.



Usein myös olen tästä koneelta havahtunut kesken kun olen kirjoittamassa vastausta johonkin ketjuun. Siis en voi käsittää, että miten voi edes käydä niin, että yh' äkkiä vain havahtuu taas tähän mailmaan ja ruumis (alitajunta?) on sillä aikaa toiminut omiaan ja kirjoittelee täällä vastauksia :D



Monia pikkujuttuja ja lipsahduksia on myös, mutta ei varmaan mitään hauskaa.

olin itse toisella kioskilla asiakkaana ostamassa tupakkaa, sanoin myyjälle että yks mallu, johon itse vielä sitten kysyin että kova vai pahmeä.. myyjä katto vähän pitkään..



Kassalla olen myös ollut töissä ja siinäkin aina tuli puhuttua mitä sattuu... meni kiitokset, ole hyvät ja näkemiin yms. useasti sekaisin... onhan noita nyt ei vaan tule muuta mieleen...

Menin kerran katsomaan mitä ilakkaa lapset piti omassa huoneessaan, riitelivät varmaan ja minä menin ovenraosta komenteeraamaan. Poislähtiessä vetäisin oven kiinni, ei siinä mitään mutta kun pää oli vielä välissä *auts* :D

Täällä yökkö, joka kohta menee koputtamaan vessan oveen ;)



Tämä tapahtui vuosia sitten ollessani kesätöissä torilla. Möimme mm. sipulinippuja, niitä joissa on varret. Oli tapana kysyä asiakkailta, että katkaisenko nämä varret vai tarvitsetteko/syöttekö te ne. No, iltapäivän kiireisinä tunteina työkaverini kysyi " Katkaisenko nämä varret vai syönkö ne?" Kyllä nauratti asiakasta, joka sai sanottua, että ei sun niitä tartte syömään ruveta.



Samainen kaveri vastasi kotona puhelimeen, jossa kysyttiin hänen äitiään. Kamun piti toki sanoa luuriin hetkinen ja huutaa äiti. Hänpä huusi luuriin " heeeetkinen" ...

Tämä tapahtui töissä. Työkaveri vastasi aamulla puhelimeen. Langan toisessa päässä oleva sanoi " täällä Esko Virtanen huomenta" . Työkaveri vastasi erittäin asiallisella äänellä " Eskoa" kun piti tietysti sanoa huomenta.



Itselleni käy usein niin, että töissä yritän olla puhelimessa asiallisempi kuin siviilissä. Tästä seuraa mm. se, että usein tulee päätettyä puhelua sanoihin " kiito hei!" kun tarkoituksena on ollut sanoa kiitti-sanan sijasta asiallisesti kiitos :)

Itse oli muutama vuosi sitten palvelutalossa töissä jossa koputetaan aina ennenkuin mennään omilla avaimilla sisään. Monta kertaa töistä kotiin tullessani koputin kiltisti omaan kotioveen ennekuin avasin sen,silloin kyllä aina tuli katottua olan yli että oliko rapussa muita ja luikahsettua äkkiä sisään;)

Olen varmaankin yliväsynyt (tämä 6 yö) mutta nauratti näitä lukiessa niin paljon että piti laittaa paperi suun eteen:))))

Olin nuorena kesätöissä sisäisenä lähettinä. Työpaikalla oli mies, joka halusi postinsa mieluummin työpöydälleen tai suoraan kädestä käteen, kuin omaan postilokerikkonsa. Joskus minulla oli tapana varmistaa häneltä, että haluaako hän postin käteen vai pöydälle. Sitten erään kerran aamutokkuroissani kysyin häneltä vahingossa: Vedätkö käteen vai otatko pöydältä? Ei hävettänyt yhtään...



Toinen moka joka tulee mieleen on siltä ajaltakun lapsi oli pieni vauva ja olin aivan tolkuttoman väsynyt. Meille tuli kotiin joku rakennustarkastaja ja tarkastettuaan asiansa meidän piti ruveta täyttelemään kaikenmoisia lappuja ja lippuja. Kun tultiin kohtaan jossa kysyttiin puhelinnumeroa en voinut muistaa millään omaani. (sama numero oli ollut käytössä vaan sellaset 8 vuotta) Mun piti soittaa miehelle töihin ja kysyä omaa puhelinnumeroani.... ei taaskaan hävettänyt

Lapsi oli parivuotias,oltiin ulos lähdössä talvella. Puin lapsen ja itseni ulkovaatteisiin ja lähdin ulos tytön kanssa kävellen hakemaan rattaita. Varaston ovea avatessani tiuskaisin tytölleni,että mitä siinä hypit ja pompit. Sitten huomasin,että tyttö seisoo sukkasillaan märässä sohjossa. Kyllä hävetti kun oli ihmisiä ympärillä ja oli todella paha mieli tytön takia kun jalkoja paleltaa,ei osaa sanoa asiaansa ja äiti tiuskii:(