Karmeimmat työpaikan pikkujoulut?

Olipa ihanan ankeaa 😄

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme niissä pikkujouluissa on että täytyy vetää pää täyteen ja sekoilla huolella? Sitten aamulla ei muista mitään ja jos muistaa niin sekin on jotain noloa. Onko se siis kivaa? En ymmärrä yhtään.

Juuri tuosta (kin) syystä en lähde maksusta katsomaan, kun kaupungin toimistoväki kännää. Eikä nykyään työpisteestäni juuri muutkaan käy. Seuraavana aamuna siivoojat poimivat viimeisiä nukkumatteja roskan seasta.

Toinen on se maksullisuus. Ruuan vielä ymmärrän, mutta drinkkikupongit pitäisi saada valita. En juo sitä yhtäkään siideriä jos ja kun olen omalla autolla.

Kolmas on juhlien pitopaikka. Kaupungintalon aula ei juuri nostata juhlatunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne on varmaan meidän pikkujoulut. Työnantaja ilmoittaa järjestävänsä ne ja työntekijöiltä peritään maksu. Ei siinä muuten mitään, mutta mitään ohjelmaa ei ole tiedossa ja juhlapaikkana työpaikan toimisto :D

Kai teille edes ruoka tarjottiin?

Olin ruokakaupassa myyjänä. Iso ketju (ei kumpikaan näistä kotimaisista) mutta mitään virallisia pikkujouluja ei järjestetty. "Pikkujoulut" pidettiin sitten yhden kassatytön opiskelijayksiössä, noin 15 ihmistä änkeytyi paikalle. Tarjolla nyyttärihengessä sipsejä ja dippiä, omat juomat mukana. Porukka jatkoi baariin, mä lähdin kotiin. Oli kämäinen ja kuppikuntainen meininki.

Vierailija kirjoitti:

Kenties ne pikkujoulut, jotka vietin kun vielä mieheni kanssa ei seurusteltu vaan tapailtiin. Järjettömän komea mies vikitteli koko illan. Tanssilattialla yritti suudella, mutta viime hetkellä katsoin miehen nimettömään. Myönsi ihan peittelemättä että oli naimisissa. Hymyili vielä päälle, että kotona on lisäksi parin kk ikäinen vauva!

Järjetön morkkis, itseinho ja vitutus iski päälle. No, niissä bileissä alalle tyypilliseen tyyliin ei viinaksia säästelty, ja keskityin loppuillan järjettömään juomiseen. Lopulta menin työhuoneeseeni ja soitin miehelleni, joka tosiaan siinä vaiheessa oli todella tuntematon vielä, nähty muutaman kerran. Hän herrasmiehenä hoiti minulle taksin paikalle, kertoi kuskille osoitteen (sekä lupasi, että jos yrjöän, hän vastaa) ja haki minut lähes sammuneena taksista. Hänen kämpillään sitten oksentelin tyllihameessani hänen kylppärissään ja makasin tukka yrjössä lattialla. Mies kävi välillä tarkistamassa onko kaikki ok.

Opinpa siitä jatkossa käyttämään kohtuullisesti. Lisäksi tajusin, että miehestäni kannattaa pitää kiinni. Nyt olemme olleet lähes 10 v yhdessä, kaksi lasta.

Sen verran mies maksoi potut pottuina että oli ottanut kuvan minusta kylppärinsä lattialla. Mukamas siksi, että en muuten uskoisi. Ehkä se oli hyvä  nähdäkin. Että sattuu sitä ns. kiltille tytöllekin.

 

 

Tämä tarina on kyllä kaikista symppiksin 😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin aina että se on typerä klisee että pikkujouluissa petetään, mutta näiden juttujen perusteella se ei näyttäisi olevan tuulesta temmattu. En ole ikinä ymmärtäny miten jotkut alkavat päihtyneenä lähennellä ihmisiä joihin ei kannata kajota!

Sama. Paljon on tullut itsekin kännissä hölmöiltyä, myös pikkujouluissa, mutta ei ole tullut koskaan mieleenkään että alkaisin lähennellä työkavereita tai ylipäänsä ketään.

Itse taas olen pikkujouluissa useammankin naimisissa olevan työkaverin kanssa vehdannut. 

Ei huonoja muistoja ollenkaan. Olemme sanattomalla sopimuksella päätyneet siihen että pikkujoulut ovat kuin Meksiko: siellä saa puuhailla, mutta jälkeenpäin ei muistella eikä huudella.

Mikä v*tun Meksiko?

Vierailija kirjoitti:

En osallistu ikinä työpaikan pikkujouluihin.En vaikka maksettais!Saan ihan tarpeeksi katella niitä mulqvistejä joka päivä!

En ikinä tuhlaisi kallisarvoista vapaailtaani työpaikan pikkujouluihin!

kuulostaa siltä että tunne on molemminpuolinen?

Olisi kyllä masentavaa olla työpaikassa jossa ei voi sietää työkavereitaan. Ymmärrän toki että kaltaisesi kuspää mahtuu aina joukkoon...

Vierailija kirjoitti:

Hankejohtaja päätti alkaa lähentelemään ja kun en lämmennyt (olin varattu, ja vaikka olisinkin ollut vapaa niin mies oli vanha eikä mitenkään muutenkaan hyvännäköinen joten kiitos ei) sain lähdöt työpaikastani melko pian pikkujoulujen jälkeen. Vitutti, kunnes sain melkein heti samalta alalta töitä, eri firmasta tosin ja 50 % palkankorotuksen samalla :)

Mitä tästä opimme... Ole hienotunteinen äläkä saata itseäsi moisiin tilanteisiin vaan välttele niitä parhaasi mukaan. Äläkä ikinä juo liikaa. 

Mikä oli irtisanomisen syy? Kuulostaa oikeusjutun paikalta. Vaikka saitkin uuden duunin niin tuo ei ole pätevä irtisanomisen syy ja voisit saada monen kk palkan korvauksena. Jos siis voittaisit keissin. 

Vierailija kirjoitti:

En osallistu ikinä työpaikan pikkujouluihin.En vaikka maksettais!Saan ihan tarpeeksi katella niitä mulqvistejä joka päivä!

En ikinä tuhlaisi kallisarvoista vapaailtaani työpaikan pikkujouluihin!

Sama täällä.Kiva kuulla etten oo lajini ainoa.

Tein osa-aikaisena töitä alalla, joka ei ollut koulutustani vastaavaa ja kuuluu näihin huonostipalkattuihin pa*katöihin. Koko ajan tietysti katselin oman alan töitä, mutta vajaan vuoden jouduin tuota kyseistä työtä tekemään ja tuli ne yhdet pikkujoulutkin vietettyä. Jokainen meistä työskenteli yksin, eli emme koskaan tavanneet muuten kuin ehkä vuoronvaihdossa, jos sellainen oli. Kaikkien oli tosi vaikeaa tutustua toisiin, kun aika monelle nuo olivat ensimmäiset pikkujoulut siinä firmassa eikä mitään kosketuspintaa. Noh, esimiehethän siinä alkoi meitä sitten esitellä tyyliin: "Hei Sanna, sä voit mennä tonne ku Marjukalla on sama asiakas ku sulla, Tyyne on teidän asiakas." No lähdepä siinä sitten esittäytymään, ja suurin osa oli tosiaan kouluttautunut ihan eri alalle, mutta ei ollut saanut oman alan töitä. Siinäpä ne yhdistävät tekijät.

Ruoka oli todella hyvää, max. yhden alkoholijuoman sai ottaa ja vettä firman piikkiin, muuten piti maksaa itse. Kaikki juttelivat asiakkaista, valittivat heistä esimiehille, eikä se ilta ollut mitenkään hauska. Mutta eniten minua hävetti se, kun muutama siinä pöydässä ihan esimiehen vieressä alkoi minua haastatella, että olenko hakenut tätä ja tuota työpaikkaa, kun uusia firmoja on minun alallani perustettu. Mielestäni nämä asiat eivät kuulu esimiehelle muuta kuin jos omasta aloitteestani sanon, että kiitos nyt riitti, irtisanoudun. Tunnelma oli alusta loppuun asti kiusallinen, ja onneksi pääsin siitä firmasta pois, kun lopulta irtosi oman alan työpaikka. Mutta minusta oli kiusallista olla siinä haastateltavana, kun kuitenkin halusin jotain työtä tehdä, mutta se että haen muita töitä samalla ja niistä pitäisi muiden ihmisten kuullen puhua, niin ei kuulosta hyvältä.

Nää oli niin karmeita et ihan nauratti :)

Ehkä ton jutun pointti on et annettii ymmärtää illan eväitten olevan tarjottuja kun kyseltiin oikein et mitä halutaan ja itse maksamaan joutuminen olikin yllätys. Ehkä ne asiat olisi hyvä tehdä selväksi ennen kekkereitä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työporukalla mentiin töiden jälkeen syömään. Ihan sikamaisen kallis ravintola, johon tehtiin varaus. Tilattiin punaviiniä, alkupalat, pääruuat, jälkkärit, kahvit ja konjakit. Esimies kysyi aina kaikilta, mitä haluaa. Minä ajattelin, että kylläpä työnantaja tarjoaa mahtipontiset tarjoilut. Kun oli istuttu herkutellen 2,5 tuntia, tuli lasku!!! Jokaisen osuus oli jaoteltu, ja minä jouduin maksamaan Visa creditillä 85 euroa omista ruuista ja juomista, koska minulla ei ollut tilillä niin paljon käyttörahaa.

Kirjoittajalle kauheinta taisi olla luotolla maksaminen.

Meillä joka vuosi kuivakat pikkujoulut, mennään museoon tai teatteriin, ja sitten syödään yhdessä jossain perusravintolassa omakustanteisesti. Kuivaa ja tylsää. Niin tänäkin vuonna.

t. ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin aina että se on typerä klisee että pikkujouluissa petetään, mutta näiden juttujen perusteella se ei näyttäisi olevan tuulesta temmattu. En ole ikinä ymmärtäny miten jotkut alkavat päihtyneenä lähennellä ihmisiä joihin ei kannata kajota!

Sama. Paljon on tullut itsekin kännissä hölmöiltyä, myös pikkujouluissa, mutta ei ole tullut koskaan mieleenkään että alkaisin lähennellä työkavereita tai ylipäänsä ketään.

Itse taas olen pikkujouluissa useammankin naimisissa olevan työkaverin kanssa vehdannut. 

Ei huonoja muistoja ollenkaan. Olemme sanattomalla sopimuksella päätyneet siihen että pikkujoulut ovat kuin Meksiko: siellä saa puuhailla, mutta jälkeenpäin ei muistella eikä huudella.

Mikä v*tun Meksiko?

Varmaan kirjoittaja virtaa tyyliin "what happens in Las Vegas, stay in Vegas.

Vierailija kirjoitti:

Meillä joka vuosi kuivakat pikkujoulut, mennään museoon tai teatteriin, ja sitten syödään yhdessä jossain perusravintolassa omakustanteisesti. Kuivaa ja tylsää. Niin tänäkin vuonna.

t. ope

Itse olen kuullut, että opettajien pikkujoulut ovat melko kosteita.

Vierailija kirjoitti:

Tässä oma kokemukseni vakuutusyhtiön pikkujouluista, jotka järjestettiin firman ylellisissä kokous- ja juhlatiloissa kattohuoneistossa muutamia vuosia takaperin. Meille oli tilattu paikalle ruhtinaalliset tarjoilut, joista kaikkien piti maksaa tietty rahasumma (olisiko ollut 30€) joko heti paikan päällä tai pikkujoulujen jälkeen. Heti illan alussa eräs nainen veti kirjaimellisesti itkupotkuraivarit tuosta summasta, kieriskeli matolla ja itku kurkussa huusi olevansa persaukinen yksinhuoltaja, jolla ei ole varaa maksaa sellaista summaa. Hän oli juonut jo selkeästi ennen kuin meidän muiden juhlistaminen virallisesti alkoi, joten se todennäköisesti selitti hänen itkukohtauksensa.

No, tarjolla oli paljon eri alkoholijuomia ja kun päästiin niihin käsiksi niin sen jälkeen se riemu vasta ratkesi. Itse en viitsinyt juoda paljoa, sillä olen kännissä mahdoton avautuja enkä halunnut nolata itseäni työkaverien edessä. Lähes kaikki paikalla olleet vetivät ihan övereiksi.

Illan aikana näin paljon asioita, joita en ikimaailmassa olisi halunnut nähdä. Yllätin mm. pikkupomon ja uuden nuoren naistyöntekijän täydessä touhussa saunasta. Hetki sen jälkeen kuulimme toisen ei-niin-juopuneen kollegan kanssa, että parvekkeella keski-ikäinen miestyöntekijä huuteli, uhkaili rikkovansa parvekelasin ja hyppäävänsä alas. Kiiruhdimme noutamaan miestä sisätiloihin. Lasi oli pahasti rikottu yhdestä kohtaa ja mies seisoskeli siellä tuoli käsissään, ilmeisesti hänellä oli aikeena heittää se parvekkeelta alas. Sisätiloissa sohvalle oli kaadettu viinaa, wc-tiloista kuului jatkuvaa voihkintaa ja karjumista, eräs nainen oli sammunut sohvan taakse eikä tämän housuista ollut tietoakaan. Koitin saman rouvan, jonka kanssa haimme miehen parvekkeelta, kanssa katsoa naisen housujen perään, mutta emme löytäneet niitä. Heitimme pyyhkeen hänen päälleen ja siinä vaiheessa aloimme olla jo todella uupuneita. Istuimme rouvan kanssa pöytään napostelemaan herkkuja huonon musiikin ja hiljaa kuuluvan voihkinnan säestämänä. Emme lähteneet heti kotiin, sillä koimme velvollisuudeksemme katsoa kollegojen perään.

Kaikki tämä yhden illan aikana... Voitte varmaan arvata, ollaanko tässä firmassa järjestetty kunnon pikkujouluja tuon jälkeen.

tyrks tyrks - nyt meni kahvit näppikselle - voi ziisus sentään, ei paha

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen pikkujoulut ensimmäisessä työpaikassani. Olin ollut muutaman kuukauden ison tehtaan konttorissa lähetti/puhelinvaihteenhoitajana. Ikää oli 17v ja olin selkeästi porukan nuorin. En ollut  juuri osallistunut "aikuisten juhliin" ja tanssitaitokin rajoittui discoiluun.

Koin yhden elämäni nöyryyttävimmistä hetkistä, kun ruokailun jälkeen orkesterin aloitettua soittamisen, toimitusjohtaja marssi luokseni ja pokkasi. Kyseessä oli siis ensimmäinen tanssikappale ja se sattui vielä olemaan tango. Tanssilattialla ei ollut vielä ketään muuta ja yritin parhaani mukaan roikkua mukana ne tuskastuttavan pitkät minuutit, jotka kappale kesti. Ja jessus sitä akkojen sipinää ja supinaa sen jälkeen, kun arvoasteikossa alinta haettiin tanssiin ensimmäisenä. Mitä lie toimitusjohtaja ajatellut. Ei tullut koskaan kysyttyä.

No pimpslooraahan se ajatteli mutta päätti tanssia ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä joka vuosi kuivakat pikkujoulut, mennään museoon tai teatteriin, ja sitten syödään yhdessä jossain perusravintolassa omakustanteisesti. Kuivaa ja tylsää. Niin tänäkin vuonna.

t. ope

Itse olen kuullut, että opettajien pikkujoulut ovat melko kosteita.

Eikä pelkästään pikkujoulut. Meidän naapurissa asuu rehtori ja aika usein työpaikkansa pippalot joko alkaa tai päättyy hänen kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä joka vuosi kuivakat pikkujoulut, mennään museoon tai teatteriin, ja sitten syödään yhdessä jossain perusravintolassa omakustanteisesti. Kuivaa ja tylsää. Niin tänäkin vuonna.

t. ope

No ole onnellinen. Minä taas sain trauman, kun menin ekaan opettajan pestiini. Siellä oli pikkujouluteemana Havaiji ja kaikkien piti olla joulukuussa pienissä pukimissa. Ei paljon napannut, kun miesopettajat jo etukäteen innolla kyselivät minulta, että olethan tulossa ja mielellään bikineissä. No tulinkin, mutten missään bikineissä. Todellakaan.

Siellä oli oikea unohda arki-meininki. Opettajat taantuivat kai takaisin opiskelija-aikoihin, sillä osa oksenteli ja konttasi. Tuntui hullulta, sillä pidin opettajia tuolloin hienon ihmisen esikuvina :)

Olin nuorena, vastavalmistuneena maisterina ensimmäisessä työpaikassani valtiolla. Ensimmäisiin virallisiin työpaikan pikkujouluihin menin aika jännittyneenä.

Nuo harmaat pikkuvirkamiehethän äityivät viinaa saatuaan aivan eri persoonallisuuksiksi! Ensin toki söimme, mutta juoman määrä yllätti kaikki. Lopputulemana siellä poltettiin tupakkaa sisätiloissa, oksennettiin sinne tänne, sotkettiin sohva ja aulan komea kuusikin kaatui.

Lähdin aika nopeasti pois, sillä teki pahaa katsoa, kuinka vanhemmat tädit nuoleskelivat tanssilattialla kollegojensa kanssa. En olisi myöskään halunnut tietää, mitä miespuoliset vanhemmat työkaverit olivat minusta mieltä, oksetti ne känniset avautumiset seksikkyydestäni.

Noiden juhlien jälkeen oli vaikea kohdata nuo ihmiset arkena. Joitakin yksikkömme miehiä suorastaan välttelin. Inhottavaa.