Karmeimmat työpaikan pikkujoulut?

Kyllä omalla kohdallani olivat (hah! Ja tietenkin Turussa..:) oman työpaikan jokapäiväisen tutun kolkossa työpaikkaruokalassa, valot päällä, ilman kynttilöitä tai kuusta, samat paskiaiset naamasta naamaan, ei ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat hetket pikkujouluissa olen kokenut kerran toimitusjohtajan puheen aikana. Pomo latisti tunnelmaa ensin yleisillä puheilla rankasta vuodesta, ja sitten kirsikkana kakun päällä muisti viitata syksyllä työpaikan tiloissa itsemurhan tehneen työkaverin "henkilökohtaiseen ratkaisuun". Että hilpeitä bileitä.

Terkut muille mukana olleille.

Tästä tulee mieleen se Gaala -ohjelman veretseisauttavan ankeita puheita pitävä Juha Terhakka :D

Hauska ketju!

80-luvulla lukion jalkeen vietin valivuoden ennen opiskelujen alkamista ja sain osa-aikaisen kassan/myyjan paikan automarketista. Olin ehtinyt olla toissa noin puoli vuotta ennen ensimmaisia pikkujouluja. Asuin toisella puolella kaupunkia ja olin omalla autolla liikkeella, joten en juonut ko juhlissa.

Pikkujoulut jarjestettiin marketin isossa kahvilassa. Ruoka oli hyvaa ja sita riitti. Alussa porukka tietysti oli hilpealla tuulella kun poydat notkuivat ilmaista viinaa ja paikalla oli loistava tanssiorkesteri. Pikkuhiljaa alkoi tunnelma muuttua kun varsinkin vanhemmat kassat alkoivat sattia toisiaan (tein itsekin paljon vuoroja kassalla, joten tunsin porukan). Sanotaan nyt nimet vaikka Sonja ja Pirkko haukkuivat toisiaan. Istuin samassa poydassa ja sita sitten piti kuunnella. Haukkuminen oli tosi alapaatyylista, en olisi 18v miehenalkuna kuvitellutkaan etta yli 50v rouvat paastaa sellaisia suustaan. Olin luvannut Pirkolle kyydin kun asui samalla suunnalla eika siihen aikaan ollut muita kuin takseja ja tuskin niitakaan olisi riittanyt kun samana viikonloppuna oli monet pikkujoulut.

Pikkuhiljaa PIrkko alkoi olla talutuskunnossa ja sovittiin etta nyt lahdetaan kotiin. Autossa Pirkolle tuli itkukohtauksia ja olin ihan etta mita ihmetta teen hanen kanssaan. Saavuimme Pirkon omakotitalolle niin eikos Pirkko alkanut lahentelemaan ja sanoi etta tuu panee mua kun aija on matkoilla. Kohteliaasti kieltaydyin ja sanoin etta kotiin tasta lahden. Niin, kyseessa oli reilusti ylipainoinen nainen ja mina sellainen laiha hongankolistaja. Siina sitten viela tuli itkua ennenkuin sain muijan pois autosta.

Maanantaina marketissa juuri kukaan ei puhunut toisilleen. Kuulin, etta oli melkein kasirysyksi mennyt naisten kesken. Pari paallikkoa oli nussinut jossakin kopissa ja oksennuksia oli siivottu koko sunnuntai.

Opiskelujen jalkeen paasin kunnon tyopaikkaan ja sen jalkeen yli 20v pikkujoulut on ollut aika sayseita.

Entisen työpaikan (monikansallinen monialayritys) pikkujoulut pidettiin kerran autotallissa, muulloin työmaaruokalassa. Semmonen satsaus työntekijöihin.

Millä tää soitti ex:lle kun oli puhelimenki kadottanut alkukohinoissa

Miehen ex-työntajan pikkujoulut: Paskaiseen, öljyn-ja ties minkä käryiseen korjaamohalliin levitetty ruokapöytä jossa seisaaltaan syödään haaleaa, jämähtänytyä riisipuuroa. Ohjelmana yhteislaulua. Arvonnassa jokunen konvehtirasia... Ah sitä myötähäpeää ja vaivaantunutta tunnelmaa.. Jäi mieleen, oli kyllä sellainen pohjanoteeraus=)

Apua! :D Onhan noita tullut nähtyä, mokia lähinnä. Karmeita lähinnä siksi koska väki vetää liikaa viinaa eikä kykene enää normaaliin kommunikaatioon alkuillan jälkeen.

- vanhempi 55+ mies alkoi kännissä suudella 20v harjoittelijatyttöä, loppuillan etsi tätä ravintolasta kun kuvitteli pääsevänsä pukille, samaan aikaan kun tuo harjoittelijatyttö paneskeli naistenvessassa about samanikäisen harjoittelijamiehen kanssa :D Noille 55+ ja 20+ miehille tuli aamuyöstä kännitappelu tuosta tytöstä, samaan aikaan se tyttö lähti kolmannen miehen mukaan eikä nuo kaksi huomanneet mitään.

- eräs toinen 20+ harjoittelijatyttö päätyi laivaristeilyllä 45v talousjohtajan hyttiin, miehen paita oli ihan huulipunassa ja housut rikki haaroista ja kynsien jälkiä niskassa. Mietittiin että mitäköhän avovaimonsa mahtaa sanoa kun mies lähtee kotiin.

-miespuolinen työkaveri nro1 lähti kännissä kuljettamaan buffetista suurta keittokattilaa meidän pöytään, ja kompastui ja kaatoi sen kuuman keiton keskelle pöytää josta se roiskui meidän muiden päälle. Sain siitä roiskeita polville ja käsilaukulle, istuin sivummalla. 

-miespuolisella  työkaverilla nro2 oli kuski, ja he kyyditsivät naispuolisen kollegan samalla kotiin, tämä naispuolinen kollega oli ollut tosi kännissä eikä huomannut riisuneensa korkokenkänsä matkalla kotiin. Toinen kengistä oli jäänyt sinne auton takapenkille, ja ilmeisesti toinen jonnekin kadulle. Maanantai-aamuna tuo miespuolinen työkaveri tuli töihin silmä mustana, vaimonsa oli nyrkittänyt naamaan kun oli luullut että hänellä on ollut vieras nainen jonka kanssa muhinoinut takapenkillä koska oli löytänyt sen korkkarin sieltä seuraavana päivänä. Tuo mies oli muutenkin istunut etupenkillä ja naiskollega oli vallannut takapenkin nuokkumista varten. Näin kuski oli todistanut :)

-miespuolinen kollega nro3 kierteli pitkin ravintolaa puku päällä, katosi välillä ja palasi ilman päällyshousuja. Oli niin kännissä ettei saanut sanaa suustaan. Me yritettiin etsiä niitä sen housuja joka paikasta vessoja myöten mutta mistään ei löytynyt. Laitettiin hänet taksiin ja lähetettiin kotiin ilman housuja.

-miespuolinen kollega nro4 on aina ollut niin kiltti ja hiljainen työpaikalla, mutta kun sai viinaa niin alkoi karjua täysillä että hän on Suomen kovin seksipeto ja antaa kaikille naisille monta orkkua peräkkäin :D Hyppäsi lavalle huutamaan jotain Frederikin kappaletta vaikka bändi soitti jotain aivan muuta, tanssi hetken kuin mielipuoli kädet viuhtoen ja polvet melkein leukaan osuen, ja sammui lopulta nurkkaan.

Minun puolesta firmojen pikkujoulut saisi lopettaa, ja antaa nekin rahat hyväntekeväisyyteen.

Kellään ei koskaan ole mitään hyvää sanottavaa pikkujouluista, enkä minäkään käy enää vaan vietän sen vapaa-ajan mieluummin perheen kanssa koska työkavereita näkee liikaakin työviikon aikana.

Valtion virasto. Syötiin alakerran ruokalassa ja kuunneltiin jotain joulukonserttoa. Seuraavaksi mentiin viraston tiloissa johtavan suunnittelijan huoneeseen juomaan vähän lämmittäviä, kunnes lähdettiin firman kustannuksella taksilla. Oltiin Kallion eri baareissa ja yhdessä baarissa menin kihloihin hankintapäällikön kanssa. Se meni mun kaa kihloihin, koska työkaverini oli mennyt kihloihin ja minäkin halusin "kihloihin". Tanssittiin ja suudeltiin sitten tämän päällikön kanssa.

Maanantaina oli vähän vaikea olo.

Oltiin menossa katsomaan raveja. Samana päivänä tuli viesti että ravit on peruttu huonon sään vuoksi. Kaikki kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Valtion virasto. Syötiin alakerran ruokalassa ja kuunneltiin jotain joulukonserttoa. Seuraavaksi mentiin viraston tiloissa johtavan suunnittelijan huoneeseen juomaan vähän lämmittäviä, kunnes lähdettiin firman kustannuksella taksilla. Oltiin Kallion eri baareissa ja yhdessä baarissa menin kihloihin hankintapäällikön kanssa. Se meni mun kaa kihloihin, koska työkaverini oli mennyt kihloihin ja minäkin halusin "kihloihin". Tanssittiin ja suudeltiin sitten tämän päällikön kanssa.

Maanantaina oli vähän vaikea olo.

Ai kauhea, oletteko edelleen kihloissa vai etenittekö jo avioliittoon saakka? :D

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä keskisuuressa yrityksessä firman johto biletti duunareitten kanssa ja juteltiin niitä näitä. Tämä myös näkyi työaikana ja työilmapiirissä erittäin positiivisena. Harmi, että firma meni nurin.

Haluaisitko mieluummin työpaikan jossa on järjestystä ja sääntöjä, vai olla työtön? Kylläpä tarinasi loppu sai nauramaan. Ei toimareiden tehtävä ole olla kaveria jokaisen kanssa, siksi niitä välitason pomoja hankitaan.

Mitä tyhmempi ihminen niin sen enemmän kaipaa sääntöjä ja järjestystä. Fakta.

...sori että jatkoin tätä offtopicia.

tyury kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmeimmat työpaikan pikkujoulut?

Ne oli varmaan ne joihin en lähtenyt vaikka kaikki vuoron perään kävi suostuttelemassa ja houkuttelemassa että miten kivaa siellä on, tule nyt vain sinäkin!

Sitten kun arki koitti niin kylläpä työpaikalla juorut lensi ja p:n puhuminen nousi ennätyksiinsä! kuka oli tehnyt mitäkin ja kene kanssa jne.... mutta siellähän oli niiiiiiiiiin hauskaa.....

Mitään en menetä kun en osallistu.

Mitä, jälkipuintihan on osa sitä hauskuutta. Juorujen voimalla sitä jaksaa ahertaa taas seuraaviin pippaloihin asti. Pikkujoulut ovat lahja, joka jatkaa antamistaan.

Ei kyllä ole. Viime vuoden pikkujoulujen jälkeen tuli kaupunginjohtajalta selvityspyyntö pikkujoulujen tapahtumista ja tänä vuonna ne on kielletty. Meidän osastolta. :D

En osallistu ikinä työpaikan pikkujouluihin.En vaikka maksettais!Saan ihan tarpeeksi katella niitä mulqvistejä joka päivä!

En ikinä tuhlaisi kallisarvoista vapaailtaani työpaikan pikkujouluihin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtion virasto. Syötiin alakerran ruokalassa ja kuunneltiin jotain joulukonserttoa. Seuraavaksi mentiin viraston tiloissa johtavan suunnittelijan huoneeseen juomaan vähän lämmittäviä, kunnes lähdettiin firman kustannuksella taksilla. Oltiin Kallion eri baareissa ja yhdessä baarissa menin kihloihin hankintapäällikön kanssa. Se meni mun kaa kihloihin, koska työkaverini oli mennyt kihloihin ja minäkin halusin "kihloihin". Tanssittiin ja suudeltiin sitten tämän päällikön kanssa.

Maanantaina oli vähän vaikea olo.

Ai kauhea, oletteko edelleen kihloissa vai etenittekö jo avioliittoon saakka? :D

No ei menty. Mies on tai oli ainakin silloin naimisissa. Kihlajauskuvat löytynevät sen miehen kännykän muistikortilta. Mutta oli jäätävää maanantaina puhua sen miehen kanssa. Kukaan muu ei koskaan palannut asiaan. Tajusivat, että hävetti. Sitä miestä varmaan enemmin.

Itse olen nyt ihan oikeasti kihloissa. Miehestä en enää tiedä. Ollaan eri työpaikoilla nykyisellään.

Mikä ihme niissä pikkujouluissa on että täytyy vetää pää täyteen ja sekoilla huolella? Sitten aamulla ei muista mitään ja jos muistaa niin sekin on jotain noloa. Onko se siis kivaa? En ymmärrä yhtään.

Olin todella miesvaltasessa työpaikassa. Sattumoisin juuri ennen joulua yksi pikkupomo oli päässyt tutkintavankeuteen, kun oli muiden ja omat rahat menneet vähän sekaisin. Samaan aikaan minä parikymppinen likka tein selvitystä muihin asioihin liittyen työpaikan toimintatavoista. Hyvä osa työkavereista kuvitteli minun kaivavan tietoa liittyen sen yhden rikoksiin (johon varmasti moni muukin oli sekaantunut) ja antoi aika suoraa palautetta kännissä. Samat miehet vielä myöhemmin kuitenkin tarjosivat juotavaa ja pyysivät tanssilattialle, mutta eivät ymmärtäneet ettei seura ihan kiinnostanut (juomat kyllä).

Alkoholittomat pikkujoulut!

Etukäteen tehtiin siis linjaus, että pikkujouluissa ei tänä vuonna tarjoilla eikä nautita pisaraakaan alkoholia.

Ohjelma alkoi perjantaina työviikon jälkeen. Osallistujaprosentti ehkä 50%. Kahvit juotiin ja joulutortut syötiin, pakollinen puhe - ja sen jälkeen ah niin hauskoja seuraleikkejä yhdessä!

Monet pikku kisailuista olisivat ehkä toimineet parin skumppalasin jälkeen, mutta ei, ei selvinpäin ja väsyneenä. Ohjelma lopetettiin kesken kaiken, kun porukkaa alkoi valua pois tiloista. Lopulta juhlat kestivät 16-n.17.30, kun aikaa oli varattu 21 asti.

Seuraavana vuonna varattiin normaali ravintolaillallinen. Tosin keskellä viikkoa, ja seuraavana aamuna klo 8.30 toimistolla YT-info.

Oli ollut jo pitkään huono yhteishenki organisaation uudistamisen takia, joten pomo sai loistoidean: ryhmäytymisleikkejä pikkujouluihin! Jjuuh, kaadunpa tässä silmät kiinni pahimman selkäänpuukottajan käsivarsille, totta ihmeessä, tai yritän keksiä jotain positiivista tyypistä, joka nalkuttaa kaikille ja kaikesta. Ja selvin päin, tietenkin. Ehkä hyvä niin, alkoholi olisi voinut aiheuttaa totaalisen räjähdyksen, nyt selvittiin pelkällä kyräilyllä.

1200 työntekijää, ulkomailla. Pikkujoulut viimeisen päälle komeassa rakennuksessa, oli kultaa katossa ja samettia ikkunoissa. Siellä sitten joukon ainoa suomalainen pomo kipusi karaoke-lavalle vetämään tuhannen tuiterissa Aikuista naista. Ilman taustamusiikkia. Suomeksi. Mulla ja muilla suomalaisilla oli melkein itku silmässä, tosin ehkä sit kuitenkin naurusta.

Bileet sinänsä ei olleet karmeat, ruokaa ja juomaa riitti ja peruspaneskelut ynnä muut sekoilut hoidettiin pois suuren yleisön silmistä, ainakaan minä en mitään sellaista nähnyt.