Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävä keskustelu siinä mielessä, että välillä käy mielessä onko se lapsi ollenkaan vanhempien, vaiko isovanhempien?

Lähes joka sivulla toitotetaan isovanhempien oikeudesta nähdä lapsenlapsi ihan heti synnärillä, ja että siellä se on helpompikin koska "muuten pitäisi ottaa vieraita sitten kotiin heti sinne päästyä".

Muistetaanpas pari juttua: Se vauva on ensisijaisesti vanhempiensa. Jos vanhemmat eivät halua synnytyssairaalaan muita, niin sitten sitä kunnioitetaan kiukuttelun sijaan. Eikä oleteta tästä, että voidaan kutsua itse itsensä tuoreen perheen kotiin vierailulle heti synnytyksen jälkeen: sinnekin sitten kyllä kutsutaan, kun ollaan valmiita ottamaan vieraita vastaan.

Se lapsi ei katoa mihinkään, eikä ehdi kasvaa teini-ikäiseksi vaikket heti ekaan viikkoon sitä näkisi. Jos haluat saada oikeuden nähdä ihan "uunituoreen" vauvan, niin silloin sinun täytyy kyllä hankkia oma lapsi. Ja jos nyt joku sitten kiukustuu kun ei pääse näkemään meidän lasta heti tämän ulostultua ja siksi laittaa välit poikki, niin sillehän minä en mitään voi. Jokainen tekee ihan niinkuin itse parhaaksi näkee.

Ja te, jotka valittelette kun eritetään ihan kunnolla lapsenlapsen elämästä... Minun, eli lapsen äidin äiti ei tule olemaan laisinkaan lapsen elämässä mukana. Ja jos hän viitsii yhtään miettiä omaa käytöstään, niin tietää kyllä syyn miksen häntä lapseni luokse halua.

Eli jos sitä kutsua lapsenlasta katsomaan ei näy eikä kuulu kuukausien tai jopa vuosien aikana, niin silloin voisi pysähtyä miettimään, että olisiko tälle ihan jokin syykin. Isovanhemmalla kun ei ole absoluuttisesti laillista oikeutta lapsenlapseen.

Juuri näin. Vanhempien pitäisi muistaa, että lapsi on heidän, eikä odottaa, että isovanhemmat hoitaa heidän lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Hämmentävä keskustelu siinä mielessä, että välillä käy mielessä onko se lapsi ollenkaan vanhempien, vaiko isovanhempien?

Lähes joka sivulla toitotetaan isovanhempien oikeudesta nähdä lapsenlapsi ihan heti synnärillä, ja että siellä se on helpompikin koska "muuten pitäisi ottaa vieraita sitten kotiin heti sinne päästyä".

Muistetaanpas pari juttua: Se vauva on ensisijaisesti vanhempiensa. Jos vanhemmat eivät halua synnytyssairaalaan muita, niin sitten sitä kunnioitetaan kiukuttelun sijaan. Eikä oleteta tästä, että voidaan kutsua itse itsensä tuoreen perheen kotiin vierailulle heti synnytyksen jälkeen: sinnekin sitten kyllä kutsutaan, kun ollaan valmiita ottamaan vieraita vastaan.

Se lapsi ei katoa mihinkään, eikä ehdi kasvaa teini-ikäiseksi vaikket heti ekaan viikkoon sitä näkisi. Jos haluat saada oikeuden nähdä ihan "uunituoreen" vauvan, niin silloin sinun täytyy kyllä hankkia oma lapsi. Ja jos nyt joku sitten kiukustuu kun ei pääse näkemään meidän lasta heti tämän ulostultua ja siksi laittaa välit poikki, niin sillehän minä en mitään voi. Jokainen tekee ihan niinkuin itse parhaaksi näkee.

Ja te, jotka valittelette kun eritetään ihan kunnolla lapsenlapsen elämästä... Minun, eli lapsen äidin äiti ei tule olemaan laisinkaan lapsen elämässä mukana. Ja jos hän viitsii yhtään miettiä omaa käytöstään, niin tietää kyllä syyn miksen häntä lapseni luokse halua.

Eli jos sitä kutsua lapsenlasta katsomaan ei näy eikä kuulu kuukausien tai jopa vuosien aikana, niin silloin voisi pysähtyä miettimään, että olisiko tälle ihan jokin syykin. Isovanhemmalla kun ei ole absoluuttisesti laillista oikeutta lapsenlapseen.

 

No jopa oli katkeran oloinen minä-minä tilitys... viet lapselta mahdollisuuden tutustua isoäitiinsä koska sua on joskus loukattu. Ja aikuinen ihminen osaisi avata suunsa ja kertoa asiasta sille isoäidille, uhmaikäisen kiukuttelua tuollainen että en puhu ja miettiköön itse miksi kutsua ei kuulu.

 

Mikäli nyt puhut minun äidistäni, niin hän pahoinpiteli minua ja sisaruksiani koko lapsuuden. Hakattiin nyrkeillä isoja mustelmia pitkin kehoa, tönäistiin lattialle ja potkaistiin sen jälkeen kylkeen kenkä jalassa, uhattiin puukottaa, hakattiin täysillä päähän jne.

Että kuule ei ole sillä naisella asiaa minun lapseni lähelle. Soitan poliisit jos näin tekee.

Sinä voit tietty tehdä miten itse parhaaksi näet, jos koet että väkivaltarikollinen on hyvää lähisukuseuraa lapsellesi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Hämmentävä keskustelu siinä mielessä, että välillä käy mielessä onko se lapsi ollenkaan vanhempien, vaiko isovanhempien?

Lähes joka sivulla toitotetaan isovanhempien oikeudesta nähdä lapsenlapsi ihan heti synnärillä, ja että siellä se on helpompikin koska "muuten pitäisi ottaa vieraita sitten kotiin heti sinne päästyä".

Muistetaanpas pari juttua: Se vauva on ensisijaisesti vanhempiensa. Jos vanhemmat eivät halua synnytyssairaalaan muita, niin sitten sitä kunnioitetaan kiukuttelun sijaan. Eikä oleteta tästä, että voidaan kutsua itse itsensä tuoreen perheen kotiin vierailulle heti synnytyksen jälkeen: sinnekin sitten kyllä kutsutaan, kun ollaan valmiita ottamaan vieraita vastaan.

Se lapsi ei katoa mihinkään, eikä ehdi kasvaa teini-ikäiseksi vaikket heti ekaan viikkoon sitä näkisi. Jos haluat saada oikeuden nähdä ihan "uunituoreen" vauvan, niin silloin sinun täytyy kyllä hankkia oma lapsi. Ja jos nyt joku sitten kiukustuu kun ei pääse näkemään meidän lasta heti tämän ulostultua ja siksi laittaa välit poikki, niin sillehän minä en mitään voi. Jokainen tekee ihan niinkuin itse parhaaksi näkee.

Ja te, jotka valittelette kun eritetään ihan kunnolla lapsenlapsen elämästä... Minun, eli lapsen äidin äiti ei tule olemaan laisinkaan lapsen elämässä mukana. Ja jos hän viitsii yhtään miettiä omaa käytöstään, niin tietää kyllä syyn miksen häntä lapseni luokse halua.

Eli jos sitä kutsua lapsenlasta katsomaan ei näy eikä kuulu kuukausien tai jopa vuosien aikana, niin silloin voisi pysähtyä miettimään, että olisiko tälle ihan jokin syykin. Isovanhemmalla kun ei ole absoluuttisesti laillista oikeutta lapsenlapseen.

 

 

Juuri näin. Vanhempien pitäisi muistaa, että lapsi on heidän, eikä odottaa, että isovanhemmat hoitaa heidän lapsensa.

Niin. Se on harmi, jos et ole osannut kasvattaa lastasi niin vastuulliseksi, että tämä käsittäisi tuon olevan itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävä keskustelu siinä mielessä, että välillä käy mielessä onko se lapsi ollenkaan vanhempien, vaiko isovanhempien?

Lähes joka sivulla toitotetaan isovanhempien oikeudesta nähdä lapsenlapsi ihan heti synnärillä, ja että siellä se on helpompikin koska "muuten pitäisi ottaa vieraita sitten kotiin heti sinne päästyä".

Muistetaanpas pari juttua: Se vauva on ensisijaisesti vanhempiensa. Jos vanhemmat eivät halua synnytyssairaalaan muita, niin sitten sitä kunnioitetaan kiukuttelun sijaan. Eikä oleteta tästä, että voidaan kutsua itse itsensä tuoreen perheen kotiin vierailulle heti synnytyksen jälkeen: sinnekin sitten kyllä kutsutaan, kun ollaan valmiita ottamaan vieraita vastaan.

Se lapsi ei katoa mihinkään, eikä ehdi kasvaa teini-ikäiseksi vaikket heti ekaan viikkoon sitä näkisi. Jos haluat saada oikeuden nähdä ihan "uunituoreen" vauvan, niin silloin sinun täytyy kyllä hankkia oma lapsi. Ja jos nyt joku sitten kiukustuu kun ei pääse näkemään meidän lasta heti tämän ulostultua ja siksi laittaa välit poikki, niin sillehän minä en mitään voi. Jokainen tekee ihan niinkuin itse parhaaksi näkee.

Ja te, jotka valittelette kun eritetään ihan kunnolla lapsenlapsen elämästä... Minun, eli lapsen äidin äiti ei tule olemaan laisinkaan lapsen elämässä mukana. Ja jos hän viitsii yhtään miettiä omaa käytöstään, niin tietää kyllä syyn miksen häntä lapseni luokse halua.

Eli jos sitä kutsua lapsenlasta katsomaan ei näy eikä kuulu kuukausien tai jopa vuosien aikana, niin silloin voisi pysähtyä miettimään, että olisiko tälle ihan jokin syykin. Isovanhemmalla kun ei ole absoluuttisesti laillista oikeutta lapsenlapseen.

No jopa oli katkeran oloinen minä-minä tilitys... viet lapselta mahdollisuuden tutustua isoäitiinsä koska sua on joskus loukattu. Ja aikuinen ihminen osaisi avata suunsa ja kertoa asiasta sille isoäidille, uhmaikäisen kiukuttelua tuollainen että en puhu ja miettiköön itse miksi kutsua ei kuulu.

Mikäli nyt puhut minun äidistäni, niin hän pahoinpiteli minua ja sisaruksiani koko lapsuuden. Hakattiin nyrkeillä isoja mustelmia pitkin kehoa, tönäistiin lattialle ja potkaistiin sen jälkeen kylkeen kenkä jalassa, uhattiin puukottaa, hakattiin täysillä päähän jne.

Että kuule ei ole sillä naisella asiaa minun lapseni lähelle. Soitan poliisit jos näin tekee.

Sinä voit tietty tehdä miten itse parhaaksi näet, jos koet että väkivaltarikollinen on hyvää lähisukuseuraa lapsellesi.

No kuten sanoin niin aikuinen ihminen osaa kyllä avata suunsa. Tehdä selväksi että ei ole asiaa perheen läheisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävä keskustelu siinä mielessä, että välillä käy mielessä onko se lapsi ollenkaan vanhempien, vaiko isovanhempien?

Lähes joka sivulla toitotetaan isovanhempien oikeudesta nähdä lapsenlapsi ihan heti synnärillä, ja että siellä se on helpompikin koska "muuten pitäisi ottaa vieraita sitten kotiin heti sinne päästyä".

Muistetaanpas pari juttua: Se vauva on ensisijaisesti vanhempiensa. Jos vanhemmat eivät halua synnytyssairaalaan muita, niin sitten sitä kunnioitetaan kiukuttelun sijaan. Eikä oleteta tästä, että voidaan kutsua itse itsensä tuoreen perheen kotiin vierailulle heti synnytyksen jälkeen: sinnekin sitten kyllä kutsutaan, kun ollaan valmiita ottamaan vieraita vastaan.

Se lapsi ei katoa mihinkään, eikä ehdi kasvaa teini-ikäiseksi vaikket heti ekaan viikkoon sitä näkisi. Jos haluat saada oikeuden nähdä ihan "uunituoreen" vauvan, niin silloin sinun täytyy kyllä hankkia oma lapsi. Ja jos nyt joku sitten kiukustuu kun ei pääse näkemään meidän lasta heti tämän ulostultua ja siksi laittaa välit poikki, niin sillehän minä en mitään voi. Jokainen tekee ihan niinkuin itse parhaaksi näkee.

Ja te, jotka valittelette kun eritetään ihan kunnolla lapsenlapsen elämästä... Minun, eli lapsen äidin äiti ei tule olemaan laisinkaan lapsen elämässä mukana. Ja jos hän viitsii yhtään miettiä omaa käytöstään, niin tietää kyllä syyn miksen häntä lapseni luokse halua.

Eli jos sitä kutsua lapsenlasta katsomaan ei näy eikä kuulu kuukausien tai jopa vuosien aikana, niin silloin voisi pysähtyä miettimään, että olisiko tälle ihan jokin syykin. Isovanhemmalla kun ei ole absoluuttisesti laillista oikeutta lapsenlapseen.

No jopa oli katkeran oloinen minä-minä tilitys... viet lapselta mahdollisuuden tutustua isoäitiinsä koska sua on joskus loukattu. Ja aikuinen ihminen osaisi avata suunsa ja kertoa asiasta sille isoäidille, uhmaikäisen kiukuttelua tuollainen että en puhu ja miettiköön itse miksi kutsua ei kuulu.

Mikäli nyt puhut minun äidistäni, niin hän pahoinpiteli minua ja sisaruksiani koko lapsuuden. Hakattiin nyrkeillä isoja mustelmia pitkin kehoa, tönäistiin lattialle ja potkaistiin sen jälkeen kylkeen kenkä jalassa, uhattiin puukottaa, hakattiin täysillä päähän jne.

Että kuule ei ole sillä naisella asiaa minun lapseni lähelle. Soitan poliisit jos näin tekee.

Sinä voit tietty tehdä miten itse parhaaksi näet, jos koet että väkivaltarikollinen on hyvää lähisukuseuraa lapsellesi.

 

No kuten sanoin niin aikuinen ihminen osaa kyllä avata suunsa. Tehdä selväksi että ei ole asiaa perheen läheisyyteen.

 

Jos kysyy, niin vastaan. En ala muuten hänelle soittelemaan.

Oma anoppi eikä appi eivät todellakaan olleet tervetulleita synnärille. Olkoot vaan vaikka kuinka isovanhempia ja lapselle tärkeitä, mutta ei kiitos. Muutenkaan ei ole poikaansa yhteydessä kuin sillon, kun jotain tarvitsee.
Ja teille jotka itsekkäiksi haukutte yms : ei se aina ole ihan niinkään. Kyllä joskus vaan on parempi tietynlaiset ihmiset päästää elämästään menemään.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävä keskustelu siinä mielessä, että välillä käy mielessä onko se lapsi ollenkaan vanhempien, vaiko isovanhempien?

Lähes joka sivulla toitotetaan isovanhempien oikeudesta nähdä lapsenlapsi ihan heti synnärillä, ja että siellä se on helpompikin koska "muuten pitäisi ottaa vieraita sitten kotiin heti sinne päästyä".

Muistetaanpas pari juttua: Se vauva on ensisijaisesti vanhempiensa. Jos vanhemmat eivät halua synnytyssairaalaan muita, niin sitten sitä kunnioitetaan kiukuttelun sijaan. Eikä oleteta tästä, että voidaan kutsua itse itsensä tuoreen perheen kotiin vierailulle heti synnytyksen jälkeen: sinnekin sitten kyllä kutsutaan, kun ollaan valmiita ottamaan vieraita vastaan.

Se lapsi ei katoa mihinkään, eikä ehdi kasvaa teini-ikäiseksi vaikket heti ekaan viikkoon sitä näkisi. Jos haluat saada oikeuden nähdä ihan "uunituoreen" vauvan, niin silloin sinun täytyy kyllä hankkia oma lapsi. Ja jos nyt joku sitten kiukustuu kun ei pääse näkemään meidän lasta heti tämän ulostultua ja siksi laittaa välit poikki, niin sillehän minä en mitään voi. Jokainen tekee ihan niinkuin itse parhaaksi näkee.

Ja te, jotka valittelette kun eritetään ihan kunnolla lapsenlapsen elämästä... Minun, eli lapsen äidin äiti ei tule olemaan laisinkaan lapsen elämässä mukana. Ja jos hän viitsii yhtään miettiä omaa käytöstään, niin tietää kyllä syyn miksen häntä lapseni luokse halua.

Eli jos sitä kutsua lapsenlasta katsomaan ei näy eikä kuulu kuukausien tai jopa vuosien aikana, niin silloin voisi pysähtyä miettimään, että olisiko tälle ihan jokin syykin. Isovanhemmalla kun ei ole absoluuttisesti laillista oikeutta lapsenlapseen.

Juuri näin. Vanhempien pitäisi muistaa, että lapsi on heidän, eikä odottaa, että isovanhemmat hoitaa heidän lapsensa.

 

 

Niin. Se on harmi, jos et ole osannut kasvattaa lastasi niin vastuulliseksi, että tämä käsittäisi tuon olevan itsestäänselvyys.

Minulla ei ole kyllä lapsia.

Mutta kun seuraan tuttaviani, niin monelle näkyy se lapsensaanti olevan joku statusjuttu, mihin kyllästytään ja sitten isovanhemmat ovat kova sana, kun lapsi pitää saada hoitoon joka viikonloppu, että päästään elämään parisuhdeaikaa.

Onneksi ei ole niitä lapsia, niin saadaan elää sitä parisuhdeaikaa joka päivä.

Mulle oli ihan ok että appivanhemmat tuli heti seuraavana päivänä katsomaan ensimmäistä lastenlastaan, mutta ei ollut kovin kiva imettää siinä appiukon edessä tissi paljaana, ja kun muutenkin imetys oli meillä tosi hankalaa mun valtavien rintojen takia ja kun maito ei kunnolla noussut.

Enemmän mua häiritsi se, että kun synnytys alkoi ja kärvistelin kotona supistustuskissa, niin niillä oli aivan pakko tulla käymään kylässä tuomassa jotakin tavaraa, jonka olisi ihan hyvin ehtinyt synnytyksen jälkeenkin.

Silloin kyllä sanoin miehelle että soittaa ettei nyt todellakaan ole hyvä hetki, mutta ei auttanut kun "he ihan pikaisesti vaan poikkeaa".

Meillä ei tule kummankaan puolen isovanhemmat synnärille. En tahdo sinne mieheni lisäksi ketään muuta. Onneksi voimme valita kahden synnytyssairaalan välillä ja toisessa niistä on vierailukielto muille kuin isälle ja lapsen sisaruksille. Tämä siis viimeisenä mahdollisuutena, mutta nyt ovat ainakin molemmat isovanhemmat ymmärtäneet asian eikä synnytyspaikkaa tarvitse valita tällä perusteella.

Mun vanhemmat ymmärsi asian helposti koska ovat itse tehneet saman päätöksen aikoinaan. Appi ymmärsi myös että haluamme olla kolmestaan ensimmäiset vuorokaudet. Anopille asia oli vaikeampi mutta poikansa ilmoitettua että asia on nyt näin eikä muuksi muutu, niin asia saatiiä sovittua. Kotiin ovat tervetulleita kunhan ollaan yksi yö nukuttu. Ja oletame että vierailevat usein ja se on ok.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävä keskustelu siinä mielessä, että välillä käy mielessä onko se lapsi ollenkaan vanhempien, vaiko isovanhempien?

Lähes joka sivulla toitotetaan isovanhempien oikeudesta nähdä lapsenlapsi ihan heti synnärillä, ja että siellä se on helpompikin koska "muuten pitäisi ottaa vieraita sitten kotiin heti sinne päästyä".

Muistetaanpas pari juttua: Se vauva on ensisijaisesti vanhempiensa. Jos vanhemmat eivät halua synnytyssairaalaan muita, niin sitten sitä kunnioitetaan kiukuttelun sijaan. Eikä oleteta tästä, että voidaan kutsua itse itsensä tuoreen perheen kotiin vierailulle heti synnytyksen jälkeen: sinnekin sitten kyllä kutsutaan, kun ollaan valmiita ottamaan vieraita vastaan.

Se lapsi ei katoa mihinkään, eikä ehdi kasvaa teini-ikäiseksi vaikket heti ekaan viikkoon sitä näkisi. Jos haluat saada oikeuden nähdä ihan "uunituoreen" vauvan, niin silloin sinun täytyy kyllä hankkia oma lapsi. Ja jos nyt joku sitten kiukustuu kun ei pääse näkemään meidän lasta heti tämän ulostultua ja siksi laittaa välit poikki, niin sillehän minä en mitään voi. Jokainen tekee ihan niinkuin itse parhaaksi näkee.

Ja te, jotka valittelette kun eritetään ihan kunnolla lapsenlapsen elämästä... Minun, eli lapsen äidin äiti ei tule olemaan laisinkaan lapsen elämässä mukana. Ja jos hän viitsii yhtään miettiä omaa käytöstään, niin tietää kyllä syyn miksen häntä lapseni luokse halua.

Eli jos sitä kutsua lapsenlasta katsomaan ei näy eikä kuulu kuukausien tai jopa vuosien aikana, niin silloin voisi pysähtyä miettimään, että olisiko tälle ihan jokin syykin. Isovanhemmalla kun ei ole absoluuttisesti laillista oikeutta lapsenlapseen.

Juuri näin. Vanhempien pitäisi muistaa, että lapsi on heidän, eikä odottaa, että isovanhemmat hoitaa heidän lapsensa.

Niin. Se on harmi, jos et ole osannut kasvattaa lastasi niin vastuulliseksi, että tämä käsittäisi tuon olevan itsestäänselvyys.

 

 

Minulla ei ole kyllä lapsia.

Mutta kun seuraan tuttaviani, niin monelle näkyy se lapsensaanti olevan joku statusjuttu, mihin kyllästytään ja sitten isovanhemmat ovat kova sana, kun lapsi pitää saada hoitoon joka viikonloppu, että päästään elämään parisuhdeaikaa.

Onneksi ei ole niitä lapsia, niin saadaan elää sitä parisuhdeaikaa joka päivä.

Ja koska sinun kamusi tekevät noin, niin ajattelet homman olevan jokin itseisarvo?

Minun lähipiirissäni kyllä vanhemmat hoitavat lapsensa ihan itse, osa jopa niinkin intensiivisesti että lopulta isovanhemmat oikein anomalla anovat lapsenlastaan hoitoon. Ja toki siis isovanhemmat ovat elämässä mukana, mutta niin että joko kyläilevät perheen luona tai sitten heille mennään kylään perheen voimin.

Mua aikanaan ärsytti, että anoppi tuli sairaalaan katsomaan vauvaa. Ärsytti myös moni muu juttu anopissa siihen aikaan. Jälkeenpäin voin sanoa että olin aivan kamala. Hormonit kai tekivät musta tosi kiukkuisen ja halusin omia vauvan vain itselleni, ja kiukun kohteeksi osui anoppi. En mitään sanonut päin naamaa, mutta varmaan naamasta näki että ärsytti. Onneksi anoppi on ihana eikä tunnu kantavan kaunaa, en edes tiedä miten voisin  tätä anteeksi pyytää, kun en koskaan myöntänyt, että mitään vikaa on. Ja niin sekaisin en sentään ollut, että olisin kieltänyt anoppia sairaalaan tulemasta. Anopille oli tosi tärkeää nähdä ensimmäinen lapsenlapsi heti, oli aivan lääpällään pieneen. Aivan ihanaa, mä en tajua mikä mua vaivasi noihin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Mua aikanaan ärsytti, että anoppi tuli sairaalaan katsomaan vauvaa. Ärsytti myös moni muu juttu anopissa siihen aikaan. Jälkeenpäin voin sanoa että olin aivan kamala. Hormonit kai tekivät musta tosi kiukkuisen ja halusin omia vauvan vain itselleni, ja kiukun kohteeksi osui anoppi. En mitään sanonut päin naamaa, mutta varmaan naamasta näki että ärsytti. Onneksi anoppi on ihana eikä tunnu kantavan kaunaa, en edes tiedä miten voisin  tätä anteeksi pyytää, kun en koskaan myöntänyt, että mitään vikaa on. Ja niin sekaisin en sentään ollut, että olisin kieltänyt anoppia sairaalaan tulemasta. Anopille oli tosi tärkeää nähdä ensimmäinen lapsenlapsi heti, oli aivan lääpällään pieneen. Aivan ihanaa, mä en tajua mikä mua vaivasi noihin aikoihin.

Poikalasten äitinä joutuu alistumaan monenlaiseen kiukutteluun, kiristykseen ja vittuiluun, jos haluaa lapsenlastaan oppia tuntemaan. Miniät osaavat sen taidon ja kiristävät vallantunteessaan tunteettomasti anoppejaan.

Vierailija kirjoitti:

Poikalasten äitinä joutuu alistumaan monenlaiseen kiukutteluun, kiristykseen ja vittuiluun, jos haluaa lapsenlastaan oppia tuntemaan. Miniät osaavat sen taidon ja kiristävät vallantunteessaan tunteettomasti anoppejaan.

Puhutko omasta kokemuksestasi... miniänä?

Vierailija kirjoitti:

 

Juuri tätä tarkoitin. En jaksa sitä hässäkkää ympärillä, vaan haluaisin olla mieheni kanssa ihan kahden, anoppi ehtisi kyllä näkemään vauvan kotiuduttakin.

AP

Mistä sä tämän tiedät, kun laskettuun aikaan on vielä monta kuukautta? Saatat olla hyvinkin voimissasi. Ja onpa kamala "hässäkkä" tiedossa juu.

Mitäs mies on mieltä, haluaako että äitinsä ei saa nähdä vauvaa? 

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävä keskustelu siinä mielessä, että välillä käy mielessä onko se lapsi ollenkaan vanhempien, vaiko isovanhempien?

Lähes joka sivulla toitotetaan isovanhempien oikeudesta nähdä lapsenlapsi ihan heti synnärillä, ja että siellä se on helpompikin koska "muuten pitäisi ottaa vieraita sitten kotiin heti sinne päästyä".

Muistetaanpas pari juttua: Se vauva on ensisijaisesti vanhempiensa. Jos vanhemmat eivät halua synnytyssairaalaan muita, niin sitten sitä kunnioitetaan kiukuttelun sijaan. Eikä oleteta tästä, että voidaan kutsua itse itsensä tuoreen perheen kotiin vierailulle heti synnytyksen jälkeen: sinnekin sitten kyllä kutsutaan, kun ollaan valmiita ottamaan vieraita vastaan.

Se lapsi ei katoa mihinkään, eikä ehdi kasvaa teini-ikäiseksi vaikket heti ekaan viikkoon sitä näkisi. Jos haluat saada oikeuden nähdä ihan "uunituoreen" vauvan, niin silloin sinun täytyy kyllä hankkia oma lapsi. Ja jos nyt joku sitten kiukustuu kun ei pääse näkemään meidän lasta heti tämän ulostultua ja siksi laittaa välit poikki, niin sillehän minä en mitään voi. Jokainen tekee ihan niinkuin itse parhaaksi näkee.

Ja te, jotka valittelette kun eritetään ihan kunnolla lapsenlapsen elämästä... Minun, eli lapsen äidin äiti ei tule olemaan laisinkaan lapsen elämässä mukana. Ja jos hän viitsii yhtään miettiä omaa käytöstään, niin tietää kyllä syyn miksen häntä lapseni luokse halua.

Eli jos sitä kutsua lapsenlasta katsomaan ei näy eikä kuulu kuukausien tai jopa vuosien aikana, niin silloin voisi pysähtyä miettimään, että olisiko tälle ihan jokin syykin. Isovanhemmalla kun ei ole absoluuttisesti laillista oikeutta lapsenlapseen.

Tässä kaikki oleelliset loistavasti tiivistettynä!- Kiitos!

Juurikin se, että aina sille on jokin painava syy, miksi ei tahdota enää nähdä.

Usein mummoikäiset haluavat vain itsekkäästi ottaa. Ei ajatella, ei kuunnella. Äideillä on oikeus omaan lapseen, omaan ja perheen hyvinvointiin. Ei kukaan voi jyrätä omilla itsekkäillä tahdoillaan, kun ei o9le edes oikeuksiakaan.

Usein neuvo, tee toiselle niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän pätee.

Ei minulle olisi tullut kuuloonkaan mennä toisten ihmisten kotiin /sairaalaan haukkumaan tai kiusaamaan ihmistä. Kyllä se täytyy olla hienotunteinen, jottya kaikilla on mukavaa.

Meillä kun ensimmäinen syntyi ei ollut sairaaloissa niin tiukkoja sääntöjä kun nykyään (?), tai silloin kun toinen lapsi syntyi. Kerroin siitä äidilleni, että sinne ei pääse, niin totesi, että en olis tullutkaan...

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Poikalasten äitinä joutuu alistumaan monenlaiseen kiukutteluun, kiristykseen ja vittuiluun, jos haluaa lapsenlastaan oppia tuntemaan. Miniät osaavat sen taidon ja kiristävät vallantunteessaan tunteettomasti anoppejaan.

 

 

Puhutko omasta kokemuksestasi... miniänä?

Omaan anoppiini minulla on hyvät välit. Mutta esim. oma äitini on joutunut todella paljon kärsimään velipoikieni vaimojen pompottelunhalusta. No, kumpikin veli kyllä erosi vaimostaan ja sen jälkeen on äitini saanut nähdä lapsenlapsiaan ihan mukavasti.

Ja näitä on nähnyt niin monta muutakin tarinaa. Itse olen miettinyt, että mitä jos omille pojille sattuu samanlaiset vaimot, kuin veljilläni on. Olen ajatellut, että en ala nöyrtymään ja nöyristelemään. Tulen ehkä toimeen ilman lapsenlapsiakin jos omista pojista kasvaa niin tossukoita, että antavat vaimojensa pompottaa miten haluavat.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Juuri tätä tarkoitin. En jaksa sitä hässäkkää ympärillä, vaan haluaisin olla mieheni kanssa ihan kahden, anoppi ehtisi kyllä näkemään vauvan kotiuduttakin.

AP

 

Mistä sä tämän tiedät, kun laskettuun aikaan on vielä monta kuukautta? Saatat olla hyvinkin voimissasi. Ja onpa kamala "hässäkkä" tiedossa juu.

 

Mitäs mies on mieltä, haluaako että äitinsä ei saa nähdä vauvaa? 

Miksi miehen mielipiteellä pitäisi olla jotain väliä. Eihän se mies synnytä sitä vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle oli ihan ok että appivanhemmat tuli heti seuraavana päivänä katsomaan ensimmäistä lastenlastaan, mutta ei ollut kovin kiva imettää siinä appiukon edessä tissi paljaana, ja kun muutenkin imetys oli meillä tosi hankalaa mun valtavien rintojen takia ja kun maito ei kunnolla noussut.

Enemmän mua häiritsi se, että kun synnytys alkoi ja kärvistelin kotona supistustuskissa, niin niillä oli aivan pakko tulla käymään kylässä tuomassa jotakin tavaraa, jonka olisi ihan hyvin ehtinyt synnytyksen jälkeenkin.

Silloin kyllä sanoin miehelle että soittaa ettei nyt todellakaan ole hyvä hetki, mutta ei auttanut kun "he ihan pikaisesti vaan poikkeaa".

Niin, synnärillä kun pitäisi taata äidille se imetysrauha, mutta näköjään sekin jää sitten kakkoseksi siinä kun isovanhemmilla on Oikeus vierailla.

Itse en tule ottamaan vastaan vieraita, jos se häiritsee minua tai lasta jotenkin. Ja lapsihan siinä eritoten kärsii, mikäli imetystilannetta häiritään.

Miksei muuten mies sanonut vanhemmilleen kummassakaan tilanteessa, että nyt olisi kyllä hyvä poistua? Jos meille tuppautuisi appivanhemmat käymään kun olen itse supistustuskissa, niin ärisisin kyllä miestä ohjaamaan kaikki vieraat talosta ulos.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tätä tarkoitin. En jaksa sitä hässäkkää ympärillä, vaan haluaisin olla mieheni kanssa ihan kahden, anoppi ehtisi kyllä näkemään vauvan kotiuduttakin.

AP

Mistä sä tämän tiedät, kun laskettuun aikaan on vielä monta kuukautta? Saatat olla hyvinkin voimissasi. Ja onpa kamala "hässäkkä" tiedossa juu.

Mitäs mies on mieltä, haluaako että äitinsä ei saa nähdä vauvaa? 

 

 

Miksi miehen mielipiteellä pitäisi olla jotain väliä. Eihän se mies synnytä sitä vauvaa.

En nyt sanoisi noin, ettei miehen mielipiteellä olisi mitään väliä.

Mutta kyllä miehen pitäisi tilanteessa katsoa enemmän sen oman perheensä, eli vaimon ja tuoreen lapsensa jaksamisen mukaan, kuin sitä kuinka kiire mummulla on rynniä vauvaa sylittämään.

Alussa mietitään synnyttäneen ja vauvan jaksamista, muiden haluamiset tulevat vasta sen jälkeen.