Lue keskustelun säännöt.
Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..
25.10.2015 |
Laskettu aika lopputalvelle.
Anoppi hieman vihjaillut, että tulisi synnärille katsomaan perhetapahtumaa. Voinko kieltää häntä tulemasta tai ilmoittaa infoon, etteivät kerro sijaintiani?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tätä tarkoitin. En jaksa sitä hässäkkää ympärillä, vaan haluaisin olla mieheni kanssa ihan kahden, anoppi ehtisi kyllä näkemään vauvan kotiuduttakin.
AP
Mistä sä tämän tiedät, kun laskettuun aikaan on vielä monta kuukautta? Saatat olla hyvinkin voimissasi. Ja onpa kamala "hässäkkä" tiedossa juu.
Mitäs mies on mieltä, haluaako että äitinsä ei saa nähdä vauvaa?
Miksi miehen mielipiteellä pitäisi olla jotain väliä. Eihän se mies synnytä sitä vauvaa.
En nyt sanoisi noin, ettei miehen mielipiteellä olisi mitään väliä.
Mutta kyllä miehen pitäisi tilanteessa katsoa enemmän sen oman perheensä, eli vaimon ja tuoreen lapsensa jaksamisen mukaan, kuin sitä kuinka kiire mummulla on rynniä vauvaa sylittämään.
Alussa mietitään synnyttäneen ja vauvan jaksamista, muiden haluamiset tulevat vasta sen jälkeen.
Toki näinkin. Mutta itse en kyllä nähnyt itseni rasittuneen mitenkään siitä, että mies toi äitinsä katsomaan vauvaa ja minä makoilin rauhassa sängyllä ja mummi otti vauvan syliin ja sylitteli sitä 10 minuuttia ja antoi minulle pienen herkkulahjan ja onniteli meitä lapsesta.
Mutta ymmärrän, että tämä voi jollekin toiselle olla ylipääsemätöntä ja kestää vain oman äitinsä käväisemisen osastolla, kun vauva on syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tätä tarkoitin. En jaksa sitä hässäkkää ympärillä, vaan haluaisin olla mieheni kanssa ihan kahden, anoppi ehtisi kyllä näkemään vauvan kotiuduttakin.
AP
Mistä sä tämän tiedät, kun laskettuun aikaan on vielä monta kuukautta? Saatat olla hyvinkin voimissasi. Ja onpa kamala "hässäkkä" tiedossa juu.
Mitäs mies on mieltä, haluaako että äitinsä ei saa nähdä vauvaa?
Miksi miehen mielipiteellä pitäisi olla jotain väliä. Eihän se mies synnytä sitä vauvaa.
Taidat olla niitä, jotka kutsuvat isää "siittäjäksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tätä tarkoitin. En jaksa sitä hässäkkää ympärillä, vaan haluaisin olla mieheni kanssa ihan kahden, anoppi ehtisi kyllä näkemään vauvan kotiuduttakin.
AP
Mistä sä tämän tiedät, kun laskettuun aikaan on vielä monta kuukautta? Saatat olla hyvinkin voimissasi. Ja onpa kamala "hässäkkä" tiedossa juu.
Mitäs mies on mieltä, haluaako että äitinsä ei saa nähdä vauvaa?
Miksi miehen mielipiteellä pitäisi olla jotain väliä. Eihän se mies synnytä sitä vauvaa.
En nyt sanoisi noin, ettei miehen mielipiteellä olisi mitään väliä.
Mutta kyllä miehen pitäisi tilanteessa katsoa enemmän sen oman perheensä, eli vaimon ja tuoreen lapsensa jaksamisen mukaan, kuin sitä kuinka kiire mummulla on rynniä vauvaa sylittämään.
Alussa mietitään synnyttäneen ja vauvan jaksamista, muiden haluamiset tulevat vasta sen jälkeen.
Toki näinkin. Mutta itse en kyllä nähnyt itseni rasittuneen mitenkään siitä, että mies toi äitinsä katsomaan vauvaa ja minä makoilin rauhassa sängyllä ja mummi otti vauvan syliin ja sylitteli sitä 10 minuuttia ja antoi minulle pienen herkkulahjan ja onniteli meitä lapsesta.
Mutta ymmärrän, että tämä voi jollekin toiselle olla ylipääsemätöntä ja kestää vain oman äitinsä käväisemisen osastolla, kun vauva on syntynyt.
Niin, kuten sanottu: kuka minkäkin parhaimmaksi näkee.
Synnytyksen jälkeen kun voi olla niin isot hormonihöyrytkin, jotka voivat tuoda henkisestikin sellaisen olon ettei juuri nyt halua paikalle muita kuin miehensä.
Sisareni synnytti joku aika sitten, eikä tullut mieleenkään noin vain pelmahtaa paikalle. Kysyin viestillä, että haluaako minua sinne käymään vai haluaako olla rauhassa, halusi olla rauhassa joten tätä kunnioitin. Vauvan näin sitten muutaman viikon päästä, kun kokivat että jaksavat ottaa vieraita.
Ei tullut missään vaiheessa mieleenkään kiukutella tai kuvitella, että minulla lapsen tätinä olisi jotenkin Oikeus päästä näkemään vauvaa heti.
Oma lapseni syntyy pian ja toivon, että minunkin mielipidettäni vierailuun ensin kysytään, eikä vain törmätä paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aikanaan ärsytti, että anoppi tuli sairaalaan katsomaan vauvaa. Ärsytti myös moni muu juttu anopissa siihen aikaan. Jälkeenpäin voin sanoa että olin aivan kamala. Hormonit kai tekivät musta tosi kiukkuisen ja halusin omia vauvan vain itselleni, ja kiukun kohteeksi osui anoppi. En mitään sanonut päin naamaa, mutta varmaan naamasta näki että ärsytti. Onneksi anoppi on ihana eikä tunnu kantavan kaunaa, en edes tiedä miten voisin tätä anteeksi pyytää, kun en koskaan myöntänyt, että mitään vikaa on. Ja niin sekaisin en sentään ollut, että olisin kieltänyt anoppia sairaalaan tulemasta. Anopille oli tosi tärkeää nähdä ensimmäinen lapsenlapsi heti, oli aivan lääpällään pieneen. Aivan ihanaa, mä en tajua mikä mua vaivasi noihin aikoihin.
Poikalasten äitinä joutuu alistumaan monenlaiseen kiukutteluun, kiristykseen ja vittuiluun, jos haluaa lapsenlastaan oppia tuntemaan. Miniät osaavat sen taidon ja kiristävät vallantunteessaan tunteettomasti anoppejaan.
Käy nyt mielessä, että oletko niitä joille se miniän "kiristys" = ei halua heti synnytyksen jälkeen vieraita ja "vallantunne" = eivät anna anopin päättää kaikkea lapsen kasvatuksesta, perheen tavoista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tätä tarkoitin. En jaksa sitä hässäkkää ympärillä, vaan haluaisin olla mieheni kanssa ihan kahden, anoppi ehtisi kyllä näkemään vauvan kotiuduttakin.
AP
Mistä sä tämän tiedät, kun laskettuun aikaan on vielä monta kuukautta? Saatat olla hyvinkin voimissasi. Ja onpa kamala "hässäkkä" tiedossa juu.
Mitäs mies on mieltä, haluaako että äitinsä ei saa nähdä vauvaa?
Miksi miehen mielipiteellä pitäisi olla jotain väliä. Eihän se mies synnytä sitä vauvaa.
En nyt sanoisi noin, ettei miehen mielipiteellä olisi mitään väliä.
Mutta kyllä miehen pitäisi tilanteessa katsoa enemmän sen oman perheensä, eli vaimon ja tuoreen lapsensa jaksamisen mukaan, kuin sitä kuinka kiire mummulla on rynniä vauvaa sylittämään.
Alussa mietitään synnyttäneen ja vauvan jaksamista, muiden haluamiset tulevat vasta sen jälkeen.
Toki näinkin. Mutta itse en kyllä nähnyt itseni rasittuneen mitenkään siitä, että mies toi äitinsä katsomaan vauvaa ja minä makoilin rauhassa sängyllä ja mummi otti vauvan syliin ja sylitteli sitä 10 minuuttia ja antoi minulle pienen herkkulahjan ja onniteli meitä lapsesta.
Mutta ymmärrän, että tämä voi jollekin toiselle olla ylipääsemätöntä ja kestää vain oman äitinsä käväisemisen osastolla, kun vauva on syntynyt.
Niin, kuten sanottu: kuka minkäkin parhaimmaksi näkee.
Synnytyksen jälkeen kun voi olla niin isot hormonihöyrytkin, jotka voivat tuoda henkisestikin sellaisen olon ettei juuri nyt halua paikalle muita kuin miehensä.
Sisareni synnytti joku aika sitten, eikä tullut mieleenkään noin vain pelmahtaa paikalle. Kysyin viestillä, että haluaako minua sinne käymään vai haluaako olla rauhassa, halusi olla rauhassa joten tätä kunnioitin. Vauvan näin sitten muutaman viikon päästä, kun kokivat että jaksavat ottaa vieraita.
Ei tullut missään vaiheessa mieleenkään kiukutella tai kuvitella, että minulla lapsen tätinä olisi jotenkin Oikeus päästä näkemään vauvaa heti.
Oma lapseni syntyy pian ja toivon, että minunkin mielipidettäni vierailuun ensin kysytään, eikä vain törmätä paikalle.
No en minäkään kyllä siskojani ja veljiäni halunnut sairaalaan :)
Kaipa sitten niitä hormoonimyrskyjä on erilaisia. Anoppi kuoli esikoisen jälkeen, joten kolmen seuraavan lapsen aikana hän ei todellakaan käynyt enää katsomassa. Olisin mielelläni pitänyt hänet hengissä ja antanut tavata sen 10 minuuttia vauvaa.
Itse en ole kokenut mitään hirveitä hormoonimyrskyjä. Toki synnytyksien jälkeen olo on eufoorinen ja ei saa nukutuksi ja tuntuu, että eikö maailma tajua, on tapahtunut ihme, olemme saaneet lapsen. Mutta ihan normaalisti olen itse kävellyt osastolle synnytyssalista joka kerta ja mies on pantu kotiin. Mies on käynyt sitten isompien lasten kanssa katsomassa ja kyllä siellä sairaalassa lähinnä oli tylsää, kun vauva nukkui suurimman osan ajasta ja välillä imetti sitä ja söi.
Mutta totta kai ymmärrän, että osa varmaan kokee isoja hormoonimyrskyjä, vaikka en koskaan nähnyt sellaisia edes huonekavereilta. Ihan asiallisia naisia, joilla kävi mies ja lapset ja mummit katsomassa. Kukaan ei tullut hulluksi, eikä sen kummemmin huurustellut, eikä liimautunut mieheensä yms.
Juteltiin ja nukuttiin ja vahdittiin toisten vauvoja, kun joku kävi suihkussa ja juteltiin jokaisen synnytyksistä, millaisia ovat olleet.
Kotiin toki oli ikävä, kun sairaalassa makaaminen oli sen verran tylsää, ettei aika meinannut kulua millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tätä tarkoitin. En jaksa sitä hässäkkää ympärillä, vaan haluaisin olla mieheni kanssa ihan kahden, anoppi ehtisi kyllä näkemään vauvan kotiuduttakin.
AP
Mistä sä tämän tiedät, kun laskettuun aikaan on vielä monta kuukautta? Saatat olla hyvinkin voimissasi. Ja onpa kamala "hässäkkä" tiedossa juu.
Mitäs mies on mieltä, haluaako että äitinsä ei saa nähdä vauvaa?
Miksi miehen mielipiteellä pitäisi olla jotain väliä. Eihän se mies synnytä sitä vauvaa.
En nyt sanoisi noin, ettei miehen mielipiteellä olisi mitään väliä.
Mutta kyllä miehen pitäisi tilanteessa katsoa enemmän sen oman perheensä, eli vaimon ja tuoreen lapsensa jaksamisen mukaan, kuin sitä kuinka kiire mummulla on rynniä vauvaa sylittämään.
Alussa mietitään synnyttäneen ja vauvan jaksamista, muiden haluamiset tulevat vasta sen jälkeen.
Toki näinkin. Mutta itse en kyllä nähnyt itseni rasittuneen mitenkään siitä, että mies toi äitinsä katsomaan vauvaa ja minä makoilin rauhassa sängyllä ja mummi otti vauvan syliin ja sylitteli sitä 10 minuuttia ja antoi minulle pienen herkkulahjan ja onniteli meitä lapsesta.
Mutta ymmärrän, että tämä voi jollekin toiselle olla ylipääsemätöntä ja kestää vain oman äitinsä käväisemisen osastolla, kun vauva on syntynyt.
Niin, kuten sanottu: kuka minkäkin parhaimmaksi näkee.
Synnytyksen jälkeen kun voi olla niin isot hormonihöyrytkin, jotka voivat tuoda henkisestikin sellaisen olon ettei juuri nyt halua paikalle muita kuin miehensä.
Sisareni synnytti joku aika sitten, eikä tullut mieleenkään noin vain pelmahtaa paikalle. Kysyin viestillä, että haluaako minua sinne käymään vai haluaako olla rauhassa, halusi olla rauhassa joten tätä kunnioitin. Vauvan näin sitten muutaman viikon päästä, kun kokivat että jaksavat ottaa vieraita.
Ei tullut missään vaiheessa mieleenkään kiukutella tai kuvitella, että minulla lapsen tätinä olisi jotenkin Oikeus päästä näkemään vauvaa heti.
Oma lapseni syntyy pian ja toivon, että minunkin mielipidettäni vierailuun ensin kysytään, eikä vain törmätä paikalle.
No en minäkään kyllä siskojani ja veljiäni halunnut sairaalaan :)
Kaipa sitten niitä hormoonimyrskyjä on erilaisia. Anoppi kuoli esikoisen jälkeen, joten kolmen seuraavan lapsen aikana hän ei todellakaan käynyt enää katsomassa. Olisin mielelläni pitänyt hänet hengissä ja antanut tavata sen 10 minuuttia vauvaa.
Itse en ole kokenut mitään hirveitä hormoonimyrskyjä. Toki synnytyksien jälkeen olo on eufoorinen ja ei saa nukutuksi ja tuntuu, että eikö maailma tajua, on tapahtunut ihme, olemme saaneet lapsen. Mutta ihan normaalisti olen itse kävellyt osastolle synnytyssalista joka kerta ja mies on pantu kotiin. Mies on käynyt sitten isompien lasten kanssa katsomassa ja kyllä siellä sairaalassa lähinnä oli tylsää, kun vauva nukkui suurimman osan ajasta ja välillä imetti sitä ja söi.
Mutta totta kai ymmärrän, että osa varmaan kokee isoja hormoonimyrskyjä, vaikka en koskaan nähnyt sellaisia edes huonekavereilta. Ihan asiallisia naisia, joilla kävi mies ja lapset ja mummit katsomassa. Kukaan ei tullut hulluksi, eikä sen kummemmin huurustellut, eikä liimautunut mieheensä yms.
Juteltiin ja nukuttiin ja vahdittiin toisten vauvoja, kun joku kävi suihkussa ja juteltiin jokaisen synnytyksistä, millaisia ovat olleet.
Kotiin toki oli ikävä, kun sairaalassa makaaminen oli sen verran tylsää, ettei aika meinannut kulua millään.
Niin hormonimyrskyillä nyt en tarkoittanutkaan mitään dramaattisia kohtauksia ;)
Tarkoitin ennemminkin sellaisia hetkellisiä ahdistuksen tunteita, mitä itselleni tulee yleensä pms:än oheistuotteena ja tässä raskaudenkin aikana vähän väliä on tullut se sama tunne hetkellisesti. Vähän jännittää, tuleeko synnytyksen jälkeen ja minkälaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin siis, että tulee katsomaan vauvaa, ei itse synnytyssaliin tietenkään.
AP.
no sitten olet hyvin itsekeskeinen ihminen. Isoäitiys on myös iso rooli, jota tulee kunnioittaa. Ei pidä puhua rumasti "änkeämässä".
Ja tuohonko se kunnioitus sitten ratkeaa, että saako tulla synnärillä vai ei? Eihän siellä muutenkaan olla kuin pari-kolme päivää, jona aikana synnytetään ja levätään. Isovanhemmat ehtinevät nähdä ja tutustua vauvaan myös perheen kotona.
Vierailuajan puitteissa jos käy tarvehtimässä uutta tulokasta sairaalassa, niin ei siinä levot vielä vähene. Kotona paremminkin on vieraiden tullen vaikea levätä, eli vieraampien vieraiden on parempi tulla vasta muutaman viikon kuluttua. Muiden, kuin oman perheen ei sinne sairaalaan kannatakaan tulla ja omaan perheeseen lasketaan tässä myös isovanhemmat. Siis ei esim. Ystävättäriä synnärille. Isovanhemmille tämä tämä oikeus kuuluu, jos on esim. Matkojen suhteen mahdollista.
Ööö..eiköhän tämä ole ihan synnyttäjäkohtaista... Toiset ei jaksa nähdä niitä isovanhempiakaan, ja toiset jaksaa kyllä vastaanottaa niitä ystävättäriäänkin siellä sairaalassa.
Eikä helpon synnytyksen kokeneet aina ihan käsitä sitä, ettei se synnytys mene kaikilla oppikirja mukaisesti. Mietitään esimerkiksi monta tuntia yritettyä alatiesynnytystä, josta on päädytty hätä- tai päivystyssektioon, jossa verta on menetetty liikaa ja jouduttu turvautumaan lisävereen.
Tuon kaiken jälkeen on todellakin vain toipilaan, eli äidin kunnioittamista edes kysyä, passaako tulla vai ei, sen sijaan että vain tullaan.
Tai sitten, jos on tullut esimerkiksi neljännen asteen repeämä alatiesynnytyksessä, niin ei niitä vieraita varmasti kovin mielellään oteta vastaan.
Eli ottakaa se äidin vointi huomioon, ennenkuin rynnistätte sairaalaan vauvaa sylittämään.
Ja valitettavasti on myös anoppeja, jotka spekuloivat kovin mielellään miniän synnytysvaivoilla, ja jopa yrittävät miniän arvoa synnyttäjänä, äitinä ja naisena sen kautta talloa. Sitä ei väsynyt äiti jaksa kipeiden ommelten ja ison siteen ja vuotohajujen sekä vuotavien rintojen kanssa kanssa. Anoppi ei ehkä muista niistä vaivoista paljoakaan. Itselleni alkoi vihjailla hiivatulehduksesta, kun nousin sängyltä vuotohajuineni. Oli kai unohtanut täysin moiset asiat. Kysyin jopa lääkäriltä, onko hiivatulehdus. Ei todellakaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitisi, lapsen Toinen Mummo, saa varmaan tulla ihan milloin vaan katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan sairasta millainen yleisötapahtuma tuosta synnytyksestä on tehty. Minä en ainakaan sinne saliin halua tasan ketään, edes omaa miestäni, kun makaan siellä vittu leväällään verta vuotavana ja huudan kurkku suorana. Synnytys on itselleni yksityisasia ja haluan hoitaa sen kätilön kanssa, enkä kaipaa mitään kannustusjoukkoja. Sitten saavat tulla katsomaan vauvaa, kun olen saanut puettua ja vauva on pesty.
n38v, rv20
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Mikä siinä on, ettei kunnioiteta naisen herkkäät tilaa synnytyksen jälkeen. Tottakai oma äiti on naiselle läheisempi , kuin anoppi. Tottakai omaan äitiin luottaa naisena aivan eri tavalla, kuin anoppiin. Onko sitä vaikeaa tajuta. Omaöta äidiltä ei useimmiten tipu samalla tavalla piikkejä ja muuta satuttavaa, kuin anopilta. Toki on niitäkin äiti-suhteita joillakin.
Hih, minä olen kyllä naisena sen verran itsekäs, että en aio uhrata elämääni ilmaiseksi lapsenpiiaksi. Minulle sopii vallan mainiosti, että miniät ei halua minua sairaalaan, eivätkä niin kotiinsakaan (harvoinhan se tuntuu miehen koti olevan). Eipä tarvitse sitten olla ilmaisena lapsenpiikanakaan.
Näen oman vanhuuden ihan jossain muualla, kuin hoitamassa joka viikonloppu lapsenlapsia ja heti kun loma alkaa, on oven takana lauma pikku pirpanoita haluamassa mummin luo yökylään luodakseen lämmintä suhdetta mummiin.
Juu ja saa laittaa alanuolia niin paljon kuin haluaa. Haluan elämässäni tehdä muutakin, kuin olla lapsenvahti.
Joten ihan vapaasti saa ilmoittaa, että anopilla ei ole asiaa sairaalaan, ei nuorenparin kotiin. Eipähän tule sitten mitään velvoitteitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.
Siis hetkinen: siellä sairaalassa se ÄITI on se toipilas, jonka jaksamisen mukaan mennään. Kuka kokee oikeudekseen sanella, että jos minä en pääse, niin ei saa nuo muutkaan mennä?
Jos olet ollut juuri sydänleikkauksessa, niin onko silloinkin avoimien ovien päivät, tai sitten ei saa käydä kukaan?
Juuri näin. Äiti on synnyttänyt lapsen ja tarvitsee lepoa toipuakseen ja voidakseen tutustua ölapseen, lasta mahdollisimman hyvin hoitaakseen. Lapsen ja äidin suhde on erityisen tärkeä lapsen terveyden kannalta. Äidin hyvinvointi on etusijalla vauvan hyvinvointia ajatellen. Äidin hyvinvointia taas useimmiten auttaa parhaiten oman äidin tai läheisen siskon/ystävän tuki oman miehen lisäksi. Miehen sukulaiset eivät ole lapsuudesta asti tuttuja, eivätkä verisukulaisia, vaan valitettavan usein myös kilpailijoita miehen ja lasten rakkaudesta. Vaikka niin ei pitäisikään olla. Miehen sukulaiset tuovat synnärillä usein stressiä ja nöyryyttävää tunnetta. Äiti jätetään muutenkin sivuosaan, koska vauvastahan he vain piittaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitisi, lapsen Toinen Mummo, saa varmaan tulla ihan milloin vaan katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan sairasta millainen yleisötapahtuma tuosta synnytyksestä on tehty. Minä en ainakaan sinne saliin halua tasan ketään, edes omaa miestäni, kun makaan siellä vittu leväällään verta vuotavana ja huudan kurkku suorana. Synnytys on itselleni yksityisasia ja haluan hoitaa sen kätilön kanssa, enkä kaipaa mitään kannustusjoukkoja. Sitten saavat tulla katsomaan vauvaa, kun olen saanut puettua ja vauva on pesty.
n38v, rv20
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Mikä siinä on, ettei kunnioiteta naisen herkkäät tilaa synnytyksen jälkeen. Tottakai oma äiti on naiselle läheisempi , kuin anoppi. Tottakai omaan äitiin luottaa naisena aivan eri tavalla, kuin anoppiin. Onko sitä vaikeaa tajuta. Omaöta äidiltä ei useimmiten tipu samalla tavalla piikkejä ja muuta satuttavaa, kuin anopilta. Toki on niitäkin äiti-suhteita joillakin.
Juuri näin. Miesten äitien pitäisi ymmärtää paikkansa, eikä tunkea toisten elämään. Miesten äidit voivat kauniisti kysyä, mitä lapsi tarvitsee esim. uudet vaunut ja turvakaukalon ja ostaa ne. Mutta pitää osata ymmärtää, että miehen äiti ei voi koskaan olla tasavertainen mummi lapsenlapselleen. Tyttären lapset ovat aina tärkeämpiä ja tytöt haluavat mieluummin antaa lastensa olla äitinsä kanssa, kuin jonkun oudon naisen kanssa, mikä miehen äiti heille aina on.
Hommatkaa poikien lisäksi muutama tyttö, niin ei tarvitse tunkea sinne poikien perheisiin tekemään miniän elämästä helvettiä. Miniällä on jo oma äiti. Mihin hän toista naista tarvitsee kotiinsa avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.
Siis hetkinen: siellä sairaalassa se ÄITI on se toipilas, jonka jaksamisen mukaan mennään. Kuka kokee oikeudekseen sanella, että jos minä en pääse, niin ei saa nuo muutkaan mennä?
Jos olet ollut juuri sydänleikkauksessa, niin onko silloinkin avoimien ovien päivät, tai sitten ei saa käydä kukaan?
Juuri näin. Äiti on synnyttänyt lapsen ja tarvitsee lepoa toipuakseen ja voidakseen tutustua ölapseen, lasta mahdollisimman hyvin hoitaakseen. Lapsen ja äidin suhde on erityisen tärkeä lapsen terveyden kannalta. Äidin hyvinvointi on etusijalla vauvan hyvinvointia ajatellen. Äidin hyvinvointia taas useimmiten auttaa parhaiten oman äidin tai läheisen siskon/ystävän tuki oman miehen lisäksi. Miehen sukulaiset eivät ole lapsuudesta asti tuttuja, eivätkä verisukulaisia, vaan valitettavan usein myös kilpailijoita miehen ja lasten rakkaudesta. Vaikka niin ei pitäisikään olla. Miehen sukulaiset tuovat synnärillä usein stressiä ja nöyryyttävää tunnetta. Äiti jätetään muutenkin sivuosaan, koska vauvastahan he vain piittaavat.
Lisäksi miehen äiti on toinen nainen miehen elämässä ja kenenkään vaimon ei tarvitse sitä sietää, että mies ei ole katkaissut napanuoraansa äitiinsä. Vaimolla ei tarvitse olla kilpailijaa miehen elämässä siinä vaiheessa, kun he saavat vauvan.
Vierailija kirjoitti:
Hih, minä olen kyllä naisena sen verran itsekäs, että en aio uhrata elämääni ilmaiseksi lapsenpiiaksi. Minulle sopii vallan mainiosti, että miniät ei halua minua sairaalaan, eivätkä niin kotiinsakaan (harvoinhan se tuntuu miehen koti olevan). Eipä tarvitse sitten olla ilmaisena lapsenpiikanakaan.
Näen oman vanhuuden ihan jossain muualla, kuin hoitamassa joka viikonloppu lapsenlapsia ja heti kun loma alkaa, on oven takana lauma pikku pirpanoita haluamassa mummin luo yökylään luodakseen lämmintä suhdetta mummiin.
Juu ja saa laittaa alanuolia niin paljon kuin haluaa. Haluan elämässäni tehdä muutakin, kuin olla lapsenvahti.
Joten ihan vapaasti saa ilmoittaa, että anopilla ei ole asiaa sairaalaan, ei nuorenparin kotiin. Eipähän tule sitten mitään velvoitteitakaan.
Niin, jos osallistumisesi lapsenlapsen elämään on tosiaan niin ehdollista, että sinun halusi menevät äidin ja lapsen edun edelle, niin ehkä on tosiaan parempi että sellainen "mummi" pysyy poissa.
On muutenkin jo niin kulunut tuo "turha odottaa lapsenhoitoapua jos en kerran pääse lasta katsomaan jo heti sairaalaan" -kortti, että voisitte jo vaihtaa levyä. Jos tosiaan et halua olla mukana lapsenlapsesi elämässä, niin sitten et ole. Sitä on turha yrittää naamioida loukkaantumiseksi siitä, ettet päässyt häntä heti parituntisena sylittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenelle miehesi haluaa näyttää vauvaa? Se on miehen myös.
katsos, kun se vauva on vielä symbioosissa äidin kanssa ja se on vauvan kasvulla ja hyvinvoinnille ensiarvoisen tärkeää. Äidin ei saisi stressaantua ja voida pahoin.
Ennen kaikkea, äiti imettää vauvaa ja se on herkkää ja intensiivistä puuhaa alkupäivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hih, minä olen kyllä naisena sen verran itsekäs, että en aio uhrata elämääni ilmaiseksi lapsenpiiaksi. Minulle sopii vallan mainiosti, että miniät ei halua minua sairaalaan, eivätkä niin kotiinsakaan (harvoinhan se tuntuu miehen koti olevan). Eipä tarvitse sitten olla ilmaisena lapsenpiikanakaan.
Näen oman vanhuuden ihan jossain muualla, kuin hoitamassa joka viikonloppu lapsenlapsia ja heti kun loma alkaa, on oven takana lauma pikku pirpanoita haluamassa mummin luo yökylään luodakseen lämmintä suhdetta mummiin.
Juu ja saa laittaa alanuolia niin paljon kuin haluaa. Haluan elämässäni tehdä muutakin, kuin olla lapsenvahti.
Joten ihan vapaasti saa ilmoittaa, että anopilla ei ole asiaa sairaalaan, ei nuorenparin kotiin. Eipähän tule sitten mitään velvoitteitakaan.
Niin, jos osallistumisesi lapsenlapsen elämään on tosiaan niin ehdollista, että sinun halusi menevät äidin ja lapsen edun edelle, niin ehkä on tosiaan parempi että sellainen "mummi" pysyy poissa.
On muutenkin jo niin kulunut tuo "turha odottaa lapsenhoitoapua jos en kerran pääse lasta katsomaan jo heti sairaalaan" -kortti, että voisitte jo vaihtaa levyä. Jos tosiaan et halua olla mukana lapsenlapsesi elämässä, niin sitten et ole. Sitä on turha yrittää naamioida loukkaantumiseksi siitä, ettet päässyt häntä heti parituntisena sylittämään.
Mikä ihmeen loukkaantuminen. Yleisesti ottaen en näe tulevaisuuttani ilmaisena lapsenpiikana. Joten vallan mainiosti sopii, että minua ei kutsuta sairaalaan, eikä muutenkaan.
Kaikki eivät halua pilata vanhuuttaan alkamalla samaa hoitorumbaa uudestaan, kun omansa on saanut kasvatettua isoksi. Jossain vaiheessa haluaa nauttiakin elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle miehesi haluaa näyttää vauvaa? Se on miehen myös.
katsos, kun se vauva on vielä symbioosissa äidin kanssa ja se on vauvan kasvulla ja hyvinvoinnille ensiarvoisen tärkeää. Äidin ei saisi stressaantua ja voida pahoin.
Ennen kaikkea, äiti imettää vauvaa ja se on herkkää ja intensiivistä puuhaa alkupäivinä.
Sitten ihmetellään, kun mies menee vieraisiin, kun lapset ovat pieniä ja haluaa eron naisesta, joka on muuttunut vain isoksi tissiksi ja jonka elämään ei mahdu muuta kuin hänen ja vauvan suhde.
Oma anoppini on jo edesmennyt, joten ei todellakaan ängennyt sairaalaan vastasyntynyttä katsomaan. En olisi kaivannutkaan. Nyt kun vauvalla on jo hieman ikää ja kehittyy huomaan kaipaavani sitä naista tosissani. Olisi mukavaa jutella hänen kanssaan. Verrata miten poikansa kehittyi verrattuna lapseeni, millainen mieheni oli pienenä. En minä häntä lapsenvahtina kaipaa saati lapsiperheen ilmaisena siivoajana, mutta äitikaverina ja mummona. Ikävää lukea täällä miten kylmiä mummoja sitä onkaan. Kilahdetaan, jos ei päästä hyvä os miniän haaruksiin tuijottamaan kun vauva tulee tai oletetaan joksikin ilmaiseksi piiaksi haluttavan. Ikä ei näämmä poista kaikilta mustavalkoista ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näissähän on taustalla niinkin yksinkertainen asia, että kumman keskellä luulet äidin tuntevan olonsa turvalliseksi revenneestä alapäästä huolimatta: oman perheen, vai appiperheen?
Kun sinäkin nyt vähän ymmärtäisit, että sen äidin jaksaminen pitäisi tajuta ottaa huomioon lapsivuodeaikana, sen sijaan että mangutaan niitä omia oikeuksiaan tuoreeseen vauvaan.
Mietipä itse tilannetta: sinulla pahat repeämät, mahdollisesti sulkijalihas katkennut ja sitä on kursittu leikkauksella kasaan. Koko alapää on mustelmaa ja kudosvauriota, pidätyskykykin voi olla väliaikaisesti mennyttä. Olisitko itse siinä tilassa riemusta hinkuen tapaamassa appiperhettä?
En osaa kyllä kuvitella että appivanhempani tai miehen sukulaiset olisivat into pinkeänä näkemässä mun revennyttä alapäätä ja tarkastelemassa sulkijalihaksen kuntoa. Että enköhän minä makaisi ihan siinä omalla sängylläni sulkijalihakseni visusti peiton alla sillä aikaa kun isovanhemmat ihastelisivat vauvaa. Jos on aivan helvetin kipeä olo, niin ei sitä nyt varmaan niitä omiakaan vanhempiaankaan jaksa nähdä? Voihan sitä vaikka olla nukkuvinaan ja laittaa vaikka musat korviin siksi aikaa kun mies esittelee vauvaa omille vanhemmilleen.
Ja johan siitä repeää vuosisadan pilkka, kun appiperhe on loukkaanutunut väsyneen äidin innottomuudesta heidän suvaitessa tulla käymään ja vieläpä omaa lapsenlastaan? Ei se kuulkaa ole niin yksioikoista tämän asian kanssa. Äidin väsymys voi joutua muunkinlaiseen tarkasteluun eli äiti ei ansitse sen perusteella enää arvostusta, koska anoppikin käveli heti synnytystä seuraavana päivänä synnäriltä kotiin vauva kainalossa ja sitä seuraavana jo anoppilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hih, minä olen kyllä naisena sen verran itsekäs, että en aio uhrata elämääni ilmaiseksi lapsenpiiaksi. Minulle sopii vallan mainiosti, että miniät ei halua minua sairaalaan, eivätkä niin kotiinsakaan (harvoinhan se tuntuu miehen koti olevan). Eipä tarvitse sitten olla ilmaisena lapsenpiikanakaan.
Näen oman vanhuuden ihan jossain muualla, kuin hoitamassa joka viikonloppu lapsenlapsia ja heti kun loma alkaa, on oven takana lauma pikku pirpanoita haluamassa mummin luo yökylään luodakseen lämmintä suhdetta mummiin.
Juu ja saa laittaa alanuolia niin paljon kuin haluaa. Haluan elämässäni tehdä muutakin, kuin olla lapsenvahti.
Joten ihan vapaasti saa ilmoittaa, että anopilla ei ole asiaa sairaalaan, ei nuorenparin kotiin. Eipähän tule sitten mitään velvoitteitakaan.
Niin, jos osallistumisesi lapsenlapsen elämään on tosiaan niin ehdollista, että sinun halusi menevät äidin ja lapsen edun edelle, niin ehkä on tosiaan parempi että sellainen "mummi" pysyy poissa.
On muutenkin jo niin kulunut tuo "turha odottaa lapsenhoitoapua jos en kerran pääse lasta katsomaan jo heti sairaalaan" -kortti, että voisitte jo vaihtaa levyä. Jos tosiaan et halua olla mukana lapsenlapsesi elämässä, niin sitten et ole. Sitä on turha yrittää naamioida loukkaantumiseksi siitä, ettet päässyt häntä heti parituntisena sylittämään.
Mikä ihmeen loukkaantuminen. Yleisesti ottaen en näe tulevaisuuttani ilmaisena lapsenpiikana. Joten vallan mainiosti sopii, että minua ei kutsuta sairaalaan, eikä muutenkaan.
Kaikki eivät halua pilata vanhuuttaan alkamalla samaa hoitorumbaa uudestaan, kun omansa on saanut kasvatettua isoksi. Jossain vaiheessa haluaa nauttiakin elämästä.
Se on ihan oma harmisi se jos olet lapsesi kasvattanut sellaisiksi, etteivät käsitä olevansa itse päähoitovastuussa jälkikasvustaan.
Monelle muulle se on itsestäänselvää. Ja jos meillä isovanhemmat ilmoittaa, ettei halua lasta kylään jne. niin harmi tietty lapsen puolesta, mutta muuten taas se ja sama. Jos lapsenvahtia tarvitsee, niin niitä saa kyllä tilattua kotiin esimerkiksi mannerheimin lastensuojeluliiton kautta käypää maksua vastaan.
Niin totta. Radikaalit ratkaisut usein tulevat vasta kauan kärsittyään. Pohditaan ja yritetään keskustella, mutta kun huomataan, että mikään ei muutu, lopulta hyväksytään se ja jatketaan elämää vailla kiusaamista.