Lue keskustelun säännöt.
Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..
25.10.2015 |
Laskettu aika lopputalvelle.
Anoppi hieman vihjaillut, että tulisi synnärille katsomaan perhetapahtumaa. Voinko kieltää häntä tulemasta tai ilmoittaa infoon, etteivät kerro sijaintiani?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hih, minä olen kyllä naisena sen verran itsekäs, että en aio uhrata elämääni ilmaiseksi lapsenpiiaksi. Minulle sopii vallan mainiosti, että miniät ei halua minua sairaalaan, eivätkä niin kotiinsakaan (harvoinhan se tuntuu miehen koti olevan). Eipä tarvitse sitten olla ilmaisena lapsenpiikanakaan.
Näen oman vanhuuden ihan jossain muualla, kuin hoitamassa joka viikonloppu lapsenlapsia ja heti kun loma alkaa, on oven takana lauma pikku pirpanoita haluamassa mummin luo yökylään luodakseen lämmintä suhdetta mummiin.
Juu ja saa laittaa alanuolia niin paljon kuin haluaa. Haluan elämässäni tehdä muutakin, kuin olla lapsenvahti.
Joten ihan vapaasti saa ilmoittaa, että anopilla ei ole asiaa sairaalaan, ei nuorenparin kotiin. Eipähän tule sitten mitään velvoitteitakaan.
Niin, jos osallistumisesi lapsenlapsen elämään on tosiaan niin ehdollista, että sinun halusi menevät äidin ja lapsen edun edelle, niin ehkä on tosiaan parempi että sellainen "mummi" pysyy poissa.
On muutenkin jo niin kulunut tuo "turha odottaa lapsenhoitoapua jos en kerran pääse lasta katsomaan jo heti sairaalaan" -kortti, että voisitte jo vaihtaa levyä. Jos tosiaan et halua olla mukana lapsenlapsesi elämässä, niin sitten et ole. Sitä on turha yrittää naamioida loukkaantumiseksi siitä, ettet päässyt häntä heti parituntisena sylittämään.
Luepa kunnolla kirjoitus johon vastasit. Suurin osa taisi mennä ihan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näissähän on taustalla niinkin yksinkertainen asia, että kumman keskellä luulet äidin tuntevan olonsa turvalliseksi revenneestä alapäästä huolimatta: oman perheen, vai appiperheen?
Kun sinäkin nyt vähän ymmärtäisit, että sen äidin jaksaminen pitäisi tajuta ottaa huomioon lapsivuodeaikana, sen sijaan että mangutaan niitä omia oikeuksiaan tuoreeseen vauvaan.
Mietipä itse tilannetta: sinulla pahat repeämät, mahdollisesti sulkijalihas katkennut ja sitä on kursittu leikkauksella kasaan. Koko alapää on mustelmaa ja kudosvauriota, pidätyskykykin voi olla väliaikaisesti mennyttä. Olisitko itse siinä tilassa riemusta hinkuen tapaamassa appiperhettä?
En osaa kyllä kuvitella että appivanhempani tai miehen sukulaiset olisivat into pinkeänä näkemässä mun revennyttä alapäätä ja tarkastelemassa sulkijalihaksen kuntoa. Että enköhän minä makaisi ihan siinä omalla sängylläni sulkijalihakseni visusti peiton alla sillä aikaa kun isovanhemmat ihastelisivat vauvaa. Jos on aivan helvetin kipeä olo, niin ei sitä nyt varmaan niitä omiakaan vanhempiaankaan jaksa nähdä? Voihan sitä vaikka olla nukkuvinaan ja laittaa vaikka musat korviin siksi aikaa kun mies esittelee vauvaa omille vanhemmilleen.
Ja johan siitä repeää vuosisadan pilkka, kun appiperhe on loukkaanutunut väsyneen äidin innottomuudesta heidän suvaitessa tulla käymään ja vieläpä omaa lapsenlastaan? Ei se kuulkaa ole niin yksioikoista tämän asian kanssa. Äidin väsymys voi joutua muunkinlaiseen tarkasteluun eli äiti ei ansitse sen perusteella enää arvostusta, koska anoppikin käveli heti synnytystä seuraavana päivänä synnäriltä kotiin vauva kainalossa ja sitä seuraavana jo anoppilaan.
Pisti jo huokaisemaan tämä viesti... Ihan vaan kun omaa lähitulevaisuutta mietin.
Itselläni on laskettu aika joulun tienoilla, ja appiperhehän elää täysin oletuksessa, että me sitten synnytyssairaalasta tullaan suoraan heille joulunviettoon...
Ahdistaa ja itkettää jo etukäteen.. Mietin jo etukäteen sitä kivulaisuutta, verenvuotoa jne. ja siinä sitten pitäisi anoppilassa olla hehkeänä viettämässä joulua ja katsomassa kun vauvaani revitään sylistä syliin miehen lapsuuden perheen kesken...
Haluan itse tulla vaan kotiin, mutta siitähän se riemu sitten repeää kun "ei kelpaa meidän joulut".
Joku voisi tehdä tutkimuksen, että mikähän yhteys näillä kaikilla heti Oikeus tulla synnärille äidistä välittämättä + äidin tuotava heti vauvaa sinnetännetonne - vaatimuksilla on synnytyksen jälkeiseen masennukseen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hih, minä olen kyllä naisena sen verran itsekäs, että en aio uhrata elämääni ilmaiseksi lapsenpiiaksi. Minulle sopii vallan mainiosti, että miniät ei halua minua sairaalaan, eivätkä niin kotiinsakaan (harvoinhan se tuntuu miehen koti olevan). Eipä tarvitse sitten olla ilmaisena lapsenpiikanakaan.
Näen oman vanhuuden ihan jossain muualla, kuin hoitamassa joka viikonloppu lapsenlapsia ja heti kun loma alkaa, on oven takana lauma pikku pirpanoita haluamassa mummin luo yökylään luodakseen lämmintä suhdetta mummiin.
Juu ja saa laittaa alanuolia niin paljon kuin haluaa. Haluan elämässäni tehdä muutakin, kuin olla lapsenvahti.
Joten ihan vapaasti saa ilmoittaa, että anopilla ei ole asiaa sairaalaan, ei nuorenparin kotiin. Eipähän tule sitten mitään velvoitteitakaan.
Niin, jos osallistumisesi lapsenlapsen elämään on tosiaan niin ehdollista, että sinun halusi menevät äidin ja lapsen edun edelle, niin ehkä on tosiaan parempi että sellainen "mummi" pysyy poissa.
On muutenkin jo niin kulunut tuo "turha odottaa lapsenhoitoapua jos en kerran pääse lasta katsomaan jo heti sairaalaan" -kortti, että voisitte jo vaihtaa levyä. Jos tosiaan et halua olla mukana lapsenlapsesi elämässä, niin sitten et ole. Sitä on turha yrittää naamioida loukkaantumiseksi siitä, ettet päässyt häntä heti parituntisena sylittämään.
Luepa kunnolla kirjoitus johon vastasit. Suurin osa taisi mennä ihan ohi.
Niin? Siitä päätellen elät oletuksessa, että poikasi haluaa sinusta ilmaisen lapsenvahdin omalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hih, minä olen kyllä naisena sen verran itsekäs, että en aio uhrata elämääni ilmaiseksi lapsenpiiaksi. Minulle sopii vallan mainiosti, että miniät ei halua minua sairaalaan, eivätkä niin kotiinsakaan (harvoinhan se tuntuu miehen koti olevan). Eipä tarvitse sitten olla ilmaisena lapsenpiikanakaan.
Näen oman vanhuuden ihan jossain muualla, kuin hoitamassa joka viikonloppu lapsenlapsia ja heti kun loma alkaa, on oven takana lauma pikku pirpanoita haluamassa mummin luo yökylään luodakseen lämmintä suhdetta mummiin.
Juu ja saa laittaa alanuolia niin paljon kuin haluaa. Haluan elämässäni tehdä muutakin, kuin olla lapsenvahti.
Joten ihan vapaasti saa ilmoittaa, että anopilla ei ole asiaa sairaalaan, ei nuorenparin kotiin. Eipähän tule sitten mitään velvoitteitakaan.
Niin, jos osallistumisesi lapsenlapsen elämään on tosiaan niin ehdollista, että sinun halusi menevät äidin ja lapsen edun edelle, niin ehkä on tosiaan parempi että sellainen "mummi" pysyy poissa.
On muutenkin jo niin kulunut tuo "turha odottaa lapsenhoitoapua jos en kerran pääse lasta katsomaan jo heti sairaalaan" -kortti, että voisitte jo vaihtaa levyä. Jos tosiaan et halua olla mukana lapsenlapsesi elämässä, niin sitten et ole. Sitä on turha yrittää naamioida loukkaantumiseksi siitä, ettet päässyt häntä heti parituntisena sylittämään.
Luepa kunnolla kirjoitus johon vastasit. Suurin osa taisi mennä ihan ohi.
Niin? Siitä päätellen elät oletuksessa, että poikasi haluaa sinusta ilmaisen lapsenvahdin omalle lapselleen.
Ehkä sun vihanvihreiden silmälasiesi läpi luettuna!
Paras anoppi on haudattu anoppi. Ei pilaa perheen elämää, eikä vääristä lapsenlapsen kasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näissähän on taustalla niinkin yksinkertainen asia, että kumman keskellä luulet äidin tuntevan olonsa turvalliseksi revenneestä alapäästä huolimatta: oman perheen, vai appiperheen?
Kun sinäkin nyt vähän ymmärtäisit, että sen äidin jaksaminen pitäisi tajuta ottaa huomioon lapsivuodeaikana, sen sijaan että mangutaan niitä omia oikeuksiaan tuoreeseen vauvaan.
Mietipä itse tilannetta: sinulla pahat repeämät, mahdollisesti sulkijalihas katkennut ja sitä on kursittu leikkauksella kasaan. Koko alapää on mustelmaa ja kudosvauriota, pidätyskykykin voi olla väliaikaisesti mennyttä. Olisitko itse siinä tilassa riemusta hinkuen tapaamassa appiperhettä?
En osaa kyllä kuvitella että appivanhempani tai miehen sukulaiset olisivat into pinkeänä näkemässä mun revennyttä alapäätä ja tarkastelemassa sulkijalihaksen kuntoa. Että enköhän minä makaisi ihan siinä omalla sängylläni sulkijalihakseni visusti peiton alla sillä aikaa kun isovanhemmat ihastelisivat vauvaa. Jos on aivan helvetin kipeä olo, niin ei sitä nyt varmaan niitä omiakaan vanhempiaankaan jaksa nähdä? Voihan sitä vaikka olla nukkuvinaan ja laittaa vaikka musat korviin siksi aikaa kun mies esittelee vauvaa omille vanhemmilleen.
Ja johan siitä repeää vuosisadan pilkka, kun appiperhe on loukkaanutunut väsyneen äidin innottomuudesta heidän suvaitessa tulla käymään ja vieläpä omaa lapsenlastaan? Ei se kuulkaa ole niin yksioikoista tämän asian kanssa. Äidin väsymys voi joutua muunkinlaiseen tarkasteluun eli äiti ei ansitse sen perusteella enää arvostusta, koska anoppikin käveli heti synnytystä seuraavana päivänä synnäriltä kotiin vauva kainalossa ja sitä seuraavana jo anoppilaan.
Pisti jo huokaisemaan tämä viesti... Ihan vaan kun omaa lähitulevaisuutta mietin.
Itselläni on laskettu aika joulun tienoilla, ja appiperhehän elää täysin oletuksessa, että me sitten synnytyssairaalasta tullaan suoraan heille joulunviettoon...
Ahdistaa ja itkettää jo etukäteen.. Mietin jo etukäteen sitä kivulaisuutta, verenvuotoa jne. ja siinä sitten pitäisi anoppilassa olla hehkeänä viettämässä joulua ja katsomassa kun vauvaani revitään sylistä syliin miehen lapsuuden perheen kesken...
Haluan itse tulla vaan kotiin, mutta siitähän se riemu sitten repeää kun "ei kelpaa meidän joulut".
Joku voisi tehdä tutkimuksen, että mikähän yhteys näillä kaikilla heti Oikeus tulla synnärille äidistä välittämättä + äidin tuotava heti vauvaa sinnetännetonne - vaatimuksilla on synnytyksen jälkeiseen masennukseen..
Hyvä ihme mitä tossukoita...suunnitteletteko koko muunkin elämänne aina appivanhempien mielenmukaam ettei vaan appivanhempien keskuudessa "repeä riemu kun ei kelpaa se tai tämä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näissähän on taustalla niinkin yksinkertainen asia, että kumman keskellä luulet äidin tuntevan olonsa turvalliseksi revenneestä alapäästä huolimatta: oman perheen, vai appiperheen?
Kun sinäkin nyt vähän ymmärtäisit, että sen äidin jaksaminen pitäisi tajuta ottaa huomioon lapsivuodeaikana, sen sijaan että mangutaan niitä omia oikeuksiaan tuoreeseen vauvaan.
Mietipä itse tilannetta: sinulla pahat repeämät, mahdollisesti sulkijalihas katkennut ja sitä on kursittu leikkauksella kasaan. Koko alapää on mustelmaa ja kudosvauriota, pidätyskykykin voi olla väliaikaisesti mennyttä. Olisitko itse siinä tilassa riemusta hinkuen tapaamassa appiperhettä?
En osaa kyllä kuvitella että appivanhempani tai miehen sukulaiset olisivat into pinkeänä näkemässä mun revennyttä alapäätä ja tarkastelemassa sulkijalihaksen kuntoa. Että enköhän minä makaisi ihan siinä omalla sängylläni sulkijalihakseni visusti peiton alla sillä aikaa kun isovanhemmat ihastelisivat vauvaa. Jos on aivan helvetin kipeä olo, niin ei sitä nyt varmaan niitä omiakaan vanhempiaankaan jaksa nähdä? Voihan sitä vaikka olla nukkuvinaan ja laittaa vaikka musat korviin siksi aikaa kun mies esittelee vauvaa omille vanhemmilleen.
Ja johan siitä repeää vuosisadan pilkka, kun appiperhe on loukkaanutunut väsyneen äidin innottomuudesta heidän suvaitessa tulla käymään ja vieläpä omaa lapsenlastaan? Ei se kuulkaa ole niin yksioikoista tämän asian kanssa. Äidin väsymys voi joutua muunkinlaiseen tarkasteluun eli äiti ei ansitse sen perusteella enää arvostusta, koska anoppikin käveli heti synnytystä seuraavana päivänä synnäriltä kotiin vauva kainalossa ja sitä seuraavana jo anoppilaan.
Pisti jo huokaisemaan tämä viesti... Ihan vaan kun omaa lähitulevaisuutta mietin.
Itselläni on laskettu aika joulun tienoilla, ja appiperhehän elää täysin oletuksessa, että me sitten synnytyssairaalasta tullaan suoraan heille joulunviettoon...
Ahdistaa ja itkettää jo etukäteen.. Mietin jo etukäteen sitä kivulaisuutta, verenvuotoa jne. ja siinä sitten pitäisi anoppilassa olla hehkeänä viettämässä joulua ja katsomassa kun vauvaani revitään sylistä syliin miehen lapsuuden perheen kesken...
Haluan itse tulla vaan kotiin, mutta siitähän se riemu sitten repeää kun "ei kelpaa meidän joulut".
Joku voisi tehdä tutkimuksen, että mikähän yhteys näillä kaikilla heti Oikeus tulla synnärille äidistä välittämättä + äidin tuotava heti vauvaa sinnetännetonne - vaatimuksilla on synnytyksen jälkeiseen masennukseen..
Teillä on omakin perhe nyt, vietätte sen kuten haluatte. Lapsuudenperhe jää aina taakse. Appivanhemmat voivat vaikka Tapanina sitten pistäytyä kahvilla jos sikseen on. Vastasyntyneen tai lapsivuoteella olevan paikka ei ole sukujoulu. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallisia ihmissuhteita teillä.
Meillä on voitu neuvotella ja keskustella kaikkien toiveista, peloista ja tarpeista ihan keskenään. Ei ole tarvinnut keuhkota keskustelupalstoilla kun on puheltu naamakkain.
Olenkohan jotenkin erityisen harvinaisen onnekas ihminen?
Täytyy sanoa, että nämä ihmiset täällä tekee elämästään vaikeaa! Kauhean aggressiivinen ja negatiivinen asenne anoppeja kohtaan. Anoppi on miehen äiti (ja mies on rakas poika äidilleen ja anoppi rakas äiti pojalleen), lapsen mummu (kyllähän isovanhemmilla on oikeuksia, esim. Usa:ssa saa hakea ihan tapaamisoikeuden oikeudesta) ja miten ihmeessä tuollaisesta asiasta tehdään noin vaikeaa. Tottakai mummu on innoissaan ja sehän on mukavaa, että oma lapsi tuntuu olevan mahdollisimman monen ihmisen innostuksen kohteena. Ajattelisitte itse elämäänne, kun omat lapsenne aikuistuvat ja yhtäkkiä teistä alettaisiin puhua jonain jätteenä, joka saa vauvankin nähdä sitten joskus. Vähän empatiakykyä ja ennen kaikkea vähemmän asenneongelmaa.
Itseäni ei ole koskaan ex-anoppi tai nykyinen anoppi stressannut. Kyllähän sitä aina ongelmia saisi aikaiseksi, jos haluaisi, mutta löysin rantein on pärjätty ja lapset rakastaa mummuaan kuten mieheni äitiään. Miksi minä keräisin lapsellisuuttani ja mustasukkaisuuttani jonkun ongelman, jota ei oikeasti ole olemassa?
Miniät on kyllä hankalia otuksia. Taannoin päivittelin yhtä tuttua miniää ja isäni lohdutti nauraen, että samanlainen äiti oli alkuaikoina, että vihasi hänen siskoaan ja äitiään, yritti eristää niitä elämästä pois ja ilkeili. Mitään syytä ei ollut muuta kuin oma mustasukkaisuus ja halu tehdä selväksi, kuka on miehen elämän ykkösnainen. Meidän lasten syntymän jälkeen tuo kuulemma laantui, kun itsetunto kohosi ja ei tarvinnut enää olla niin karvat pystyssä koko ajan. Joku isän siskokin on maailman nynnyin ja kiltein ihminen. Miten ihmeessä sellaiselle voi olla ilkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalaahan se on olla anoppi. Poika on innoissaan vauvasta ja haluaisi heti sen näyttää isälleen ja äidilleen. Mutta miniä vetää herneet nenään, kun makaa kuulemma osastolla alapää revittynä jalat levällään ja tissit esillä koko kolme päivää ja haluaa vain, että hänen oma äiti tunkee naamaa hänen haarojen väliin.
Poika haluaisi, että omat vanhemmat pääsisi edes vauvaa katsomaan kotiin, kun on ylpeä vauvastaan ja haluaa sitä näyttää myös vanhemmilleen. Mutta sekään ei onnistu, kun miniä kuulemma tarvitsee rauhaa ja imettää 24 tuntia vuorokaudessa muutaman viikon ja haluaa nähdä kavereitaan ja omaa äitiään rauhassa ja surffailla netissä rauhassa.
Poika ei saa tuoda vauvaa vanhempiensa kotiin, kun miniä ei lupaa, kun sitä ahdistaa se, että anoppi saattaa riistää vauvan syliinsä hetkeksi.
Tunnen suurta empatiaa poikalasten äitejä kohtaan. Kohtalonne mummona ei tule olemaan helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.
Tämä on mielestäni aivan eri asia. Minun vanhempani ovat nähneet minut avuttomimmillani ennenkin ja tunnen oloni kotoisaksi heidän kanssaan. Lapselle mieheni vanhemmat ovat takuulla yhtä läheisiä kuin omanikin, mutta minulle ei. Sairaalavuoteessa en toivo mieheni vanhempia tapaavani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.
Tämä on mielestäni aivan eri asia. Minun vanhempani ovat nähneet minut avuttomimmillani ennenkin ja tunnen oloni kotoisaksi heidän kanssaan. Lapselle mieheni vanhemmat ovat takuulla yhtä läheisiä kuin omanikin, mutta minulle ei. Sairaalavuoteessa en toivo mieheni vanhempia tapaavani.
Jankuti jankuti jank jo 15 sivua. Edelleen, sairaalan päiväsalissa on tilaa sukulaisten nähdä vauvaa. Sun ei tarvitse tavata avuttomana vieraita jos et halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.
Tämä on mielestäni aivan eri asia. Minun vanhempani ovat nähneet minut avuttomimmillani ennenkin ja tunnen oloni kotoisaksi heidän kanssaan. Lapselle mieheni vanhemmat ovat takuulla yhtä läheisiä kuin omanikin, mutta minulle ei. Sairaalavuoteessa en toivo mieheni vanhempia tapaavani.
Mitenkäs se mies? Muista että se lapsi on hänenkin. Hänellä ei toki ole alapäälevällään mutta on se aikamoinen muutos miehellekin se lapsen saaminen. Voi olla väsynyt ja haluaisi vaan ihastella rauhassa lastaan, eikä sosialisoida puolituttujen appivanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta siellä synnärillä ei tarvita muita kuin isää ja mahdollisia vanhempia sisaruksia, ja jälkimmäisiäkin vasta kun veret on pesty ja homma rauhoittunut. Kaverilla kävi niin, että isovanhemmat kyttäsivät synnytyssalin ovella hoidossaan olevien vanhempien sisarusten kanssa. Oli todella reilu teko niin synnyttäjälle kuin niille taaperoillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.
Tämä on mielestäni aivan eri asia. Minun vanhempani ovat nähneet minut avuttomimmillani ennenkin ja tunnen oloni kotoisaksi heidän kanssaan. Lapselle mieheni vanhemmat ovat takuulla yhtä läheisiä kuin omanikin, mutta minulle ei. Sairaalavuoteessa en toivo mieheni vanhempia tapaavani.
Minä-minä-minä-minä-minä-minä-minä. Lapsi on ihan yhtä paljon isänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.
Vähän eri juttu äidin päästää oma äitinsä tai sisarensa paikalle kuin isän puolen sukua, koska nää henkilöt ovat äidille läheisimpiä ja saattavat auttaa toipumisessa. Mä ainakin haluan pitää anopin kaukana ja sisaret lähelläni kun sellainen hetki tulee. Sori, olen mulkku ihmisenä :(
Minulla, kahden poikalapsen äitinä on kyllä tainnut käydä tosi hyvä mäihä miniän suhteen. Ja miniälläkin anopin suhteen, ainakin sen mukaan kuinka hän anoppiaan on takana päin kommentoinut. Aivan kauhistuttaa kuinka toisinkin tässä olisi voinut käydä sekä miniällä että anopilla. :)
218 jatkaa. Ja lapsenlapsen syntymäkin on jo koettu. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itseänikin ahdistaa kun tuntuu ettei sitä äidin yksityisyyttä ja toipumisrauhaa ollenkaan kunnioiteta... Anoppi, appi, kälyt yms. eivät vaan ole yleensä niin läheisiä, että heidän läheisyydessään voisi tuntea olonsa rennoksi alapää runnottuna tuoreesta synnytyksestä.
Itsellänikään anoppi ei ihan tunnu tajuavan sitä, että haluaisin ihan rauhassa parantua, enkä halua koko mieheni perhettä ja sukua ihmettelemään kun itse olen vielä synnytyksestä rikki... Kunnioitettaisiin sitä lapsivuodeaikaa edes sen verran, mutta ei..
Koskeeko tämä siis vain miehesi sukua (kaikki esimerkit miehen puolelta) vai myös omia sukulaisiasi? Lapsi on myös sen miehen ja lapselle myös ne miehen sukulaiset ovat aivan yhtä läheisiä kuin äidinkin. Jos synnärille ei haluta yleisöä, niin aivan ok, mutta se koskee sitten myös niitä äidin vanhempia ja sisaruksia.
Vähän eri juttu äidin päästää oma äitinsä tai sisarensa paikalle kuin isän puolen sukua, koska nää henkilöt ovat äidille läheisimpiä ja saattavat auttaa toipumisessa. Mä ainakin haluan pitää anopin kaukana ja sisaret lähelläni kun sellainen hetki tulee. Sori, olen mulkku ihmisenä :(
Minäminäminäminäminä... Mites se isä?
Sydämeni pohjasta toivon, että et ole kenenkään anoppi, appi tai käly. Joku lapseton saatat todennäköisestikin olla, tai joku joka päätti olla imettämättä ja mennä töihin heti, kun vain lapsivuodeaika on loppunut.