Lue keskustelun säännöt.
Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..
25.10.2015 |
Laskettu aika lopputalvelle.
Anoppi hieman vihjaillut, että tulisi synnärille katsomaan perhetapahtumaa. Voinko kieltää häntä tulemasta tai ilmoittaa infoon, etteivät kerro sijaintiani?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
no minulla puhkesi raskausmyrkytys, naama turvoksissa ja olin kamalan väsynyt. synnytys käynnistettiin kahdeksalta aamulla, vauva syntyi neljältä iltapäivällä ja seitsemältä illalla anoppi tunki huoneeseen ! räpsi minusta ja vauvasta kuvia sekä kauhisteli sitä, kun hoitaja toi pullomaitoa ( etkö sinä aio imettää?!). pyysin hoitajaa poistamaan anopin huoneestani ja siitäkös alkoi sota! ei suostunut ymmärtämään vierailuaikoja eikä sitä, miten paska olo minulla oli.
mies saapui parahiksi hätiin ja kiskoi äitinsä kahville . oli kuulemma anoppi vääntänyt itkua, kun hänet sillä lailla ulos kehdattiin heittää..
kyllä on muuten jälkeenpäin vituttanut, kun niitä kuvia missä meitsi zombeilee naama turvoksissa ja maitosilikonit puoliksi ulkona on esitelty kaikille.. onneksi anoppi ei sentään ole Facebookissa! tai instassa..
Kolme tuntia synnytyksestä sulla oli jo maitosilikonit? Yeah right.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no minulla puhkesi raskausmyrkytys, naama turvoksissa ja olin kamalan väsynyt. synnytys käynnistettiin kahdeksalta aamulla, vauva syntyi neljältä iltapäivällä ja seitsemältä illalla anoppi tunki huoneeseen ! räpsi minusta ja vauvasta kuvia sekä kauhisteli sitä, kun hoitaja toi pullomaitoa ( etkö sinä aio imettää?!). pyysin hoitajaa poistamaan anopin huoneestani ja siitäkös alkoi sota! ei suostunut ymmärtämään vierailuaikoja eikä sitä, miten paska olo minulla oli.
mies saapui parahiksi hätiin ja kiskoi äitinsä kahville . oli kuulemma anoppi vääntänyt itkua, kun hänet sillä lailla ulos kehdattiin heittää..
kyllä on muuten jälkeenpäin vituttanut, kun niitä kuvia missä meitsi zombeilee naama turvoksissa ja maitosilikonit puoliksi ulkona on esitelty kaikille.. onneksi anoppi ei sentään ole Facebookissa! tai instassa..
Kolme tuntia synnytyksestä sulla oli jo maitosilikonit? Yeah right.
käytin ilmausta "maitosilikonit" koska se kuvasi mielestäni hyvin tilannetta.. tissit kun kasvoivat jo odotusaikana beestä deehen ja olivat hiton kipeät! maito tosin alkoi nousta vasta seuraavana päivänä.
Tätä keskustelua lukiessa täytyy todeta, että taisin olla aika onnekas kun sain synnyttää ihan rauhassa ulkomailla, ei ollut kukaan oven takana odottamassa ja toisaalta, vaikka isovanhemmat tapasivat lasta ensimmäistä kertaa vauvan ollessa 2-3 kuinen, on heille silti muodostunut hyvä ja lämmin suhde. Ei ole minua siunattu anopilla joka kävisi liian usein kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, kun jotkut on niin erkaantuneet elämästä. Minä, minä, minun alapääni, minun tissini, minun vauvani, minun oikeuteni määrätä jne. Ihan totta? Maailma ei katsokaas pyöri edes vastasynnyttäneen äidin ympärillä. Oikein lillutaan jossain kuplassa, jossa luonnollisesta asiasta (ja asiasta, josta terve nainen toipuu ihan hyvin) kauhean erikoinen tilanne ja koko ympäristön pitää ymmärtää, että tämä lapsen puskenut ihminen on joku supersankari. Hei, synnyttämään pystyy jokainen. Ihan jokainen. Tiedän laumoittain epäkelpoja äitejä ja paskoja ihmisiä, jotka on saaneet puserrettua sen vauvan sieltä alapäästä ulos. Ei se mielestäni anna mitään erikoisoikeuksia öykkäröidä.
Niin, siis moni äiti nimenomaan toivoo että saisi olla rauhassa heti synnytyksen jälkeen. Ettei sinne sairaalaan pölähtäisi koko sukua vaan ne ihan kaikkein läheisimmät. Josko se anoppikin ymmärtäisi ettei tuossa niin ihmeellisestä asiasta ole kyse ettei muutamaa päivää (ja kutsua) voisi odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisi jotenkin tabu miniöillä, että miniäkin voi olla v-mäinen. Mieheni veljen vaimo on pitänyt anopin tosi etäällä vauvastaan, ja oman äitinsä lähellä. Viimeksi anoppia nähdessäni tämä itki, kun on nähnyt vauvan vain muutaman kerran. Synnytyksen jälkeen oli kipua, väsymystä, ei jaksaneet lähteä mininkään, ja kylään ei saanut tulla, koska oli sotkuista. Rouvan äiti kävi kuitenkin päivittäin apuna, ja vauva oli rauhallinen, ei mikään koliikkiyksilö. Myös rouvan sisko ja ystävät kävivät. Mieheni (lapsen setä) ja minä olemme nähneet vauvan myös 3 kertaa (ristiäiset mukaanlukien), ei koskaan tunnu tapaaminen sopivan heille jos me ehdotetaan. Miehen veljelle kyllä sopii, ja onkin välillä käynyt meillä sitten ilman perhettä.
Vauva nyt 5 kk. Mun mielestä todella kurjasti tehty anopille, joka sydämestään rakastaa lapsenlapsiaan ja haluaisi nähdä paljon useammin. Tuntuu että jotenkin kiusallaan ei päästä anoppia sinne, en kyllä ymmärrä miksi. Anoppi on todella hyväsydäminen ja kiltti nainen, on aina huolellinen siitä että on kaikille ystävällinen. Oma äitini loukkasi mua ajattelemattomilla puheillaan monesti kun lapseni oli vauva, anoppi ei koskaan.
Me ollaan kyllä tosi erilaisia sen suhteen miten paljon sosiaalista meininkiä tarvitaan jaksetaan. Minulle olisi tuntunut tosi paljolta jos useampi sukulainen olisi käynyt vaikkapa juuri tuon 3 kertaa viiden kuukauden aikana kukin. Sukulaisia ja tuttavia on ihan kiva nähdä mutta parhaiten rentoudun ihan oman perheen kesken.
:D Niin, oman perheen kesken se mieheni veljen vaimokin rentoutuu: oman lapsensa ja äitinsä, joka siis käy lähes päivittäin. Sisko ja kaveritkin ramppaavat. Miehen äiti saanut kunnian tavata vauvan sen kolme kertaa.
Tulee mieleen että mummo käy auttamassa (siivous, ruuanlaitto jne) eikä pelkästään kahvilla istumassa ja vauvaa sylittelemässä jos noin usein käy.
Käy se auttamassa, mutta kyllä anoppikin mielellään auttaisi.
Autettava voi ihan itse auttajansa valita ilman että täytyy jakaa vuorot tasan kaikkien halukkaiden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tuoreilla anopeilla olla jotain traumoja kun on omat lapsensa heti jättänyt omien ja puolison vanhempien hoidettavaksi ja nyt vituttaa kun omat pojat puolisoineen pärjää ihan itse.
Voi kun ne pärjäisikin! Mutta ei. Vauvaa ei tietenkään pääse näkemään ennen kuin äiti on tarpeeksi toipunut eli noin 8 vrk kuluttua. Silloin alkaa soittelu, että väsyttää ja pitäisi päästä nukkumaan ja mieskin on väsynyt eikä yhteistä aikaa ole. Että kuka tulee huomenna päiväksi vauvan kanssa, että saadaan nukkua. Ja sama jatkuu viikosta toiseen: kun se lapsi on hankala ja kun se ei nuku ja kun sen kanssa ei viitsi ulkoilla ja kun isovanhemmat ei hoida velvollisuuksiaan ja pidä huolta lastensa parisuhteen hoitamisesta.
Kun ne pärjäisi itse. Kun ne ei tekisi siitä lapsesta projektia, joka kariutuu siihen ensimmäiseen iltaan, kun vauva ei nukahdakaan heti syötyään vaan huutaa. Mutta ei, se pärjääminen rajoittuu siihen, että kielletään miehen sukulaisilta ilo nähdä vauva.
Eipä tuon aikaisemmin tarvitse päästäkään, viikon ikäinenkin vauva on vielä ihan pieni. :)
Harmi että sun poikasi ei ole isänä kovin jaksavainen vaan on heti apua anomassa. Jostain syystä ilmeisesti on vielä kaikenlisäksi luottanut siihen että sinulta apua saisi. Hupsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisi jotenkin tabu miniöillä, että miniäkin voi olla v-mäinen. Mieheni veljen vaimo on pitänyt anopin tosi etäällä vauvastaan, ja oman äitinsä lähellä. Viimeksi anoppia nähdessäni tämä itki, kun on nähnyt vauvan vain muutaman kerran. Synnytyksen jälkeen oli kipua, väsymystä, ei jaksaneet lähteä mininkään, ja kylään ei saanut tulla, koska oli sotkuista. Rouvan äiti kävi kuitenkin päivittäin apuna, ja vauva oli rauhallinen, ei mikään koliikkiyksilö. Myös rouvan sisko ja ystävät kävivät. Mieheni (lapsen setä) ja minä olemme nähneet vauvan myös 3 kertaa (ristiäiset mukaanlukien), ei koskaan tunnu tapaaminen sopivan heille jos me ehdotetaan. Miehen veljelle kyllä sopii, ja onkin välillä käynyt meillä sitten ilman perhettä.
Vauva nyt 5 kk. Mun mielestä todella kurjasti tehty anopille, joka sydämestään rakastaa lapsenlapsiaan ja haluaisi nähdä paljon useammin. Tuntuu että jotenkin kiusallaan ei päästä anoppia sinne, en kyllä ymmärrä miksi. Anoppi on todella hyväsydäminen ja kiltti nainen, on aina huolellinen siitä että on kaikille ystävällinen. Oma äitini loukkasi mua ajattelemattomilla puheillaan monesti kun lapseni oli vauva, anoppi ei koskaan.
Me ollaan kyllä tosi erilaisia sen suhteen miten paljon sosiaalista meininkiä tarvitaan jaksetaan. Minulle olisi tuntunut tosi paljolta jos useampi sukulainen olisi käynyt vaikkapa juuri tuon 3 kertaa viiden kuukauden aikana kukin. Sukulaisia ja tuttavia on ihan kiva nähdä mutta parhaiten rentoudun ihan oman perheen kesken.
:D Niin, oman perheen kesken se mieheni veljen vaimokin rentoutuu: oman lapsensa ja äitinsä, joka siis käy lähes päivittäin. Sisko ja kaveritkin ramppaavat. Miehen äiti saanut kunnian tavata vauvan sen kolme kertaa.
Tulee mieleen että mummo käy auttamassa (siivous, ruuanlaitto jne) eikä pelkästään kahvilla istumassa ja vauvaa sylittelemässä jos noin usein käy.
Käy se auttamassa, mutta kyllä anoppikin mielellään auttaisi.
Autettava voi ihan itse auttajansa valita ilman että täytyy jakaa vuorot tasan kaikkien halukkaiden kesken.
Uskomatonta miniän puolustelua tilanteessa, jossa selkeästi toimii väärin ja epäreilusti. Hei se isäkin asuu siellä, isääkin voisi oma äiti auttaa!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisi jotenkin tabu miniöillä, että miniäkin voi olla v-mäinen. Mieheni veljen vaimo on pitänyt anopin tosi etäällä vauvastaan, ja oman äitinsä lähellä. Viimeksi anoppia nähdessäni tämä itki, kun on nähnyt vauvan vain muutaman kerran. Synnytyksen jälkeen oli kipua, väsymystä, ei jaksaneet lähteä mininkään, ja kylään ei saanut tulla, koska oli sotkuista. Rouvan äiti kävi kuitenkin päivittäin apuna, ja vauva oli rauhallinen, ei mikään koliikkiyksilö. Myös rouvan sisko ja ystävät kävivät. Mieheni (lapsen setä) ja minä olemme nähneet vauvan myös 3 kertaa (ristiäiset mukaanlukien), ei koskaan tunnu tapaaminen sopivan heille jos me ehdotetaan. Miehen veljelle kyllä sopii, ja onkin välillä käynyt meillä sitten ilman perhettä.
Vauva nyt 5 kk. Mun mielestä todella kurjasti tehty anopille, joka sydämestään rakastaa lapsenlapsiaan ja haluaisi nähdä paljon useammin. Tuntuu että jotenkin kiusallaan ei päästä anoppia sinne, en kyllä ymmärrä miksi. Anoppi on todella hyväsydäminen ja kiltti nainen, on aina huolellinen siitä että on kaikille ystävällinen. Oma äitini loukkasi mua ajattelemattomilla puheillaan monesti kun lapseni oli vauva, anoppi ei koskaan.
Me ollaan kyllä tosi erilaisia sen suhteen miten paljon sosiaalista meininkiä tarvitaan jaksetaan. Minulle olisi tuntunut tosi paljolta jos useampi sukulainen olisi käynyt vaikkapa juuri tuon 3 kertaa viiden kuukauden aikana kukin. Sukulaisia ja tuttavia on ihan kiva nähdä mutta parhaiten rentoudun ihan oman perheen kesken.
:D Niin, oman perheen kesken se mieheni veljen vaimokin rentoutuu: oman lapsensa ja äitinsä, joka siis käy lähes päivittäin. Sisko ja kaveritkin ramppaavat. Miehen äiti saanut kunnian tavata vauvan sen kolme kertaa.
Tulee mieleen että mummo käy auttamassa (siivous, ruuanlaitto jne) eikä pelkästään kahvilla istumassa ja vauvaa sylittelemässä jos noin usein käy.
Käy se auttamassa, mutta kyllä anoppikin mielellään auttaisi.
Autettava voi ihan itse auttajansa valita ilman että täytyy jakaa vuorot tasan kaikkien halukkaiden kesken.
Uskomatonta miniän puolustelua tilanteessa, jossa selkeästi toimii väärin ja epäreilusti. Hei se isäkin asuu siellä, isääkin voisi oma äiti auttaa!!!!
Tuosta(kin) miniästä tullee aikanaan kammoanoppi. Mut hei, kyllä ne miniät tietää juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisi jotenkin tabu miniöillä, että miniäkin voi olla v-mäinen. Mieheni veljen vaimo on pitänyt anopin tosi etäällä vauvastaan, ja oman äitinsä lähellä. Viimeksi anoppia nähdessäni tämä itki, kun on nähnyt vauvan vain muutaman kerran. Synnytyksen jälkeen oli kipua, väsymystä, ei jaksaneet lähteä mininkään, ja kylään ei saanut tulla, koska oli sotkuista. Rouvan äiti kävi kuitenkin päivittäin apuna, ja vauva oli rauhallinen, ei mikään koliikkiyksilö. Myös rouvan sisko ja ystävät kävivät. Mieheni (lapsen setä) ja minä olemme nähneet vauvan myös 3 kertaa (ristiäiset mukaanlukien), ei koskaan tunnu tapaaminen sopivan heille jos me ehdotetaan. Miehen veljelle kyllä sopii, ja onkin välillä käynyt meillä sitten ilman perhettä.
Vauva nyt 5 kk. Mun mielestä todella kurjasti tehty anopille, joka sydämestään rakastaa lapsenlapsiaan ja haluaisi nähdä paljon useammin. Tuntuu että jotenkin kiusallaan ei päästä anoppia sinne, en kyllä ymmärrä miksi. Anoppi on todella hyväsydäminen ja kiltti nainen, on aina huolellinen siitä että on kaikille ystävällinen. Oma äitini loukkasi mua ajattelemattomilla puheillaan monesti kun lapseni oli vauva, anoppi ei koskaan.
Me ollaan kyllä tosi erilaisia sen suhteen miten paljon sosiaalista meininkiä tarvitaan jaksetaan. Minulle olisi tuntunut tosi paljolta jos useampi sukulainen olisi käynyt vaikkapa juuri tuon 3 kertaa viiden kuukauden aikana kukin. Sukulaisia ja tuttavia on ihan kiva nähdä mutta parhaiten rentoudun ihan oman perheen kesken.
:D Niin, oman perheen kesken se mieheni veljen vaimokin rentoutuu: oman lapsensa ja äitinsä, joka siis käy lähes päivittäin. Sisko ja kaveritkin ramppaavat. Miehen äiti saanut kunnian tavata vauvan sen kolme kertaa.
Tulee mieleen että mummo käy auttamassa (siivous, ruuanlaitto jne) eikä pelkästään kahvilla istumassa ja vauvaa sylittelemässä jos noin usein käy.
Käy se auttamassa, mutta kyllä anoppikin mielellään auttaisi.
Autettava voi ihan itse auttajansa valita ilman että täytyy jakaa vuorot tasan kaikkien halukkaiden kesken.
Uskomatonta miniän puolustelua tilanteessa, jossa selkeästi toimii väärin ja epäreilusti. Hei se isäkin asuu siellä, isääkin voisi oma äiti auttaa!!!!
Tottakai, isä kertoo vaan äipälleen mitä tehtäviä hänelle perheessä kuuluu ja missä tarvitsee apua. :) Toki jos auttamisen on tarkoitus tapahtua kotona ja silloin kun isä on pois kotoa ja vaimo & vauva paikalla, on vaimollakin sanansa sanottavana.
Aikamoista kyllä jos mummot tosiaan kisaavat siitä kumpi saa pestä pyykkiä, imuroida, käydä kaupassa, viedä roskia ja kokata pakkaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä isällä oikeastaan ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun vauva on pieni. Vasta, kun lapsi kasvaa, alkaa isän rooli. Joten kyllä se on äiti, joka päättää, kuka hänen lastaan käy katsomassa.
Jostain luin, että isän rooli on sitten lasten ollessa isoja erotaa lapset äidistään ja opettaa elämään ulkomaailmassa. Eli siellä varhaismurkkuvaiheessa. Koskee ehkä enemmän poikia, koska isän tehtävä on opettaa miesten maailmaa. Tytöt on eri juttu, koska isä on tytöille vain miesmalli ja tytöt seuraavat äitiään aikuisiksi asti. Myös siinä, että synnytettyään haluavat paikalle vain oman äitinsä ja vain oman äitinsä auttamaan kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisi jotenkin tabu miniöillä, että miniäkin voi olla v-mäinen. Mieheni veljen vaimo on pitänyt anopin tosi etäällä vauvastaan, ja oman äitinsä lähellä. Viimeksi anoppia nähdessäni tämä itki, kun on nähnyt vauvan vain muutaman kerran. Synnytyksen jälkeen oli kipua, väsymystä, ei jaksaneet lähteä mininkään, ja kylään ei saanut tulla, koska oli sotkuista. Rouvan äiti kävi kuitenkin päivittäin apuna, ja vauva oli rauhallinen, ei mikään koliikkiyksilö. Myös rouvan sisko ja ystävät kävivät. Mieheni (lapsen setä) ja minä olemme nähneet vauvan myös 3 kertaa (ristiäiset mukaanlukien), ei koskaan tunnu tapaaminen sopivan heille jos me ehdotetaan. Miehen veljelle kyllä sopii, ja onkin välillä käynyt meillä sitten ilman perhettä.
Vauva nyt 5 kk. Mun mielestä todella kurjasti tehty anopille, joka sydämestään rakastaa lapsenlapsiaan ja haluaisi nähdä paljon useammin. Tuntuu että jotenkin kiusallaan ei päästä anoppia sinne, en kyllä ymmärrä miksi. Anoppi on todella hyväsydäminen ja kiltti nainen, on aina huolellinen siitä että on kaikille ystävällinen. Oma äitini loukkasi mua ajattelemattomilla puheillaan monesti kun lapseni oli vauva, anoppi ei koskaan.
Me ollaan kyllä tosi erilaisia sen suhteen miten paljon sosiaalista meininkiä tarvitaan jaksetaan. Minulle olisi tuntunut tosi paljolta jos useampi sukulainen olisi käynyt vaikkapa juuri tuon 3 kertaa viiden kuukauden aikana kukin. Sukulaisia ja tuttavia on ihan kiva nähdä mutta parhaiten rentoudun ihan oman perheen kesken.
:D Niin, oman perheen kesken se mieheni veljen vaimokin rentoutuu: oman lapsensa ja äitinsä, joka siis käy lähes päivittäin. Sisko ja kaveritkin ramppaavat. Miehen äiti saanut kunnian tavata vauvan sen kolme kertaa.
Tulee mieleen että mummo käy auttamassa (siivous, ruuanlaitto jne) eikä pelkästään kahvilla istumassa ja vauvaa sylittelemässä jos noin usein käy.
Käy se auttamassa, mutta kyllä anoppikin mielellään auttaisi.
Autettava voi ihan itse auttajansa valita ilman että täytyy jakaa vuorot tasan kaikkien halukkaiden kesken.
Uskomatonta miniän puolustelua tilanteessa, jossa selkeästi toimii väärin ja epäreilusti. Hei se isäkin asuu siellä, isääkin voisi oma äiti auttaa!!!!
Toimii väärin? :D Miten niin? Tuore äiti on halunnut jonkun läheisensä auttamaan arjessa ja äidin äiti on hommia tullut hoitamaan. Ei todellakaan ole pikkuvauvan äidin velvollisuus ryhtyä pohtimaan mitään auttamisvuoroja ettei kenellekään tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tokikin jos nyt joku kokee olevansa niin tolaltaan lapsen saatuaan, ettei päiväkausiin jaksa katsella sukulaisia, niin ymmärtäähän häntä täytyy.
Mutta hänenkin tulee ymmärtää, että kaikki naiset eivät reagoi näin. Monet tykkäävät siitä, että suku ja ystävät tulevat tervehtimään sekä äitiä (maitoineen ja turvotuksineen) että uutta vauvaa - tässäkin ketjussa moni on tuonut tämän puolen esiin. Niinpä jos kyseinen äiti kovin yliherkkä on, pitäisi varmaan ajoissa osata sitten avata suu varsinkin sen oman miehen kanssa, jotta tämä sitten ymmärtää kuinka haurasta tekoa tämä rouva sitten onkaan, ja puolustaa rouvaparkaa kaikelta, myös suvulta ja ystäviltä. Samoin ehkä synnärin henkilökunnalle syytä mainita että olen tämmönen erityisherkkä rääpäle, pitäkää vieraat poissa kimpustani ja tilatkaa psykiatri paikalle.
Ja itsellä on aina käyneet synnytyksen jälkeen omat äidit ja anopit. Ei nyt synnytyspäivänä, mutta seuraavana ja sitä seuraavana. Ja sitten oonkin päässyt kotiin ja sinnekin on voinut tulla.
Kukin tavallaan.
Huh miten herttaista tekstiä. Tiedätkö, moni äiti on ihan oikeasti "erityisherkkä rääpäle " synnytyksen jälkeen. Mieli on sekaisin synnytystapahtumasta ja hormoneista. Se on normaalia siinä tilanteessa. Joku taas reagoi vähemän voimakkaasti mutta se ei tarkoita että kaikkien muiden pitäisi pystyä pitämään vahva ja kova kulissi päällä vaikka mielessä kuinka myllertäisi.
Ja kyllä, se totta tosiaan on miehen tehtävä puolustaa vaimoaan kun tämä on heikko / herkkänä / rikki tms.
Että kukin tavallaan joo. Ilkeä silti tarvitse olla vaikka jonkun muun tapa olisi erilainen kuin se oma.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista kyllä jos mummot tosiaan kisaavat siitä kumpi saa pestä pyykkiä, imuroida, käydä kaupassa, viedä roskia ja kokata pakkaseen.
No onhan tässä ketjussa tullut ilmi, että ei sinne miniän kotiin saa kahville mennä istumaan. Pitää tehdä töitä, jos haluaa että kutsutaan toisenkin kerran vauvaa katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista kyllä jos mummot tosiaan kisaavat siitä kumpi saa pestä pyykkiä, imuroida, käydä kaupassa, viedä roskia ja kokata pakkaseen.
No onhan tässä ketjussa tullut ilmi, että ei sinne miniän kotiin saa kahville mennä istumaan. Pitää tehdä töitä, jos haluaa että kutsutaan toisenkin kerran vauvaa katsomaan.
Tuttavamummo sai porttikiellon poikansa perheeseen. Kovin nuori miniä oli juuri synnyttänyt ja päässyt kotiin sairaalasta vauvan kanssa. Anoppinsa syöksyi paikalla kauppakassien kanssa ja läksytti miniänsä kun ei ollut siivonnut tai laittanut hänen pojalleen ruokia valmiiksi, kun poika tulee töistä. Ei tarvinnut aikoihin käydä miniän kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista kyllä jos mummot tosiaan kisaavat siitä kumpi saa pestä pyykkiä, imuroida, käydä kaupassa, viedä roskia ja kokata pakkaseen.
No onhan tässä ketjussa tullut ilmi, että ei sinne miniän kotiin saa kahville mennä istumaan. Pitää tehdä töitä, jos haluaa että kutsutaan toisenkin kerran vauvaa katsomaan.
Eikä ole. Tässä kyseisessä tapauksessa äidin äiti oli nuoren perheen kotona harva se päivä - auttamassa tuoretta äitiä. Nuoren äidin anoppi kävi kylässä myös, mutta ei saanut kutsua niin usein kuin olisi halunnut ja oli tästä loukkaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä isällä oikeastaan ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun vauva on pieni. Vasta, kun lapsi kasvaa, alkaa isän rooli. Joten kyllä se on äiti, joka päättää, kuka hänen lastaan käy katsomassa.
???
Mites kun nykyään monet (ainakin minun tuntemani) isät hoitavat ihan alusta asti about puolet vauva-arjesta. Vaihtavat vaippoja, syöttävät pullosta äidin pumppaamaa maitoa, ovat kotona puolet vanhempainvapaista, hoitavat yhteydenpitoa neuvolaan jne. Siis eivät ole sivustakatsojia ja äidin hellyttäviä pikkuapureita, vaan tasavertaisia vanhempia.
Tämä on aivan kamala keskustelu, kyllä näissä asioissa pitäisi kuunnella vauvan vanhempia, ihan ilman mitään perusteluitakin. Jos vierailut stressaa tai muuten vain ei tunnu hyvältä, niin silloin ei kukaan saa tulla. Kyllä isovanhemmat ehtii sen lapsen nähdä kotiutumisen jälkeenkin, eikä mitään vahinkoa heidän väliselle suhteelle kyllä käy, ellei isovanhemmat tahallaan halua suhdetta pilata oman ( mielestäni täysin aiheettoman) loukkaantumisensa vuoksi. Mielestäni infektioriskinkin vuoksi järkevää, että sitä vauvaa käydään katsomassa vasta kotona. Vauvan syntymä on herkkä tilanne tuoreille vanhemmille, eikä siinä tilanteessa pitäisi joutua miettimään kenenkään muun haluamisia, tai stressaamaan sitä, miten saisi kieltäydyttyä loukkaamatta. Olin siis hyvin tyytyväinen, kun sairaalan puolesta oli linjaus, ettei muut kuin isä ja mahd. isommat sisarukset ole tervetulleita.
On myöskin jännä, kun anoppia puolusteltaessa puhutaan miehen ja anopin oikeuksista.
Oikeammin se on miehen ja hänen naisensa oikeudet. Ei mies ole enää liittynyt äitiinsä.
Usein mies ja nainen ovat tasavertaisia ja pohtineet asiaa ja tulleet yhdessä samaan johtopäätökseen.
Ei se niin vain mene, että kaikki itselleen anopille negatiiviset asiat on vain miniä päättänyt.
Ja sitten kaiken muun poika.
Opetelkaa itsekritiikkiä anopit.
Uskokaahan, myös oma lapsi voi olla eri mieltä kanssasi, vaikka sinulle tulisikin paha mieli ja olet kasvattanut hänet vain miellyttämään sinua.
En todellakaan ymmärrä, että nähdään asiat omana ja toisen "puolina".
Kyllä se perhe (isä, äiti ja lapsi) on samalla puolella vetämässä yhtä köyttä.
Kyllä synnyttänyt äiti päättää vierailijoista. En itse ainakaan haluaisi väkisin tunkea katsomaan, jos toisella mieli myllertää ja on vaikka heikkona synnytyksen jälkeen - kuka oikeasti haluaa olla ei-toivottu vieras? Siinähän olisi kiusallinen olo itselläkin eikä vierailusta saisi mitään irti. Enhän tunkeudu yllättäen muiden koteihinkaan vaan odotan kutsua. ;)
Kannattaa pitää sukulaisiin ja ystäviin kunnioittavat ja lämpimät välit, olla näiden luottamuksen arvoinen. Silloin voikin saada kunnian olla se, jolle ensimmäisenä kerrotaan raskaudesta ja joka kutsutaan ensimmäisenä vauvaa katsomaan.
no minulla puhkesi raskausmyrkytys, naama turvoksissa ja olin kamalan väsynyt. synnytys käynnistettiin kahdeksalta aamulla, vauva syntyi neljältä iltapäivällä ja seitsemältä illalla anoppi tunki huoneeseen ! räpsi minusta ja vauvasta kuvia sekä kauhisteli sitä, kun hoitaja toi pullomaitoa ( etkö sinä aio imettää?!). pyysin hoitajaa poistamaan anopin huoneestani ja siitäkös alkoi sota! ei suostunut ymmärtämään vierailuaikoja eikä sitä, miten paska olo minulla oli.
mies saapui parahiksi hätiin ja kiskoi äitinsä kahville . oli kuulemma anoppi vääntänyt itkua, kun hänet sillä lailla ulos kehdattiin heittää..
kyllä on muuten jälkeenpäin vituttanut, kun niitä kuvia missä meitsi zombeilee naama turvoksissa ja maitosilikonit puoliksi ulkona on esitelty kaikille.. onneksi anoppi ei sentään ole Facebookissa! tai instassa..