Lue keskustelun säännöt.
Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..
25.10.2015 |
Laskettu aika lopputalvelle.
Anoppi hieman vihjaillut, että tulisi synnärille katsomaan perhetapahtumaa. Voinko kieltää häntä tulemasta tai ilmoittaa infoon, etteivät kerro sijaintiani?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on ongelmana? Jos äiti ei jaksa nähdä ketään, tai pelkästään omia sukulaisiaan, niin sitten äiti ei näe ketään, tai näkee vain omia sukulaisiaan? Miksi näin yksinkertaisesta asiadta åitää vääntää kauhea ongelma ja kuvailla traagisesti pillun repeämistä ja verta vuotavia kyyneliä? Ok, tuskin ne miehen vanhemmat sitä revennyttä pillua haluaa nähdä, vaan vauvaa. Eikö mies osaa käydä esittelemässä vauvaa käytävällä, tai jossain muualla ja sanoa, että äiti nukkuu nyt? Vai eikö teidän sairaaloissa ole käytäviä ja eikö mies osaa itsenäisesti pidellä vauvaa ja jutella vanhempiensa kanssa? Olen nainen itsekin, enkä ihan oikeasti ymmärrä tätä väkisin väännettyä ongelmaa. Äiti ei jaksa=äiti lepää yksin huoneessa. Isovanhemmat haluavat nähdä VAUVAN=isä käy näyttämässä vauvaa toisessa huoneessa. Vieläkö tästä saa ongelmaa???
Tässä on se ongelma, että tässä pääsee katkeamaan se äidin ja lapsen varhainen sitoutuminen, jos lapsi riistetään äidin sylistä ja rinnoilta pois heti sen synnyttyä. Psykologitkin puhuvat nykyään varhaisen tunnesiteen tärkeydestä ja jos se katkaistaan anopin itsekkyyden takia, se tulee varjostamaan koko lapsen elämää aikuisenakin.
Aivan. Muutaman minuutin erossa olo äidistä saa peruuttamattomia traumoja aikaiseksi. Lapsi pilalla ja mitään suhdetta ei enää koskaan tule lapsen ja vanhemman välille. Toki tähän tulee vastavetona se, miten ne ANOPIT viipyy tunti sotalla, eikä muka tajua, että lapsen pitää syödä ja antaa olla äitinsä kanssa. Ja kerta AV:lla ollaan, niin kaikki anopit on tämmöisiä tolloja, miniässä ja miniän asenteessa ja ongelmanratkaisukyvyssä ei koskaan ole mitään vikaa. Onneksi anopillani on toisenlainen miniä ja anoppini on enemmän kuin tervetullut elämäämme. Ei ole mikään kilpaileva nainen.
Eiköhän se niin ole että isovanhempia ei synnytykseen tarvita, ei äidin eikä isän puolelta. Kotona sitten on aikaa heille.
Anteeksi, unohdin. Av:lla anopit ja apet ovat tunkemassa jo itse synnytystapahtumaan mukaan, vaikka aloittaja kysyisi synnytyksen jälkeisistä asioista. Minun muka. Siis tottakai sitä korvii. Asti tevennyttä toosaa jokainen anoppi änkeää katsomaan jo heti synnärille ennen kuin edes mies on ehtinyt paikalle. Av:n laatu ei petä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
481: Anteeksi, että lapseni syntyi niin huonoon aikaan ajatellen vierailuaikaa, etten ehtinyt syöttää ennen anopin tuloa. Ja en ehtinyt lisämaitoakaan pyytää valmiiksi kun en edes tiennyt huonetta mihin mut sijoitetaan salista...
Olen siis se, jonka anoppi oli synnärin ovella vajaa tunti lapsen syntymän jälkeen.
Tuntuu, että osa porukkaa ei täällä tajua, että KYLLÄ sen lapsen elämässä saa ja ehtii olla mukana, vaikka antaisi edes sen hetken niille vanhemmille sen lapsen kanssa. Vaikka edes muutama tuntia.
Ehkä olisi viisaampaa lähettää se ilmoitus lapsen syntymästä vasta myöhemmin, esim vasta illalla tai vaikka seuraavana päivänä. Yleensä innokkuus hellittää, jos lapsenlapsia jo on. Sehän ratkaisi ongelman...
Vierailija kirjoitti:
481: Anteeksi, että lapseni syntyi niin huonoon aikaan ajatellen vierailuaikaa, etten ehtinyt syöttää ennen anopin tuloa. Ja en ehtinyt lisämaitoakaan pyytää valmiiksi kun en edes tiennyt huonetta mihin mut sijoitetaan salista...
Olen siis se, jonka anoppi oli synnärin ovella vajaa tunti lapsen syntymän jälkeen.
Tuntuu, että osa porukkaa ei täällä tajua, että KYLLÄ sen lapsen elämässä saa ja ehtii olla mukana, vaikka antaisi edes sen hetken niille vanhemmille sen lapsen kanssa. Vaikka edes muutama tuntia.
Onko täällä sitten joku ollut sitä mieltä, että vierailijoita pitäisi ottaa vastaan välittömästi lapsen synnyttyä? Kirjoitin jossain ketjun alkupuolella ja olin ja olen edelleen sitä mieltä että anoppi saa tietysti tulla katsomaan vauvaa. MUTTA tietysti vasta muutaman tunnin päästä, seuraavana päivänä, miten vauva nyt sattuu syntymään. Meillä ainakin meni jo se pari tuntia että edes ilmoitettiin vauvan syntymästä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
481: Anteeksi, että lapseni syntyi niin huonoon aikaan ajatellen vierailuaikaa, etten ehtinyt syöttää ennen anopin tuloa. Ja en ehtinyt lisämaitoakaan pyytää valmiiksi kun en edes tiennyt huonetta mihin mut sijoitetaan salista...
Olen siis se, jonka anoppi oli synnärin ovella vajaa tunti lapsen syntymän jälkeen.
Tuntuu, että osa porukkaa ei täällä tajua, että KYLLÄ sen lapsen elämässä saa ja ehtii olla mukana, vaikka antaisi edes sen hetken niille vanhemmille sen lapsen kanssa. Vaikka edes muutama tuntia.
No, mun anoppi tuli ihan vierailuaikaan ja kysyi etukäteen sopiiko. Jos olis tullut muuhun aikaan niin olisin saanut suuni auki ja sanonut ettei nyt sovi. Ja mies olis kompannut vieressä, omin käsin ohjannut äitinsä ulos jos mun sanaa ei olis uskonut. Eikä meidän sairaalassa synnytyssaliin kyllä päässyt kuin tasan yksi tukihenkilö, ei edes synnytyksen jälkeen. Eli anoppi ei oli päässyt edes siihen ovelle kuikuilemaan, henkilökunta olis sen ohjannut ulos ja ilmoittanut vierailuajat. Vierailut tapahtuu vain osastolla.
Joten mitäpä jos vilkaisit peiliin, se suu pitää saada auki ja sanottua mitä haluaa. Ei pidä antaa anopin eikä kenenkään muunkaan marssia ylitseen noin vaan. Jos antaa niin turha siitä on pelkästään anoppia syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
481: Anteeksi, että lapseni syntyi niin huonoon aikaan ajatellen vierailuaikaa, etten ehtinyt syöttää ennen anopin tuloa. Ja en ehtinyt lisämaitoakaan pyytää valmiiksi kun en edes tiennyt huonetta mihin mut sijoitetaan salista...
Olen siis se, jonka anoppi oli synnärin ovella vajaa tunti lapsen syntymän jälkeen.
Tuntuu, että osa porukkaa ei täällä tajua, että KYLLÄ sen lapsen elämässä saa ja ehtii olla mukana, vaikka antaisi edes sen hetken niille vanhemmille sen lapsen kanssa. Vaikka edes muutama tuntia.
Onko täällä sitten joku ollut sitä mieltä, että vierailijoita pitäisi ottaa vastaan välittömästi lapsen synnyttyä? Kirjoitin jossain ketjun alkupuolella ja olin ja olen edelleen sitä mieltä että anoppi saa tietysti tulla katsomaan vauvaa. MUTTA tietysti vasta muutaman tunnin päästä, seuraavana päivänä, miten vauva nyt sattuu syntymään. Meillä ainakin meni jo se pari tuntia että edes ilmoitettiin vauvan syntymästä kenellekään.
Jep, kyllä siinä vähän saa syyttää itseään että raportoi anopille koko synnytyksenkulun ja syntymän minuutilleen niin että tämä osaa olla paikalla heti lapsen synnyttyä. Ei ilmesty anoppi synnytyssaliin kun ei ilmoita sinne lähdöstä ja syntymästäkin ilmoittaa vasta kun on jo onnellisesti osastolla. Näin meillä on tehty. Tosin anoppikin on täysipäinen, tämän on hyvin voinut päästää vierailutunnilla vauvaa katsomaan.
Joten pitäiskö sitä synnytyksen someraportointia vähän vähentää?
Kovasti puolustellaan tuoreen äidin toipumisrauhaa ja toisaalta lapsi-isovanhempi-suhdetta, mutta ajatteleeko kukaan, miltä myös tuoresta isästä tuntuu, jos ei noin mullistavaa hetkeä saa jakaa omien vanhempiensa kanssa? Tai toisaalta sitä, että pitääkö esimerkiksi perhehuoneessa sairaalassa olevan isän automaattisesti jaksaa nähdä vaimon vanhempia, vaikka olisi valvonut synnytyksen takia vuorokauden ja ollut sydän huolesta syrjällään vaimon ja vauvan vuoksi? Mieskin voi olla aika herkillä synnytyksen jälkeen, vaikkei fyysisesti tietenkään yhtä koville joudu.
Enkä todellakaan tarkoita, että anopin pitäisi päästä ottamaan minuutti sitten syntyneen vauvan kanssa selfie jonka taustalla näkyy miniän revennyt alapää, vaan jotain joustoa kaikilta osapuolilta. Ihan kamalaa, jos isä ei saa käydä vauvaa edes käytävässä näyttämässä äidilleen, koska se tuntuisi miniästä oudolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovasti puolustellaan tuoreen äidin toipumisrauhaa ja toisaalta lapsi-isovanhempi-suhdetta, mutta ajatteleeko kukaan, miltä myös tuoresta isästä tuntuu, jos ei noin mullistavaa hetkeä saa jakaa omien vanhempiensa kanssa? Tai toisaalta sitä, että pitääkö esimerkiksi perhehuoneessa sairaalassa olevan isän automaattisesti jaksaa nähdä vaimon vanhempia, vaikka olisi valvonut synnytyksen takia vuorokauden ja ollut sydän huolesta syrjällään vaimon ja vauvan vuoksi? Mieskin voi olla aika herkillä synnytyksen jälkeen, vaikkei fyysisesti tietenkään yhtä koville joudu.
Enkä todellakaan tarkoita, että anopin pitäisi päästä ottamaan minuutti sitten syntyneen vauvan kanssa selfie jonka taustalla näkyy miniän revennyt alapää, vaan jotain joustoa kaikilta osapuolilta. Ihan kamalaa, jos isä ei saa käydä vauvaa edes käytävässä näyttämässä äidilleen, koska se tuntuisi miniästä oudolta.
Itse asiassa kun se menee kaikesta huolimatta niin, että nainen on se potilas ja työntänyt sen pallon perseestään ja joutunut kärsimään monta tuntia. Hän päättää, ketä tulee ja jos hän haluaa oman isänsä ja äitinsä perhehuoneeseen ihailemaan vauvaa, ei miehellä, joka on sivustakatsoja, ole mitään sanomista.
Vasta sitten, kun miehet synnyttää, voivat he päättää, kuka tulee heidän potilashuoneeseen kyläilemään ja viettämään aikaa. Kukaan nainen ei halua sinne kuin omaiset pelkästään. Ei ketään vierasta naista ja miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti puolustellaan tuoreen äidin toipumisrauhaa ja toisaalta lapsi-isovanhempi-suhdetta, mutta ajatteleeko kukaan, miltä myös tuoresta isästä tuntuu, jos ei noin mullistavaa hetkeä saa jakaa omien vanhempiensa kanssa? Tai toisaalta sitä, että pitääkö esimerkiksi perhehuoneessa sairaalassa olevan isän automaattisesti jaksaa nähdä vaimon vanhempia, vaikka olisi valvonut synnytyksen takia vuorokauden ja ollut sydän huolesta syrjällään vaimon ja vauvan vuoksi? Mieskin voi olla aika herkillä synnytyksen jälkeen, vaikkei fyysisesti tietenkään yhtä koville joudu.
Enkä todellakaan tarkoita, että anopin pitäisi päästä ottamaan minuutti sitten syntyneen vauvan kanssa selfie jonka taustalla näkyy miniän revennyt alapää, vaan jotain joustoa kaikilta osapuolilta. Ihan kamalaa, jos isä ei saa käydä vauvaa edes käytävässä näyttämässä äidilleen, koska se tuntuisi miniästä oudolta.
Itse asiassa kun se menee kaikesta huolimatta niin, että nainen on se potilas ja työntänyt sen pallon perseestään ja joutunut kärsimään monta tuntia. Hän päättää, ketä tulee ja jos hän haluaa oman isänsä ja äitinsä perhehuoneeseen ihailemaan vauvaa, ei miehellä, joka on sivustakatsoja, ole mitään sanomista.
Vasta sitten, kun miehet synnyttää, voivat he päättää, kuka tulee heidän potilashuoneeseen kyläilemään ja viettämään aikaa. Kukaan nainen ei halua sinne kuin omaiset pelkästään. Ei ketään vierasta naista ja miestä.
minä luulin että lapsi on myös miehen :-0. Ainakin mun lapseni oli myös aviomieheni lapsi. Ja koska en raskaaksi olisi tullut, enkä äidiksi päässyt ilman miehen "panosta", niin kyllä hän oli mukana täysin osallisena isänä. Toisaalta jos naiset sikiää neitseellisesti joskus, niin sitten mies on sivustakatsoja. Sitä ennen ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti puolustellaan tuoreen äidin toipumisrauhaa ja toisaalta lapsi-isovanhempi-suhdetta, mutta ajatteleeko kukaan, miltä myös tuoresta isästä tuntuu, jos ei noin mullistavaa hetkeä saa jakaa omien vanhempiensa kanssa? Tai toisaalta sitä, että pitääkö esimerkiksi perhehuoneessa sairaalassa olevan isän automaattisesti jaksaa nähdä vaimon vanhempia, vaikka olisi valvonut synnytyksen takia vuorokauden ja ollut sydän huolesta syrjällään vaimon ja vauvan vuoksi? Mieskin voi olla aika herkillä synnytyksen jälkeen, vaikkei fyysisesti tietenkään yhtä koville joudu.
Enkä todellakaan tarkoita, että anopin pitäisi päästä ottamaan minuutti sitten syntyneen vauvan kanssa selfie jonka taustalla näkyy miniän revennyt alapää, vaan jotain joustoa kaikilta osapuolilta. Ihan kamalaa, jos isä ei saa käydä vauvaa edes käytävässä näyttämässä äidilleen, koska se tuntuisi miniästä oudolta.
Itse asiassa kun se menee kaikesta huolimatta niin, että nainen on se potilas ja työntänyt sen pallon perseestään ja joutunut kärsimään monta tuntia. Hän päättää, ketä tulee ja jos hän haluaa oman isänsä ja äitinsä perhehuoneeseen ihailemaan vauvaa, ei miehellä, joka on sivustakatsoja, ole mitään sanomista.
Vasta sitten, kun miehet synnyttää, voivat he päättää, kuka tulee heidän potilashuoneeseen kyläilemään ja viettämään aikaa. Kukaan nainen ei halua sinne kuin omaiset pelkästään. Ei ketään vierasta naista ja miestä.
Eli sinä kielsit siellä 4 hengen huoneessa kaikkien muidenkin vieraat? Koska sinä päätät, kuka sinne potilashuoneeseen tulee.
486 ja 487.
Kuten aiemmin kirjoitin, laitettiin vauvan syntymästä viestiä molempien perheille. Ei julistettu vauvaa somessa. Olisin kyllä anopille sanonut, että odotahan hetki jos olisin tiennyt, että on tulossa. Samoin olisi mies tehnyt. Ja ei, he eivät tienneet etukäteen, että ollaan synnärillä. Ilmeisesti ovat heti viestin saatuaan hypänneet autoon ja ajaneet sairaalalle.
Ei ollut tarvetta alkaa kiljua, että painukaa h*lvettiin mun ja vauvan luota, koska olen ihan tervejärkinen ja anoppi ja appi on myös perhettä. Varsinkin kun se synnytys tosiaanmeni niin hyvin. Mutta SILTI mielestäni olen ihan oikeutettu ihmettelemään, että oliko sinne oikeasti ihan noin kiire ja ehkä olisi ollut soveliasta kysyä, että saadaanko tulla nyt vai tullaanko myöhemmin :)
Hyvä jos teillä on aina täyspäiset anopit. Älkää silti oletteko, että kaikilla muilla välttämättä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein niin, että ilmoitin anopille vasta ennen rippijuhlia, että on lapsi syntynyt ja lähetin tilinumeron, mihin voi laittaa nelinumeroisen luvun verran rahalahjaa lapselle, jotta lapsi saa ostettua mopon ja ajettua mopokortin.
Anoppi suuttui tästä. Kyllä on ET-lehteä lukeva ikäluokka itsekästä, kun ei ymmärrä, että tuoreen äidin täytyy saada kotoilla vauvan kanssa15 vuotta.
No meillä kyllä kaikki vieraat kysyivät etukäteen saako tulla. Pari sairaalassa työskentelevää ystävääni tulivat ovelta kysymään saako tulla.
Mies haki anopin, ei olisi päässyt yksin. Äitini ei suostunut tulemaan ollenkaan. Eikä kukaan ollut tulossa eka päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vasta sitten, kun miehet synnyttää, voivat he päättää, kuka tulee heidän potilashuoneeseen kyläilemään ja viettämään aikaa. Kukaan nainen ei halua sinne kuin omaiset pelkästään. Ei ketään vierasta naista ja miestä.
Mitäpä jos et sanoisi "ei kukaan nainen", kun puhut omista henkilökohtaisista mieltymyksistäsi? Tässä ketjussa moni on sanonut haluavansa miehen vanhemmat yhtä mieluusti kuin omansa, onhan se vauva sen miehenkin lapsi. Jotkut naiset toivottaa ystävät ja muutkin läheiset tervetulleiksi.
Voi luoja, kun jotkut on niin erkaantuneet elämästä. Minä, minä, minun alapääni, minun tissini, minun vauvani, minun oikeuteni määrätä jne. Ihan totta? Maailma ei katsokaas pyöri edes vastasynnyttäneen äidin ympärillä. Oikein lillutaan jossain kuplassa, jossa luonnollisesta asiasta (ja asiasta, josta terve nainen toipuu ihan hyvin) kauhean erikoinen tilanne ja koko ympäristön pitää ymmärtää, että tämä lapsen puskenut ihminen on joku supersankari. Hei, synnyttämään pystyy jokainen. Ihan jokainen. Tiedän laumoittain epäkelpoja äitejä ja paskoja ihmisiä, jotka on saaneet puserrettua sen vauvan sieltä alapäästä ulos. Ei se mielestäni anna mitään erikoisoikeuksia öykkäröidä.
Oma kokemus oikeassa elämässä on se, että ei ihmisiä se vauva oikeasti kamalasti kiinnosta. No isovanhempia toki voi kiinnostaa.
Mutta oikeasti on tuntunut olevan niin, että kun vauva syntyy, äippä panee heti fb.n viestiä ja sadalle parhaalle kaverille ilmoittaa, että vauva syntyi.
Sitten äiti alkaa odottaa onnitteluja ja lahjoja ja sitä, että kaikki haluavat pyöriä hänen ja vauvan ympärillä.
Vähän aikaa menee, alkaa se itku, että kaikki ovat hänet hyljänneet, kun vauva syntyi. Kukaan ei halua käydä kylässä ja ketään ei kiinnosta.
Ja totta se onkin, ketään ei oikeasti kamalan paljon kiinnosta, kun jokaisella on se omakin elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti puolustellaan tuoreen äidin toipumisrauhaa ja toisaalta lapsi-isovanhempi-suhdetta, mutta ajatteleeko kukaan, miltä myös tuoresta isästä tuntuu, jos ei noin mullistavaa hetkeä saa jakaa omien vanhempiensa kanssa? Tai toisaalta sitä, että pitääkö esimerkiksi perhehuoneessa sairaalassa olevan isän automaattisesti jaksaa nähdä vaimon vanhempia, vaikka olisi valvonut synnytyksen takia vuorokauden ja ollut sydän huolesta syrjällään vaimon ja vauvan vuoksi? Mieskin voi olla aika herkillä synnytyksen jälkeen, vaikkei fyysisesti tietenkään yhtä koville joudu.
Enkä todellakaan tarkoita, että anopin pitäisi päästä ottamaan minuutti sitten syntyneen vauvan kanssa selfie jonka taustalla näkyy miniän revennyt alapää, vaan jotain joustoa kaikilta osapuolilta. Ihan kamalaa, jos isä ei saa käydä vauvaa edes käytävässä näyttämässä äidilleen, koska se tuntuisi miniästä oudolta.
Itse asiassa kun se menee kaikesta huolimatta niin, että nainen on se potilas ja työntänyt sen pallon perseestään ja joutunut kärsimään monta tuntia. Hän päättää, ketä tulee ja jos hän haluaa oman isänsä ja äitinsä perhehuoneeseen ihailemaan vauvaa, ei miehellä, joka on sivustakatsoja, ole mitään sanomista.
Vasta sitten, kun miehet synnyttää, voivat he päättää, kuka tulee heidän potilashuoneeseen kyläilemään ja viettämään aikaa. Kukaan nainen ei halua sinne kuin omaiset pelkästään. Ei ketään vierasta naista ja miestä.
No huhhuh! Olen kyllä tiennyt että jotkut äidit kuvittelvat olevansa maailman napoja kun ovat synnyttäneet "pallon perseestään" mutta on tää kyllä aivan uskomatonta. Isä pelkkä sivustakatsoja... ei kyllä lainkaan ihme että monia isiä alkaa vauva-aikana kiinnostaa toiset naiset, jos kotona asema on tämä.
Tokikin jos nyt joku kokee olevansa niin tolaltaan lapsen saatuaan, ettei päiväkausiin jaksa katsella sukulaisia, niin ymmärtäähän häntä täytyy.
Mutta hänenkin tulee ymmärtää, että kaikki naiset eivät reagoi näin. Monet tykkäävät siitä, että suku ja ystävät tulevat tervehtimään sekä äitiä (maitoineen ja turvotuksineen) että uutta vauvaa - tässäkin ketjussa moni on tuonut tämän puolen esiin. Niinpä jos kyseinen äiti kovin yliherkkä on, pitäisi varmaan ajoissa osata sitten avata suu varsinkin sen oman miehen kanssa, jotta tämä sitten ymmärtää kuinka haurasta tekoa tämä rouva sitten onkaan, ja puolustaa rouvaparkaa kaikelta, myös suvulta ja ystäviltä. Samoin ehkä synnärin henkilökunnalle syytä mainita että olen tämmönen erityisherkkä rääpäle, pitäkää vieraat poissa kimpustani ja tilatkaa psykiatri paikalle.
Ja itsellä on aina käyneet synnytyksen jälkeen omat äidit ja anopit. Ei nyt synnytyspäivänä, mutta seuraavana ja sitä seuraavana. Ja sitten oonkin päässyt kotiin ja sinnekin on voinut tulla.
Kukin tavallaan.
Miksi te olette niin kärkkäitä arvostelemaan muita? Joillakin vieraat lisää jaksamista synnärillä ja toiset eivät halua ottaa siellä ketään vastaan. Ihmiset ovat erilaisia? Toisaalta se, että osaa ilmaista omat tarpeensa ja avata suunsa ja toisaalta keskinäinen kunnioitus vie jo pitkälle.
Enpä enää ihmettele pikkulapsiperheiden avioeroja. Jos isä ei saa edes lastaan syliin ottaa kun siinä katkeaa äidin ja lapsen varhainen sitoutuminen niin onko ihme jos isä lähtee lätkimään? Sillä se isähän tässä oli sitä lasta sinne päivähuoneeseen viemässä, omassa sylissään, muutamaksi minuutiksi vanhempiensa nähtäväksi.
Meidän kolme lasta on varmasti ihan pilalla, niitä kun isänsä piteli sylissään heti syntymän jälkeen. Ja sylitteli vieläpä sairaalassaoloaikanakin, aina kun tuli meitä katsomaan. Ja kotona. Ja himputti sentään, toista ja kolmatta on sylitellyt myös sisarukset. Ja se pahin, ANOPPI, on sylitellyt jokaista alle vuorokauden syntymästä. Kyllä on nyt minun ja lasten varhainen sitoutuminen pilalla :( En ollenkaan tajunnut, eikä kukaan mulle edes siellä sairaalassa sanonut, ettei lasta saa ekojen päivien aikana antaa kenellekään muulle, ei edes isälleen.
Ja muutenkin, tuo imettäminen. Ei sitä vastasyntynyttä nyt ihan koko aikaa imetetä. Kyllä siinä on hyvä pitää taukojakin. Ei ne omat rinnatkaan kestä jatkuvaa imemistä. Näin mulle kätilötkin sanoi. Ne tauot voi kyllä halutessaan rytmittää siten että imettää vauvan juuri ennen vierastunnin alkua. Näin minä tein kun tiesin appivanhempien olevan tulossa. Ei tarvinnut silloin imettää eikä olla tissit levällään. Yhdelle lapsista taisin antaa jopa lisämaitoa, että ei roikkunut tissillä vierastunnilla. Hui kamalaa sentään.