Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisi jotenkin tabu miniöillä, että miniäkin voi olla v-mäinen. Mieheni veljen vaimo on pitänyt anopin tosi etäällä vauvastaan, ja oman äitinsä lähellä. Viimeksi anoppia nähdessäni tämä itki, kun on nähnyt vauvan vain muutaman kerran. Synnytyksen jälkeen oli kipua, väsymystä, ei jaksaneet lähteä mininkään, ja kylään ei saanut tulla, koska oli sotkuista. Rouvan äiti kävi kuitenkin päivittäin apuna, ja vauva oli rauhallinen, ei mikään koliikkiyksilö. Myös rouvan sisko ja ystävät kävivät. Mieheni (lapsen setä) ja minä olemme nähneet vauvan myös 3 kertaa (ristiäiset mukaanlukien), ei koskaan tunnu tapaaminen sopivan heille jos me ehdotetaan. Miehen veljelle kyllä sopii, ja onkin välillä käynyt meillä sitten ilman perhettä. 

Vauva nyt 5 kk. Mun mielestä todella kurjasti tehty anopille, joka sydämestään rakastaa lapsenlapsiaan ja haluaisi nähdä paljon useammin. Tuntuu että jotenkin kiusallaan ei päästä anoppia sinne, en kyllä ymmärrä miksi. Anoppi on todella hyväsydäminen ja kiltti nainen, on aina huolellinen siitä että on kaikille ystävällinen. Oma äitini loukkasi mua ajattelemattomilla puheillaan monesti kun lapseni oli vauva, anoppi ei koskaan.

Me ollaan kyllä tosi erilaisia sen suhteen miten paljon sosiaalista meininkiä tarvitaan jaksetaan. Minulle olisi tuntunut tosi paljolta  jos useampi sukulainen olisi käynyt vaikkapa juuri tuon 3 kertaa viiden kuukauden aikana kukin. Sukulaisia ja tuttavia on ihan kiva nähdä mutta parhaiten rentoudun ihan oman perheen kesken. 

 

:D Niin, oman perheen kesken se mieheni veljen vaimokin rentoutuu: oman lapsensa ja äitinsä, joka siis käy lähes päivittäin. Sisko ja kaveritkin ramppaavat.  Miehen äiti saanut kunnian tavata vauvan sen kolme kertaa. 

 

Tulee mieleen että mummo käy auttamassa (siivous, ruuanlaitto jne) eikä pelkästään kahvilla istumassa ja vauvaa sylittelemässä jos noin usein käy.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ihan kuin olisi jotenkin tabu miniöillä, että miniäkin voi olla v-mäinen. Mieheni veljen vaimo on pitänyt anopin tosi etäällä vauvastaan, ja oman äitinsä lähellä. Viimeksi anoppia nähdessäni tämä itki, kun on nähnyt vauvan vain muutaman kerran. Synnytyksen jälkeen oli kipua, väsymystä, ei jaksaneet lähteä mininkään, ja kylään ei saanut tulla, koska oli sotkuista. Rouvan äiti kävi kuitenkin päivittäin apuna, ja vauva oli rauhallinen, ei mikään koliikkiyksilö. Myös rouvan sisko ja ystävät kävivät. Mieheni (lapsen setä) ja minä olemme nähneet vauvan myös 3 kertaa (ristiäiset mukaanlukien), ei koskaan tunnu tapaaminen sopivan heille jos me ehdotetaan. Miehen veljelle kyllä sopii, ja onkin välillä käynyt meillä sitten ilman perhettä. 

Vauva nyt 5 kk. Mun mielestä todella kurjasti tehty anopille, joka sydämestään rakastaa lapsenlapsiaan ja haluaisi nähdä paljon useammin. Tuntuu että jotenkin kiusallaan ei päästä anoppia sinne, en kyllä ymmärrä miksi. Anoppi on todella hyväsydäminen ja kiltti nainen, on aina huolellinen siitä että on kaikille ystävällinen. Oma äitini loukkasi mua ajattelemattomilla puheillaan monesti kun lapseni oli vauva, anoppi ei koskaan.

 

 

Juuri näin, miniäkin voi tosiaan olla se vittumainen. Se tässä keskustelussa tunnutaan unohtavan kokonaan. Selitellään, että miniä on vaan niin hormoniensa vallassa jne. Jotkut ilmeisesti vuosikausia vielä imetyksen loputtuakin. Se miniäkin voi tosiaan olla se joka ilkeilee joka välissä. Täälläkin päivitellään katkeria anoppeja, mutta yhtään ei mietitä mistä se katkeruus on tullut. Ei se aina ole keksittyä. Joskus vaan sattuu kohdalle se miniä, joka sen katkeruuden saa aikaan, ihan tahallaan. 

Mun äidille sattui juuri se miniä, jolle kyllä kelpaa lastenhoito ja rahallinen tuki, mutta kiitosta tai edes ihmismäistä käytöstä ei anoppi vastineeksi saa. Jos et hoida tai anna rahaa niin ollaan pistämässä välejä poikki. Miniä laskee kaikki menonsa anopin lastenhoidon varaan. Hoitomaksut on säästetty kun on viety lapset anopille hoitoon. Eikä muuten edes kysytä sopiiko anopille, tottakai sopii kun kerran eläkkeellä on. Siitä edestä on sitten haukuttu anoppia. Minä äitini tilalla olisin pistänyt välit poikki jo ajat sitten. Äitini ei voi, koska ne lapsenlapset.

Sun veljelläsikin on tuohon tilanteeseen mahdollisuus vaikuttaa. Veli on lapsistaan yhtälailla vastussa, hän voi hoitaa jonkun muun hoitajan tai maksaa ne päivähoitomaksut.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisi jotenkin tabu miniöillä, että miniäkin voi olla v-mäinen. Mieheni veljen vaimo on pitänyt anopin tosi etäällä vauvastaan, ja oman äitinsä lähellä. Viimeksi anoppia nähdessäni tämä itki, kun on nähnyt vauvan vain muutaman kerran. Synnytyksen jälkeen oli kipua, väsymystä, ei jaksaneet lähteä mininkään, ja kylään ei saanut tulla, koska oli sotkuista. Rouvan äiti kävi kuitenkin päivittäin apuna, ja vauva oli rauhallinen, ei mikään koliikkiyksilö. Myös rouvan sisko ja ystävät kävivät. Mieheni (lapsen setä) ja minä olemme nähneet vauvan myös 3 kertaa (ristiäiset mukaanlukien), ei koskaan tunnu tapaaminen sopivan heille jos me ehdotetaan. Miehen veljelle kyllä sopii, ja onkin välillä käynyt meillä sitten ilman perhettä. 

Vauva nyt 5 kk. Mun mielestä todella kurjasti tehty anopille, joka sydämestään rakastaa lapsenlapsiaan ja haluaisi nähdä paljon useammin. Tuntuu että jotenkin kiusallaan ei päästä anoppia sinne, en kyllä ymmärrä miksi. Anoppi on todella hyväsydäminen ja kiltti nainen, on aina huolellinen siitä että on kaikille ystävällinen. Oma äitini loukkasi mua ajattelemattomilla puheillaan monesti kun lapseni oli vauva, anoppi ei koskaan.

Me ollaan kyllä tosi erilaisia sen suhteen miten paljon sosiaalista meininkiä tarvitaan jaksetaan. Minulle olisi tuntunut tosi paljolta  jos useampi sukulainen olisi käynyt vaikkapa juuri tuon 3 kertaa viiden kuukauden aikana kukin. Sukulaisia ja tuttavia on ihan kiva nähdä mutta parhaiten rentoudun ihan oman perheen kesken. 

:D Niin, oman perheen kesken se mieheni veljen vaimokin rentoutuu: oman lapsensa ja äitinsä, joka siis käy lähes päivittäin. Sisko ja kaveritkin ramppaavat.  Miehen äiti saanut kunnian tavata vauvan sen kolme kertaa. 

 

 

Mikä olisi miehen äidin mielestä sopiva vierailufrekvenssi?

Kun meidän lapsi oli vauva, sovittiin että vähintään kahden viikon välein nähdään, ja näin tehtiin ja tehdään edelleen, vuosia myöhemmin. Meiltä on kuitenkin paljon pitempi matka heille kuin miehen veljeltä, eli varmaan olisi toivonut tieämpää tapaamisväliä. Ehkä salaisissa unelmissaan jopa toivoisi näkevänsä vauvan lähes yhtä usein kuin toinen mummo, joka saa käydä päivittäin. Ei kuitenkaan tällaista kehtaisi ääneen pyytää.

Ja huom, vauvan isä kyllä toivoisi että vanhempansa näkisivät lapsen useammin, mutta rouva tuntuu päättävän vieraat. Siinä nyt klassinen esimerkki miniän päättämistä A- ja B-luokan sukulaisista. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisi jotenkin tabu miniöillä, että miniäkin voi olla v-mäinen. Mieheni veljen vaimo on pitänyt anopin tosi etäällä vauvastaan, ja oman äitinsä lähellä. Viimeksi anoppia nähdessäni tämä itki, kun on nähnyt vauvan vain muutaman kerran. Synnytyksen jälkeen oli kipua, väsymystä, ei jaksaneet lähteä mininkään, ja kylään ei saanut tulla, koska oli sotkuista. Rouvan äiti kävi kuitenkin päivittäin apuna, ja vauva oli rauhallinen, ei mikään koliikkiyksilö. Myös rouvan sisko ja ystävät kävivät. Mieheni (lapsen setä) ja minä olemme nähneet vauvan myös 3 kertaa (ristiäiset mukaanlukien), ei koskaan tunnu tapaaminen sopivan heille jos me ehdotetaan. Miehen veljelle kyllä sopii, ja onkin välillä käynyt meillä sitten ilman perhettä. 

Vauva nyt 5 kk. Mun mielestä todella kurjasti tehty anopille, joka sydämestään rakastaa lapsenlapsiaan ja haluaisi nähdä paljon useammin. Tuntuu että jotenkin kiusallaan ei päästä anoppia sinne, en kyllä ymmärrä miksi. Anoppi on todella hyväsydäminen ja kiltti nainen, on aina huolellinen siitä että on kaikille ystävällinen. Oma äitini loukkasi mua ajattelemattomilla puheillaan monesti kun lapseni oli vauva, anoppi ei koskaan.

Me ollaan kyllä tosi erilaisia sen suhteen miten paljon sosiaalista meininkiä tarvitaan jaksetaan. Minulle olisi tuntunut tosi paljolta  jos useampi sukulainen olisi käynyt vaikkapa juuri tuon 3 kertaa viiden kuukauden aikana kukin. Sukulaisia ja tuttavia on ihan kiva nähdä mutta parhaiten rentoudun ihan oman perheen kesken. 

:D Niin, oman perheen kesken se mieheni veljen vaimokin rentoutuu: oman lapsensa ja äitinsä, joka siis käy lähes päivittäin. Sisko ja kaveritkin ramppaavat.  Miehen äiti saanut kunnian tavata vauvan sen kolme kertaa. 

 

 

Tulee mieleen että mummo käy auttamassa (siivous, ruuanlaitto jne) eikä pelkästään kahvilla istumassa ja vauvaa sylittelemässä jos noin usein käy.

Käy se auttamassa, mutta kyllä anoppikin mielellään auttaisi. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisi jotenkin tabu miniöillä, että miniäkin voi olla v-mäinen. Mieheni veljen vaimo on pitänyt anopin tosi etäällä vauvastaan, ja oman äitinsä lähellä. Viimeksi anoppia nähdessäni tämä itki, kun on nähnyt vauvan vain muutaman kerran. Synnytyksen jälkeen oli kipua, väsymystä, ei jaksaneet lähteä mininkään, ja kylään ei saanut tulla, koska oli sotkuista. Rouvan äiti kävi kuitenkin päivittäin apuna, ja vauva oli rauhallinen, ei mikään koliikkiyksilö. Myös rouvan sisko ja ystävät kävivät. Mieheni (lapsen setä) ja minä olemme nähneet vauvan myös 3 kertaa (ristiäiset mukaanlukien), ei koskaan tunnu tapaaminen sopivan heille jos me ehdotetaan. Miehen veljelle kyllä sopii, ja onkin välillä käynyt meillä sitten ilman perhettä. 

Vauva nyt 5 kk. Mun mielestä todella kurjasti tehty anopille, joka sydämestään rakastaa lapsenlapsiaan ja haluaisi nähdä paljon useammin. Tuntuu että jotenkin kiusallaan ei päästä anoppia sinne, en kyllä ymmärrä miksi. Anoppi on todella hyväsydäminen ja kiltti nainen, on aina huolellinen siitä että on kaikille ystävällinen. Oma äitini loukkasi mua ajattelemattomilla puheillaan monesti kun lapseni oli vauva, anoppi ei koskaan.

Juuri näin, miniäkin voi tosiaan olla se vittumainen. Se tässä keskustelussa tunnutaan unohtavan kokonaan. Selitellään, että miniä on vaan niin hormoniensa vallassa jne. Jotkut ilmeisesti vuosikausia vielä imetyksen loputtuakin. Se miniäkin voi tosiaan olla se joka ilkeilee joka välissä. Täälläkin päivitellään katkeria anoppeja, mutta yhtään ei mietitä mistä se katkeruus on tullut. Ei se aina ole keksittyä. Joskus vaan sattuu kohdalle se miniä, joka sen katkeruuden saa aikaan, ihan tahallaan. 

Mun äidille sattui juuri se miniä, jolle kyllä kelpaa lastenhoito ja rahallinen tuki, mutta kiitosta tai edes ihmismäistä käytöstä ei anoppi vastineeksi saa. Jos et hoida tai anna rahaa niin ollaan pistämässä välejä poikki. Miniä laskee kaikki menonsa anopin lastenhoidon varaan. Hoitomaksut on säästetty kun on viety lapset anopille hoitoon. Eikä muuten edes kysytä sopiiko anopille, tottakai sopii kun kerran eläkkeellä on. Siitä edestä on sitten haukuttu anoppia. Minä äitini tilalla olisin pistänyt välit poikki jo ajat sitten. Äitini ei voi, koska ne lapsenlapset.

 

 

Sun veljelläsikin on tuohon tilanteeseen mahdollisuus vaikuttaa. Veli on lapsistaan yhtälailla vastussa, hän voi hoitaa jonkun muun hoitajan tai maksaa ne päivähoitomaksut.

Tottakai on. Yhdessähän ne tuota tekee. Mutta silti, ei veljeni pakota vaimoaan haukkumaan äitiään. Ihan vapaaehtoisesti tuo sitä tekee mm. facessa. Ja sitä haukkumista olen myös omin korvin kuullut. Ja haukkumisen jälkeen tämä miniä kehtasi pyytää anopilta rahaa ja ilmoitti että lapset tulee sitten heti aamusta kun hänellä on työvuoro. Että näin ne jotkut miniät kehtaa. Mutta voihan sen tietenkin miehen syyksi pistää. Ilmeisesti nainen ja varsinkaan miniä ei ikinä ole omista tekemisistään vastuussa. Syy on joko anopissa tai miehessä.

Mikä tässä on ongelmana? Jos äiti ei jaksa nähdä ketään, tai pelkästään omia sukulaisiaan, niin sitten äiti ei näe ketään, tai näkee vain omia sukulaisiaan? Miksi näin yksinkertaisesta asiadta åitää vääntää kauhea ongelma ja kuvailla traagisesti pillun repeämistä ja verta vuotavia kyyneliä? Ok, tuskin ne miehen vanhemmat sitä revennyttä pillua haluaa nähdä, vaan vauvaa. Eikö mies osaa käydä esittelemässä vauvaa käytävällä, tai jossain muualla ja sanoa, että äiti nukkuu nyt? Vai eikö teidän sairaaloissa ole käytäviä ja eikö mies osaa itsenäisesti pidellä vauvaa ja jutella vanhempiensa kanssa? Olen nainen itsekin, enkä ihan oikeasti ymmärrä tätä väkisin väännettyä ongelmaa. Äiti ei jaksa=äiti lepää yksin huoneessa. Isovanhemmat haluavat nähdä VAUVAN=isä käy näyttämässä vauvaa toisessa huoneessa. Vieläkö tästä saa ongelmaa???

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on ongelmana? Jos äiti ei jaksa nähdä ketään, tai pelkästään omia sukulaisiaan, niin sitten äiti ei näe ketään, tai näkee vain omia sukulaisiaan? Miksi näin yksinkertaisesta asiadta åitää vääntää kauhea ongelma ja kuvailla traagisesti pillun repeämistä ja verta vuotavia kyyneliä? Ok, tuskin ne miehen vanhemmat sitä revennyttä pillua haluaa nähdä, vaan vauvaa. Eikö mies osaa käydä esittelemässä vauvaa käytävällä, tai jossain muualla ja sanoa, että äiti nukkuu nyt? Vai eikö teidän sairaaloissa ole käytäviä ja eikö mies osaa itsenäisesti pidellä vauvaa ja jutella vanhempiensa kanssa? Olen nainen itsekin, enkä ihan oikeasti ymmärrä tätä väkisin väännettyä ongelmaa. Äiti ei jaksa=äiti lepää yksin huoneessa. Isovanhemmat haluavat nähdä VAUVAN=isä käy näyttämässä vauvaa toisessa huoneessa. Vieläkö tästä saa ongelmaa???

Tässä ketjussa on moni minä ihan suoraan sanonut, että isä ei saa edes käydä näyttämässä vauvaa siellä päivähuoneessa vanhemmilleen. Se kun tuntuisi miniästä niin oudolta ja anoppikin ihan varmasti ihmettelis miksi tuore äiti ei tule paikalle jne. Isän vanhempien pitää pysyä lapsesta kaukana, tasan niin kauan kuin miniä haluaa. Äidillä on lapseen kaikki valta, isä tekee mitä äiti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on ongelmana? Jos äiti ei jaksa nähdä ketään, tai pelkästään omia sukulaisiaan, niin sitten äiti ei näe ketään, tai näkee vain omia sukulaisiaan? Miksi näin yksinkertaisesta asiadta åitää vääntää kauhea ongelma ja kuvailla traagisesti pillun repeämistä ja verta vuotavia kyyneliä? Ok, tuskin ne miehen vanhemmat sitä revennyttä pillua haluaa nähdä, vaan vauvaa. Eikö mies osaa käydä esittelemässä vauvaa käytävällä, tai jossain muualla ja sanoa, että äiti nukkuu nyt? Vai eikö teidän sairaaloissa ole käytäviä ja eikö mies osaa itsenäisesti pidellä vauvaa ja jutella vanhempiensa kanssa? Olen nainen itsekin, enkä ihan oikeasti ymmärrä tätä väkisin väännettyä ongelmaa. Äiti ei jaksa=äiti lepää yksin huoneessa. Isovanhemmat haluavat nähdä VAUVAN=isä käy näyttämässä vauvaa toisessa huoneessa. Vieläkö tästä saa ongelmaa???

Tässä ketjussa on moni minä ihan suoraan sanonut, että isä ei saa edes käydä näyttämässä vauvaa siellä päivähuoneessa vanhemmilleen. Se kun tuntuisi miniästä niin oudolta ja anoppikin ihan varmasti ihmettelis miksi tuore äiti ei tule paikalle jne. Isän vanhempien pitää pysyä lapsesta kaukana, tasan niin kauan kuin miniä haluaa. Äidillä on lapseen kaikki valta, isä tekee mitä äiti haluaa.

Nyt täytyy sanoa et multa on menny ihan ohi se että SUORAAN on kielletty edes käytävällä näyttämässä. Mutta esille on kyllä noussut se miten piti käydä vaan pikaisesti piipahtamassa tai vaan käytävällä käydä ja silti oli viivytty kauan tai käyty piipahtamassa äidin luona... Eiköhän kaikki tunne ne isovanhemmat (niin äidin kuin isän puolelta) ja oman jaksamisensa itse parhaiten joa kieltää tulemasta synnytyslaitokselle tai kotiinsa toipumisaikana.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on ongelmana? Jos äiti ei jaksa nähdä ketään, tai pelkästään omia sukulaisiaan, niin sitten äiti ei näe ketään, tai näkee vain omia sukulaisiaan? Miksi näin yksinkertaisesta asiadta åitää vääntää kauhea ongelma ja kuvailla traagisesti pillun repeämistä ja verta vuotavia kyyneliä? Ok, tuskin ne miehen vanhemmat sitä revennyttä pillua haluaa nähdä, vaan vauvaa. Eikö mies osaa käydä esittelemässä vauvaa käytävällä, tai jossain muualla ja sanoa, että äiti nukkuu nyt? Vai eikö teidän sairaaloissa ole käytäviä ja eikö mies osaa itsenäisesti pidellä vauvaa ja jutella vanhempiensa kanssa? Olen nainen itsekin, enkä ihan oikeasti ymmärrä tätä väkisin väännettyä ongelmaa. Äiti ei jaksa=äiti lepää yksin huoneessa. Isovanhemmat haluavat nähdä VAUVAN=isä käy näyttämässä vauvaa toisessa huoneessa. Vieläkö tästä saa ongelmaa???

Tässä on se ongelma, että tässä pääsee katkeamaan se äidin ja lapsen varhainen sitoutuminen, jos lapsi riistetään äidin sylistä ja rinnoilta pois heti sen synnyttyä. Psykologitkin puhuvat nykyään varhaisen tunnesiteen tärkeydestä ja jos se katkaistaan anopin itsekkyyden takia, se tulee varjostamaan koko lapsen elämää aikuisenakin.

Apua, miten on käynyt varhaisen tunnesiteen niillä, joiden vauva on kiikutettu tutkimuksiin ja hoitoon lastensairaaloihin? Oma vauvani näin ohimennen heräämössä, sitten osastolla vauvaa näytettiin ( itse en kovin muista), ja kun itse olin enemmän tajuisssani, niin lapsi kiidätettiin lastensairaalaan. Pääsin lapsen luo 2 päivän päästä ja kyllä meidän tunneside on syvä, eikä siinä ole varjoja. Nyt 14 v poika halaa äitiään päivittäin, kertoo asioistaan ja viettää ihan mielellään aikaa äitinsä ( ja myös isänsä) kanssa.

Meitä äitejä on paljon, joiden vauvat on siirretty tehohoitoon tai tutkimuksiin. Kaikkien lasten tulisi siis olla kaikkien tunne-elämältään järkkyneitä. En osta tätä teoriaa!

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mikä tässä on ongelmana? Jos äiti ei jaksa nähdä ketään, tai pelkästään omia sukulaisiaan, niin sitten äiti ei näe ketään, tai näkee vain omia sukulaisiaan? Miksi näin yksinkertaisesta asiadta åitää vääntää kauhea ongelma ja kuvailla traagisesti pillun repeämistä ja verta vuotavia kyyneliä? Ok, tuskin ne miehen vanhemmat sitä revennyttä pillua haluaa nähdä, vaan vauvaa. Eikö mies osaa käydä esittelemässä vauvaa käytävällä, tai jossain muualla ja sanoa, että äiti nukkuu nyt? Vai eikö teidän sairaaloissa ole käytäviä ja eikö mies osaa itsenäisesti pidellä vauvaa ja jutella vanhempiensa kanssa? Olen nainen itsekin, enkä ihan oikeasti ymmärrä tätä väkisin väännettyä ongelmaa. Äiti ei jaksa=äiti lepää yksin huoneessa. Isovanhemmat haluavat nähdä VAUVAN=isä käy näyttämässä vauvaa toisessa huoneessa. Vieläkö tästä saa ongelmaa???

 

 

Tässä on se ongelma, että tässä pääsee katkeamaan se äidin ja lapsen varhainen sitoutuminen, jos lapsi riistetään äidin sylistä ja rinnoilta pois heti sen synnyttyä. Psykologitkin puhuvat nykyään varhaisen tunnesiteen tärkeydestä ja jos se katkaistaan anopin itsekkyyden takia, se tulee varjostamaan koko lapsen elämää aikuisenakin.

Ja se varhainen tunneside edellyttää sitä, että vauvan on oltava 24/7 kiinni äidissä ensimmäisten viikkojen ajan. Jostain syystä se sama äiti voi mennä suihkuun ilman vauvaa ja kahville ilman vauvaa ja rupatella puhelimessa tuntitolkulla ilman, että vauva on sylissä. Mutta kun anoppi saapuu paikalle ja näkee vauvan, sammuu tuo varhaisen sitoutumisen  yhteys samantien ja anopin itsekkyyden vuoksi vauvasta tulee narkomaani ja äidistä psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mikä tässä on ongelmana? Jos äiti ei jaksa nähdä ketään, tai pelkästään omia sukulaisiaan, niin sitten äiti ei näe ketään, tai näkee vain omia sukulaisiaan? Miksi näin yksinkertaisesta asiadta åitää vääntää kauhea ongelma ja kuvailla traagisesti pillun repeämistä ja verta vuotavia kyyneliä? Ok, tuskin ne miehen vanhemmat sitä revennyttä pillua haluaa nähdä, vaan vauvaa. Eikö mies osaa käydä esittelemässä vauvaa käytävällä, tai jossain muualla ja sanoa, että äiti nukkuu nyt? Vai eikö teidän sairaaloissa ole käytäviä ja eikö mies osaa itsenäisesti pidellä vauvaa ja jutella vanhempiensa kanssa? Olen nainen itsekin, enkä ihan oikeasti ymmärrä tätä väkisin väännettyä ongelmaa. Äiti ei jaksa=äiti lepää yksin huoneessa. Isovanhemmat haluavat nähdä VAUVAN=isä käy näyttämässä vauvaa toisessa huoneessa. Vieläkö tästä saa ongelmaa???

 

 

Tässä on se ongelma, että tässä pääsee katkeamaan se äidin ja lapsen varhainen sitoutuminen, jos lapsi riistetään äidin sylistä ja rinnoilta pois heti sen synnyttyä. Psykologitkin puhuvat nykyään varhaisen tunnesiteen tärkeydestä ja jos se katkaistaan anopin itsekkyyden takia, se tulee varjostamaan koko lapsen elämää aikuisenakin.

Aivan. Muutaman minuutin erossa olo äidistä saa peruuttamattomia traumoja aikaiseksi. Lapsi pilalla ja mitään suhdetta ei enää koskaan tule lapsen ja vanhemman välille. Toki tähän tulee vastavetona se, miten ne ANOPIT viipyy tunti sotalla, eikä muka tajua, että lapsen pitää syödä ja antaa olla äitinsä kanssa. Ja kerta AV:lla ollaan, niin kaikki anopit on tämmöisiä tolloja, miniässä ja miniän asenteessa ja ongelmanratkaisukyvyssä ei koskaan ole mitään vikaa. Onneksi anopillani on toisenlainen miniä ja anoppini on enemmän kuin tervetullut elämäämme. Ei ole mikään kilpaileva nainen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on ongelmana? Jos äiti ei jaksa nähdä ketään, tai pelkästään omia sukulaisiaan, niin sitten äiti ei näe ketään, tai näkee vain omia sukulaisiaan? Miksi näin yksinkertaisesta asiadta åitää vääntää kauhea ongelma ja kuvailla traagisesti pillun repeämistä ja verta vuotavia kyyneliä? Ok, tuskin ne miehen vanhemmat sitä revennyttä pillua haluaa nähdä, vaan vauvaa. Eikö mies osaa käydä esittelemässä vauvaa käytävällä, tai jossain muualla ja sanoa, että äiti nukkuu nyt? Vai eikö teidän sairaaloissa ole käytäviä ja eikö mies osaa itsenäisesti pidellä vauvaa ja jutella vanhempiensa kanssa? Olen nainen itsekin, enkä ihan oikeasti ymmärrä tätä väkisin väännettyä ongelmaa. Äiti ei jaksa=äiti lepää yksin huoneessa. Isovanhemmat haluavat nähdä VAUVAN=isä käy näyttämässä vauvaa toisessa huoneessa. Vieläkö tästä saa ongelmaa???

Tässä ketjussa on moni minä ihan suoraan sanonut, että isä ei saa edes käydä näyttämässä vauvaa siellä päivähuoneessa vanhemmilleen. Se kun tuntuisi miniästä niin oudolta ja anoppikin ihan varmasti ihmettelis miksi tuore äiti ei tule paikalle jne. Isän vanhempien pitää pysyä lapsesta kaukana, tasan niin kauan kuin miniä haluaa. Äidillä on lapseen kaikki valta, isä tekee mitä äiti haluaa.

 

 

Nyt täytyy sanoa et multa on menny ihan ohi se että SUORAAN on kielletty edes käytävällä näyttämässä. Mutta esille on kyllä noussut se miten piti käydä vaan pikaisesti piipahtamassa tai vaan käytävällä käydä ja silti oli viivytty kauan tai käyty piipahtamassa äidin luona... Eiköhän kaikki tunne ne isovanhemmat (niin äidin kuin isän puolelta) ja oman jaksamisensa itse parhaiten joa kieltää tulemasta synnytyslaitokselle tai kotiinsa toipumisaikana.

Niin. Kysymys kuuluu, että miksi nainen ei avaa suutaan ja esitä vaihtoehtoja, vaan esittää tyhmää ja yksinkertaista kieltäen tapaamiset täysin. Miksi ei voi ehdottaa miehelle, että näytä vauvaa käytävässä, tänne ei saa tulla. Tai jos anoppi on kaikilla miniöillä muka niin tollo, että väkisin änkää huoneeseen miniän revennyttä toisaa ihmettelemään, niin sanoa miehelle ja henkilökunnalle, että vauvan katsomiset vain päivähuoneessa. Enkä ihan oikeasti suostu uskomaan, että henkilökunta antaisi vauvan olla syömättä ja vaippoja vaihtamatta tunti sotalla isovanhempien sylissä. Ei vaan mene läpi tuollainen tarinointi. Aivan takuulla sauraalassa puuttuvat siihen, jos lapsi huutaa tunti kausia nälkäänsä mummon sylissä, kun mummo muka omii lapsen.

Jos joskus saan miniän, taidan ensin pyytää vauvaa käytävälle. Siellä pidän sitä nälissään huutamassa. Sen jälkeen syöksyn huoneeseen ja kiskon peiton miniän päältä pois ja leväytän miniän jalat auki ja housut alas ja tuijotain veristä toosaa kauhistelleen. Sen jälkeen nykäisen paidan auki ja toljotan maitoa suihkuvia tissejä suu auki ihmetellen.

Näin toimii palstan mukaan tyypillinen anoppi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on ongelmana? Jos äiti ei jaksa nähdä ketään, tai pelkästään omia sukulaisiaan, niin sitten äiti ei näe ketään, tai näkee vain omia sukulaisiaan? Miksi näin yksinkertaisesta asiadta åitää vääntää kauhea ongelma ja kuvailla traagisesti pillun repeämistä ja verta vuotavia kyyneliä? Ok, tuskin ne miehen vanhemmat sitä revennyttä pillua haluaa nähdä, vaan vauvaa. Eikö mies osaa käydä esittelemässä vauvaa käytävällä, tai jossain muualla ja sanoa, että äiti nukkuu nyt? Vai eikö teidän sairaaloissa ole käytäviä ja eikö mies osaa itsenäisesti pidellä vauvaa ja jutella vanhempiensa kanssa? Olen nainen itsekin, enkä ihan oikeasti ymmärrä tätä väkisin väännettyä ongelmaa. Äiti ei jaksa=äiti lepää yksin huoneessa. Isovanhemmat haluavat nähdä VAUVAN=isä käy näyttämässä vauvaa toisessa huoneessa. Vieläkö tästä saa ongelmaa???

Tässä on se ongelma, että tässä pääsee katkeamaan se äidin ja lapsen varhainen sitoutuminen, jos lapsi riistetään äidin sylistä ja rinnoilta pois heti sen synnyttyä. Psykologitkin puhuvat nykyään varhaisen tunnesiteen tärkeydestä ja jos se katkaistaan anopin itsekkyyden takia, se tulee varjostamaan koko lapsen elämää aikuisenakin.

 

 

Aivan. Muutaman minuutin erossa olo äidistä saa peruuttamattomia traumoja aikaiseksi. Lapsi pilalla ja mitään suhdetta ei enää koskaan tule lapsen ja vanhemman välille. Toki tähän tulee vastavetona se, miten ne ANOPIT viipyy tunti sotalla, eikä muka tajua, että lapsen pitää syödä ja antaa olla äitinsä kanssa. Ja kerta AV:lla ollaan, niin kaikki anopit on tämmöisiä tolloja, miniässä ja miniän asenteessa ja ongelmanratkaisukyvyssä ei koskaan ole mitään vikaa. Onneksi anopillani on toisenlainen miniä ja anoppini on enemmän kuin tervetullut elämäämme. Ei ole mikään kilpaileva nainen.

Eiköhän se niin ole että isovanhempia ei synnytykseen tarvita, ei äidin eikä isän puolelta. Kotona sitten on aikaa heille. 

Ai kamala. Tuli mielikuva halloween-noitaa muistuttavasta anopista, joka ilmiintyy sairaalahuoneeseen kaikista äidin tekemistä suojelutaioista huolimatta, musta savu vaan pelmahtaa. Anopin silmät kiiluvat, hän huomaa lapsen ja ojentaa pitkäkyntiset kätensä sitä kohti. Äiti yrittää suojella vastasyntynyttä ja herkkää henkistä sidettä ja symbioosia, mutta anoppi,  tuo noita-akka ei välitä, vaan ottaa lapsesta kiinni, repii sen äidin rinnalta irti niin että nänni mäiskähtää ja ottaa syliinsä ja vie sen pimeällä puolelle. Vieressä seisova isä on noiduttu eikä huomaa mitään erityistä, vaan hymyilee typeränä ja tyytyväisenä. Oven ulkopuolella partioivat kätilöt ovat tietämättömiä tapahtumassa olevasta hirmuteosta. Likaisen temppunsa tehtyään anoppi palauttaa vauvan äidille, mutta vahinko on tapahtunut, symbioosi rikottu kuin saksilla leikaten, äiti on hetkessä vieraantunut lapsesta ja lapsi äidistä. Mikään ei enää tunnu samalta ja suhde lapseen jää ikuisesti heikoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joskus saan miniän, taidan ensin pyytää vauvaa käytävälle. Siellä pidän sitä nälissään huutamassa. Sen jälkeen syöksyn huoneeseen ja kiskon peiton miniän päältä pois ja leväytän miniän jalat auki ja housut alas ja tuijotain veristä toosaa kauhistelleen. Sen jälkeen nykäisen paidan auki ja toljotan maitoa suihkuvia tissejä suu auki ihmetellen.

Näin toimii palstan mukaan tyypillinen anoppi.

Pyydä sitten vielä miniää keittämään sulle kahvit, tai hakemaan kahviosta. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on ongelmana? Jos äiti ei jaksa nähdä ketään, tai pelkästään omia sukulaisiaan, niin sitten äiti ei näe ketään, tai näkee vain omia sukulaisiaan? Miksi näin yksinkertaisesta asiadta åitää vääntää kauhea ongelma ja kuvailla traagisesti pillun repeämistä ja verta vuotavia kyyneliä? Ok, tuskin ne miehen vanhemmat sitä revennyttä pillua haluaa nähdä, vaan vauvaa. Eikö mies osaa käydä esittelemässä vauvaa käytävällä, tai jossain muualla ja sanoa, että äiti nukkuu nyt? Vai eikö teidän sairaaloissa ole käytäviä ja eikö mies osaa itsenäisesti pidellä vauvaa ja jutella vanhempiensa kanssa? Olen nainen itsekin, enkä ihan oikeasti ymmärrä tätä väkisin väännettyä ongelmaa. Äiti ei jaksa=äiti lepää yksin huoneessa. Isovanhemmat haluavat nähdä VAUVAN=isä käy näyttämässä vauvaa toisessa huoneessa. Vieläkö tästä saa ongelmaa???

Tässä ketjussa on moni minä ihan suoraan sanonut, että isä ei saa edes käydä näyttämässä vauvaa siellä päivähuoneessa vanhemmilleen. Se kun tuntuisi miniästä niin oudolta ja anoppikin ihan varmasti ihmettelis miksi tuore äiti ei tule paikalle jne. Isän vanhempien pitää pysyä lapsesta kaukana, tasan niin kauan kuin miniä haluaa. Äidillä on lapseen kaikki valta, isä tekee mitä äiti haluaa.

 

 

Nyt täytyy sanoa et multa on menny ihan ohi se että SUORAAN on kielletty edes käytävällä näyttämässä. Mutta esille on kyllä noussut se miten piti käydä vaan pikaisesti piipahtamassa tai vaan käytävällä käydä ja silti oli viivytty kauan tai käyty piipahtamassa äidin luona... Eiköhän kaikki tunne ne isovanhemmat (niin äidin kuin isän puolelta) ja oman jaksamisensa itse parhaiten joa kieltää tulemasta synnytyslaitokselle tai kotiinsa toipumisaikana.

No katsopa vaikka viesti 305/475. Siinä sanotaan mm. näin

"Mutta ne appivanhemmat... Ja olisi liian kummallista lähettää vauva miehen kanssa johonkin käytävälle heitä tapaamaan. Tulisi liikaa kysymyksiä ja olettamuksia minun voinnista. En siis päästänyt appivanhempiani sairaalaan niinä kahtena päivän, kun siellä olin. Omat vanhemmat kävivät."

Eli äiti päätti, ettei miehen vanhemmat saa sairaalaan tulla, ei edes päivähuoneessa piipahtamaan. Koska se oli äidistä niin kummallista. Omat vanhemmat sai toki tulla.

Vierailija kirjoitti:

No katsopa vaikka viesti 305/475. Siinä sanotaan mm. näin

"Mutta ne appivanhemmat... Ja olisi liian kummallista lähettää vauva miehen kanssa johonkin käytävälle heitä tapaamaan. Tulisi liikaa kysymyksiä ja olettamuksia minun voinnista. En siis päästänyt appivanhempiani sairaalaan niinä kahtena päivän, kun siellä olin. Omat vanhemmat kävivät."

Eli äiti päätti, ettei miehen vanhemmat saa sairaalaan tulla, ei edes päivähuoneessa piipahtamaan. Koska se oli äidistä niin kummallista. Omat vanhemmat sai toki tulla.

Tämän lisäksi oli niitä "siitä se riemu vasta repeäisi" kommentteja, jotka vaikuttivat hataralta spekuloinnilta. 

Meillä on ikävä tilanne kun mun mies ei kestä äitiään eikä halua tavata, ei oikein vastaa tekstiviesteihin ja aina kun anoppi kysyy millon voidaan nähdä niin "katellaan" tai "soittelen sitten" eikä koskaan soita. Anoppi yritti mun kautta järjestää tapaamisia, mutta sanoin sillon suoraan että mä en oikeasti voi kutsua sitä meille mun miehen ohi.

Tää koko homma kärjistyi tähän tilanteeseen esikoisen vauva-aikana kun mies koki äitinsä jatkuvasti sekaantuvan asioihin mitkä eivät hänelle kuulu. Mä en varsinaisesti tiedä mistä on kysymys, mutta mulla on vähän sellainen olo että saatuaan oman vauvan mies jotenkin herkistyi omien vanhempiensa sanomisille. Tai en minä tiedä onko anoppi sitten sanonut jotain ja soittelihan se silloin päivittäin miehelle ja olisi halunnut meidän avaimet että voisi pistäytyä etukäteen kyselemättä ja siitä ne riitelikin oikein. Anoppi on ollut tosi läheinen oman äitinsä kanssa ja asuu nykyäänkin oman äitinsä naapurissa ja näkee päivittäin. Mies on sanonut että häntä ahistaa ajatus siitä että meillä kohta istuu puoli sukua joka päivä kun hän tulee töistä kotiin. Mutta en tiedä onko siinä muutakin.

Mä en ole ihan varma onko mies käyttänyt mua joskus tekosyynä vai mistä on kyse, mutta anoppi tuntuu syyttävän mua siitä etten päästä poikaansa tapaamaan sukulaisiaan/häntä ja muita sukulaisia meille kylään. Vai onko se helpompi ajatella että ongelma olen minä eikä poika? en oikein osaa itse puuttua tähän hommaan mitenkään, kun se on oikeasti niiden välinen asia. Ja miehelle kun puhuu niin se hermostuu mun jankutukseen. 

Lapsenlapsi jää tällä menolla todella etäiseksi miehen äidistä. Kohta syntyy toinen enkä tiedä missä vaiheessa anoppi sitten saa luvan tulla kylään.